Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä
https://yle.fi/a/74-20052231 Suurin syy on, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Mielestäni syynä on deittiappien kertakäyttötapailukulttuuri ja infernaaliset vaatimukset seurustelukumppanille. Tinderissäkin monilla 30+ miehillä lukee, että yksi täydellinen riittää. Mutta kun kukaan ei ole täydellinen, eikä profiilinhaltijakaan kovin ihmeellinen. Toki myös syynä alueelliset erot jne
Kommentit (1267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä lasten hirveydestä ja maailmanlopusta saarnaavat katkerat egoistit ei voi ymmärtää että hoivavietti on ihmiselle luonnollinen ominaisuus ja sen täyttäminen perustarve, vaikka se juuri heiltä puuttuukin. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Vanhuksetkin pysyvät toimintakykyisinä ja mieleltään terävinä paljon kauemmin kun heillä on joku tai jotain josta huolehtia, lastenlasten ja kumppanin puutteessa vaikka lemmikki pitää elämäniloa yllä. Todellisuudessa suuri enemmistö on aika epäitsekästä porukkaa joka löytää onnen muiden auttamisesta.
Kumpi on epäitsekkäämpi; itse tekemiään lapsia (ts. omia geenejään) hoivaava pörssimeklari, vai hoitoalalla työskentelevä vela?
Ihan oikeasti, ihminen on itsekkäimmillään kun se hoitaa lapsiaan. Sillä vielä ikään kuin ylpeillään ja somessa hehkutetaan leijonaäideistä ja karhuemoista, jotka kyynärpäätaktiikalla puolustavat jälkikasvuaan vaikka muiden kustannuksella. Jos kadulla palaa talo ja sisällä on 2 lasta, sinun ja naapurin, kumman pelastat ensin, omasi vai sen toisen? Minä valitsen ihmisen, sinä oman jälkeläisi.
Kaikenlaisilla nimityksillä meitä vapaaehtoisesti saa minun puolestani kuvailla, mutta itsekästä lapsettomuus ei ole. Lapseton voi olla itsekäs tai epäitsekäs, lapsellinen on aina itsekäs. Koska mä haluun ja mun lapselle on parasta.
Vela siis epäitsekkäästi pelastaa ihmisen, mut jos valittavana on kaksi lasta, toisen hänkin valitsee. Millä perusteella siis valitsee? Miten tuo nyt todistaa jostain epäitsekkyydestä? Todella omituinen vertaus.
Vanhempien ensisijainen tehtävä on pitää jälkikasvunsa hengissä. Se on aika primaari seikka vanhemmuudessa.Niin, sitä juuri tarkoitan. Sinun valintojasi ohjaa aina itsekkyys tästä iäisyyteen. Minä valitsisin sen lapsen joka on lähempänä jotta ihminen pelastuu, sinä kiipeäisit vaikka kolmanteen kerrokseen käsiesi varassa pelastaaksesi oman geenituotantosi.
Mitähän nyt yrität tällä todistaa? Keksitty esimerkki, jossa vain yksi lapsi pelastuu? Ja se sit todistaa...mitä? Ei edelleenkään avaudu mulle.
Edelleen sen että sinä teet itsekkään valinnan, lapseton voi tehdä itsekkään tai epäitsekkään. Lapsen pelastaessaan lapseton on epäitsekäs.
Höpsis. Jos nyt oletetaan, että lapsen pelastaessaan vaarantaa oman henkensä, lapseton ei ole yhtään enempää tai vähempää itsekäs kuin lapsellinen. Oman lapsen pelastaminen ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin tuntemattoman lapsen pelastaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PUOLISON puute! Aivan järkyttävän vaikeaa löytää miestä perheen perustamista varten! Ja toisaalta myös pelottaa lähteä yrittämään lasta yksin.
Onhan se haastavaa, muttei mahdotonta. Olen yrittänyt vauvaa 26v lähtien nykyisen mieheni kanssa.
