Lue keskustelun säännöt.
Kuinka muuttaa omaa ajattelua kun haluaisi kihloihin ja naimisiin, mutta mies ei kosi
04.10.2023 |
Olen tässä ns. toisella kierroksella miehen kanssa, joka on ollut naimisissa ennen minua. Itse olen ollut myös naimisissa ja tämä on sen liiton lisäksi toinen vakava parisuhteeni. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja asumme yhdessä. Olen jo yhteistä kotia ostaessa sanonut miehelle, että kannattaisi varmaankin mennä vaikka maistraatissa naimisiin koska se olisi kivaa virallistaa suhde ja sen(kin) vuoksi, että jos minä kuolen ensin, ei hänellä ole lesken asumisoikeutta tässä kodissa, jonka minä omistan lähes kokonaan ja joka menisi heti myyntiin isona osana lasteni perintöä (minulla lainaa ei ole paljonkaan jäljellä ja henkivakuutukset kattaisi ne ja enemmänkin) - en myöskään haluaisi joutua kiireen kanssa hakemaan itse lainaa lunastaakseni hänen osuutensa hänen lapsiltaan jos hän kuolisi ensin. Avoliitto vs. avioliitto on merkittävästi erilainen tilanne monella tavalla, erityisesti kuolemantapauksen sattuessa. Tällöin hän sanoi kyllä haluavansa kanssani naimisiin joku päivä, mutta haluaa kosia itse. Tuosta on nyt yli kolme vuotta aikaa, olemme edelleen avopari. Vaikkei pitäisi vertailla muihin, niin ympärillä samanlaisessa tilanteessa olevat kaverit ja tutut ovat kihloissa tai naimisissa vuoden parin sisään tapaamisestaan. Kai tästä pitää vetää johtopäätös, että oma avopuolisoni ei halua virallistaa suhdettamme. Tuntuu jotenkin..typerältä. Typerältä edes haluta naimisiin ja olla vähän loukkaantunut tästä. Avioliittohan ei takaa mitään, molemmilla on se kokemus taustalla erojen kautta. Mutta kai tästä pitää vetää johtopäätöksiä, kaverit ja sukulaiset ihmettelevät tätä jonkin verran ja olen jo alkanut välttelemään näitä keskusteluja heidän kanssaan. Mieheltä en aio enää toista kertaa kysyä, en ala kerjätä ketään naimisiin kanssani. Miten siis itsetottuisintähän faktaan, että näin mennään tästä eteenkin päin JOS mennään ylipäätään ja hyväksyisin sen? Vinkkejä?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on niin jumalattoman tärkeetä akoille mennä naimisiin? Eiköhän se suhde ole ihan virallinen 5 vuoden jälkeen kun yhdessäkin asutte.
Samaa mietin. Jos eroaisin miehestäni, niin en todellakaan ajattelisi edes avioliittoa saati edes sitä, että muuttaisin saman katon alle. Jos uusi mies alkaisi asiasta inttämään ja latelemaan syitä miksi pitäisi mennä naimisiin, niin se juttu olisi siinä, etsiköön toisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä Pohjanmaalla te asutte, jos kaveritkin ääneen ihmettelevät, ettette ole menneet naimisiin? :D Mahdoton kuvitella tuollaisia juntteja omaan ystäväpiiriini.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on niin jumalattoman tärkeetä akoille mennä naimisiin? Eiköhän se suhde ole ihan virallinen 5 vuoden jälkeen kun yhdessäkin asutte.
Joillakin akoilla ja ihan varmasti joillakin ukoilla myös, ei todellakaan kaikilla.
Miksi muutit miehen kanssa yhteen ennen naimisiinmenoa, jos kerran naimisiinmeno on noin tärkeää? Minä muutin miehen luokse vasta hääpäivää edeltävänä päivänä.
En oikein usko, että halua kihloihin ja naimisiin voi muuttaa. En tosin oikein ole vakuuttunut noista syistä, miksi haluat noita asioita. Rakkautta ei oikein ole näkyvissä.
Tuossa tilanteessa muuttaisin asumisjärjestelyt niin, että molemmilla on oma osoite ja sen jälkeen katsoisin, onko suhteella tulevaisuutta. Luultavasti ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaako mies jos löytyisi parempi kumppani (nuorempi, kauniimpi tai muuta)? Onko sitoutumiskammoinen? Tämä asia olisi pitänyt sopia heti suhteen alussa. Mies on törkeä, ei muuta voi sanoa.
Minä en pidä miestä törkeänä, vaan ihan fiksuna varsinkin jos miehellä on jo lapsia edellisestä liitosta.
