Miksi psykologikäynnit/keskusteluapu/terapia ovat monelle aina tarjottavia patenttiratkaisuja?

Kuka hyötyy, kuka ei. Henkilökohtaisesti koen että heillä ei ole minulle mitään annettavaa. Olen saanut paljon enemmän helpotusta omiin haasteisiin, kun olen keskustellut ystävien kanssa, terapiat ovat tuntuneet ajanhukalta. En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö jollekin toiselle terapiasta voisi olla jotain hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa tarjoaa yleensä ihmiset jotka haluaa että haet apua muualta kuin heiltä. Jos et palaa enää heidän luokseen jättävät kyllä rauhaan.

Tämä ei koske vain palveluntarjoajia, vaan ihan esim. keskusteluissa tavalliset ihmiset hermostuvat herkästi, jos joku ei halua mennä psykologille.

Sama asiahan tuo eivät halua että tulet ongelmasi kanssa heidä luo. Jättävät rauhaan jos jätät heidät rauhaan.

En näe kyllä samana asiana. Ensinnäkin "jätät heidät rauhaan" kuulostaa siltä kuin keskusteluissa olisi joku hullu vainoaja, joka vainoaa muita keskustelussa. "Tulet ongelmasi kanssa heidän luo", no hhmmm, en näe tuota niin. Normaalikeskusteluissa keskustellaan, muutenhan ne eivät olisi keskusteluja.

Ei kukaan ehdota terapiaa jos et jatkuvasti jollain tavalla ole jatkuvasti vailla apua ongelmiin. Ihmiset haluaa unohtaa sinun ongelmasi eikä puuttua niihin. Jos ne tulevat jatkuvasti esille ei oikeastaan ihme että ihmiset kehottaa niihin hakemaan apua muualta.

Terapia ei ole mikään 'patenttiratkaisu', vaan yksilöllistä hoitoa, joka on hyvää hoitoa useimpiin mielenterveyden ongelmiin ja josta on apua muutenkin ihmissuhteiden parantamisessa esim. Terapiaan eivät myöskään kaikki pääse. En saa kiinni aloittajan ongelmasta.

"Ministeri se-ja-se, mitä aiotte tehdä tilanteen ratkaisemiseksi?"

"Meillä on ministeriön ja valiokunnan kanssa suunnitelmissa keskustella asiasta syksyn aikana."

"Mutta mi aiotte varsinaisesti tehdä?"

"Kuten sanoin, tulemme keskustelemaan asiasta vakavasti."

"Mutta entä teot?"

"Pyrimme saamaan kaikki osapuolet saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta syksyn aikana."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa tarjoaa yleensä ihmiset jotka haluaa että haet apua muualta kuin heiltä. Jos et palaa enää heidän luokseen jättävät kyllä rauhaan.

Tämä ei koske vain palveluntarjoajia, vaan ihan esim. keskusteluissa tavalliset ihmiset hermostuvat herkästi, jos joku ei halua mennä psykologille.

Sama asiahan tuo eivät halua että tulet ongelmasi kanssa heidä luo. Jättävät rauhaan jos jätät heidät rauhaan.

En näe kyllä samana asiana. Ensinnäkin "jätät heidät rauhaan" kuulostaa siltä kuin keskusteluissa olisi joku hullu vainoaja, joka vainoaa muita keskustelussa. "Tulet ongelmasi kanssa heidän luo", no hhmmm, en näe tuota niin. Normaalikeskusteluissa keskustellaan, muutenhan ne eivät olisi keskusteluja.

Ei kukaan ehdota terapiaa jos et jatkuvasti jollain tavalla ole jatkuvasti vailla apua ongelmiin. Ihmiset haluaa unohtaa sinun ongelmasi eikä puuttua niihin. Jos ne tulevat jatkuvasti esille ei oikeastaan ihme että ihmiset kehottaa niihin hakemaan apua muualta.

