Lue keskustelun säännöt.
YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä
https://yle.fi/a/74-20052231 Suurin syy on, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Mielestäni syynä on deittiappien kertakäyttötapailukulttuuri ja infernaaliset vaatimukset seurustelukumppanille. Tinderissäkin monilla 30+ miehillä lukee, että yksi täydellinen riittää. Mutta kun kukaan ei ole täydellinen, eikä profiilinhaltijakaan kovin ihmeellinen. Toki myös syynä alueelliset erot jne
Kommentit (1267)
Nyt ollaan pahasti hakoteillä. Ensinnäkin, maapallon luonto, meret, ei tarvitse enempää ihmisiä. Väestönkasvu on ollut sietämätöntä.
Pitäisi puhua laadusta, ei määristä.
Se että tuotetaan alempiälyistä massaa, ei ole ratkaisu.
Suomella oli hyvä tarkoitus, antaa kaikille mahdollisuus saman oppimiseen ja integroitumiseen, mutta se ei onnistunut.
Nyt on vaan lisää miinusmerkkisiä kuluttajia, jotka vain ottavat. Mmuutto on lisännyt menoja paljon, ei tuonut tuloja. Eikä pitkällä aikavälillä tuo kuin lisää miinusta.
Ylen tai muiden on turha eristää tätä vain suomalaisten syiksi. Jos terveys ja terapiat ym olisikin mahdollisia niitä tarviville, mutta Kela se hylkää hakemukset. Käykää Kelan toimistossa, siellä tekstiilit lepattaa. Tavallisälyisten lasten elämä on helvettiä näiden vähä-älyisten kanssa.
Ja verorahoilla maksetaan Yleä ja siellä on joku revaz solvaamassa tähtitieteen professoria. Pyyhkivät persettä sivistyksellä. Ja kansa maksaa kiltisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla jää lapset tekemättä, koska erinäisten elämän muuttujien vuoksi onnistuin valmistumaan vasta päälle kolmekymppisenä ja työura vasta alkutaipaleella. Tässä pitäisi nyt sitten ensin saada vakaa urakehitys, maksaa opintolainat ja saada säästöjä isompaan asuntoon ja vanhempainvapaisiin. Ei taida tällä inflaatiolla ja palkoilla tätä ehtiä tekemään ennenkuin olen liian vanha äidikisi. Yhteiskunnan tai miehen rahoilla en ala siipeillä, koska sehän nyt vasta väärin onkin, mutta näin se vaan helposti menee etenkin naisella, jos ei kaikki mene kuin stömsöössä ja ole maisterin paperit kourassa 23v ja hyväpalkkaista duunia siinä heti tyrkyllä ja suotuisaa urakehitystä. Minnös teet. Ehkä hankin kissan tai koiran sitten vaikka 50v kun on toivottavasto vähän ylimääräistä rahaa
Eli lasten saanti ei ole sinulle kovin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole ikinä ollut sitä tunnetta että haluan lapsia. Jos ei ole sitä tunnetta, niin miksi edes harkitsisin lapsen saamista, kun enemmän mietin niitä muita mukana tulevia riskejä. Mitä jos lapsi sairastuu, kuolee, vammautuu? Onko itse pakotettu jäämään kotiin omaishoitajaksi? Mitä jos itse sairastuu tai kykene työhön, kuka sitten elättää perheen? Kuka auttaa muutoinkin arjessa, kun ei ole tukiverkostoa olemassa?
Jos käy hyvä tuuri, niin ei kohtaa omassa elämässä eikä lapsen elämässä ikinä tällaisia haasteita. Osalla perheistä kaikki sujuu hyvin. Mutta läheltä kun olen nähnyt niin monta tapausta, jossa nämä vastoinkäymiset ovat konkretisoituneet, niin kyllä sitä miettii. On vakavaa sairastumista, kehityvammaisuutta, työttömyyttä, perheen pahoinvointia... Surullisia asioita.
En halua ottaa kannettavakseni huolia lapsen tulevaisuudesta, riittää kun huolehdin itsestäni. Elän muutoinkin hyvin tyytyväisenä ja viihdyn yksin, joten se että ei ole perhettä myöhemmässäkään tulevaisuudessa ei ole ongelma minulle.