Joo, mies tietää että hänen kuollessaan aloittaja (avopuoliso) ei saa mitään, koska hän ei lain silmissä ole leski, vaan miehen lapset perivät miehen koko omaisuuden. Mies roikuttaa avokkiaan löyhässä hirressä, ja on luultavasti valmis häipymään heti, kun parempi nainen löytyy.
Jos molempien lapset jo aikuisia, niin miksi naimisiin? Ei se mies sillä tavalla varmemmin pysy. Avioliitto palvelee perheen tarvetta, lapsineen. Se vaihe on teillä jo takana. Jos miestä kiinnostaisi asumisoikeus taloon, olisi hän varmaan jo varmistanut naimisiin pääsyn kanssasi. Älä päsmäröi. Yritä työstää omaa tarvettasi naimisiin pääsyyn. Mikä on syy? Prinsessajuhlatko? Vaiko sosiaalinen paine?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Itse päätin jo nuorena että en ikinä mene naimisiin. Mielestäni avioliitto on nykyään tarpeeton.
Ensinnäkin en halua sekoittaa valtiota ja mahdollisesti kirkkoa kahden ihmisen väliseen parisuhteeseen. Toisekseen suurin osa suhteista päättyy eroon ja monien suhteiden pitäisi. On käsittääkseni paljon yksinkertaisempaa avoliitossa. Jos kumppani ei enää halua olla kanssani niin hän saa lähteä täysin vapaasti. Kolmanneksi haluan pitää omaisuuteni, tosin eri asia jos omaisuus on saavutettu yhdessä.
Tapailin kerran erästä tyttöä ja sain selville että avioliitto oli hänen suurin unelmansa. Lopetin tapailun vaikka muuten meni hyvin koska tiesin että hän ei olisi onnellinen minun kanssa
Onko teillä siis uusperhe? Jos on niin mikään ei siinä auta, eikä suhdettanne pelasta. Ero on ainoa ratkaisu ja voit unohtaa prinsessahäät lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niin outoja, ettette ajattele leskeneläkkeen mahdollisuutta? Siksi ainakin kannattaa sitoutua juridisesti.
No joopa. Raha on siis kaiken takana. Missä romantiikka ja suhteen syvyys? Leskeneläkkeen vuoksi pitää sitten kitkutella viimeiset vuodet kiukuttelevan, korvakarvaisen, erektio-ongelmaisen ukon kaverina. On niitä muitakin ansaintakeinoja arvon ladyt. Pikkasen nyt omanarvontuntoa mukaan.
Miten niin ladyt, kuulosti siltä, että se on mies, jonka tässä kannattaisi miettiä leskeneläkeen mahdollisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaverit, sukulaiset tai ystävät ei ole ikinä kysyneet, koska menemme naimisiin tai miksi emme ole naimisissa. Yhdessä oltu avoliitossa 26 vuotta, lapset jo aikuisia ja miehen testamentissa merkintä, että minulla on asumisoikeus tähän taloon 8 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Siinä ajassa luulisi jonkinlaisen kämpän löytyvät, häädän vaikka vuokralaiset jostain sijoitusasunnostani.
Väärin. Ei ole olemassa termiä "asumisoikeus". Testamentti voi olla mitätön sen takia. Hallintaoikeuden voi sen sijaan antaa testamentilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missään tapauksessa älä tee keskinäistä testamenttia! Aviovarallisuussuhteet kuuluvat avioliittoon, ja jos ei halua avioliittoa, ei tule aviovarallisuussuhteitakaan eikä mitään niitä muistuttavaa turvaa.
En olisi osannut sanoa tätä paremmin!! Avioliitto on minulle ennen kaikkea juridinen sopimus, joka säätelee esim. perintöveroprosentin suuruutta.
Jos mies ei halua sitä juridista sopimusta, ei siinä pidä mitään muitakaan sopimuksia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, että halua kihloihin ja naimisiin voi muuttaa. En tosin oikein ole vakuuttunut noista syistä, miksi haluat noita asioita. Rakkautta ei oikein ole näkyvissä.
Tuossa tilanteessa muuttaisin asumisjärjestelyt niin, että molemmilla on oma osoite ja sen jälkeen katsoisin, onko suhteella tulevaisuutta. Luultavasti ei ole.
Rakkaus on ihan eri asia. Avioliitto on juridinen sopimus joka ehdottomasti kannattaa monen asian turvaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli mielenkiintoinen kysymys, itsekin olen toisella kierroksella ja toista kertaa naimisissa.
Minuun kiinnitti huomion, että AP ei kirjoita MITÄÄN tunteistaan miestä kohtaan tai miehensä tunteista häneen. Onko niitä? Oletko AP rakastunut ja haluatko olla miehesi kanssa, koska rakastat häntä syvästi?
