Lue keskustelun säännöt.
Kuinka muuttaa omaa ajattelua kun haluaisi kihloihin ja naimisiin, mutta mies ei kosi
04.10.2023 |
Olen tässä ns. toisella kierroksella miehen kanssa, joka on ollut naimisissa ennen minua. Itse olen ollut myös naimisissa ja tämä on sen liiton lisäksi toinen vakava parisuhteeni. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja asumme yhdessä. Olen jo yhteistä kotia ostaessa sanonut miehelle, että kannattaisi varmaankin mennä vaikka maistraatissa naimisiin koska se olisi kivaa virallistaa suhde ja sen(kin) vuoksi, että jos minä kuolen ensin, ei hänellä ole lesken asumisoikeutta tässä kodissa, jonka minä omistan lähes kokonaan ja joka menisi heti myyntiin isona osana lasteni perintöä (minulla lainaa ei ole paljonkaan jäljellä ja henkivakuutukset kattaisi ne ja enemmänkin) - en myöskään haluaisi joutua kiireen kanssa hakemaan itse lainaa lunastaakseni hänen osuutensa hänen lapsiltaan jos hän kuolisi ensin. Avoliitto vs. avioliitto on merkittävästi erilainen tilanne monella tavalla, erityisesti kuolemantapauksen sattuessa. Tällöin hän sanoi kyllä haluavansa kanssani naimisiin joku päivä, mutta haluaa kosia itse. Tuosta on nyt yli kolme vuotta aikaa, olemme edelleen avopari. Vaikkei pitäisi vertailla muihin, niin ympärillä samanlaisessa tilanteessa olevat kaverit ja tutut ovat kihloissa tai naimisissa vuoden parin sisään tapaamisestaan. Kai tästä pitää vetää johtopäätös, että oma avopuolisoni ei halua virallistaa suhdettamme. Tuntuu jotenkin..typerältä. Typerältä edes haluta naimisiin ja olla vähän loukkaantunut tästä. Avioliittohan ei takaa mitään, molemmilla on se kokemus taustalla erojen kautta. Mutta kai tästä pitää vetää johtopäätöksiä, kaverit ja sukulaiset ihmettelevät tätä jonkin verran ja olen jo alkanut välttelemään näitä keskusteluja heidän kanssaan. Mieheltä en aio enää toista kertaa kysyä, en ala kerjätä ketään naimisiin kanssani. Miten siis itsetottuisintähän faktaan, että näin mennään tästä eteenkin päin JOS mennään ylipäätään ja hyväksyisin sen? Vinkkejä?
Kommentit (99)
Miksi et itse voi kosia?
Mies ei ole ajatusten lukija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vaikuttaako mies rakastuneelta sinuun? Vai onko kanssasi vain kätevää olla suhteessa?
Ehkä nyt vain kannattaisi käydä yleisellä tasolla keskustelu siitä mitä haluatte tulevaisuudelta ja millaisena näette suhteenne vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ei siinä tarvitse suoraan siitä avioliitosta puhua mutta jos miehellä ei tunnu olevan mitään suunnitelmia tai näkemystä suhteen tulevaisuudesta vaan se on sellaista "mennään päivä kerrallaan" niin kertoohan se yhtä ja toista miehestä ja miehen tunteista.
Ehdota keskinäistä testamenttia. Kun mies kysyy perusteluita, kerro miten hänen asumiselleen käy kun olette avo- eikä aviopari. Sitten laskelmat kehiin, paljonko hän joutuisi perintöveroa maksamaan sen sijaan että saisikin aviolesken asumisoikeuden.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Kaksi eronnutta ja nyt olisi pakko vielä naimisiin päästä. Eikö se ole lähinnä noloa? Ei kai lähipiirikään sellaista enää odota?
No se valkoinen hääpuku huntuineen ja isot kirkkohäät on tokalla kierroksella melko erikoista, mutta ei siinä minusta ole mitään noloa että kokee avioliiton itselleen tärkeäksi ja oikeaksi tavaksi elää vakiintuneessa parisuhteessa vaikka olisi avioliiton jo aiemmin kokenutkin jonkun toisen kanssa.
