Lue keskustelun säännöt.
Kuinka muuttaa omaa ajattelua kun haluaisi kihloihin ja naimisiin, mutta mies ei kosi
04.10.2023 |
Olen tässä ns. toisella kierroksella miehen kanssa, joka on ollut naimisissa ennen minua. Itse olen ollut myös naimisissa ja tämä on sen liiton lisäksi toinen vakava parisuhteeni. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja asumme yhdessä. Olen jo yhteistä kotia ostaessa sanonut miehelle, että kannattaisi varmaankin mennä vaikka maistraatissa naimisiin koska se olisi kivaa virallistaa suhde ja sen(kin) vuoksi, että jos minä kuolen ensin, ei hänellä ole lesken asumisoikeutta tässä kodissa, jonka minä omistan lähes kokonaan ja joka menisi heti myyntiin isona osana lasteni perintöä (minulla lainaa ei ole paljonkaan jäljellä ja henkivakuutukset kattaisi ne ja enemmänkin) - en myöskään haluaisi joutua kiireen kanssa hakemaan itse lainaa lunastaakseni hänen osuutensa hänen lapsiltaan jos hän kuolisi ensin. Avoliitto vs. avioliitto on merkittävästi erilainen tilanne monella tavalla, erityisesti kuolemantapauksen sattuessa. Tällöin hän sanoi kyllä haluavansa kanssani naimisiin joku päivä, mutta haluaa kosia itse. Tuosta on nyt yli kolme vuotta aikaa, olemme edelleen avopari. Vaikkei pitäisi vertailla muihin, niin ympärillä samanlaisessa tilanteessa olevat kaverit ja tutut ovat kihloissa tai naimisissa vuoden parin sisään tapaamisestaan. Kai tästä pitää vetää johtopäätös, että oma avopuolisoni ei halua virallistaa suhdettamme. Tuntuu jotenkin..typerältä. Typerältä edes haluta naimisiin ja olla vähän loukkaantunut tästä. Avioliittohan ei takaa mitään, molemmilla on se kokemus taustalla erojen kautta. Mutta kai tästä pitää vetää johtopäätöksiä, kaverit ja sukulaiset ihmettelevät tätä jonkin verran ja olen jo alkanut välttelemään näitä keskusteluja heidän kanssaan. Mieheltä en aio enää toista kertaa kysyä, en ala kerjätä ketään naimisiin kanssani. Miten siis itsetottuisintähän faktaan, että näin mennään tästä eteenkin päin JOS mennään ylipäätään ja hyväksyisin sen? Vinkkejä?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaako mies jos löytyisi parempi kumppani (nuorempi, kauniimpi tai muuta)? Onko sitoutumiskammoinen? Tämä asia olisi pitänyt sopia heti suhteen alussa. Mies on törkeä, ei muuta voi sanoa.
Kertoo kyllä miehestä aika tavalla ettei halua virallistaa suhdetta vaikka toinen toivoo sitä. Eikö tämä ala olla jo aika dealbraker kun kuitenkin ihan perustavanlaatuisesta asiasta kysymys aikuisilla ihmisillä? Teinit ja nuoret nyt ovat muuttuneet niin, varsinkin monet wt:t ettei naimisiinmeno kuulu enää asiaan. Sinä kuitenkin arvostat sitä, mutta miehesi ei arvosta sinun toiveitasi? Oletko valinnut tasoasi alemman miehen?
Mies ei ole arvoisesi, kun ei pidä sinua kuin kukkaa kämmenellään, vaikka sinä pidät häntä. Vastavuoroisuus puuttuu, joten älä enää tuhlaa vuosiasi odotteluun. Jossain on mies, joka arvostaa sinua tosissaan ja haluaa sitoutua kanssasi loppuelämäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon.
Nykyajan wt meininkiä. Tuskinpa koksee ap:tä mitenkään.
ei kai siinä voi muuta tehdä kuin yrittää keskittyä sellaisiin asioihin, jotka on hyvin teidän suhteessa riippumatta siitä, että ette ole naimisissa. Voisi tehdä myös hyvää myöntää pettymys ihan ääneen jollekin, jos joku hyvä ystävä tai sukulainen asiaa utelee, niin voisi vastata ihan rehellisesti, että sinä tahtoisit mennä naimisiin, mutta mies ei kosi ja sinäkään et tahdo kosia, koska mies joskus sanonut jotain sellaista, etteä tahtoo itse kosia. Pettymys pienenee, jos sen hyväksyy ja jos ei yritä sitä vältellä, ja sitten siitä voi pikkuhiljaa päästä yli.