Koko kommenttisi liittyy taloudellisiin asioihin, ei teidän kahden väliseen tunnesiteeseen. En sano että se on väärin, mutta jäin miettimään mistä se kertoo - suhtaudutko itsekin avioliittoon käytännöllisenä tekona, ei tunnesiteenä? Voisiko miehesi aistia tämän ja siksi hidastelee kosimisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä sanoin miehelle yhteenmuutettaessa, että pitäisi laittaa viralliset asiat kuntoon siltä varalta, että jommallekummalle tapahtuu jotain. Hänen mielestään avioliittoa ei tarvittu. Totesin että ok.
Kerroin hänelle laativani testamentin oman omaisuuteni suhteen ja että hänen on syytä olla tietoinen sen sisällöstä: koska rintaperillisiä ei ole, testamentissani omaisuuteni ja 100 000e henkivakuutussumma testamentataan ensisijaisesti aviomiehelleni JOS olen kuolemani hetkellä ollut naimisissa vähintään 5 vuoden ajan. Mikäli tämä ehto ei täyty, niin omaisuudestani osuus asunnostani ja omistamani irtaimisto (arvokorut, antiikkihuonekalut ym) menevät kummilapselleni. Rahavaroista kummilapseni saa sen verran että summa kattaa perintöverot ja loppusumma menee valitsemalleni eläinsuojeluyhdistykselle.
Kävin miehen kanssa läpi skenaarion, jossa kuolen ennenaikaisesti ja puolikas asunnosta menee kummilapselleni. Silloin miehen on syytä varautua joko ostamaan kummilapseni puolikas itselleen tai sitten asunto täytyy laittaa kokonaan myyntiin. Mitään lesken asumisoikeuksiahan miehellä tuolloin ei luonnollisesti ole.
Jokusen kuukauden päästä mies olikin sitä mieltä, että avioliitto voisi sittenkin olla ihan hyvä vaihtoehto.
Olen huomannut, juttujen perusteella, että moni mies on ostettavissa. Olen kuullut jonkun maksaneen jopa miehen yrityksen velat ja toisessa tapauksessa ostaneen tälle auton.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli mielenkiintoinen kysymys, itsekin olen toisella kierroksella ja toista kertaa naimisissa.
Minuun kiinnitti huomion, että AP ei kirjoita MITÄÄN tunteistaan miestä kohtaan tai miehensä tunteista häneen. Onko niitä? Oletko AP rakastunut ja haluatko olla miehesi kanssa, koska rakastat häntä syvästi?
Koko kommenttisi liittyy taloudellisiin asioihin, ei teidän kahden väliseen tunnesiteeseen. En sano että se on väärin, mutta jäin miettimään mistä se kertoo - suhtaudutko itsekin avioliittoon käytännöllisenä tekona, ei tunnesiteenä? Voisiko miehesi aistia tämän ja siksi hidastelee kosimisen kanssa?
Olen eri, mutta miksi tuo olisi ongelma? Siis että avioliiton näkee käytännön asioiden kautta. Eihän se ole ristiriidassa sen kanssa, että tunteet olisivat aitoja. Ja eiväthän tunteet - rakkaus, kiintymys, yhteenkuuluvuuden tunne - ja kumppanuus riipu siitä, ollaanko naimisissa. Jospa ap ei perustellut asiaa sillä juuri siksi, että hänen rakkautensa ei ole ehdollista riippuen siviilisäädystä, vaan se perustuu siihen, mitä kahden ihmisen välillä on. Yhteiskunnassa avioliitto kuitenkin ON juridinen sopimus ja se liittyy nimenomaan käytännön asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaako mies jos löytyisi parempi kumppani (nuorempi, kauniimpi tai muuta)? Onko sitoutumiskammoinen? Tämä asia olisi pitänyt sopia heti suhteen alussa. Mies on törkeä, ei muuta voi sanoa.
Minä en pidä miestä törkeänä, vaan ihan fiksuna varsinkin jos miehellä on jo lapsia edellisestä liitosta.
Joo, mies tietää että hänen kuollessaan aloittaja (avopuoliso) ei saa mitään, koska hän ei lain silmissä ole leski, vaan miehen lapset perivät miehen koko omaisuuden. Mies roikuttaa avokkiaan löyhässä hirressä, ja on luultavasti valmis häipymään heti, kun parempi nainen löytyy.
Miten niin erossa ap ei saa mitään, jos hän omistaa asunnon lähes kokonaan yksin? Eihän silloin tyhjän päälle jää. Vai luuletko sinä, että erossa mies saa aina kaiken, myös naisen omaisuuden?
Vai että ostit antiikkihuonekaluillasi miehen naimisiin kanssasi! Siinäpä vasta miestenmies! Ei hän olisi luultavasti muille kelvannutkaan, joten hyvä kun sait hänet.