Sitä ennen ehdin tapailla kahta muutakin miestä, mitä olen ymmärtänyt että jos oltaisiin seurusteltu pidempään hekin olisivat halunneet hankkia kanssani lapsia. Toisen kanssa jopa suunniteltiin päivä milloin alettaisiin yrittämään. Ja molemmat on yrittäneet saada mua takaisin että heidän mielestään minun pitäisi yrittää heidän kanssa vauvaa eikä mieheni. Mutta he eivät olleet mielestäni hyviä isäksi, kun taas nykyinen mieheni on. Ja minulle on tosi tärkeää että lapsella on hyvä isä.
Itse aloin etsiä hyvää lapsen isää 22v. Että jos nuorena aloittaa etsinnät, niin ehtii kyllä löytää monta ehdokasta ja yhden hyvänkin.
On niin paljon helpompaa kun ei tee lapsia. Rahat riittää kun ei tarvitse ostaa vaatteita, ruokaa ja muita tarvikkeita kakaralaumalle. Saa nautttia vapaudesta ja huolettomuudesta.
Elämä on mukavaa kun ei tarvitse kantaa huolta kuin itsestään ja ehkä myös samanmieleistä puolisosta.
Lisäksi nykyaikana on niin paljon samansukupuolisia yhdessä, että sekin vähentää syntyvyyttä.
Nykyinen maailmantilanne on monella tavalla huolestuttava, se aiheuttaa turvattomuutta ja moni ei halua lapsia tähän pahaan maailmaan. Eikä sitä, että omista lapsista tulisi ehkä vammaisia tai huligaaneja.
Itselläni on jo aikuisiksi kasvaneita vahinkoja, joita en toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikat epävarmoja ja toinen juttu tämä koulukiusaaminen.
Kuka laittaa lapsensa kouluun kun ei voi tietää minkälaisen
kohtelun kohteeksi voi joutua. Sydäntä särkeviä juttuja saanut viime
aikoina lukea.
Voi kristus. Aina typerämmiksi vain menevät nämä syyt. Mutta onhan se tosiaan totta, että jos ei olisi lapsia ollenkaan niin ei olisi koulukiusaamistakaan.
Hmm siis potentiaalisen lapsen hyvinvoinnin pohtiminen etukäteen on jotenkin huono juttu.....
No onhan se melko turhaa murehtia etukäteen jotain olematonta ongelmaa.
Koulukiusaaminen olematon ongelma? Missähän tynnyrissä sä olet viime vuosikymmenet viettänyt. Koulukiusaamisella on karmaisevia vaikutuksia lapseen ja nuoreen.
Tarkoitin sitä, että ensin kannattaa olla se lapsi olemassa. Ihan turhaa miettiä, että mitä jollekin syntymättömälle lapselle voi tapahtua. Pätee ihan mihin tahansa muuhunkin ongelmaan. Oletko ostamatta taloa, koska se voi palaa?
No etukäteenhän niitä ongelmaskenaarioita yleensä tulee pohtia, ei silloin vasta kun on cacca tuulettimessa ja tilanne päällä. Miettii etukäteen miten ongelmaa voisi ehkäistä, miten varautua, miten tilanteessa toimia ja jos ongelmaa ei voi estää/ehkäistä kunnolla, niin mietittävä lähteekö koko hommaan riippuen ongelman todennäköisyydestä ja vakavuudesta.
Voi pohtia, mutta ihan turhaa se on, koska se pohtiminen ei vaikuta mihinkään.
Miten se ei vaikuta mihinkään? Jos jättää lisääntymättä kun tajuaa että touhu ei kiinnosta/ei ole kykyä/ei riitä resurssit, niin kaikki voittavat.
On turhaa stressata olemattoman lapsen koulunkäynnistä. Se kun voi mennä myös ihan hyvin kuten suurimmalla osalla menee. En nyt enää pysty paksummasta rautalangasta vääntää.
