Lue keskustelun säännöt.
YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä
https://yle.fi/a/74-20052231 Suurin syy on, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Mielestäni syynä on deittiappien kertakäyttötapailukulttuuri ja infernaaliset vaatimukset seurustelukumppanille. Tinderissäkin monilla 30+ miehillä lukee, että yksi täydellinen riittää. Mutta kun kukaan ei ole täydellinen, eikä profiilinhaltijakaan kovin ihmeellinen. Toki myös syynä alueelliset erot jne
Kommentit (1267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla jää lapset tekemättä, koska erinäisten elämän muuttujien vuoksi onnistuin valmistumaan vasta päälle kolmekymppisenä ja työura vasta alkutaipaleella. Tässä pitäisi nyt sitten ensin saada vakaa urakehitys, maksaa opintolainat ja saada säästöjä isompaan asuntoon ja vanhempainvapaisiin. Ei taida tällä inflaatiolla ja palkoilla tätä ehtiä tekemään ennenkuin olen liian vanha äidikisi. Yhteiskunnan tai miehen rahoilla en ala siipeillä, koska sehän nyt vasta väärin onkin, mutta näin se vaan helposti menee etenkin naisella, jos ei kaikki mene kuin stömsöössä ja ole maisterin paperit kourassa 23v ja hyväpalkkaista duunia siinä heti tyrkyllä ja suotuisaa urakehitystä. Minnös teet. Ehkä hankin kissan tai koiran sitten vaikka 50v kun on toivottavasto vähän ylimääräistä rahaa
No tämähän se on, kun niin monet haluavat ensin sen valmiin ja vankan elämän, ja lapset siihet sitten koristeeksi. Lapsia on aina syntynyt keskeneräisiin perheihin ja siinä kasvaneet, elämän ohessa tai myötä.
Sinulla ei vissiin kovin suurta vauvakuumettakaan ole, se meinaan ei välitä mistään noista seikoista, jotka itselläsi vielä kesken. Eli ehkä sinua ei ole äidiksi tarkoitettukaan.
Kyllä se merkitsee, realisteilla ja vastuullisilla.
Mulla oli ns. vauvakuume 35+, mutta tiesin silti samalla, etten haluaisi ottaa riskiä elättämisestä lastani muiden almuilla - oma ala oli liian epävarma. En halunnut vaihtaa alaakaan, kun olin vihdoin ja viimein saavuttanut itselleni sopivan työn.
Olisin voinut alkaa kotiäidiksi, jos suhde olisi ollut sellainen. Mutta se onnistuu vain harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole ikinä ollut sitä tunnetta että haluan lapsia. Jos ei ole sitä tunnetta, niin miksi edes harkitsisin lapsen saamista, kun enemmän mietin niitä muita mukana tulevia riskejä. Mitä jos lapsi sairastuu, kuolee, vammautuu? Onko itse pakotettu jäämään kotiin omaishoitajaksi? Mitä jos itse sairastuu tai kykene työhön, kuka sitten elättää perheen? Kuka auttaa muutoinkin arjessa, kun ei ole tukiverkostoa olemassa?
Jos käy hyvä tuuri, niin ei kohtaa omassa elämässä eikä lapsen elämässä ikinä tällaisia haasteita. Osalla perheistä kaikki sujuu hyvin. Mutta läheltä kun olen nähnyt niin monta tapausta, jossa nämä vastoinkäymiset ovat konkretisoituneet, niin kyllä sitä miettii. On vakavaa sairastumista, kehityvammaisuutta, työttömyyttä, perheen pahoinvointia... Surullisia asioita.
En halua ottaa kannettavakseni huolia lapsen tulevaisuudesta, riittää kun huolehdin itsestäni. Elän muutoinkin hyvin tyytyväisenä ja viihdyn yksin, joten se että ei ole perhettä myöhemmässäkään tulevaisuudessa ei ole ongelma minulle.