Tuttuja mietteitä. Ajattelin nuorempana että haluan 2 lasta mutta reilu kolmekymppisenä olen myöntänyt itselleni että en halua lapsia. Huomasin sen siitä kun minua pelotti enemmän nuo mainitsemasi asiat kuin se, että mitä jos en tulekaan raskaaksi.
Minä taas ajattelin nuorena aina kolmekymppiseksi asti, etten halua lapsia, mutta sitten mieli muuttui. Sainkin sitten 4 lasta ja he nyt jo aikuisia. Aika tyhjä olisi ollut elämä ilman heitä, nyt kun ajattelee, vaikka lapsettomana elämä oli muka ihan hyvää. En kaipaa mitään siitä elämästä mitä oli ennen lapsia ja nythän sitä ollaan taas miehen kanssa kahdestaa, eli tavallaan "lapseton" elämä, vaikka lapset on.
Pelkkää iloa tuovat/ovat tuoneet elämään.
Toki pikkulapsi vaihe on raskas, mutta sitä ei kestä kuin muutama vuosi. Tässä elämässä se on pieni jakso.
Olen enemmän kuin tyytyväinen, että tein lapset. Olen heistä tosi onnellinen.
Lapset asuu kaikki kaukana joten harvemmin nähdään, mutta aina kun nähdään on se yhtä juhlaa. Kokoonnutaan kaikki (lapset puolisoineen) pelaamaan pelejä ja viettämään iltaa ja ulkoilemaan. Välillä matkustellaan ulkomaille, lapset ovat hyvää matkaseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei nykymieheltä parisuhdetta ansaitse. Yhen yön jutuista saa sen seksuaalisen tyydytyksen mikä on ainoa asia mitä nykyajan parisuhde tuo miehelle. Naiset vaativat aivan järkyttävästi mutta eivät anna mitään takaisin seksin lisäksi että miehen kannattaisi toteuttaa ne kaikki naisen vaatimukset
Tulevaisuudessa näemmekin yhä enemmän samansukupuolisten vanhempien perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Just ensinnäkin se, että löytyy jostain se kunnollinen kumppani, jonka kanssa edes voi harkita lasten tekoa. Mutta kun on oltu vähän aikaa yhdessä, niin siitä toisesta alkaa paljastua jos vaikka mitä. Yhtäkkiä kääntää takkinsa, tekee jonkun kuprun ja lähtee menemään. Sitten sen toisen tekemän kuprun vaikutukset ulottuvat kauas omaan elämään, koska vastuu on tietenkin sinulla.
Elämä on täysin ennustamatonta. Ei voi mistään tietää, onko työpaikkaa enää joskus vuoden päästä. Työt lähtee jonnekin Kiinaan ja putoat siitä täysin tyhjän päälle. Uudelleen työllistyminen vaatii uudelleen kouluttautumisen jollekin uudelle alalle. Niin, jos työllistyy, kun iästä huolimatta ei ole alalta päivääkään työkokemusta. Olet työtön ja sellaisena pysyt. Koulun ohessa pitäisi sitten jaksaa vielä perhearkeakin pyörittää.
Lapsi kuluttaa vauvasta 18 v ikään ainakin yhden miljoonan, että mistäs ajattelit repiä rahat? Menee siinä teininä sekaantumaan huumeisiin ja joku tulee puukotetuksi. Se voi tehdä jotain muutakin typerää, kuten polttaa jonkun rakennuksen. Siinä menee sitten toinen ja kolmaskin miljoona. Sitten kaikenlainen mainehaitta siihen päälle, mitä se kakara valehteluillaan ja tekemisillään aiheuttaa. Sanotaan, ettei omena kauas puusta putoa, ja pentusihan on perinyt kaikki sinun huonot ominaisuutesi.
Kun isä on saamaton alkoholisti ja vätys plus vielä semmoista yksinkertaista ja huono-onnista sorttia, ja äiti on kontrollifriikki narsisti ja ammattivalittaja, niin voi lapsiparkaa, mitä helvettiä tulee elämä olemaan aina katkeraan loppuun saakka. Sitten kun siitä paskasta kärsii kaikki, jotka joutuvat vähänkin tekemisiin näiden ihmisten kanssa. Kun se ei ole eikä jää miksikään perheen sisäiseksi asiaksi.
