Miksi psykologikäynnit/keskusteluapu/terapia ovat monelle aina tarjottavia patenttiratkaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua sitten haluat lääkäristä? Rauhoittavat kouraan ja kotiin takaisin makaamaan?

Rauhoittavat auttaa vaikeimpien vaiheiden yli. Ikävä kyllä niitä säännöstellään ja osan potilaists vaikeat vaiheet vaikeutuvat entisestään ja pitkittyvät ja tarvitankin isompaa apua.

(Toisaalta niitä määrätään helpoille potilaille, joilla elämä balanssissa ja jotka voisivat pärjätä ilmankin. Näissä ajatellaan kai, että ei ole riskiä määrätä. Vaikeissa tapauksissa jätetään mieluummin hoitamatta ja ihminen kärsimään, kun nähdään riskejä lääkkeen määräämisessä.)

Itsellä ainakin rauhoittavat olisivat olleet täysin väärät lääkkeet auttamaan yhtään minkään yli. Lisäksi on ihan virallinen lääketieteellinen tutkimustulos, että ihminen, joka käyttää rauhoittavia shokkivaiheessa, on alttiimpi sairastumaan PTSD:hen kuin ihminen, joka elää tilanteen läpi ilman rauhoittavia. 

On muitakin tilanteita. Lisäksi jo kehittynyttä ptsd:tä ei tarvitse yrittää estää kehittymästä. Potilaan omalla kokemuksella ja toimintakyvyllä on merkitystä, sillä se on juuri se minkä parantamiseen rauhoittavia voi tarvita.

"It may be tempting to seek solace in slumber after a traumatic event, but a study from the October 2012 issue of Neuropsychopharmacology found that sleeping too soon after trauma might lead to increased post-traumatic stress disorder symptoms."

Asia on samoin kuin valitus vaikka opintolainoista. Ihmiset on opetettu kermaperseiksi. On tultu laiskoiksi ja avuttomiksi. Ennen osattiin ratkaista omat ongelmat ja suoriuduttiin opintolainoista.

Joo. Nykyään puhutaan hirveästi terapiatakuusta ja varsinkin nuorison kohdalla. Oikeastihan tärkeintä olisi luoda mm. koulumaailmasta sellainen, että nuoret voisivat hyvin. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että aiheutetaan nuorilla mielenterveysongelmia ja keskitytään vain siihen, että terapiaan pitää päästä. Miten olisi, jos minimoitaisi ne kohdat, joissa nuoren mielenterveys usein horjuu? Ja tämä on ihan oikeasti olosuhteista johtuvaa, että nuorten mielenterveyshaasteiden yleisyys on ampaissut rakettina yläilmoihin.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Nykyään puhutaan hirveästi terapiatakuusta ja varsinkin nuorison kohdalla. Oikeastihan tärkeintä olisi luoda mm. koulumaailmasta sellainen, että nuoret voisivat hyvin. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että aiheutetaan nuorilla mielenterveysongelmia ja keskitytään vain siihen, että terapiaan pitää päästä. Miten olisi, jos minimoitaisi ne kohdat, joissa nuoren mielenterveys usein horjuu? Ja tämä on ihan oikeasti olosuhteista johtuvaa, että nuorten mielenterveyshaasteiden yleisyys on ampaissut rakettina yläilmoihin.

Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua sitten haluat lääkäristä? Rauhoittavat kouraan ja kotiin takaisin makaamaan?

Rauhoittavat auttaa vaikeimpien vaiheiden yli. Ikävä kyllä niitä säännöstellään ja osan potilaists vaikeat vaiheet vaikeutuvat entisestään ja pitkittyvät ja tarvitankin isompaa apua.

(Toisaalta niitä määrätään helpoille potilaille, joilla elämä balanssissa ja jotka voisivat pärjätä ilmankin. Näissä ajatellaan kai, että ei ole riskiä määrätä. Vaikeissa tapauksissa jätetään mieluummin hoitamatta ja ihminen kärsimään, kun nähdään riskejä lääkkeen määräämisessä.)