Nimenomaan ihmiset ehdottavat todella herkästi terapiaa, ihan tälläkin palstalla olleissa keskusteluissa. Olen sekä havainnoinut tätä muiden keskusteluista että myös sellaisista, joihin olen itse osallistunut. Tähän yleensä liittyy myös voimakasta tuomitsemista ja mitätöimistä.

Vierailija kirjoitti:

"Ministeri se-ja-se, mitä aiotte tehdä tilanteen ratkaisemiseksi?"

"Meillä on ministeriön ja valiokunnan kanssa suunnitelmissa keskustella asiasta syksyn aikana."

"Mutta mi aiotte varsinaisesti tehdä?"

"Kuten sanoin, tulemme keskustelemaan asiasta vakavasti."

"Mutta entä teot?"

"Pyrimme saamaan kaikki osapuolet saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta syksyn aikana."

Tältä se tosiaan tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa ravistaa sitä mieltä olevien maailmankuvaa. On helpompi ajatella että mielenterveys on helposti korjattavissa oleva ongelma eikä kyetä näkemään, ettei kaikkea terapialla tai tukikäynneillä voida ratkaista.

Tästä lienee kysymys. On tietenkin hyvä asia, että ammattiavun hakemista ei pidetä enää hulluuden merkkinä mutta samalla on unohdettu se, että kaikki tarjolla oleva apu ei aina ole tehokasta tai asianmukaista. Kaikki ammattiaan harjoittavat psykologit, psykoterapeutit ja depressiohoitajat eivät sovi alalle mutta jostain syystä tätä ei saisi sanoa ääneen. Osa saattaa olla taipumuksilleen ja vahvuuksilleen soveltumattomassa tehtävässä, esimerkiksi neuvolapsykologiksi paremmin sopiva henkilö toimii päihdeasiakkaiden parissa. Toiset ovat leipääntyneitä eivätkä ehkä ole alunperinkään olleet ihmissuhdetyöhön sopivia. Joillain on halu auttaa mutta lähestymistapa on yksioikoinen eivätkä he osaa mennä pintaa syvemmälle etsimään juurisyytä. Tähän nimenomaiseen asiaan vaikuttaa kyllä myös resurssien rajallisuus. Jos käyntejä on vaikkapa kolme keskustelukertaa per asiakas, niin ei siinä kovin syvälle ehdi päästä.

Kukaanhan ei sano, että mene ammattitaidottomalle psykoterapeutille, joka on muutenkin mulkku tai että mene itsellesi täysin sopimattoman suuntauksen terapiaan. Lähtöoletus siinä terapiakehotuksessa on kyllä se, että ihminen löytäisi itselleen sopivan terapeutin ja terapian. 

Sitten oma lukunsa on itsekkäät läheiset, kun joku yrittää ratkoa ihmissuhteen ongelmia, ratkomaan haluton kehottaa vain ongelman haltijaa hakeutumaan terapiaan ja pesee kätensä asiasta. Tällöin terapia ei ole oikea osoite, korkeintaan pariterapia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka hyötyy, kuka ei. Henkilökohtaisesti koen että heillä ei ole minulle mitään annettavaa. Olen saanut paljon enemmän helpotusta omiin haasteisiin, kun olen keskustellut ystävien kanssa, terapiat ovat tuntuneet ajanhukalta. En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö jollekin toiselle terapiasta voisi olla jotain hyötyä.

Omat ongelmani ovat sitä tasoa, ettei ystävien taidot riitä mitenkään enkä tietysti voisi heitä edes valjastaa minua terapioimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole mikään 'patenttiratkaisu', vaan yksilöllistä hoitoa, joka on hyvää hoitoa useimpiin mielenterveyden ongelmiin ja josta on apua muutenkin ihmissuhteiden parantamisessa esim. Terapiaan eivät myöskään kaikki pääse. En saa kiinni aloittajan ongelmasta.