Toinen tapa olisi tietysti puhua asiasta suoraan miehesi kanssa, sanoa vaikka että sinä tahtoisit naimisiin, mutta ymmärrät kyllä, jos hän ei tahdo, ja että rakastat ja välität hänestä silti. Mutta että sinulle se kuitenkin olisi tärkeää ja olet pettynyt, kun hän ei ole kosinut. Mutta että pääset siitä kyllä yli ajan kanssa, eihän se pettymys ole kuin tunne ja tunteet ei kestä ikuisesti. Katkeruus sen sijaan voi kestää ikuisesti, varsinkin jos sitä ruokkii miettimällä asiaa säännöllisesti ja olemalla puhumatta siitä.
Sitä paitsi, mitä tahansa miehesi on joskus aikoinaan sanonut, ei välttämättä enää pidä paikkaansa, mielipiteet muuttuu ajan kanssa meillä kaikilla. Ehkä hän on tullut siihen ajatukseen, ettei tahdokaan enää koskaan naimisiin, tai ehkä hän ajattelee, että tahtoo sinun kanssa naimisiin joskus, mutta ei pidä asian kanssa kiirettä kun se ei ehkä vaan tullut hänen mieleensä. Ehkä hän ei tiedä, että sinä ajattelet asiaa ja alat jo tuntea katkeruutta?
Puhuminen auttaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon.
Nykyajan wt meininkiä. Tuskinpa koksee ap:tä mitenkään.
Ap on eronnut jo kerran.
Voitte turvata toinen toisenne keskinäisellä testamentilla. Mutta tämähän ei ollut perimmäinen kysymyksesi. Teillä on erilaiset toiveet siviilisäädystä ja kysymys kuuluukin, miksi Sinun tulisi muuttaa toiveitasi/itseäsi/näkökantaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meitäkin, jotka emme aio muuttaa edes yhteen toisella kierroksella, eikä suunnitteilla ole virallisia sitoumuksia. Helpompaa molempien lapsille, kun ei tarvitse jakaa omaisuuksia sitten myöhemmin. Ei ne nopeat kihlat ja naimisiinmeno mitään takaa (esim. Satu Taiveaho). Suhteen syvempi sisältö on se, mitä kannattaa vaalia, ei muotoseikat. Ja itselläni oli tyrkyllä eron jälkeen aiemmin ukko, joka olisi halunnut alkaa suunnitella yhteenmuuttoa 2 kk tapaamisesta. Olisin varmaan päässyt nopeasti naimisiinkin. Siinä sitä oltaisiin sitten oltu pikkuvaimona 200-neliöisessä ok-talossa. Ei vaan ole mun juttu.
Jos eka avioliitto ei onnistu niin ei onnistu toinenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan näihin on niin monta tapaa ajatella kuin on ihmistäkin. Itsekin olen jo kerran eronnut avioliitosta. Ajattelin pitkään että ainoaksi kerraksi saa jäädäkin. Ajattelin myös että en ikinä edes halua kenenkään kanssa saman katon alle. Sitten meninkin rakastumaan tavalla jolla en ollut rakastunut koskaan ennen ja totesin että haluankin ihan kaiken. Koko setin. Se vaan tuntui oikealta.
Vierailija kirjoitti:
On meitäkin, jotka emme aio muuttaa edes yhteen toisella kierroksella, eikä suunnitteilla ole virallisia sitoumuksia. Helpompaa molempien lapsille, kun ei tarvitse jakaa omaisuuksia sitten myöhemmin. Ei ne nopeat kihlat ja naimisiinmeno mitään takaa (esim. Satu Taiveaho). Suhteen syvempi sisältö on se, mitä kannattaa vaalia, ei muotoseikat. Ja itselläni oli tyrkyllä eron jälkeen aiemmin ukko, joka olisi halunnut alkaa suunnitella yhteenmuuttoa 2 kk tapaamisesta. Olisin varmaan päässyt nopeasti naimisiinkin. Siinä sitä oltaisiin sitten oltu pikkuvaimona 200-neliöisessä ok-talossa. Ei vaan ole mun juttu.
Ja lisään vielä, että korvaani särähtää, kun ap vertaa, kuinka kaverit on edenneet samassa tilanteessa jo naimisiin. Herättelisin ap:ta miettimään, eikö hänellä ole ystävinään sinkkuja, joilla ei ole lainkaan kumppania? Ap:lla on jo paljon. Avain onnelliseen elämään on osata tyytyä ja nähdä onni kaikessa siinä, mitä itsellä jo on. Ei elämä ole mikään kilpajuoksu kohti alttaria tai edes maistraattivihkimistä. Omaisuutta voi järjestellä eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu nainen oli runsaat 20 vuotta avoliitossa miehensä kanssa, koska tämä oli haluton solmimaan avioliittoa. Sitten heille tuli ero, koska mies löysi uuden. Noin vuoden kuluttua tästä mies oli naimisissa uuden rakkaansa kanssa.