Itsellä ainakin rauhoittavat olisivat olleet täysin väärät lääkkeet auttamaan yhtään minkään yli. Lisäksi on ihan virallinen lääketieteellinen tutkimustulos, että ihminen, joka käyttää rauhoittavia shokkivaiheessa, on alttiimpi sairastumaan PTSD:hen kuin ihminen, joka elää tilanteen läpi ilman rauhoittavia. 

On muitakin tilanteita. Lisäksi jo kehittynyttä ptsd:tä ei tarvitse yrittää estää kehittymästä. Potilaan omalla kokemuksella ja toimintakyvyllä on merkitystä, sillä se on juuri se minkä parantamiseen rauhoittavia voi tarvita.

Minä olen tarvinnut PTSD:n hoitamiseen rauhoittavien sijaan stimuloivia lääkkeitä, koska osaan rauhoittaa itse itseni ihan turhankin tehokkaasti. Rauhoittavalla vaivun horrokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Joo. Nykyään puhutaan hirveästi terapiatakuusta ja varsinkin nuorison kohdalla. Oikeastihan tärkeintä olisi luoda mm. koulumaailmasta sellainen, että nuoret voisivat hyvin. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että aiheutetaan nuorilla mielenterveysongelmia ja keskitytään vain siihen, että terapiaan pitää päästä. Miten olisi, jos minimoitaisi ne kohdat, joissa nuoren mielenterveys usein horjuu? Ja tämä on ihan oikeasti olosuhteista johtuvaa, että nuorten mielenterveyshaasteiden yleisyys on ampaissut rakettina yläilmoihin.

Myös kotiympäristöstä! Ihmiset tarvitsisivat paljon enemmän tietoa siitä, mikä toiminta on haitallista ja miten siihen suhtautua, jos huomaa sellaista kohdistuvan itseen tai itse toimivansa niin sekä siitä, mikä on turvallista ja miten kiintyä ja toimia ja kommunikoida hyvinvointia ja kestäviä suhteita edistävällä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään on löydettävä jotain perustavanlaatuista vikaa ihmisestä, joka suhtautuu kielteisesti psykologiasiointiin? Miksi on ok olla menemättä kampaajalle ja leikata itse tukkansa, mutta ei ole ok olla menemättä psykologille? 

Näinpä juuri. Mutta ymmärräthän, että jos kuljet ympäriinsä huokailemassa "mun tukka on ihan hirvee, apua, mä en kestä tätä"

-

niin ihmiset saattavat ehdottaa kampaajalle menemistä.

Terapian kanssa sama juttu.

Entä jos toteaa, että en pidä tukastani, mutta en halua mennä kampaajalle? Pärjään tukkani kanssa, mutta en pidä siitä ja en halua kampaajalle. Miksi ei ole hyväksyttävää olla rauhassa tyytymätön? Miksi pitää lähes pakottaa kampaajalle?

Sitten pitää hyväksyä se, että sinua ei ehkä haluta seuraan, jos se tyytymättömyytesi vuotaa sinusta ulospäin etkä saa pidettyä sitä piilossa sisälläsi tai jos et edes halua pitää sitä piilossa sisälläsi.

Muutenkin on todella paradoksi haluta olla tyytymätön, koska tyytymättömyys aiheuttaa... no, tyytymättömyyttä. Se on mielen merkki sinulle itsellesi siitä, että jotain pitäisi tehdä toisin. OIet kuin alkoholisti, joka haluaa jatkaa juomistaan. Häneltäkin kaikkoaa monta läheistä. 

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa tarjoaa yleensä ihmiset jotka haluaa että haet apua muualta kuin heiltä. Jos et palaa enää heidän luokseen jättävät kyllä rauhaan.

Av on täynnä näitä miksi jotku sitä ja tätä avauksia. Todennäköisesti tilanne on juuri jotain tällaista. Sen sijaan, että ketjussa aletaan ihmetellä näiden joidenkin käytöstä, kannattaisi katse suunnata ihan ap:n omaan käytökseen. 

Jos toistuvasti kehotetaan hakemaan apua ongelmiin, niin ehkä se tosiaan kertoo siitä, että ap yrittää käyttää tuttujaan terpapeuttina. 