Mutta moni muu asia voikin sitten mennä pieleen lapsen elämässä synnytyksestä kuolemaan asti. Mikä siinä sinua hiertää, että osa ei halua ylimääräisiä huolia ja riskejä elämäänsä? Ne on onneksi 100% oman valinnan kautta valittavissa ja helposti nykyään ehkäistävissä.
Hiertää juuri se, että te olette vapaamatkustajia tässä yhteiskunnassa. Luusereita, jotka siirtävät kaiken vastuun muille. Kyllä minäkin voisin lopettaa kaiken elämisen ja mennä johonkin maakuoppaan kyhjöttämään.
Hmm lapsettomat maksavat monia veroja, joista hyötyvät vain lapsiperheet. Me lapsettomat maksamme teidän lapsilisänne ja lastenne koulutuksen ja julkisen terveydenhuollon omista veroistamme. Miten se on kaiken vastuun siirtämistä muille? Lisäksi lapsettomat esimerkiksi tekevät enemmän vapaaehtoistyötä kuin lapselliset. Joo, kamalia luusereita jotka välittävät vain itsestään. Ja oma lapsi on siis ainoa asia tässä maailmassa josta ihminen voi ottaa vastuuta?
Ihania asenteita myös opetat lapsillesi. Kyllä vanhemmuus on selvästi jalostanut. Entä jos joku lapsistasi vuorostaan jää lapsettomaksi? Passitatko maakuoppaan ja haukut luuseriksi koska ei anna sinulle lapsenlapsia?
Vierailija kirjoitti:
Pihtarinaiset on syynä lapsettomuuteen ja Suomen talouden romahtamiseen. Pitäisikö hallituksen säätää laki että lapsia on synnyttävä tai sitten ei tule eläkettä ollenkaan. Jotain on tehtävä jotta naiset saadaan siitetttyä asianmukaisesti ja maahan saadaan lisää innokkaita veronmaksajia.
Samaa mieltä! Hallituksen on annettava selkeä viesti, että tuollainen ei käy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän.
Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.
Mä tunnen, oman mutsin. Kuulin asiasta ekan kerran alakouluikäisenä.
Ei näistä keskusteluista tule ikinä mitään kun näihin ampaisee heti niin paljon trolleja huudattamaan. Jokainen jolla on vähääkään järkeä päässä ymmärtää täysin sen asian, että joku haluaa lapsia ja joku toinen taas ei eikä siinä ole yhtään mitään outoa tai väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän.
Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.
Mä tunnen, oman mutsin. Kuulin asiasta ekan kerran alakouluikäisenä.
Turha noille äitimyytti trollaajille on vastata kun sanovat noita "kukaan ei ikinä kadu lapsiaan" juttuja ihan vain ärsyttääkseen. Tottakai katuu ja jokainen tietää sen.
Vierailija kirjoitti:
Ei näistä keskusteluista tule ikinä mitään kun näihin ampaisee heti niin paljon trolleja huudattamaan. Jokainen jolla on vähääkään järkeä päässä ymmärtää täysin sen asian, että joku haluaa lapsia ja joku toinen taas ei eikä siinä ole yhtään mitään outoa tai väärää.
TÄMÄ!!!!! AAMEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen heti, jos saan sitä ennen vuodeksi vakituisen, ok palkkaisen työn, johon palata sitten lapsen tai kahden jälkeen. Ilman sitä taloudellista stabiiliutta ihan turha haaveilla.
Tämä ei ole yhteiskunnan ongelma, vaan ongelma kansalaisissa.
Ei lapsia kuulukaan tehdä siksi, että niistä haluaa hyötyä, vaan siksi että haluaa aidosti sen lapsen. Tuollainen politiikka ajaisi koko yhteiskunnan vielä isompaan kaaokseen, kun kaikenmaailman hunsvotit alkaisi tehtailemaan lapsia.