Minulla on tuttu, joka oli naimisissa 24 vuotta ja sitten tuli ero ja mies löysi uuden. Tästä vuoden kuluttua mies ei ollut naimisissa uuden rakkaansa kanssa, koska katsoi, että liian riskipeliä. Yhdessä ovat yhä, vaikka takana jo yli 10 vuotta avoliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit pistää lapsesi maksamaan perintöverot ja isäpuolen jäävän omastamaasi asuntoon.
Ap tässä. Avioehto olisi itsestäänselvyys ja miehellä ei olisi varaa lunastaa 85% monen sadan tuhannen euron talosta. Eli myyntiin menisi jos kuolen ensin.
No miksi mies sitten haluaisi naimisiin, jos mikään ei muutu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko niin outoja, ettette ajattele leskeneläkkeen mahdollisuutta? Siksi ainakin kannattaa sitoutua juridisesti.
Ota puheeksi. Älä kerjää, vaan pyydä miestä kertomaan rehellisesti, miksi hän ei halua naimisiin. Olisihan hän jo kosinut, jos haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopsauta määrittämättömän pitkäksi ajaksi reidet kiinni. Siinä on hyvä alku.
Seksillä toisen kontrollointi ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. M28
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niin outoja, ettette ajattele leskeneläkkeen mahdollisuutta? Siksi ainakin kannattaa sitoutua juridisesti.
No joopa. Raha on siis kaiken takana. Missä romantiikka ja suhteen syvyys? Leskeneläkkeen vuoksi pitää sitten kitkutella viimeiset vuodet kiukuttelevan, korvakarvaisen, erektio-ongelmaisen ukon kaverina. On niitä muitakin ansaintakeinoja arvon ladyt. Pikkasen nyt omanarvontuntoa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon.
Kaikista avioliitoista, kyllä. Mutta jos tarkastellaan vain ensimmäisiä avioliittoja, on eroon päättyvien osuus n. 40 prosenttia liitoista. Eli ensimmäiset avioliitot päättyvät eroon harvemmin kuin toiset tai sitä seuraavat avioliitot.
Meillä minä sanoin miehelle yhteenmuutettaessa, että pitäisi laittaa viralliset asiat kuntoon siltä varalta, että jommallekummalle tapahtuu jotain. Hänen mielestään avioliittoa ei tarvittu. Totesin että ok.
Kerroin hänelle laativani testamentin oman omaisuuteni suhteen ja että hänen on syytä olla tietoinen sen sisällöstä: koska rintaperillisiä ei ole, testamentissani omaisuuteni ja 100 000e henkivakuutussumma testamentataan ensisijaisesti aviomiehelleni JOS olen kuolemani hetkellä ollut naimisissa vähintään 5 vuoden ajan. Mikäli tämä ehto ei täyty, niin omaisuudestani osuus asunnostani ja omistamani irtaimisto (arvokorut, antiikkihuonekalut ym) menevät kummilapselleni. Rahavaroista kummilapseni saa sen verran että summa kattaa perintöverot ja loppusumma menee valitsemalleni eläinsuojeluyhdistykselle.
Kävin miehen kanssa läpi skenaarion, jossa kuolen ennenaikaisesti ja puolikas asunnosta menee kummilapselleni. Silloin miehen on syytä varautua joko ostamaan kummilapseni puolikas itselleen tai sitten asunto täytyy laittaa kokonaan myyntiin. Mitään lesken asumisoikeuksiahan miehellä tuolloin ei luonnollisesti ole.
Jokusen kuukauden päästä mies olikin sitä mieltä, että avioliitto voisi sittenkin olla ihan hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon.
Kaikista avioliitoista, kyllä. Mutta jos tarkastellaan vain ensimmäisiä avioliittoja, on eroon päättyvien osuus n. 40 prosenttia liitoista. Eli ensimmäiset avioliitot päättyvät eroon harvemmin kuin toiset tai sitä seuraavat avioliitot.
Jep, eli toisinpäin lukuja tarkastellessa 60 % ensimmäisistä avioliitoista on ikuisia. Se on aika hyvin.
Ap:n ja miehen ekat avioliitot ovat kuitenkin kariutuneet, joten eiköhän siinä ole jo syytä kyseenalaistaa toinen mahdollinen avioliitto. Ja kun ap on selkeästi menossa avioliittoon vain omat raha-asiat edellä, niin ymmärrän hyvin miehen vastentahtoisuuden. Mies miettii varmasti myös lastensa tulevaisuuden raha-asioita ja hyvä niin. Viisi vuotta yhdessä olemista on kuitenkin aika vähän, kun ei ole edes yhteistä lasta ankkuroimassa.
Miksi se on niin jumalattoman tärkeetä akoille mennä naimisiin? Eiköhän se suhde ole ihan virallinen 5 vuoden jälkeen kun yhdessäkin asutte.
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon.