Rahat kadonneet. mitä veikkaatte, että on käynyt? Salapoliisitaidot esille nyt!

osti ittelleen jotain eikä nyt uskalla tunnustaa. ota kaikilta rahat pois etkä anna niitä. ja vielä joku rangaistus kaikille päälle.

Sanonut että oli asia miten vaikea ja inhottava vaan, niin totta on puhuttava tai jos on tehnyt tyhmästi, niin on voitava kertoa tottuus.

Tietävät etten pidä valahtelusta ja että arvostan totuuden kertomista tosiaan olisi se millainen tahansa.

Meillä on tapana, että kun lähdetään etelään tai laivalle tms. reissuun, niin muksut saavat ostaa omilla rahoillaan jotakin itselleen mieleistä. Samoin harkinnanvaraisesti kaupasta silloin tällöin jotakin. Yleensä niin, että minä maksan sen kaupassa, lapset maksavat sitten kotona takaisin.

Uutta rahaa on nuoremmalle tulossa heinäkuussa ja vanhemmalle ensi vuoden joulukuussa eli siihen asti on näillä 50-eurosilla pärjättävä.



44

Vanhimmalle ei ole ilmestynyt mitään uutta. Olisiko voinut käydä vaikka Mäkkärissä ja tarjonnut kaverilleen?

Miten voisin kysyä kaverilta, että kävivätkö syömässä?

miten paljon on rahaa jota saa isältään.

sama se mitä on ostanut ja kenelle. ja vanhimman pitää korvata omista rahoista keneltä ne otti. sit vielä valehtelusta sanktio.

niin vanhin on varastanut

ja että täytyyhän meidän saada tietää mitä on käynyt ja voida luottaa täällä kotona toinen toisiimme.

Rahat ovat minulla ja kuukausirahaa ei tule ja kaupungille ei lähdetä.

Mutta, mutta, entä jos kuluu vaikka pari vk ja kukaan ei tunnusta?

ä tekemästä hommaa uudestaan.



By the way, mä olin laposena aika kova varastelemaan, ja vieläkin mua harmittaa se, että vanhemmat ei koskaan jaksaneet viedä rangaistuksiaan johdonmukaisesti loppuun saakka. SIis mun muka piti korvata varastamani rahat, mutta hups, se unohtuikin jne.



Uskon, että se lapsistanne, joka homman teki oikeasti kaipaa ojennusta asiassa, mutta se tunnustaminen on ihan kamalan vaikeaa.



Itse veikkaisin kyllä sitä vanhinta, noi jutut, että " tää ei ehkä selviä koskaan" - hengessä kielii just siitä, että toivoo asian unohtuvan mahdollisimman pian.

kayttörahaa ennen kuin asia olisi selvä.



Ei ne lapset sentään niin kovanaamoja ole, että mitä tahansa kestäisivät.



JA siis korostaisin sitä, että sitten kun asia selviää, niin tekijä korvaa rahat ja siihen mennessä aiheutuneet vahingot. Mutta ei mitään hirveää huutoa ja häpeäpuuta, jotta se tunnustaminen olisi helppoa. Virheitä saa tehdä, mutt apitää olla kanttia ne myös tunnustaa ja selvittää.

jos mokaa.

Sä voit itse tehdä itsellesi sellaisen takarajan, johon asti pidät tilannetta yllä, esim. sen kaksi viikkoa.



Sen jälkeen puhutte lapsille, ja kerrotte kuinka pettyneitä olette siihen, ettei asia selvinnyt, ja että asiat palautukoot normaaleiksi, mutta että inhottavaa, että jää sellainen olo, ettei kotona voi olla vapaasti ja luottaa siihen, ettei oman perheen sisällä varasteta.

Kerrot että epäilet häntä kun hänellä oli mahdollisuus käyttää rahaa poissaollessaan.



Olisiko uponneet hedelmäpeliin tms. ja ei uskalla sitä tunnustaa. Kerro että jos on näin käynyt arvostat enemmän että rehellisesti kertoo totuuden olipa se kuinka ikävä tahansa.



Rangaistuksen mietitte rauhassa ja ilmoitatte sen yhdessä isän kanssa.

