Lue keskustelun säännöt.
Kuinka muuttaa omaa ajattelua kun haluaisi kihloihin ja naimisiin, mutta mies ei kosi
04.10.2023 |
Olen tässä ns. toisella kierroksella miehen kanssa, joka on ollut naimisissa ennen minua. Itse olen ollut myös naimisissa ja tämä on sen liiton lisäksi toinen vakava parisuhteeni. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja asumme yhdessä. Olen jo yhteistä kotia ostaessa sanonut miehelle, että kannattaisi varmaankin mennä vaikka maistraatissa naimisiin koska se olisi kivaa virallistaa suhde ja sen(kin) vuoksi, että jos minä kuolen ensin, ei hänellä ole lesken asumisoikeutta tässä kodissa, jonka minä omistan lähes kokonaan ja joka menisi heti myyntiin isona osana lasteni perintöä (minulla lainaa ei ole paljonkaan jäljellä ja henkivakuutukset kattaisi ne ja enemmänkin) - en myöskään haluaisi joutua kiireen kanssa hakemaan itse lainaa lunastaakseni hänen osuutensa hänen lapsiltaan jos hän kuolisi ensin. Avoliitto vs. avioliitto on merkittävästi erilainen tilanne monella tavalla, erityisesti kuolemantapauksen sattuessa. Tällöin hän sanoi kyllä haluavansa kanssani naimisiin joku päivä, mutta haluaa kosia itse. Tuosta on nyt yli kolme vuotta aikaa, olemme edelleen avopari. Vaikkei pitäisi vertailla muihin, niin ympärillä samanlaisessa tilanteessa olevat kaverit ja tutut ovat kihloissa tai naimisissa vuoden parin sisään tapaamisestaan. Kai tästä pitää vetää johtopäätös, että oma avopuolisoni ei halua virallistaa suhdettamme. Tuntuu jotenkin..typerältä. Typerältä edes haluta naimisiin ja olla vähän loukkaantunut tästä. Avioliittohan ei takaa mitään, molemmilla on se kokemus taustalla erojen kautta. Mutta kai tästä pitää vetää johtopäätöksiä, kaverit ja sukulaiset ihmettelevät tätä jonkin verran ja olen jo alkanut välttelemään näitä keskusteluja heidän kanssaan. Mieheltä en aio enää toista kertaa kysyä, en ala kerjätä ketään naimisiin kanssani. Miten siis itsetottuisintähän faktaan, että näin mennään tästä eteenkin päin JOS mennään ylipäätään ja hyväksyisin sen? Vinkkejä?
Kommentit (99)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en avioituisi uudestaan, jos eroaisin liitosta, jossa olen ollut jo nyt pitkään ja josta minulla on lapsia. Näen, että tämä on se minun avioliittoni, eikä toista tule, vaikka se voisi olla juuri omaisuuden jaon takia järkevää. Avioliitto on jo koettuna, enkä halua avioitua useampaan kertaan. Voisiko miehelläsi olla tämmöisiä ajatuksia taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosit itse.
En ymmärrä ihmisiä, jotka asuvat yhdessä ja ovat muutenkin sitoutuneita, mutta eivät suostu menemään naimisiin vaikka se rakas kumppani niin toivoo.
Jos puitteet eli yhdessä asuminen ja yksiavioisuus ei ahdista, niin miksei voi kumppanin mieliksi virallistaa suhdetta? Sitten kun makaa vanhainkodissa vaipoissa niin tuskin harmittelee siviivisäädyn vaihdosta. Mutta se osapuoli joka toivoo avioliittoa voi kokea, että tässä on joku takaovi vielä raollaan ja joku pakoonpääsyreitti vielä olemassa.
Juurikin noin. Kaikilla tuntemillani kavereilla, jotka eivät ole avioituneet vaikka toinen toivoisi on toinen osapuoli jättänyt sen takaportin auki. Aika usein kuulee juuri tätä selitystä ettei mikään muuttuisi jos oltaisiin naimisissa. Jos mikään ei muuttuisi, niin miksette sitten ole -kysymykseen ei koskaan tule vastausta. Se takaportti, se takaportti....
Minä itse en halua mennä naimisiin toista kertaa, sillä mielestäni avioliittoon mennään vain kerran elämässä ja sillä hyvä. Avioliitosta ei ollut ainakaan minulle itselleni yhtään mitään hyötyä ensimmäisellä kerralla, miksi siis olisi toisellakaan? Asun silti onnellisena avoliitossa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan viettää lopun elämääni. Näkisin hyvin ahdistavana jos sen saavuttaakseni hän painostaisi minua menemään kanssaan naimisiin. Niin, ja olen muuten nainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluat muuttaa ajatteluasi, niin kokeile vaikka tätä.