Kyllä tämä maailma semmonen hullunmylly on, ettei tänne kannata lapsia tehdä. Kaikki asiat ovat ihan päin persettä.
Naiset itse sen valinnan tekee että hylkää jo selvästi kunnollisen miehen ja lähtee sen jännittävän miehen mukaan ihmittelemään miksi se jännittävä mies ei muutu kunnolliseksi vaikka kuinka itkee ja vaatii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen suomalainen aviopari eroaa ja joka kolmas suomalainen nainen saa turpaansa omassa kodissaan. Siinä aloittaajlle miettimisen aihetta. Se, että itket täällä lisääntymiskaipuutasi ei auta sinua yhtään, yritä edes olla mies.
Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan taas puolison tai partnerin pahoinpitelemien 20–64-vuotiaiden joukossa on ollut hoidettavana noin kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Tämä viittaa miesten korkeampaan kynnykseen ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta.
Puhut pskaa. Sieltä terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä ilmenee, että naisia on tuossa ikäluokassa kymmenkertainen määrä miehiin verrattuna, ja vanhemmissa vielä reiluati enemmän. Sinun *faktasi* ovat luokkaa käenpoika, ihan naurettavaa vääristelyä joka asiassa. Mitä luulet voittavasi?
Syytät siis psykiatri ja Psykiatrisen vankisairaalan vastaavaa ylilääkäriä Hannu Lauermaa valehtelijaksi? Tuo teksti on hänen kynästään.
Mutta toki miehiä vihaava palstaulínainen tietää paremmin kuin kukaan mies.
Mutta edelleen naisia kuolee enemmän parisuhdeväkivallan johdosta.
Verohelpoituksia lapsiperheille.Kuka sitä sukua jatkaa jos ette tee lapsia?Yksinäinen vanhuus ilman lapsia ja lapsenlapsia on tuskainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen suomalainen aviopari eroaa ja joka kolmas suomalainen nainen saa turpaansa omassa kodissaan. Siinä aloittaajlle miettimisen aihetta. Se, että itket täällä lisääntymiskaipuutasi ei auta sinua yhtään, yritä edes olla mies.
Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan taas puolison tai partnerin pahoinpitelemien 20–64-vuotiaiden joukossa on ollut hoidettavana noin kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Tämä viittaa miesten korkeampaan kynnykseen ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta.
Miten tuo rekisteri kootaan? Sen mukaan naiset pahoinpitelee siis useimmin, mut silti oletus on, ettei miehet siitä ilmoita.
Terveydenhuollon ilmoitukset kerätään tuonne. Miehet eivät tee rikosilmoitusta asiasta.
Kaksi eri asiaa. Toki naiset vain katsovat tilastokeskuksen rikosilmoituksia ja pitävät myyttiä uhriasemastaan yllä sen avulla.
Ei nainen ole uhri, ellei ole sitä. Ei ole mieskään. Se ei tee minusta parempaa tai huonompaa, jos naapuri Elli tai Jorma lyö.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät miehet kokevat etteivät naiset ole kelvollisia parisuhteeseen tai äideiksi joten he eivät osallistu lapsitalkoisiin.
Ikävä myöntää, mutta hyvät miehet ovat oikeassa
Huonot miehet siis sit suostuvat? Ne paremmin koulutetut. Hekö ovat huonoja miehiä? Ja ne syrjäytyneet ja työttömät miehet niitä hyviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole ikinä ollut sitä tunnetta että haluan lapsia. Jos ei ole sitä tunnetta, niin miksi edes harkitsisin lapsen saamista, kun enemmän mietin niitä muita mukana tulevia riskejä. Mitä jos lapsi sairastuu, kuolee, vammautuu? Onko itse pakotettu jäämään kotiin omaishoitajaksi? Mitä jos itse sairastuu tai kykene työhön, kuka sitten elättää perheen? Kuka auttaa muutoinkin arjessa, kun ei ole tukiverkostoa olemassa?