Tarkoituksena oli pohtia sitä, miksi jotkut (aika monet) pitävät terapiaa tai psykologikäyntejä jonkinlaisena patenttiratkaisuna, joka sopii automaattisesti kaikille. Ja suhtautuvat lähes aggressiivisesti, jos joku ei yhdy näkemykseen.

Työkaverilla vähän ennen eläkeikää vaikea ero pitkästä liitosta. Hän sai apua terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole mikään 'patenttiratkaisu', vaan yksilöllistä hoitoa, joka on hyvää hoitoa useimpiin mielenterveyden ongelmiin ja josta on apua muutenkin ihmissuhteiden parantamisessa esim. Terapiaan eivät myöskään kaikki pääse. En saa kiinni aloittajan ongelmasta.

Tarkoituksena oli pohtia sitä, miksi jotkut (aika monet) pitävät terapiaa tai psykologikäyntejä jonkinlaisena patenttiratkaisuna, joka sopii automaattisesti kaikille. Ja suhtautuvat lähes aggressiivisesti, jos joku ei yhdy näkemykseen.

Valitat ongelmiasi 24/7/365 ja ihmiset väsyvät kuuntelemaan niitä. Jutut toistavat itseään. Sinulle ehdotetaan terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole mikään 'patenttiratkaisu', vaan yksilöllistä hoitoa, joka on hyvää hoitoa useimpiin mielenterveyden ongelmiin ja josta on apua muutenkin ihmissuhteiden parantamisessa esim. Terapiaan eivät myöskään kaikki pääse. En saa kiinni aloittajan ongelmasta.

Tarkoituksena oli pohtia sitä, miksi jotkut (aika monet) pitävät terapiaa tai psykologikäyntejä jonkinlaisena patenttiratkaisuna, joka sopii automaattisesti kaikille. Ja suhtautuvat lähes aggressiivisesti, jos joku ei yhdy näkemykseen.

Valitat ongelmiasi 24/7/365 ja ihmiset väsyvät kuuntelemaan niitä. Jutut toistavat itseään. Sinulle ehdotetaan terapiaa?

Hyvä arvaus, mutta ei pidä paikkaansa.

Kaikenlaiset terapiansuosittelijat ja muut avun tarjoajat jättävät sinut heti rauhaan, kun lopetat itse vaivojesi valittamisen.

Miksi ylipäätään on löydettävä jotain perustavanlaatuista vikaa ihmisestä, joka suhtautuu kielteisesti psykologiasiointiin? Miksi on ok olla menemättä kampaajalle ja leikata itse tukkansa, mutta ei ole ok olla menemättä psykologille? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset terapiansuosittelijat ja muut avun tarjoajat jättävät sinut heti rauhaan, kun lopetat itse vaivojesi valittamisen.

Miksi oletus on, että valittaa vaivoista? Lisäkysymyksenä, miksi ei voisi valittaa vaivoista? Miksi ihmisten on vaikeaa sietää mitään negatiivista? Tämä ei tarkoita, että valittaisin aina, mutta miksi aina pitäisi olla aurinkoinen jokaisessa paikassa ja hetkessä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua sitten haluat lääkäristä? Rauhoittavat kouraan ja kotiin takaisin makaamaan?

Rauhoittavat auttaa vaikeimpien vaiheiden yli. Ikävä kyllä niitä säännöstellään ja osan potilaists vaikeat vaiheet vaikeutuvat entisestään ja pitkittyvät ja tarvitankin isompaa apua.

(Toisaalta niitä määrätään helpoille potilaille, joilla elämä balanssissa ja jotka voisivat pärjätä ilmankin. Näissä ajatellaan kai, että ei ole riskiä määrätä. Vaikeissa tapauksissa jätetään mieluummin hoitamatta ja ihminen kärsimään, kun nähdään riskejä lääkkeen määräämisessä.)

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään on löydettävä jotain perustavanlaatuista vikaa ihmisestä, joka suhtautuu kielteisesti psykologiasiointiin? Miksi on ok olla menemättä kampaajalle ja leikata itse tukkansa, mutta ei ole ok olla menemättä psykologille? 