Vetäkää yhtä tiukkaa linjaa molemmat ja jos tämän saatte selvitetyksi jatkossa näihin tilanteisiin ette ehkä joudu ottaa opikseen kerta laakista.



Meidän ostarilla on poikia iältään noin kymmenen ja vähän yli pelaamassa heti jos silmä välttää myyjiltä.

13v. kävi kauppakeskuksessa hakemassa ne uuden vuoden juomat! Mitään ei ilmestynyt teille, koska pullot on kaverilla..Yksinkertaista?

ihmetyttää näissä tämän tyyppisissä ketjuissa se, että miten ap ehtii kirjoittaa tänne niin paljon tilanteen ollessa päällä?



Tulee väkisin mieleen, että onko todellinen juttu. Tässä nyt mikään ei viittaa keksittyyn juttuun, mutta silti ihmettelen, että miten ap yhtä aikaa selvittää tilannetta kotona perheen kesken& kirjoittaa tänne.

Itse en moiseen pystyisi.

Viikko kotona ja ilman rahaa riittää varmasti 13-vuotiaalle.

Vierailija:

ja että täytyyhän meidän saada tietää mitä on käynyt ja voida luottaa täällä kotona toinen toisiimme.

Rahat ovat minulla ja kuukausirahaa ei tule ja kaupungille ei lähdetä.

Mutta, mutta, entä jos kuluu vaikka pari vk ja kukaan ei tunnusta?

tai kun mies petti ja jäi kiinni (kuten mulla aikoinaan), en osannut tehdä muutakaan kuin roikkua täällä kaiken sen ajan, mikä ei asian selvittelyyn mennyt. Enkä edes ollut mikään av-aktiivi, mutta tänne jämähdin vain ja odotin, milloin mies soittaa seuraavan kerran tai milloin joku muu tai milloin sitä tai milloin tätä. En osannut olla aktiivinen missään asiassa ja täällä oli aina seuraa, kenen kanssa notkua. Paitsi pitkinä unettomina, itkuisina öina... Onneksi ne ajat on jo takana. Mutta en minä sen oman kriisini jälkeen ole ihmetellyt yhtään!

On halunnut " leveillä" kaverille sillä että hänelläkin on rahaa ja kaveri paidan ostettuaan on halunnut mennä esim. Mäkkäriin. Lapsesi on ostanut myös syötävää ja sitten " palauttanut" vain vaihtorahat sisaruksen lompakkoon ja omassaan on vielä se oikea summa. Vierittää syytä nuoremman niskaan, koska niitä ei koskaan syytetä - nuorimman niskaan kun olisi pistänyt niin olisi ollut läpinäkyvämpää, varsinkin jos nuorin oli vielä teidän mukana kaupassa.

Syyllisen etsiminen on minun mielestäni hedelmätöntä. Ennemmin panostaisin siihen, että lapset oppivat käsittelemään rahaa. Jos rahat pidetään levällään, ennemmin tai myöhemmin sitä katoaa. Lapsen rahat ovat kuitenkin mielestäni harjoittelemista varten, joten voi varautua siihen, että jotain rahaa aina katoaa harjoitteluvaiheessa. Lapsen käytössä olevien rahamäärien tulee mielestäni olla sellaisia, että niiden katoaminen ei ole katastrofi.



Minä keskittyisin nyt tulevaisuuteen. Puhuisin rehellisyydestä, tekojen hyvittämisestä jne. enemmän kuin tavallisesti. En syyttäisi ketään, palauttaisin lapsille rahat (jos eivät halua niitä pitää minulla säilössä) ja lähtisin kauppareissulle huomenna. Jos kotoa alkaa kadota muutakin tavaraa tai rahaa enemmänkin, olisin huolissani. Yksi kerta nyt voi olla ihan vain kokeilua.



Minun mielestäni paras tapa suhtautua perheen ongelmiin on se, että jokainen perheenjäsen on osa ratkaisua, ei osa ongelmaa. Perhe seisoo yhtenä rintamana ja etsii ratkaisua tilanteeseen. Konfliktien ja rintamalinjojen luominen perheen sisälle ei minun mielestäni edistä perheen yhteishenkeä eikä auta luovien, yhteisten ratkaisujen löytämisessä.

Selvisikö syyllinen?