Jos käy hyvä tuuri, niin ei kohtaa omassa elämässä eikä lapsen elämässä ikinä tällaisia haasteita. Osalla perheistä kaikki sujuu hyvin. Mutta läheltä kun olen nähnyt niin monta tapausta, jossa nämä vastoinkäymiset ovat konkretisoituneet, niin kyllä sitä miettii. On vakavaa sairastumista, kehityvammaisuutta, työttömyyttä, perheen pahoinvointia... Surullisia asioita.
En halua ottaa kannettavakseni huolia lapsen tulevaisuudesta, riittää kun huolehdin itsestäni. Elän muutoinkin hyvin tyytyväisenä ja viihdyn yksin, joten se että ei ole perhettä myöhemmässäkään tulevaisuudessa ei ole ongelma minulle.
Tuttuja mietteitä. Ajattelin nuorempana että haluan 2 lasta mutta reilu kolmekymppisenä olen myöntänyt itselleni että en halua lapsia. Huomasin sen siitä kun minua pelotti enemmän nuo mainitsemasi asiat kuin se, että mitä jos en tulekaan raskaaksi.
Minulle ihan sama, haluatko lapsia vai et. Mutta jotenkin ahdistavaa olisi elää tuollainen kauhupaketti päässä koko ajan. Kaikkee kamalaa voi tapahtua ihmiselle ja yhteiskunnalle ilman niitä lapsiakin. Uskallatko poistua kotootasi? Tiedätkö, kuinka paljon ihmisiä vammautuu ja kuolee liikenteessä? Ja kotonakin voi tapahtua vaikka ja mitä. Moni sinne kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ensinnäkin se, että löytyy jostain se kunnollinen kumppani, jonka kanssa edes voi harkita lasten tekoa. Mutta kun on oltu vähän aikaa yhdessä, niin siitä toisesta alkaa paljastua jos vaikka mitä. Yhtäkkiä kääntää takkinsa, tekee jonkun kuprun ja lähtee menemään. Sitten sen toisen tekemän kuprun vaikutukset ulottuvat kauas omaan elämään, koska vastuu on tietenkin sinulla.
Elämä on täysin ennustamatonta. Ei voi mistään tietää, onko työpaikkaa enää joskus vuoden päästä. Työt lähtee jonnekin Kiinaan ja putoat siitä täysin tyhjän päälle. Uudelleen työllistyminen vaatii uudelleen kouluttautumisen jollekin uudelle alalle. Niin, jos työllistyy, kun iästä huolimatta ei ole alalta päivääkään työkokemusta. Olet työtön ja sellaisena pysyt. Koulun ohessa pitäisi sitten jaksaa vielä perhearkeakin pyörittää.
Lapsi kuluttaa vauvasta 18 v ikään ainakin yhden miljoonan, että mistäs ajattelit repiä rahat? Menee siinä teininä sekaantumaan huumeisiin ja joku tulee puukotetuksi. Se voi tehdä jotain muutakin typerää, kuten polttaa jonkun rakennuksen. Siinä menee sitten toinen ja kolmaskin miljoona. Sitten kaikenlainen mainehaitta siihen päälle, mitä se kakara valehteluillaan ja tekemisillään aiheuttaa. Sanotaan, ettei omena kauas puusta putoa, ja pentusihan on perinyt kaikki sinun huonot ominaisuutesi.
Kun isä on saamaton alkoholisti ja vätys plus vielä semmoista yksinkertaista ja huono-onnista sorttia, ja äiti on kontrollifriikki narsisti ja ammattivalittaja, niin voi lapsiparkaa, mitä helvettiä tulee elämä olemaan aina katkeraan loppuun saakka. Sitten kun siitä paskasta kärsii kaikki, jotka joutuvat vähänkin tekemisiin näiden ihmisten kanssa. Kun se ei ole eikä jää miksikään perheen sisäiseksi asiaksi.
Kyllä tämä maailma semmonen hullunmylly on, ettei tänne kannata lapsia tehdä. Kaikki asiat ovat ihan päin persettä.Naiset itse sen valinnan tekee että hylkää jo selvästi kunnollisen miehen ja lähtee sen jännittävän miehen mukaan ihmittelemään miksi se jännittävä mies ei muutu kunnolliseksi vaikka kuinka itkee ja vaatii
Nii, no minä en nyt ollenkaan rajannut, että tuo koskisi vain ja juuri naisia. Ihan yhtälailla sekä miehissä että naisissa on jättäjiä, takin kääntäjiä, kuprujen tekijöitä yms. Ei se sukupuoli, vaan se mitä korvien välissä on. Samanlaisia luonteenpiirteitä on ihan molemmissa sukupuolissa. Sekä naiset että miehet hylkää kunnollisia lähtiessään extemporee jonkun toisen matkaan. Myöhemmin sitten vituttaa, kun huomaa, ettei vaihtamalla parantunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just ensinnäkin se, että löytyy jostain se kunnollinen kumppani, jonka kanssa edes voi harkita lasten tekoa. Mutta kun on oltu vähän aikaa yhdessä, niin siitä toisesta alkaa paljastua jos vaikka mitä. Yhtäkkiä kääntää takkinsa, tekee jonkun kuprun ja lähtee menemään. Sitten sen toisen tekemän kuprun vaikutukset ulottuvat kauas omaan elämään, koska vastuu on tietenkin sinulla.
Elämä on täysin ennustamatonta. Ei voi mistään tietää, onko työpaikkaa enää joskus vuoden päästä. Työt lähtee jonnekin Kiinaan ja putoat siitä täysin tyhjän päälle. Uudelleen työllistyminen vaatii uudelleen kouluttautumisen jollekin uudelle alalle. Niin, jos työllistyy, kun iästä huolimatta ei ole alalta päivääkään työkokemusta. Olet työtön ja sellaisena pysyt. Koulun ohessa pitäisi sitten jaksaa vielä perhearkeakin pyörittää.
Lapsi kuluttaa vauvasta 18 v ikään ainakin yhden miljoonan, että mistäs ajattelit repiä rahat? Menee siinä teininä sekaantumaan huumeisiin ja joku tulee puukotetuksi. Se voi tehdä jotain muutakin typerää, kuten polttaa jonkun rakennuksen. Siinä menee sitten toinen ja kolmaskin miljoona. Sitten kaikenlainen mainehaitta siihen päälle, mitä se kakara valehteluillaan ja tekemisillään aiheuttaa. Sanotaan, ettei omena kauas puusta putoa, ja pentusihan on perinyt kaikki sinun huonot ominaisuutesi.
Kun isä on saamaton alkoholisti ja vätys plus vielä semmoista yksinkertaista ja huono-onnista sorttia, ja äiti on kontrollifriikki narsisti ja ammattivalittaja, niin voi lapsiparkaa, mitä helvettiä tulee elämä olemaan aina katkeraan loppuun saakka. Sitten kun siitä paskasta kärsii kaikki, jotka joutuvat vähänkin tekemisiin näiden ihmisten kanssa. Kun se ei ole eikä jää miksikään perheen sisäiseksi asiaksi.
Kyllä tämä maailma semmonen hullunmylly on, ettei tänne kannata lapsia tehdä. Kaikki asiat ovat ihan päin persettä.
Tai sit ihan vaan taivas putoo niskaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.
Katumisesta ei ole tuossa tapauksessa mitään hyötyä. Parempi katsoa, miten elämänsä voi saada mukavammalle tolalle olemassaolevien realiteettien puitteissa. Sitäpaitsi katumuksen tunteet lapsen saamisesta voivat olla tilapäisiä.(Kyllä, pikkulapsiaika on raskasta!) Parempi olla toitottamatta sellaisia, lapsen kannalta murskaavia lausuntoja kaikille, jotka viitsivät kuunnella. Muuten pääsee vielä myöhemmin katumaan sitä, että aikaisemmin katui.
Toitottaa lausuntoja kaikille? Ymmärrätkö edes mistä nyt puhutaan, tajuatko millainen tabu on kyseessä? Ymmärrätkö miten vaikeaa (ellei mahdotonta) on kertoa edes yhdelle ihmiselle elämässään että lasten hankinta kaduttaa?
Tämän aiheen kuuluu olla tabu, koska tabun rikkominen vahingoittaa lasta. Ei missään nimessä pidä tavoitella sitä, että pystyisi moisesta avoimesti puhumaan ja pyytämään tukea läheisiltään. Vain vaitiolovelvollisuuden alaisena työskentelevän terapeutin kanssa on hyvä keskustella asiasta. Se onkin suositeltavaa. Jos kerran tälläisen asian lapsesi tuntevien ihmisten kesken suustasi päästät, et enää saa tehtyä tekemättömäksi ja tällä lausumallasi on negatiivinen vaikutus lapsesi elämään. Muista asioista saat valitella mielin määrin, mutta et tästä.