Olette molemmat kokeilleet avioliittoa, ei toiminut.
Kokeilkaa nyt avoliittoa, ehkä sillä on parempi lopputulos.
Meilläpäin naimisiinmeno on jo tosi harvinaista ja vähän outoakin.
Missäpäin asut? Kun naimisiinmeno outoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosit itse.
En ymmärrä ihmisiä, jotka asuvat yhdessä ja ovat muutenkin sitoutuneita, mutta eivät suostu menemään naimisiin vaikka se rakas kumppani niin toivoo.
Jos puitteet eli yhdessä asuminen ja yksiavioisuus ei ahdista, niin miksei voi kumppanin mieliksi virallistaa suhdetta? Sitten kun makaa vanhainkodissa vaipoissa niin tuskin harmittelee siviivisäädyn vaihdosta. Mutta se osapuoli joka toivoo avioliittoa voi kokea, että tässä on joku takaovi vielä raollaan ja joku pakoonpääsyreitti vielä olemassa.
Juurikin noin. Kaikilla tuntemillani kavereilla, jotka eivät ole avioituneet vaikka toinen toivoisi on toinen osapuoli jättänyt sen takaportin auki. Aika usein kuulee juuri tätä selitystä ettei mikään muuttuisi jos oltaisiin naimisissa. Jos mikään ei muuttuisi, niin miksette sitten ole -kysymykseen ei koskaan tule vastausta. Se takaportti, se takaportti....
Mikä hiton takaportti? Avioeron hakeminen on sen verran helppoa, että se ei teitä suojaa millään tavalla jätetyksi tulemiselta vaikka kovasti haluaisitte niin uskoa. Eikö ennemmin pitäisi ajatella niin päin, että avoliitossa oleva joka päivä valitsee olla tänäänkin yhdessä vaikka lain silmissä siihen ei olisi siteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on tosiaan totta, että vain itseään voi muuttaa mutta ei kai sitä ole mikään pakko olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole tällaisessakaan isossa asiassa ns samalla sivulla?
Nimittäin se sinun arvo- ja ajatusmaailmasi sekä tulevaisuuden toiveesi/suunnitelmasi ei ole yhtään sen huonompia saati enemmän väärin kuin miehenkään arvot, ajatukset ja suunnitelmat. Ne on vain kovin erilaisia. Liiankin.
Kannattaisi ennemmin miettiä eroa ja sitten katsella sellainen kumppani joka haluaa samoja asioita ja jakaa paremmin yhtenäisen arvomaailman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaako mies jos löytyisi parempi kumppani (nuorempi, kauniimpi tai muuta)? Onko sitoutumiskammoinen? Tämä asia olisi pitänyt sopia heti suhteen alussa. Mies on törkeä, ei muuta voi sanoa.
Kertoo kyllä miehestä aika tavalla ettei halua virallistaa suhdetta vaikka toinen toivoo sitä. Eikö tämä ala olla jo aika dealbraker kun kuitenkin ihan perustavanlaatuisesta asiasta kysymys aikuisilla ihmisillä? Teinit ja nuoret nyt ovat muuttuneet niin, varsinkin monet wt:t ettei naimisiinmeno kuulu enää asiaan. Sinä kuitenkin arvostat sitä, mutta miehesi ei arvosta sinun toiveitasi? Oletko valinnut tasoasi alemman miehen?
Miksi hänen ei pitäisi yhtälailla arvostaa miehen toivetta siitä, että hän ei ainakaan tällä hetkellä halua naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu nainen oli runsaat 20 vuotta avoliitossa miehensä kanssa, koska tämä oli haluton solmimaan avioliittoa. Sitten heille tuli ero, koska mies löysi uuden. Noin vuoden kuluttua tästä mies oli naimisissa uuden rakkaansa kanssa.
Ei hyvää päivää. Kaksi eronnutta ja nyt olisi pakko vielä naimisiin päästä. Eikö se ole lähinnä noloa? Ei kai lähipiirikään sellaista enää odota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluaisit pistää lapsesi maksamaan perintöverot ja isäpuolen jäävän omastamaasi asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kirjoitit kaiken putkeen, ei jaksa lukea :(
Tää, en ihmettele miksi ei ole kosinut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halua sinusta vaimoaan, ja olet alun perinkin mokannut, kun olet muuttanut miehen kanssa yhteen, kartutat hänen omaisuuttaan maksamalla puolet kuluista ja annat hänelle seksiä sekä kodinhoitopalveluja ilman, että olet vaatinut mieheltä sitoutumista.