Jokaisella on oikeus ajatella asiasta kuten tahtoo eikä se ole ulkopuolisten/muiden määriteltävissä vaan ainoastaan sillä on merkitystä, että ne parisuhteessa elävät on asiasta yksimielisiä ja jakaa yhteisen arvopohjan.
Tässäkin ketjussa on kovin monella tarve julistaa kuinka se oma näkemys on ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on totta että avioliitosta voi lähteä läiskimään ihan kuten avoliitostakin. Mutta mulle tulisi se TUNNE, ettei tuo toinen oikein kuitenkaan ole tosissaan, jos ei mun mieliksi mene naimisiin. Se olisi mulle vähän niinkuin rakkaudenosoitus, jota kovasti arvostaisin. Joku toinen nainen arvostaa vaikka kukkia tms, mutta minä haluaisin, että mies haluais mut ikäänkuin kokonaan. Ja se, että olen yhdestä avioliitosta eronnut, ei liity kyllä mitenkään nykyhetkeen. Ehkä olen jopa viisaampi ja paremmin valinnut tällä kertaa.
Mikset sinä ole miehen mieliksi menemättä naimisiin?
En ole ap. Juurihan selitin, että jos olisin menemättä naimisiin, niin mulle tulis TUNNE, ettei se mies ole mun kanssa ihan tosissaan. Ei ole kiva luottaa ihmiseen, josta tulee se tunne että oon vain joku hyötynainen. Mua jäis vaivaamaan, että mikä tässä nyt mättää jos ei voi edes maistraatissa käväistä? Tulis sellainen olo, että MITÄ SINÄ OIKEIN PELKÄÄT?!
Olen elänyt ihan samanlaisessa suhteessa jo monta vuotta. On yhteistä lainaa, hyvä suhde, yhteisiä harrastuksia. Olen enemmän ja vähemmän suoraan kitissyt samasta asiasta omalle miehelleni ja mieskin haluaa naimisiin muttei tee asian eteen mitään. Olen tulostanut esteettömyystodistukset ja sanonut että maistraatti OK, sama lopputulos.
Olen sittemmin vaan ihan konkreettisesti luovuttanut asian suhteen. Juttelu oman veljen ja muutaman miespuolisen kaverin kanssa on auttanut ajattelemaan asiaa vähän laaja-alaisemmin. Moni on avoimesti myöntänyt että meni naimisiin joko perinteen vuoksi tai koska vaimo sitä intti ja että olisi voinut olla menemättä naimisiin sillä sen merkitys ei ole heille kovin suuri.
Ehkäpä kulttuurillisista ja evolutiivisista syistä avioliitto on naisille usein tärkeämpi symboli kuin miehille. Tottakai olisi ihanaa kokea romanttinen kosinta vaikka häitä ei olisikaan mutta sen pitäisi tulla miehen omasta avoimesta aloitteesta eikä inttämisen jälkeen. Ja ennenkuin joku sanoo että mies se ottaa ja lähtee jonkun matkaan ja on naimisissa seuraavalla viikolla niin naimisissa olevat miehet kykenee ihan samanlaisiin manuuvereihin. Ainoa asia missä ei pidä joko toivoa parasta tai tyytyä kohtaloonsa on lapsiasia ja miehet jotka vedättää tai johtaa naista harhaan tuossa asiassa on eri lukunsa.
Kuitenkin sitten loppukommenttina sanottakoon että hyvä parisuhde on tärkeintä ja sellaisen löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Olen sitten valmis joustamaan siitä ettei miehelle avioliitto ole kovin tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole aviossa ollut, mutta koen että on eri asia mennä naimisiin nuorena, perustaa perhe ja rakentaa yhteinen elämä verrattuna siihen, että avioituu esim keski-iässä ja molemmilla/toisella on jo jälkikasvua sekä elämä rakennettuna.
Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta minusta ne odotukset avioliitolle on hieman eri. Varsinkin mahdolliselle erolle ja ainakin leskeytymiselle pitää uhrata ajatuksia aivan eri tavalla tokassa liitossa, koska se aiempi/entinen elämäkin pitää ottaa huomioon etenkin jos toisella/molemmilla on (myös) omaa jälkikasvua.
Itse kyllä vierastan tätä nykymenoa, että ydinperhettä ei arvosteta ja perhemuodot on melkoisen sekavia ja lapsia on useamman ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu nainen oli runsaat 20 vuotta avoliitossa miehensä kanssa, koska tämä oli haluton solmimaan avioliittoa. Sitten heille tuli ero, koska mies löysi uuden. Noin vuoden kuluttua tästä mies oli naimisissa uuden rakkaansa kanssa.
Ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinenkään. Ja tuntuu tosi pahalta. Siskoni paras kaveri oli avoliitossa ja sai kolme lasta ja hehkutti aina avoliittoa vaikkei kukaan miestä siitä mitään maininnut, mutta oli hänelle selkeästi herkkä paikka. Lapset olivat aikuistuneet kaikki, vanhemmat hoivakodeissa, yhteinen mökki ostettu ja mies löysi uuden nuoremman jonka kanssa meni naimisiin saman tien. Tekisi mieli tälle miehelle sanoa... ...Ymmärrän täysin avovaimon katkeruuden vuosikymmenistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Kaksi eronnutta ja nyt olisi pakko vielä naimisiin päästä. Eikö se ole lähinnä noloa? Ei kai lähipiirikään sellaista enää odota?
No se valkoinen hääpuku huntuineen ja isot kirkkohäät on tokalla kierroksella melko erikoista, mutta ei siinä minusta ole mitään noloa että kokee avioliiton itselleen tärkeäksi ja oikeaksi tavaksi elää vakiintuneessa parisuhteessa vaikka olisi avioliiton jo aiemmin kokenutkin jonkun toisen kanssa.
Jokaisella on oikeus ajatella asiasta kuten tahtoo eikä se ole ulkopuolisten/muiden määriteltävissä vaan ainoastaan sillä on merkitystä, että ne parisuhteessa elävät on asiasta yksimielisiä ja jakaa yhteisen arvopohjan.
Tässäkin ketjussa on kovin monella tarve julistaa kuinka se oma näkemys on ainoa oikea.
Häät voi pitää vaikka arkimekossa, farkut jalassa ja kahden todistajan läsnäollessa. Ei se seremonia merkitse kaikille, vaan se yhteinen päätös ja sitoutuminen, joka tulee näkyväksi hyvin symbolisella tavalla.
Harva mies intoilee häiden järjestämisestä, häämekon ja kukkien etsimisestä, ruokien, ohjelman miettimisestä. Kirkonkin varaa varmaan yleisemmin nainen. Useaa miestä varmaan tosiasiassa puistattaa koko juhlat, mutta naisen mieliksi suostutaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensivuonna on karkausvuosi niin kosi silloin itse ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Kaksi eronnutta ja nyt olisi pakko vielä naimisiin päästä. Eikö se ole lähinnä noloa? Ei kai lähipiirikään sellaista enää odota?
No se valkoinen hääpuku huntuineen ja isot kirkkohäät on tokalla kierroksella melko erikoista, mutta ei siinä minusta ole mitään noloa että kokee avioliiton itselleen tärkeäksi ja oikeaksi tavaksi elää vakiintuneessa parisuhteessa vaikka olisi avioliiton jo aiemmin kokenutkin jonkun toisen kanssa.
Jokaisella on oikeus ajatella asiasta kuten tahtoo eikä se ole ulkopuolisten/muiden määriteltävissä vaan ainoastaan sillä on merkitystä, että ne parisuhteessa elävät on asiasta yksimielisiä ja jakaa yhteisen arvopohjan.
Tässäkin ketjussa on kovin monella tarve julistaa kuinka se oma näkemys on ainoa oikea.
Häät voi pitää vaikka arkimekossa, farkut jalassa ja kahden todistajan läsnäollessa. Ei se seremonia merkitse kaikille, vaan se yhteinen päätös ja sitoutuminen, joka tulee näkyväksi hyvin symbolisella tavalla.