Kyllä, tästä samaa mieltä. Mutta nimettömänä julkista keskustelua voisi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa yllätys, että asioille voi olla monenlaisia vaikuttavia syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.
Katumisesta ei ole tuossa tapauksessa mitään hyötyä. Parempi katsoa, miten elämänsä voi saada mukavammalle tolalle olemassaolevien realiteettien puitteissa. Sitäpaitsi katumuksen tunteet lapsen saamisesta voivat olla tilapäisiä.(Kyllä, pikkulapsiaika on raskasta!) Parempi olla toitottamatta sellaisia, lapsen kannalta murskaavia lausuntoja kaikille, jotka viitsivät kuunnella. Muuten pääsee vielä myöhemmin katumaan sitä, että aikaisemmin katui.
Toitottaa lausuntoja kaikille? Ymmärrätkö edes mistä nyt puhutaan, tajuatko millainen tabu on kyseessä? Ymmärrätkö miten vaikeaa (ellei mahdotonta) on kertoa edes yhdelle ihmiselle elämässään että lasten hankinta kaduttaa?
Tämän aiheen kuuluu olla tabu, koska tabun rikkominen vahingoittaa lasta. Ei missään nimessä pidä tavoitella sitä, että pystyisi moisesta avoimesti puhumaan ja pyytämään tukea läheisiltään. Vain vaitiolovelvollisuuden alaisena työskentelevän terapeutin kanssa on hyvä keskustella asiasta. Se onkin suositeltavaa. Jos kerran tälläisen asian lapsesi tuntevien ihmisten kesken suustasi päästät, et enää saa tehtyä tekemättömäksi ja tällä lausumallasi on negatiivinen vaikutus lapsesi elämään. Muista asioista saat valitella mielin määrin, mutta et tästä.
Ei sitä tarvitse lapsilleen kailottaa, vaan keskustella vaikka hyvän ystävän kanssa.
Kunnollisia naisia:
https://www.rosebrides.com/search/results/?skey=1d32bc5bbf36b05554868a5…
SEKÄ https://www.christianmingle.com/
Miehiä:
https://www.rosebrides.com/search/results/?skey=69da682fafcc29e73df46d8…
JA https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968/guys
Jottei tule tenkkapoota:
https://www.amazon.com/Talking-Point-Couples-Card-Games/dp/B0875MVRK3/r…
https://www.amazon.com/DateBox-Date-Night-Match-Up-Box/dp/B0BSQGSW97/re…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.
Katumisesta ei ole tuossa tapauksessa mitään hyötyä. Parempi katsoa, miten elämänsä voi saada mukavammalle tolalle olemassaolevien realiteettien puitteissa. Sitäpaitsi katumuksen tunteet lapsen saamisesta voivat olla tilapäisiä.(Kyllä, pikkulapsiaika on raskasta!) Parempi olla toitottamatta sellaisia, lapsen kannalta murskaavia lausuntoja kaikille, jotka viitsivät kuunnella. Muuten pääsee vielä myöhemmin katumaan sitä, että aikaisemmin katui.
Toitottaa lausuntoja kaikille? Ymmärrätkö edes mistä nyt puhutaan, tajuatko millainen tabu on kyseessä? Ymmärrätkö miten vaikeaa (ellei mahdotonta) on kertoa edes yhdelle ihmiselle elämässään että lasten hankinta kaduttaa?
Tämän aiheen kuuluu olla tabu, koska tabun rikkominen vahingoittaa lasta. Ei missään nimessä pidä tavoitella sitä, että pystyisi moisesta avoimesti puhumaan ja pyytämään tukea läheisiltään. Vain vaitiolovelvollisuuden alaisena työskentelevän terapeutin kanssa on hyvä keskustella asiasta. Se onkin suositeltavaa. Jos kerran tälläisen asian lapsesi tuntevien ihmisten kesken suustasi päästät, et enää saa tehtyä tekemättömäksi ja tällä lausumallasi on negatiivinen vaikutus lapsesi elämään. Muista asioista saat valitella mielin määrin, mutta et tästä.