Tämä. Jos aidosti sinä itse haluat pakottaa lapsen kuolemaan, niin synnytä sellainen.
Mikä teitä kuolemasta jankkaavia antinatalisteja vaivaa? Elämään kuuluu normaalina asiana kuolema. Se on biologiaa. Tuohon kuolemanpelkoon voi saada apua, lääkkeitä ja terapiaa. Normaalin mielenterveyden omaava ihminen tajuaa että elämä on lahja jota eletään nauttien hetkestä kerrallaan. Yhtenä päivänä kuolen, kaikkina muina päivinä ELÄN ja kiitän siitä vanhempiani. Ja ennen kuolemaani olen tehnyt paljon työtä parantaakseni tätä maailmaa ja muiden elämää, sen sijaan että vänkäisin vain vauva-palstalla että yhyy, kuolema yhyy.
Ei lapsia tarvitse koko ajan hoitaane nukkuvat, leikkivät ovat osa perhettä niin kuin sinäkin. Lapsi on yksi uusi ihminen kuvioon. Kaikki riippuu siitä, miten asiat näkee. Toki täytyy myöntää, että itselle sattui hyvä kumppani, joka on 100%mukana ja yhdessä hoidetaan lapset. Yksin voisi olla rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Että mua ärsyttää tämä lapsentekoon pakottaminen joka hemmetin tuutista! Ei kiinnosta **ttuakaan, vaikka koko Suomen kansa kuolisi sukupuuttoon. Antakaa ihmisten elää kuten itse haluavat - lapsettomina. Minä en tarvitse omalle eläkkeelleni maksajia, vaan 60-vuotiaana on sellainen potti odottamassa, että pärjään omillani 40 vuotta. Enkä myöskään tarvitse ketään sukulaista huolehtimaan vanhuuden päivistäni, vaan ostan terveyspalvelut/jne. yksityisiltä toimijoilta. Vaikka teillä on lapsia, niin ei se sitä meinaa, että he huolehtisivat teistä kun olette vanhuksia. Jokaisessa vanhainkodissa on niitä, joita lapset eivät käy katsomassa kuin jouluna korkeintaan, muuten isovanhemmat on unohdettu sinne omilleen. Ja miten nykyajan lapset ja nuoret voisivat aikuisina huolehtia vanhemmistaan, kun eivät osaa edes itsestään huolehtia tänäkään päivänä? Mielenterveyshaasteita enemmistöllä, ollaan kuin syöttöporsaita ja kiusataan somen välityksellä toisia, onpa mahtavaa elämää tuollainen..
Tähän maailmaan tullaan yksin ja tästä maailmasta lähdetään yksin, eikä millään muulla ole väliä.
Kuka suo on pakottanut lapsentekoon? Se on laitonta. Kai tiesit sen?
Suo??? Mikä suo?
No ei sitten sen vertaa sytytä, että osaisit epäillä lyöntivirhettä?
Varmaan tuossa pitäisi lukea, että "sua". Oliko ihan liian vaikeata arvata??? :D
eri
a on vasemmassa laidassa ihan äärimmäisenä keskirivillä, o on oikealla ylhäällä ylärivissä, kukaan ei tee tuollaista lyöntivirhettä.
Jo on ongelma jollain. Voimia.
Pahoja suomen kielen ongelmia on. Siinä pitäisi jaksaa opiskella. Ei voimat riitä.
Kielitaitoa on se, että tulee ymmärretyksi. Tahalliseen ymmärtämättömyyteen ei auta mikään.
Jos ei osaa edes persoonapronomineja niin enpä kehuisi kielitaitoa.😂
Edelleen ongelma hällä, joka ei ymmärrä, kun se on tahallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän.
Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.
Mä tunnen, oman mutsin. Kuulin asiasta ekan kerran alakouluikäisenä.