Tuttuja mietteitä. Ajattelin nuorempana että haluan 2 lasta mutta reilu kolmekymppisenä olen myöntänyt itselleni että en halua lapsia. Huomasin sen siitä kun minua pelotti enemmän nuo mainitsemasi asiat kuin se, että mitä jos en tulekaan raskaaksi.
Minulle ihan sama, haluatko lapsia vai et. Mutta jotenkin ahdistavaa olisi elää tuollainen kauhupaketti päässä koko ajan. Kaikkee kamalaa voi tapahtua ihmiselle ja yhteiskunnalle ilman niitä lapsiakin. Uskallatko poistua kotootasi? Tiedätkö, kuinka paljon ihmisiä vammautuu ja kuolee liikenteessä? Ja kotonakin voi tapahtua vaikka ja mitä. Moni sinne kuolee.
Eiköhän se ole vaan hyvä asia ettei hanki lapsia jos kokee ettei ole kykenevä häntä hoitamaan jos asiat ei menekään hyvin. Jos ei uskalla ottaa niitä riskejä, joita lasten hankinta aiheuttaa, on parempi jättää lapset hankkimatta. Sillä ei ole mitään tekemistä muiden pelkojen kanssa - se on vaan yksi riski mitä kaikki eivät halua ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole ikinä ollut sitä tunnetta että haluan lapsia. Jos ei ole sitä tunnetta, niin miksi edes harkitsisin lapsen saamista, kun enemmän mietin niitä muita mukana tulevia riskejä. Mitä jos lapsi sairastuu, kuolee, vammautuu? Onko itse pakotettu jäämään kotiin omaishoitajaksi? Mitä jos itse sairastuu tai kykene työhön, kuka sitten elättää perheen? Kuka auttaa muutoinkin arjessa, kun ei ole tukiverkostoa olemassa?
Jos käy hyvä tuuri, niin ei kohtaa omassa elämässä eikä lapsen elämässä ikinä tällaisia haasteita. Osalla perheistä kaikki sujuu hyvin. Mutta läheltä kun olen nähnyt niin monta tapausta, jossa nämä vastoinkäymiset ovat konkretisoituneet, niin kyllä sitä miettii. On vakavaa sairastumista, kehityvammaisuutta, työttömyyttä, perheen pahoinvointia... Surullisia asioita.
En halua ottaa kannettavakseni huolia lapsen tulevaisuudesta, riittää kun huolehdin itsestäni. Elän muutoinkin hyvin tyytyväisenä ja viihdyn yksin, joten se että ei ole perhettä myöhemmässäkään tulevaisuudessa ei ole ongelma minulle.
Tuttuja mietteitä. Ajattelin nuorempana että haluan 2 lasta mutta reilu kolmekymppisenä olen myöntänyt itselleni että en halua lapsia. Huomasin sen siitä kun minua pelotti enemmän nuo mainitsemasi asiat kuin se, että mitä jos en tulekaan raskaaksi.
Minulle ihan sama, haluatko lapsia vai et. Mutta jotenkin ahdistavaa olisi elää tuollainen kauhupaketti päässä koko ajan. Kaikkee kamalaa voi tapahtua ihmiselle ja yhteiskunnalle ilman niitä lapsiakin. Uskallatko poistua kotootasi? Tiedätkö, kuinka paljon ihmisiä vammautuu ja kuolee liikenteessä? Ja kotonakin voi tapahtua vaikka ja mitä. Moni sinne kuolee.
Eiköhän se ole vaan hyvä asia ettei hanki lapsia jos kokee ettei ole kykenevä häntä hoitamaan jos asiat ei menekään hyvin. Jos ei uskalla ottaa niitä riskejä, joita lasten hankinta aiheuttaa, on parempi jättää lapset hankkimatta. Sillä ei ole mitään tekemistä muiden pelkojen kanssa - se on vaan yksi riski mitä kaikki eivät halua ottaa.
Juu todella toivon, ettei pessimisti lisäänny. Ihmettelin lähinnä tuota maailmaa, jossa joku elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.
Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.
Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.
Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.
Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.
Siis niinkun mitä kerpelettä.
Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?
Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.Eli nämä naiset tietoisesti valitsivat moukan, joka vedättää?
Eli väität, että naisia on helppo vedättää?
He itse tekivät tuon valinnan.
Miten vaikeaa on myöntää, että se valinta on tehty virheellisin perustein?
Että ehkä naiset eivät olekaan niin kovin hyviä kumppanin valitsemisessa?
Mutta tuo on yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla.
Syyttely ja sormien osoittelu siis.
Jatkakaa vain tuota kunniakasta perinnettä.Lopputuloksena. Oman arvostelukyvyn pettäminen parinvalinnassa on edelleen tabu.
Ihminen on itselleenkin arvoitus ja voi toimia eri tilanteissa ihan toisellalailla, kuin olisi ikinä osannut kuvitella toimivansa.
Saatika, että ikinä oppisit tuntemaan toisen niin hyvin, että voisit tietää, miten hän toimii jossakin tilanteessa vaikkapa 10 vuoden kuluttua.
Ja ihmiset muuttuu, harva on samanlainen 20v kuin 35v.
Meillä mies toivoi lasta yli 10 vuotta ja kun hän sen viimein sai, niin hän kyllä ylpeänä esitteli jälkikasvun kaikille vastaantulijoille, mutta ei koskaan tätä hoitanut. Ei vaihtanut yhtään vaippaa, ei herännyt kertaakaan yöllä hoitamaan, ei koskaan syöttänyt tuttipullosta/tai isompana muuten.
Mies jätti lapsen täysin minun hoidettavaksi.
Myöhemmin tajusin, että mies noudatti kotona saamiaan rooleja. Äitinsä oli yksin huolehtinut lapsista, isänsä ei lasten hoitamiseen puuttunut.
Ajatus vain on niin absurdi, että haluat lapsen, mutta sitten et haluakkaan hoitaa sitä? Ihan outoa, ei ekana tuu mieleen, että joku teksi noin.
Luulen (siis arvelen), että osaltaan tuossa näkyy (sen kotoa opitun kasvuympäristön lisäksi) se, että miehille ei automaattisesti synny yhtä läheistä suhdetta siihen lapseen, kuin sen lapsen juuri synnyttäneellä naisella. Toki tuon voi (ehkä? todennäköisesti?) muodostaa jälkikäteen, jos sen haluaa - tai osaa - tehdä. Mutta olet oikeassa siinä, että miesten puolelta se vanhemmilta tuleva kasvatus on edelleen jälkijunassa (tytöiltä edelleen vaaditaan ja odotetaan enemmän ja moni ohittaa esimerkiksi poikien väkivallan olankohautuksella - "pojat ovat poikia"-asenne). Aika monen äidin olen myös huomannut turvautuvan tuohon samaan asenteeseen. Joko siksi, ettei haluta oppia tuntemaan sitä poikaansa kunnolla, jotta tietäisi, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, tai sitten sysätään se sen kotoaan oppinsa saaneen isän vastuulle.
Huvittavana yksityiskohtana muuten se, että yhä useampi poika kasvaa yh-äidin kasvattamana. Elikkä se "perinteinen" isän malli saattaa puuttua kokonaan. Usko tai älä, mutta tuo näkyy myös niiden poikien elämässä. He kasvavat eri tavalla. Eivät ehkä ihan yhtä "maskuliinisessa" ympäristössä. Oppivat ehkä "pehmeämpiä" arvoja. Samalla se tekee näistä pojista kiusaamisen kohteita niille muille. Ovat myös herkempiä masennukselle ja muille mielenterveysongelmille. Ja outoa kyllä, hankaloittaa kumppanin löytämistä ja seurustelua yleensäkin. Naiset kun odottavat tietynlaista käytöstä kundilta. Tietynlaista maskuliinisuutta. Jollaista näillä ei välttämättä ole koskaan päässyt kehittymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.
Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.
Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.
Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.
Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.
Siis niinkun mitä kerpelettä.
Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?
Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.Eli nämä naiset tietoisesti valitsivat moukan, joka vedättää?
Eli väität, että naisia on helppo vedättää?
He itse tekivät tuon valinnan.
Miten vaikeaa on myöntää, että se valinta on tehty virheellisin perustein?
Että ehkä naiset eivät olekaan niin kovin hyviä kumppanin valitsemisessa?
Mutta tuo on yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla.
Syyttely ja sormien osoittelu siis.
Jatkakaa vain tuota kunniakasta perinnettä.Lopputuloksena. Oman arvostelukyvyn pettäminen parinvalinnassa on edelleen tabu.
Ihminen on itselleenkin arvoitus ja voi toimia eri tilanteissa ihan toisellalailla, kuin olisi ikinä osannut kuvitella toimivansa.
Saatika, että ikinä oppisit tuntemaan toisen niin hyvin, että voisit tietää, miten hän toimii jossakin tilanteessa vaikkapa 10 vuoden kuluttua.
Ja ihmiset muuttuu, harva on samanlainen 20v kuin 35v.
Meillä mies toivoi lasta yli 10 vuotta ja kun hän sen viimein sai, niin hän kyllä ylpeänä esitteli jälkikasvun kaikille vastaantulijoille, mutta ei koskaan tätä hoitanut. Ei vaihtanut yhtään vaippaa, ei herännyt kertaakaan yöllä hoitamaan, ei koskaan syöttänyt tuttipullosta/tai isompana muuten.
Mies jätti lapsen täysin minun hoidettavaksi.
Myöhemmin tajusin, että mies noudatti kotona saamiaan rooleja. Äitinsä oli yksin huolehtinut lapsista, isänsä ei lasten hoitamiseen puuttunut.
Ajatus vain on niin absurdi, että haluat lapsen, mutta sitten et haluakkaan hoitaa sitä? Ihan outoa, ei ekana tuu mieleen, että joku teksi noin.
Luulen (siis arvelen), että osaltaan tuossa näkyy (sen kotoa opitun kasvuympäristön lisäksi) se, että miehille ei automaattisesti synny yhtä läheistä suhdetta siihen lapseen, kuin sen lapsen juuri synnyttäneellä naisella. Toki tuon voi (ehkä? todennäköisesti?) muodostaa jälkikäteen, jos sen haluaa - tai osaa - tehdä. Mutta olet oikeassa siinä, että miesten puolelta se vanhemmilta tuleva kasvatus on edelleen jälkijunassa (tytöiltä edelleen vaaditaan ja odotetaan enemmän ja moni ohittaa esimerkiksi poikien väkivallan olankohautuksella - "pojat ovat poikia"-asenne). Aika monen äidin olen myös huomannut turvautuvan tuohon samaan asenteeseen. Joko siksi, ettei haluta oppia tuntemaan sitä poikaansa kunnolla, jotta tietäisi, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, tai sitten sysätään se sen kotoaan oppinsa saaneen isän vastuulle.
Huvittavana yksityiskohtana muuten se, että yhä useampi poika kasvaa yh-äidin kasvattamana. Elikkä se "perinteinen" isän malli saattaa puuttua kokonaan. Usko tai älä, mutta tuo näkyy myös niiden poikien elämässä. He kasvavat eri tavalla. Eivät ehkä ihan yhtä "maskuliinisessa" ympäristössä. Oppivat ehkä "pehmeämpiä" arvoja. Samalla se tekee näistä pojista kiusaamisen kohteita niille muille. Ovat myös herkempiä masennukselle ja muille mielenterveysongelmille. Ja outoa kyllä, hankaloittaa kumppanin löytämistä ja seurustelua yleensäkin. Naiset kun odottavat tietynlaista käytöstä kundilta. Tietynlaista maskuliinisuutta. Jollaista näillä ei välttämättä ole koskaan päässyt kehittymään.