Näinpä juuri. Mutta ymmärräthän, että jos kuljet ympäriinsä huokailemassa "mun tukka on ihan hirvee, apua, mä en kestä tätä"

-

niin ihmiset saattavat ehdottaa kampaajalle menemistä.

Terapian kanssa sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään on löydettävä jotain perustavanlaatuista vikaa ihmisestä, joka suhtautuu kielteisesti psykologiasiointiin? Miksi on ok olla menemättä kampaajalle ja leikata itse tukkansa, mutta ei ole ok olla menemättä psykologille? 

Näinpä juuri. Mutta ymmärräthän, että jos kuljet ympäriinsä huokailemassa "mun tukka on ihan hirvee, apua, mä en kestä tätä"

-

niin ihmiset saattavat ehdottaa kampaajalle menemistä.

Terapian kanssa sama juttu.

Entä jos toteaa, että en pidä tukastani, mutta en halua mennä kampaajalle? Pärjään tukkani kanssa, mutta en pidä siitä ja en halua kampaajalle. Miksi ei ole hyväksyttävää olla rauhassa tyytymätön? Miksi pitää lähes pakottaa kampaajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua sitten haluat lääkäristä? Rauhoittavat kouraan ja kotiin takaisin makaamaan?

Rauhoittavat auttaa vaikeimpien vaiheiden yli. Ikävä kyllä niitä säännöstellään ja osan potilaists vaikeat vaiheet vaikeutuvat entisestään ja pitkittyvät ja tarvitankin isompaa apua.

(Toisaalta niitä määrätään helpoille potilaille, joilla elämä balanssissa ja jotka voisivat pärjätä ilmankin. Näissä ajatellaan kai, että ei ole riskiä määrätä. Vaikeissa tapauksissa jätetään mieluummin hoitamatta ja ihminen kärsimään, kun nähdään riskejä lääkkeen määräämisessä.)

Itsellä ainakin rauhoittavat olisivat olleet täysin väärät lääkkeet auttamaan yhtään minkään yli. Lisäksi on ihan virallinen lääketieteellinen tutkimustulos, että ihminen, joka käyttää rauhoittavia shokkivaiheessa, on alttiimpi sairastumaan PTSD:hen kuin ihminen, joka elää tilanteen läpi ilman rauhoittavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua sitten haluat lääkäristä? Rauhoittavat kouraan ja kotiin takaisin makaamaan?

Rauhoittavat auttaa vaikeimpien vaiheiden yli. Ikävä kyllä niitä säännöstellään ja osan potilaists vaikeat vaiheet vaikeutuvat entisestään ja pitkittyvät ja tarvitankin isompaa apua.

(Toisaalta niitä määrätään helpoille potilaille, joilla elämä balanssissa ja jotka voisivat pärjätä ilmankin. Näissä ajatellaan kai, että ei ole riskiä määrätä. Vaikeissa tapauksissa jätetään mieluummin hoitamatta ja ihminen kärsimään, kun nähdään riskejä lääkkeen määräämisessä.)

Itsellä ainakin rauhoittavat olisivat olleet täysin väärät lääkkeet auttamaan yhtään minkään yli. Lisäksi on ihan virallinen lääketieteellinen tutkimustulos, että ihminen, joka käyttää rauhoittavia shokkivaiheessa, on alttiimpi sairastumaan PTSD:hen kuin ihminen, joka elää tilanteen läpi ilman rauhoittavia. 

Shokkitilanteen jälkeen ei myöskään kannata nukkua juurikaan, sillä uni vie tilanteen helpommin pitkäkestoiseen muistiin. Shokin jälkeen kannattaa valvoa mahdollisimman paljon alkuvaiheessa ja nukkua lyhyet yöunet. Ja välttää keskustelua asiasta, sekin vie asiaa pitkäkestoiseen muistiin helpommin. Eri