Mies on jo saanut sinulta kaiken. Ei ole enää mitään kannustinta mennä naimisiin, etenkin kun hän ei ole rakastunut sinuun. Olet se "ihan kiva" -vaihtoehto, jonka kanssa on helpompi olla kuin yksin.
Ikävä totuus, mutta näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluat muuttaa ajatteluasi, niin kokeile vaikka tätä.
Olette molemmat kokeilleet avioliittoa, ei toiminut.
Kokeilkaa nyt avoliittoa, ehkä sillä on parempi lopputulos.
Meilläpäin naimisiinmeno on jo tosi harvinaista ja vähän outoakin.
Missäpäin asut? Kun naimisiinmeno outoa?
Pikkukaupungissa Itä-Suomessa. Minun viiteryhmässäni 30-40-vuotiaissa on paljon enemmän avo- kuin aviopareja. Ihan kymmenen+ vuotta yhdessä olleita perheellisiä ihmisiä. Keskiluokkaisia vakaata elämää eläviä ihmisiä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi sinulle ensimmäinen avioliitto. Mutta kun olette kummatkin jo kerran olleet naimisissa... Voi olla ettei mies enää usko avioliittoon, mikä on ymmärrettävää, kun ensimmäinen loppui eroon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit pistää lapsesi maksamaan perintöverot ja isäpuolen jäävän omastamaasi asuntoon.
Ap tässä. Avioehto olisi itsestäänselvyys ja miehellä ei olisi varaa lunastaa 85% monen sadan tuhannen euron talosta. Eli myyntiin menisi jos kuolen ensin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi sinulle ensimmäinen avioliitto. Mutta kun olette kummatkin jo kerran olleet naimisissa... Voi olla ettei mies enää usko avioliittoon, mikä on ymmärrettävää, kun ensimmäinen loppui eroon.
Niin tai mies ei halua mennä toisen kerran avioliittoon, jos hän ajattelee, että kerran elämässä vaan mennään. Mutta on sitten uskotellut muuta, mikä ei ole tietysti oikein. Asian vois nostaa taas esille ja kysyä, mikä tilanne kun 3 v. mennyt.
Outoa yrittää vedota kämpän saamiseen. Ei kai epätoivo niin suuri ole?
Jos mies on maksanut vain pienen osan asunnosta, herää kysymys käyttääkö mies hyväksi vai onko aidosti täysillä mukana?
"Kun jompikumpi kuolee" on ankea perustelu. Muuten pariskunnan itse arvioitavissa.
Joo, on totta että avioliitosta voi lähteä läiskimään ihan kuten avoliitostakin. Mutta mulle tulisi se TUNNE, ettei tuo toinen oikein kuitenkaan ole tosissaan, jos ei mun mieliksi mene naimisiin. Se olisi mulle vähän niinkuin rakkaudenosoitus, jota kovasti arvostaisin. Joku toinen nainen arvostaa vaikka kukkia tms, mutta minä haluaisin, että mies haluais mut ikäänkuin kokonaan. Ja se, että olen yhdestä avioliitosta eronnut, ei liity kyllä mitenkään nykyhetkeen. Ehkä olen jopa viisaampi ja paremmin valinnut tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on totta että avioliitosta voi lähteä läiskimään ihan kuten avoliitostakin. Mutta mulle tulisi se TUNNE, ettei tuo toinen oikein kuitenkaan ole tosissaan, jos ei mun mieliksi mene naimisiin. Se olisi mulle vähän niinkuin rakkaudenosoitus, jota kovasti arvostaisin. Joku toinen nainen arvostaa vaikka kukkia tms, mutta minä haluaisin, että mies haluais mut ikäänkuin kokonaan. Ja se, että olen yhdestä avioliitosta eronnut, ei liity kyllä mitenkään nykyhetkeen. Ehkä olen jopa viisaampi ja paremmin valinnut tällä kertaa.
Mikset sinä ole miehen mieliksi menemättä naimisiin?
miten se sillä pakottamisellakaan paremmaksi muuttuu...et saa piip ellet kosi..minusta suhteen pitää perustua vapaaehtoisuuteen ja tietynlaiseen vapauteen..jos joku juttu suhteessa toimii, tarviiko vaatia kaikkea? tai sit vaan eroaa