Taas joku pääsi parjaamaan yh- äitejä. Onko se sitten hyvä, että siellä kotona pyörii joku häiskä, joka ei osallistu lastenhoitoon eikä kotitöihin? Siltäkö sitten pitäisi oppia tervettä maskuliinista miehen mallia? Tuolla tavoinhan se kierre jatkuu aivan varmasti.
Tässä viestiketjussa joku/ jotkut syytti naisia vääristä valinnoista ja joku vastasikin hyvin. Vaikka mies on halunnut lapsia ja kenties lupaillutkin osallistuvansa, totuus ja käytäntö onkin sitten tuosta huolimatta aivan toista. Sitä ei voi kristallipallosta nähdä etukäteen, kuka vain voi tehdä tuollaisen noukkahiiren tempun.
Ja ainako se valinta menee noissa tilanteissa pieleen, jos toinen huijaa? No menee joo, mutta mistä sen tietää huijaako joku. Noita tarinoita kun ei ole Suomenmaassa tai maailmallakaan vain 1 tai 2, vaan rutkasti enemmän. Siis tilanteita, joissa mies ei osallistu lastenhoitoon.
Miltei jokainen eronnut sukulaiseni tai tuttavani on eronnut juuri siksi, kun nainen on kyllästynyt katselemaan miestä joka ei auta kotona, pahimmassa tapauksessa itse haluaa olla naisen passattavana.
Onko vika miesten asenteessa vai kotoa saadussa kasvatuksessa ja mallissa. Ainakin tuo kierre ja tyyli on katkaistava. Ehkä uudet sukupolvet opettavat pojistaan aidosti osallistuvia isiä ja miehiä, niin alkaa parisuhteita muodostumaan ja lapsia syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään haluta oikein myöntää, että lapsia ei yksinkertaisesti haluta hankkia.
Tämä kuulostaa minustakin todennäköiseltä. Mutta se mainittu 'vain 10 % ei lapsettomista halua hankkia lapsia' on pieni lukema odotuksiini nähden, ja pisti miettimään millaisella kohderyhmällä kysely on tehty ja voiko olla että siinä kuitenkin painottuvat tietynlaiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei nykymieheltä parisuhdetta ansaitse. Yhen yön jutuista saa sen seksuaalisen tyydytyksen mikä on ainoa asia mitä nykyajan parisuhde tuo miehelle. Naiset vaativat aivan järkyttävästi mutta eivät anna mitään takaisin seksin lisäksi että miehen kannattaisi toteuttaa ne kaikki naisen vaatimukset
Seksi seksi ja seksi, kannattaisko ajatella jollain muulla kuin alapäällä. Mitä siitä parisuhteesta sitten pitäisi saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin tuossa Ylen jutun yhteydessä olevassa gallupissa 16.5 tuhannesta äänestä 6000 menee kategoriaan "oma valinta".
En usko hetkeäkään etteikö vapaaehtoinen lapsettomuus olisi suurin syy lapsettomuuteen tänä päivänä. En tiedä miksi sitä ei suostuta hyväksymään, ja miksi veloilta ei kysytä miksi he eivät halua lapsia. Aina kysellään muilta minkä he arvelevat olevan syynä muiden lapsettomuuteen.
Tällä hetkellä 37.4 % on vastannut 'oma valinta'. Sopivan kumppanin puuttuminen on syy 26.8 % prosentilla, eli huomattavasti harvempi. Ääniä yhteensä: 18636
No onhan se nyt naurettavaa ryhtyä sinkkuäidille aisurimieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YLE voisi tarkistaa näkökulmaa. Maapallo ja luonto ei tarvitse ihmisiä enempää. Ihminen tarvitsee luontoa. Ja mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän tarvitaan energiaa kaikille.
Meret on täynnä muovia ym. Napajäätiköt sulaa. Ihminen kiihdyttää muutosta. Siis ihmiskunta.