Todella surullista. Hänellä on joku selvittämätön ongelma. Luonnollista tuo ei ole, eikä koskaan tietenkään lapsen syy. Aikuisuuteen kuuluu vastuu myös omasta mielenterveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä lasten hirveydestä ja maailmanlopusta saarnaavat katkerat egoistit ei voi ymmärtää että hoivavietti on ihmiselle luonnollinen ominaisuus ja sen täyttäminen perustarve, vaikka se juuri heiltä puuttuukin. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Vanhuksetkin pysyvät toimintakykyisinä ja mieleltään terävinä paljon kauemmin kun heillä on joku tai jotain josta huolehtia, lastenlasten ja kumppanin puutteessa vaikka lemmikki pitää elämäniloa yllä. Todellisuudessa suuri enemmistö on aika epäitsekästä porukkaa joka löytää onnen muiden auttamisesta.
Kumpi on epäitsekkäämpi; itse tekemiään lapsia (ts. omia geenejään) hoivaava pörssimeklari, vai hoitoalalla työskentelevä vela?
Ihan oikeasti, ihminen on itsekkäimmillään kun se hoitaa lapsiaan. Sillä vielä ikään kuin ylpeillään ja somessa hehkutetaan leijonaäideistä ja karhuemoista, jotka kyynärpäätaktiikalla puolustavat jälkikasvuaan vaikka muiden kustannuksella. Jos kadulla palaa talo ja sisällä on 2 lasta, sinun ja naapurin, kumman pelastat ensin, omasi vai sen toisen? Minä valitsen ihmisen, sinä oman jälkeläisi.
Kaikenlaisilla nimityksillä meitä vapaaehtoisesti saa minun puolestani kuvailla, mutta itsekästä lapsettomuus ei ole. Lapseton voi olla itsekäs tai epäitsekäs, lapsellinen on aina itsekäs. Koska mä haluun ja mun lapselle on parasta.
Vela siis epäitsekkäästi pelastaa ihmisen, mut jos valittavana on kaksi lasta, toisen hänkin valitsee. Millä perusteella siis valitsee? Miten tuo nyt todistaa jostain epäitsekkyydestä? Todella omituinen vertaus.
Vanhempien ensisijainen tehtävä on pitää jälkikasvunsa hengissä. Se on aika primaari seikka vanhemmuudessa.Niin, sitä juuri tarkoitan. Sinun valintojasi ohjaa aina itsekkyys tästä iäisyyteen. Minä valitsisin sen lapsen joka on lähempänä jotta ihminen pelastuu, sinä kiipeäisit vaikka kolmanteen kerrokseen käsiesi varassa pelastaaksesi oman geenituotantosi.
Mitähän nyt yrität tällä todistaa? Keksitty esimerkki, jossa vain yksi lapsi pelastuu? Ja se sit todistaa...mitä? Ei edelleenkään avaudu mulle.
Edelleen sen että sinä teet itsekkään valinnan, lapseton voi tehdä itsekkään tai epäitsekkään. Lapsen pelastaessaan lapseton on epäitsekäs.
Höpsis. Jos nyt oletetaan, että lapsen pelastaessaan vaarantaa oman henkensä, lapseton ei ole yhtään enempää tai vähempää itsekäs kuin lapsellinen. Oman lapsen pelastaminen ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin tuntemattoman lapsen pelastaminen.
Totta kai on. Valinta tekee siitä itsekkään teon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän.
Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.
Mä tunnen, oman mutsin. Kuulin asiasta ekan kerran alakouluikäisenä.
Turha noille äitimyytti trollaajille on vastata kun sanovat noita "kukaan ei ikinä kadu lapsiaan" juttuja ihan vain ärsyttääkseen. Tottakai katuu ja jokainen tietää sen.
Se ei ole normaalia, eikä luonnollista. Silloin on jotain vialla. Tietty, jos tulee vahingossa raskaaksi, haluamatta sitä edes alunperin, on tilanne toinen. Mut joku trauma on kyseessä, jos lapsiaan katuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän.
Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.
Mä tunnen, oman mutsin. Kuulin asiasta ekan kerran alakouluikäisenä.
Todella surullista. Hänellä on joku selvittämätön ongelma. Luonnollista tuo ei ole, eikä koskaan tietenkään lapsen syy. Aikuisuuteen kuuluu vastuu myös omasta mielenterveydestä.
-Kukaan ei ikinä kadu lapsiaan! Lapsia ei voi katua!
-Kyllä voi, tunnen itse katuvia ihmisiä ja mediassakin ihmiset ovat alkaneet hiljalleen avautua aiheesta, tosin anonyymisti ymmärrettävistä syistä.
-No ei oo normaalia!
:D
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Aina jaksetaan ihmetellä miksi ei lapsia synny, mutta siihen on muutama erittäin yksinkertainen syy, jota ei vaan tahdota ääneen sanoa:
1. Itsekkyyden kulttuuri: Minä, minun urani, minun harrastukseni, minun elämyksen haluisuus, minä, minä, minä, jota korostetaan jo lapsesta asti kouluissa nykypäivänä erillaisten oikeuksien (muttei velvollisuuksien) tuputtamisena. Monella ei ole perhe edes mielessäkään, koska sitä arvoa ei heille tuoda missään esiin, kun pelätään sen eriarvoistavan ero/vähemmistö/(lisää tähän joku muu) perheitä tai muuten vaan pidetään vanhanaikaisena.
2. Liian pitkä koulutuspolku. Suomessa on tarpeettoman pitkä koulupolku työelämän vaatimuksiin nähden (poikkeuksena esim. lääkärit). Suurimmassa osassa aloista pärjätään liku puolet vähemmällä koulussa istumisella ja enemmällä työn ohessaoppimisella ja jatkuvan oppimisen polulla. On iso ero siinä aloitatko työurasi 23-vuotiaana vai 28-vuotiaana, kun mietit perheen perustamista. Jos oletetaan, että tarvitset noin 3-5 vuotta saadaksesi urasi alkuun tai vakituisen työpaikan on suuri ero siinä oletko 28-v perhettä perustaessa vai 33-vuotias. Ja monilla näihin kestää vieläkin pidempään ja erityisesti naisilla 35-v ensimmäistä lastaan yrittävä ei välttämättä enää onnistu.
3. Sinkkuuden ihannointi ja älytön kokemuksien keräämisen tarve. Etsitään sitä täydellistä kumppania vuosikausia ja petytään ja vaihdetaan jatkuvasti kun ei juuri se 100% match tule vastaan. Ja kumppania etsitään mielummin netistä/tinderistä kuin baareista, bileistä, harrastuksista tai satunnaisista kohtaamisista ja tutustumalla kasvotusten eikä filttereiden kautta. Kysykää X-sukupolvelta miten hommat pitää hoitaa.
Eli lyhyesti: Pää pois sieltä omasta ahterista, aiemmin töihin ja enemmän työn ohessa opiskelua ja kriteerit maltillisemmiksi kumppanin valinnassa, niin johan alkaa tapahtua.
En kaikesta ylläolevasta ole samaa mieltä ja vaikuttaa että postaus vähän asenteellisesti kirjoitettu, mutta on siinä kyllä hyviä pointteja ja totuuttakin.
1. ja vähän 3. Meillä on yksi elämä ja normaalia, että sen haluaa käyttää haluamallaan tavalla. Joillekin se on lapset ja perhe- elämä, joillekin se on ura, harrastukset ja kokemukset, elämykset, kuten matkustaminen ja asuinpaikan ja muunkin elämän riippumattomuus.
En väitä etteikö lasten kanssa voisi koskaan matkustaa (ne ovat erilaisia matkoja kuin sinkuilla tai lapsettomilla pareilla) tai muuttaa vaikka ulkomaille.