Koska joskus ihmisen tilanteet ovat sellaisia, että kaivataan ulkopuolista näkökulmaa joka voi aidosti auttaa hankalien tilanteiden ratkaisemisessa ja helpottaa löytämään poispääsy niistä. Minusta terapiaan negatiivisesti suhtautuvat ihmiset ovat aidosti tyhmiä, joiden ei myöskään kuulu valittaa ongelmistaan ulkopuolisille. Se, ettei ylipäänsä kykene laajentamaan näkemystään tai edes kuuntelemaan muita kertoo vain ihmisestä itsestään. 

Koska ethän tee itse sähkötöitä tai leikkaa aivokasvaintasi. Samalla tavalla ammattilaisella voi olla annettavanaan jotain sellaista osaamista, jota et ole tullut itse ajatelleeksi. Sellaisen ei kannata vaivautua, joka kokee olevansa aina yksin oikeassa ja tietävänsä KAIKEN. 

Jotkut avaukset ovat kuin kyselyikäisten lasten tekemiä. Miten joku kehtaa matkustella ja myöntää sen? Miten jotkut asuvat koko elämänsä samassa kaupungissa? Miksi taivas on sininen? Miksei ihminen sinkoudu maan pinnalta? Miksi ihminen näkee silmillä ja kuulee korvilla eikä päin vastoin? 

Vierailija kirjoitti:

Koska joskus ihmisen tilanteet ovat sellaisia, että kaivataan ulkopuolista näkökulmaa joka voi aidosti auttaa hankalien tilanteiden ratkaisemisessa ja helpottaa löytämään poispääsy niistä. Minusta terapiaan negatiivisesti suhtautuvat ihmiset ovat aidosti tyhmiä, joiden ei myöskään kuulu valittaa ongelmistaan ulkopuolisille. Se, ettei ylipäänsä kykene laajentamaan näkemystään tai edes kuuntelemaan muita kertoo vain ihmisestä itsestään. 

Eikä pelkästään näkökulmaa. Itse olen kaivannut ihan tietoa, sellaista joka opitaan opiskelemalla. Minä osaan oman ammattini juttuja, joita kouluttamaton ei tiedä, samoin minä tarvitsen psykoterapeutilta sellaista ammattitaitoa vaativaa tietoa, joka auttaa juuri minun tilanteeseeni. En minä osaa taloakaan rakentaa tai huoltaa autoa. 

Näitä ammattilaiset tarjoavat usein myös siksi, että hölmömpikin näkee, jos jollain esim asiakkaalla on sen tason ajatusvirheitä ja haasteita itsensä kanssa, että tarvitaan kovemman luokan apua niiden ratkaisemiseksi. Mikään patenttiratkaisuhan se ei ole, mutta harvoin mikään on. 

Terapiakin on bisnestä, siksi se saa niin paljon hypeä mediassa. Ja on helppo osoittaa henkilön ongelmia kuin isompia yhteiskunnallisia ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joskus ihmisen tilanteet ovat sellaisia, että kaivataan ulkopuolista näkökulmaa joka voi aidosti auttaa hankalien tilanteiden ratkaisemisessa ja helpottaa löytämään poispääsy niistä. Minusta terapiaan negatiivisesti suhtautuvat ihmiset ovat aidosti tyhmiä, joiden ei myöskään kuulu valittaa ongelmistaan ulkopuolisille. Se, ettei ylipäänsä kykene laajentamaan näkemystään tai edes kuuntelemaan muita kertoo vain ihmisestä itsestään. 

Eikä pelkästään näkökulmaa. Itse olen kaivannut ihan tietoa, sellaista joka opitaan opiskelemalla. Minä osaan oman ammattini juttuja, joita kouluttamaton ei tiedä, samoin minä tarvitsen psykoterapeutilta sellaista ammattitaitoa vaativaa tietoa, joka auttaa juuri minun tilanteeseeni. En minä osaa taloakaan rakentaa tai huoltaa autoa. 

Kyllä, oikeassa olet, kaikkea on mahdotonta kirjoittaa yhteen viestiin. 

Vierailija kirjoitti:

"It may be tempting to seek solace in slumber after a traumatic event, but a study from the October 2012 issue of Neuropsychopharmacology found that sleeping too soon after trauma might lead to increased post-traumatic stress disorder symptoms."