Nimenomaan näin! Yhteinen päätös sitoutua toiseen julkisesti merkitsee kieltämättä aika lailla. Se, että toinen haluaa sen tehdä, kykenee siihen ja juuri minun kanssani! Se on pohja jolta jatkaa yhteistä elämää tietäen toisen haluavan olla yhdessä, tehdä työtä suhteen eteen. Aika moni nainen ja mieskin tätä kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu nainen oli runsaat 20 vuotta avoliitossa miehensä kanssa, koska tämä oli haluton solmimaan avioliittoa. Sitten heille tuli ero, koska mies löysi uuden. Noin vuoden kuluttua tästä mies oli naimisissa uuden rakkaansa kanssa.
Ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinenkään. Ja tuntuu tosi pahalta. Siskoni paras kaveri oli avoliitossa ja sai kolme lasta ja hehkutti aina avoliittoa vaikkei kukaan miestä siitä mitään maininnut, mutta oli hänelle selkeästi herkkä paikka. Lapset olivat aikuistuneet kaikki, vanhemmat hoivakodeissa, yhteinen mökki ostettu ja mies löysi uuden nuoremman jonka kanssa meni naimisiin saman tien. Tekisi mieli tälle miehelle sanoa... ...Ymmärrän täysin avovaimon katkeruuden vuosikymmenistä.
Ymmärrän minäkin, toinen on odottanut ja sit mies löytääkin nuoremman
Vierailija kirjoitti:
Harva mies intoilee häiden järjestämisestä, häämekon ja kukkien etsimisestä, ruokien, ohjelman miettimisestä. Kirkonkin varaa varmaan yleisemmin nainen. Useaa miestä varmaan tosiasiassa puistattaa koko juhlat, mutta naisen mieliksi suostutaan. :)
Eiköhän tässä kohtaa voi vaikka järjestää juhlat suuren tammen alla kauniilla maaseudulla vain hyvin pienen piirin läsnäollessa. Pappi vihkii kyllä ihan ulkonakin. Voiko kauniimpaa juhlapaikkaa ollakaan?
Mies ei ole tosissaan kanssasi, eikä rakasta. Vain sinä voit tehdä loppupäätelmän siitä ja ottaa ero. Kun mies on suhteessa tosissaan ja arvostaa naistaan, hän haluaa naisen vaimokseen. Näin on ollut iät ja ajat.
Ei tarvitse haluta mennä erikseen kihloihin jos haluaa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu nainen oli runsaat 20 vuotta avoliitossa miehensä kanssa, koska tämä oli haluton solmimaan avioliittoa. Sitten heille tuli ero, koska mies löysi uuden. Noin vuoden kuluttua tästä mies oli naimisissa uuden rakkaansa kanssa.
Ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinenkään. Ja tuntuu tosi pahalta. Siskoni paras kaveri oli avoliitossa ja sai kolme lasta ja hehkutti aina avoliittoa vaikkei kukaan miestä siitä mitään maininnut, mutta oli hänelle selkeästi herkkä paikka. Lapset olivat aikuistuneet kaikki, vanhemmat hoivakodeissa, yhteinen mökki ostettu ja mies löysi uuden nuoremman jonka kanssa meni naimisiin saman tien. Tekisi mieli tälle miehelle sanoa... ...Ymmärrän täysin avovaimon katkeruuden vuosikymmenistä.
Katkeruuden, niistä ilmeisesti hyvistä vuosikymmenistä?
Joskus rakkaus loppuu. Ei se mitätöi niitä vuosia kun rakkautta oli.
Se ei kosi, koska se ei halua naimisiin sun kanssa. Epäilen syyksi, et se ei vaan tykkää susta tarpeeksi ja se haluaa pitää ulko-oven raollaan. Miksi se muuten kieltäytyisi järjestelystä, joka olisi hänelle -vaan ei ilmeisesti sulle- taloudellisesti hyvinkin edullinen?
Sulla on siis 2 vaihtoehtoa: joko jatkat elämistä avoliitossa sen kanssa tässä epävarmassa tilanteessa tai etsit uuden miehen.
Missään tapauksessa älä tee keskinäistä testamenttia! Aviovarallisuussuhteet kuuluvat avioliittoon, ja jos ei halua avioliittoa, ei tule aviovarallisuussuhteitakaan eikä mitään niitä muistuttavaa turvaa.
Ala manifestoimaan, youtubessa on pilvin pimein manifestointi videoita : D