Häpeä, YLE.
Maailmassa on jo nyt aivan liikaa ihmisiä. Ja se että Suomessa tuotetaan matalaälyistä ihmismassaa pahentaa asiaa vielä entisestään.
Nykynaiset eivät halua olla miehen elätettävänä, ylpeys ei anna periksi. On voimaannuttu. Vaikka onhan se mahdollista miehen olla vanhempainvapaalla, mutta sitten on kaksi "vajaatyöllistettyä". En tarkoita, että perheen hoitaminen ei olisi työtä, onhan se, ja mitä arvokkainta, mutta ei palkallista vaan tuettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elintaso, tekniikka ja hedelmällisyyshoidot on kehittyneet valtavasti ja ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. Samaa tahtia laskee syntyvyys.
Ei voi mennä noin mistään muusta syystä kuin ettei lapsia vaan haluta.
En usko, että niitä haluttiin aiemminkaan, mutta silloin niitä vaan tuli ja/tai se oli naisen ainut mahdollisuus ansaita elanto.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset eivät halua olla miehen elätettävänä, ylpeys ei anna periksi. On voimaannuttu. Vaikka onhan se mahdollista miehen olla vanhempainvapaalla, mutta sitten on kaksi "vajaatyöllistettyä". En tarkoita, että perheen hoitaminen ei olisi työtä, onhan se, ja mitä arvokkainta, mutta ei palkallista vaan tuettua.
Kun toinen vanhemmista on vanhempainvapaalla, niin toinen on töissä. Suomessa on hyvin vähän miehiä, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita elättämään yksin koko perheen. Jos mies haluaa vaimon olevan kotirouva, niin se nainen on tuloton ja täysin elätettävä vielä kuusikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusedellytykset lasten tekemiseen on vain romutettu.
Niitä perusedellytyksiä on lukuisia, toki jokaisen henkilökohtaiset preferenssit voivat olla erilaisia, mutta kun kyse on suurista määristä (syntyvyyden alenemassa), niin aivan 100% varmudella on useita syitä, joista osa tai kaikki yhdistävät sitä osaa väestä jotka eivät lapsia tehneet.
Talousasiat ja vääränlaiset kumppanit tulee varmasti aivan ensimmäisinä syinä.
Poliittisista ja ideologisista syistä em. syyt kuitenkin tullaan politiikassa valehtelemaan joksikin ihan muuksi, jolla perustellaan lopulta jotakin valtion verotukseen tai sosiaaliturvaan liittyvää muutosta - joilla mahdollisesti jyrätään em. väen asemaa Suomessa entistäkin huonommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset eivät halua olla miehen elätettävänä, ylpeys ei anna periksi. On voimaannuttu. Vaikka onhan se mahdollista miehen olla vanhempainvapaalla, mutta sitten on kaksi "vajaatyöllistettyä". En tarkoita, että perheen hoitaminen ei olisi työtä, onhan se, ja mitä arvokkainta, mutta ei palkallista vaan tuettua.
Kuule, se vaan on hyvin tyhmää jäädä jonkun muun tulojen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset eivät halua olla miehen elätettävänä, ylpeys ei anna periksi. On voimaannuttu. Vaikka onhan se mahdollista miehen olla vanhempainvapaalla, mutta sitten on kaksi "vajaatyöllistettyä". En tarkoita, että perheen hoitaminen ei olisi työtä, onhan se, ja mitä arvokkainta, mutta ei palkallista vaan tuettua.
Tarkoitat varmaan, että nykynaiset ei halua olla lokkeja ja siivelläeläjiä?
Niinhän kotona yhteisiä lapsia hoitamassa olevaa naista nykyään kutsutaan.
Tiesitkö, että jotkut naiset joutuu ottamaan lainaa siihen, että pystyvät jäämään hoitovapaalle,(tai säästämään vuosikausia etukäteen) kun miehen mielestä menot on laitettava tarkkaan puoliksi silloinkin, kun nainen on hoitamassa miehen(kin) lapsia kotona?