Kiitos tästä tiedonjyvästä. Oman traumanaiheeni jälkeen aloin nukkua välittömästi, olin jo valmiiksi sängyssä. Mielelle tai keholle ei tullut mitään purkua ja siirtymää muuhun ennen unta ja ne sitten jäivät sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"It may be tempting to seek solace in slumber after a traumatic event, but a study from the October 2012 issue of Neuropsychopharmacology found that sleeping too soon after trauma might lead to increased post-traumatic stress disorder symptoms."

Kiitos tästä tiedonjyvästä. Oman traumanaiheeni jälkeen aloin nukkua välittömästi, olin jo valmiiksi sängyssä. Mielelle tai keholle ei tullut mitään purkua ja siirtymää muuhun ennen unta ja ne sitten jäivät sinne. 

Itse en ole kohta kahteen vuoteen nukkunut kunnolla, kun kuormittava elämäntilanne iski puskista päälle. Hoitohenkilökunta (lekuri, psykiatri ja hoitsut) ei tosin pidä tilannetta traumaattisena. Mahdollisesti tästä johtuen koko tämä aika on sellaista harmaata mössöä, josta on vaikea saada kiinni ja muistikuvat ovat pätkittäisiä tai satunnaisia. En ole aivan varma haluaisinko selkeän muistikuvan nyt kuluneista parista vuodesta vai onko tämä sittenkin parempi.

Tuo nykyinen tilanne laukaisi myös muistikuvat ja tinteet vuosien takaa, joista osa pyörii hyvinkin selkeänä päässä ja painajaisissa. Näistå osaan kyllä sanoa, että toivoisin ettei ne olisi koskaan palanneet ns. Tietoisuuteen tai aktiiviseen muistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"It may be tempting to seek solace in slumber after a traumatic event, but a study from the October 2012 issue of Neuropsychopharmacology found that sleeping too soon after trauma might lead to increased post-traumatic stress disorder symptoms."

Kiitos tästä tiedonjyvästä. Oman traumanaiheeni jälkeen aloin nukkua välittömästi, olin jo valmiiksi sängyssä. Mielelle tai keholle ei tullut mitään purkua ja siirtymää muuhun ennen unta ja ne sitten jäivät sinne. 

Itse en ole kohta kahteen vuoteen nukkunut kunnolla, kun kuormittava elämäntilanne iski puskista päälle. Hoitohenkilökunta (lekuri, psykiatri ja hoitsut) ei tosin pidä tilannetta traumaattisena. Mahdollisesti tästä johtuen koko tämä aika on sellaista harmaata mössöä, josta on vaikea saada kiinni ja muistikuvat ovat pätkittäisiä tai satunnaisia. En ole aivan varma haluaisinko selkeän muistikuvan nyt kuluneista parista vuodesta vai onko tämä sittenkin parempi.

Tuo nykyinen tilanne laukaisi myös muistikuvat ja tinteet vuosien takaa, joista osa pyörii hyvinkin selkeänä päässä ja painajaisissa. Näistå osaan kyllä sanoa, että toivoisin ettei ne olisi koskaan palanneet ns. Tietoisuuteen tai aktiiviseen muistiin.

Hermoston valveillaolon jatkuva alivireystila ja nukkuessa ylivireys? Ja jonkinlainen dissosiointi?

Hyviä pointteja. Ongelmana on, että meillä on edelleen huono käsitys siitä, millaisille potilaille missäkin vaivoissa psykoterapia on tehokas ja keille tehoton. Se on vahvasti näytetty toteen, että oma motivaatio ja hyvä terapeutin ja potilaan yhteistyösuhde sekä potilaan suotuisa elämäntilanne ovat merkittäviä tekijöitä tuloksellisuudessa oireista tai häiriön laadusta riippumatta.

Mutta nyt kuvitellaan, että kun ihminen saadaan väkisin kammettua kenen tahansa luo juttelemaan oli elämäntilanne miten kaoottinen tahansa ja kuvitellaan, että näin korjaantuu lähes mikä tahansa psyykkinen oire... Ei suurempaa itsepetosta olekaan!