Muita, joilla naapurin kohtaaminen ahdistaa?

Minulla on ihastunut naapuri, joka tunkee mm. rappukäytävään samaan aikaan ja pyrkii pitkille juttusille. Itse ystävällisesti tervehdin, mutta en juuri sen enempää. Tästäkö torjuttu naapuri suivaantui ja alkoi naapuri helvetti.

Kumma kyllä mutta vaikuttaa että häiriköt ja kyylät miettii ihan samaa, että vitsi kun mitähän meistä nähdään ja kuullaan. Pitää peittää ja kostaa se tälleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä toiset välttelee tota mokkailuja. Nykyään en tervehdi jos mua ei tervehditä.

Rivarissa asutaan. Osaisinko olla enää hississä muiden kanssa.

Mites muuten noi hissijutut sujuu?

Hississä morjestan ja juttelen jos naapuri on juttutuulella. Silloin ei ahdista. Sitten kun naapuri ei tervehdi takaisin, alkaa ahdistaa ja tuntuu todella pitkältä se hissimatka. Tervehdin silti joka kerta, on itselle helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä toiset välttelee tota mokkailuja. Nykyään en tervehdi jos mua ei tervehditä.

Rivarissa asutaan. Osaisinko olla enää hississä muiden kanssa.

Mites muuten noi hissijutut sujuu?

Kerrostalon hississä sujuu nykyään hyvin. Pieni tervehdys yms. Aluksi oli kamalaa. Yksi naapuri kysyi heti missä olet töissä, onko oma vai vuokra asunto ja uteli muutenkin yksityisiä asioita. Välttelin vastaamasta, eihän nuo tuiki tuntemattomalle naapurille ensi kertaa kohdatessa kuulu.

Pari ahdistavaksi kokemaani naapuria olen tavannut elämän varrella. Toinen oli "villi" lapsi joka soitteli ovikelloja ja haistatteli naapureille, vanhempia ei ilmeisesti kiinnostanut. Toinen oli helluntailaisnainen, jolla oli vahva kutsumus evankelioida ketä vaan tapasi. Toi Hyvä Sanoma-lehtiä, kutsui tilaisuuksiin, halusi aina jutella uskonasioista.

Useimmat naapurit ei ole edes jääneet mieleen.

Sain naapurifobian Espoossa kerrostalossa. Yläkerran naapuri valitti kaikesta ja lopulta odotti rapuissa kun tulin kotiin. Kuljin kuulokkeet korvilla etten kuullut sen ääntä, lopulta. Muutin maalle omakotitaloon häiriön takia ja nyt asun rivitalossa jossa kivat naapurit. Silti pelkään vielä että joku alkaa valittaa turhasta. Asun yksin ja olen hiljainen naapuri.

Ei ahdista enää, kun muutin uuteen paikkaan ja tässä talossa ei kukaan harrasta sellaista "onpa kaunis ilma tänään" -jutustelua. Saa moikata tai olla moikkaamatta.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole ja onneksi ei ole tuollaisia mielenterveysongelmia. Naapuria moikataan ja sitten jatketaan matkaa. 

Ei meillä. Kuuluu pysähtyä jokaisen kanssa juttelemaan kymmeneksi minuutiksi ja selvittelemään kaikki mahdollinen. Myös minne menee tai mistä tulee. Kauhistella mikäli on aihetta ynnä muuta. Ynnä muuta.