-ei ole kumppania
-en tiedä riittääkö rahat lapsiin
-en tiedä haluanko tälläiseen yhteiskuntaan lapsia
Siinä syyt miksi olen lapseton kolmekymppinen mieshenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.
Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.
Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.
Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.
Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.
Siis niinkun mitä kerpelettä.
Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?
Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.Eli nämä naiset tietoisesti valitsivat moukan, joka vedättää?
Eli väität, että naisia on helppo vedättää?
He itse tekivät tuon valinnan.
Miten vaikeaa on myöntää, että se valinta on tehty virheellisin perustein?
Että ehkä naiset eivät olekaan niin kovin hyviä kumppanin valitsemisessa?
Mutta tuo on yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla.
Syyttely ja sormien osoittelu siis.
Jatkakaa vain tuota kunniakasta perinnettä.Lopputuloksena. Oman arvostelukyvyn pettäminen parinvalinnassa on edelleen tabu.
Ihminen on itselleenkin arvoitus ja voi toimia eri tilanteissa ihan toisellalailla, kuin olisi ikinä osannut kuvitella toimivansa.
Saatika, että ikinä oppisit tuntemaan toisen niin hyvin, että voisit tietää, miten hän toimii jossakin tilanteessa vaikkapa 10 vuoden kuluttua.
Ja ihmiset muuttuu, harva on samanlainen 20v kuin 35v.
Meillä mies toivoi lasta yli 10 vuotta ja kun hän sen viimein sai, niin hän kyllä ylpeänä esitteli jälkikasvun kaikille vastaantulijoille, mutta ei koskaan tätä hoitanut. Ei vaihtanut yhtään vaippaa, ei herännyt kertaakaan yöllä hoitamaan, ei koskaan syöttänyt tuttipullosta/tai isompana muuten.
Mies jätti lapsen täysin minun hoidettavaksi.
Myöhemmin tajusin, että mies noudatti kotona saamiaan rooleja. Äitinsä oli yksin huolehtinut lapsista, isänsä ei lasten hoitamiseen puuttunut.
Ajatus vain on niin absurdi, että haluat lapsen, mutta sitten et haluakkaan hoitaa sitä? Ihan outoa, ei ekana tuu mieleen, että joku teksi noin.
Luulen (siis arvelen), että osaltaan tuossa näkyy (sen kotoa opitun kasvuympäristön lisäksi) se, että miehille ei automaattisesti synny yhtä läheistä suhdetta siihen lapseen, kuin sen lapsen juuri synnyttäneellä naisella. Toki tuon voi (ehkä? todennäköisesti?) muodostaa jälkikäteen, jos sen haluaa - tai osaa - tehdä. Mutta olet oikeassa siinä, että miesten puolelta se vanhemmilta tuleva kasvatus on edelleen jälkijunassa (tytöiltä edelleen vaaditaan ja odotetaan enemmän ja moni ohittaa esimerkiksi poikien väkivallan olankohautuksella - "pojat ovat poikia"-asenne). Aika monen äidin olen myös huomannut turvautuvan tuohon samaan asenteeseen. Joko siksi, ettei haluta oppia tuntemaan sitä poikaansa kunnolla, jotta tietäisi, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, tai sitten sysätään se sen kotoaan oppinsa saaneen isän vastuulle.