Ei sitä tarvitse lapsilleen kailottaa, vaan keskustella vaikka hyvän ystävän kanssa.
En haluaisi tälläisen tiedon taakkaa ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä. En haluaisi olla kuin en tietäisi ja pysyä lojaalina sekä äidille että lapselle, voimatta muuttaa mitään. Lapset aistivat helposti, että jotakin on pielessä. Asia kuuluu ammattiauttajalle.
Väki vähenee, pidot paranee :-D
Vierailija kirjoitti:
Just ensinnäkin se, että löytyy jostain se kunnollinen kumppani, jonka kanssa edes voi harkita lasten tekoa. Mutta kun on oltu vähän aikaa yhdessä, niin siitä toisesta alkaa paljastua jos vaikka mitä. Yhtäkkiä kääntää takkinsa, tekee jonkun kuprun ja lähtee menemään. Sitten sen toisen tekemän kuprun vaikutukset ulottuvat kauas omaan elämään, koska vastuu on tietenkin sinulla.
Elämä on täysin ennustamatonta. Ei voi mistään tietää, onko työpaikkaa enää joskus vuoden päästä. Työt lähtee jonnekin Kiinaan ja putoat siitä täysin tyhjän päälle. Uudelleen työllistyminen vaatii uudelleen kouluttautumisen jollekin uudelle alalle. Niin, jos työllistyy, kun iästä huolimatta ei ole alalta päivääkään työkokemusta. Olet työtön ja sellaisena pysyt. Koulun ohessa pitäisi sitten jaksaa vielä perhearkeakin pyörittää.
Lapsi kuluttaa vauvasta 18 v ikään ainakin yhden miljoonan, että mistäs ajattelit repiä rahat? Menee siinä teininä sekaantumaan huumeisiin ja joku tulee puukotetuksi. Se voi tehdä jotain muutakin typerää, kuten polttaa jonkun rakennuksen. Siinä menee sitten toinen ja kolmaskin miljoona. Sitten kaikenlainen mainehaitta siihen päälle, mitä se kakara valehteluillaan ja tekemisillään aiheuttaa. Sanotaan, ettei omena kauas puusta putoa, ja pentusihan on perinyt kaikki sinun huonot ominaisuutesi.
Kun isä on saamaton alkoholisti ja vätys plus vielä semmoista yksinkertaista ja huono-onnista sorttia, ja äiti on kontrollifriikki narsisti ja ammattivalittaja, niin voi lapsiparkaa, mitä helvettiä tulee elämä olemaan aina katkeraan loppuun saakka. Sitten kun siitä paskasta kärsii kaikki, jotka joutuvat vähänkin tekemisiin näiden ihmisten kanssa. Kun se ei ole eikä jää miksikään perheen sisäiseksi asiaksi.
Kyllä tämä maailma semmonen hullunmylly on, ettei tänne kannata lapsia tehdä. Kaikki asiat ovat ihan päin persettä.
No jos nuo on elämän lähtökohdat niin ei todellakaan kannata tehdä lapsia :D
Onneksi suurimmalla osalla ihmisiä elämä on ihan normaalia ja onnellista ja siihen mahtuu lapsetkin.
Huonoja geenejä/olosuhteita ei kannata jatkaa eteenpäin se on kaikkien onni.
Kaikista ei ole vanhemmiksi ja kamaliin olosuhteisiin ei kannata lasta hankkia.
Tämän aiheen kuuluu olla tabu, koska tabun rikkominen vahingoittaa lasta. Ei missään nimessä pidä tavoitella sitä, että pystyisi moisesta avoimesti puhumaan ja pyytämään tukea läheisiltään. Vain vaitiolovelvollisuuden alaisena työskentelevän terapeutin kanssa on hyvä keskustella asiasta. Se onkin suositeltavaa. Jos kerran tälläisen asian lapsesi tuntevien ihmisten kesken suustasi päästät, et enää saa tehtyä tekemättömäksi ja tällä lausumallasi on negatiivinen vaikutus lapsesi elämään. Muista asioista saat valitella mielin määrin, mutta et tästä.