Huvittavana yksityiskohtana muuten se, että yhä useampi poika kasvaa yh-äidin kasvattamana. Elikkä se "perinteinen" isän malli saattaa puuttua kokonaan. Usko tai älä, mutta tuo näkyy myös niiden poikien elämässä. He kasvavat eri tavalla. Eivät ehkä ihan yhtä "maskuliinisessa" ympäristössä. Oppivat ehkä "pehmeämpiä" arvoja. Samalla se tekee näistä pojista kiusaamisen kohteita niille muille. Ovat myös herkempiä masennukselle ja muille mielenterveysongelmille. Ja outoa kyllä, hankaloittaa kumppanin löytämistä ja seurustelua yleensäkin. Naiset kun odottavat tietynlaista käytöstä kundilta. Tietynlaista maskuliinisuutta. Jollaista näillä ei välttämättä ole koskaan päässyt kehittymään.Taas joku pääsi parjaamaan yh- äitejä. Onko se sitten hyvä, että siellä kotona pyörii joku häiskä, joka ei osallistu lastenhoitoon eikä kotitöihin? Siltäkö sitten pitäisi oppia tervettä maskuliinista miehen mallia? Tuolla tavoinhan se kierre jatkuu aivan varmasti.
Tässä viestiketjussa joku/ jotkut syytti naisia vääristä valinnoista ja joku vastasikin hyvin. Vaikka mies on halunnut lapsia ja kenties lupaillutkin osallistuvansa, totuus ja käytäntö onkin sitten tuosta huolimatta aivan toista. Sitä ei voi kristallipallosta nähdä etukäteen, kuka vain voi tehdä tuollaisen noukkahiiren tempun.
Ja ainako se valinta menee noissa tilanteissa pieleen, jos toinen huijaa? No menee joo, mutta mistä sen tietää huijaako joku. Noita tarinoita kun ei ole Suomenmaassa tai maailmallakaan vain 1 tai 2, vaan rutkasti enemmän. Siis tilanteita, joissa mies ei osallistu lastenhoitoon.
Miltei jokainen eronnut sukulaiseni tai tuttavani on eronnut juuri siksi, kun nainen on kyllästynyt katselemaan miestä joka ei auta kotona, pahimmassa tapauksessa itse haluaa olla naisen passattavana.Onko vika miesten asenteessa vai kotoa saadussa kasvatuksessa ja mallissa. Ainakin tuo kierre ja tyyli on katkaistava. Ehkä uudet sukupolvet opettavat pojistaan aidosti osallistuvia isiä ja miehiä, niin alkaa parisuhteita muodostumaan ja lapsia syntymään.
Se, että koit tuon parjauksena (tai hyökkäyksenä) yh-äitejä kohtaan, on vain surullista.
Mutta taas tullaan siihen ikävään havaintoon, että on aivan sama, mitä sanoo, joku vetää heti herneen nenään joka tapauksessa. Minkäänlaista, edes etäisesti järkevää keskustelua on aivan turha odottaa.
Jos jotain positiivista pitää keksiä, en enää toivo omaa perhettä. Tai edes parisuhdetta.
Ihmiset ovat aivan liian myrkyllisiä. Mitä se kertoo teistä, jotka raivoatte täysin tuntemattomille ihmisille anonyymillä palstalla? Ettekö tosiaan ymmärrä, että saatatte tietämättänne haukkua vaikka oman lapsenne? Tai sisaruksen? Tai äidin? Tosiasia on, että ette voi tietää, kenelle puhutte.
Mutta se solvaaminen ja nimittely lienee teille tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset eivät halua olla miehen elätettävänä, ylpeys ei anna periksi. On voimaannuttu. Vaikka onhan se mahdollista miehen olla vanhempainvapaalla, mutta sitten on kaksi "vajaatyöllistettyä". En tarkoita, että perheen hoitaminen ei olisi työtä, onhan se, ja mitä arvokkainta, mutta ei palkallista vaan tuettua.
Kun toinen vanhemmista on vanhempainvapaalla, niin toinen on töissä. Suomessa on hyvin vähän miehiä, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita elättämään yksin koko perheen. Jos mies haluaa vaimon olevan kotirouva, niin se nainen on tuloton ja täysin elätettävä vielä kuusikymppisenä.
Eihän sinne kotiin ole tarkoitus jäädä vuosiksi vaan ensimmäiseksi vuodeksi, minkä jälkeen päiväkoti kutsuu
Sinulla kävi hyvä tuuri, omassa sekä lastesi elämässä.