Oman lapsuuteni olen elänyt muuttaen Suomen ja toisen maan välillä, kävin koulua kummassakin. Se oli hyvin rikkonaista, kokonaista vuotta ei tullut oltua samassa kämpässä eikä edes samassa maassa. Yhtään ystävää minulle ei jäänyt tuolta ajalta, kun juuri kun oli saanut kavereita, lähdettiin taas pois. Olin lapsena surullinen tuosta ja opin ettei mikään ole pysyvää, ei kannata kiintyä mihinkään, koska se on vain väliaikaista,kohta taas lähdetään. Minusta tuli aika juureton. Aikuisiällä se näkyy siinä, etten paljoa epäröi muuttaa (jatko)opiskeluiden perässä, työn takia tai muuten vaan haistellakseeen uusia tuulia, koska paikallaanolo ahdistaa ja veri vetää matkustamaan ympäri maailmaa. Mielestäni aikuisena tuo on lopulta hyvä asia, paitsi että juurettomuudesta tulee tunne ettei kuulu minnekään.
Jos olisin vanhempi, niin en kuitenkaan laittaisi lastani tuollaiseen mankeliin, vaan haluaisin hänelle vakaan ja pysyvän kodin jossakin, ei nyt yksi ulkomaanmuutto ehkä haittaisi, mutta en haluaisi lapseni elävän samanlaista väliaikaista ja epävarmaa elämää ilman sidettä minnekään ja ilman niitä lapsuuden kavereita.
2. Opiskelupolku on pitkä, jos on kunnianhimoinen. Ei siinä ole mitään pahaa, että on tavoitteita. Korkeampi koulutus ei aina takaa hyvää palkkaa (elämisen rahoittaminen lienee aika tärkeä juttu elämässä, eikä se tarkoita luisvuittonin laukkuja ja rolexin kelloja) Vähemmälläkin koulutuksella voi päästä sopivaan tulotasoon, jos uskaltaa niin yrittäjyyttä voi myös harkita. Se tosin voi olla lasten kanssa hankala, riippuen alasta, pysyykö asiakkaat poissaolon jälkeen. Suomessa on sellainen trendi, että melkein kaikkeen tarvitsee jotkut paperit ja sertifikaatit. Sillä tutkintotodistuksella kilpaillaan muiden kanssa siellä työmarkkinoilla tai sitten työkokemuksella. Olen samaa mieltä, että koulutuksen määrä ei korreloi sen työpaikan kanssa ja työn vaatimusten kanssa aina.
Itsellä on nuo lääkärin paperit, mutta gonahdin siihen hommaan aivan täysin. Väärä valinta 19- vuotiaana. Mutta eipä mua palkata Salen kassalle tai markettiin hyllyttämään, kun ei ole kaupan alan kokemusta/tutkintoa/opiskeluja. Lähdin sitten opiskelemaan muuta.
3. Kumppanille saakin olla preferenssejä. Ei pidä nopeasti ensimmäisen söpiksen kanssa tehdä lapsia, ennen toisen tuntemista.
Mutta totta tuo on, pariutumiskulttuuri on hyvin kertakäyttöinen ja pirun pinnallinen sekä nopealla tahdilla vaihtuva. "tolla on rumat kengät eikä se syö japanilaista ruokaa" voi olla se, miksi toiseen ei edes halua tutustua. Jotkut vaatimukset nyt vaan ovat aivan totaalisen järjettömiä. Ei kaikesta pidä ja tarvitse olla samaa mieltä, ihmiset ovat uniikkeja persoonia, ei Woltilla tilattava räätälöity juttu.
Kenelle vastasin on vissiin gen x, täällä milleniaaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Aina jaksetaan ihmetellä miksi ei lapsia synny, mutta siihen on muutama erittäin yksinkertainen syy, jota ei vaan tahdota ääneen sanoa:
1. Itsekkyyden kulttuuri: Minä, minun urani, minun harrastukseni, minun elämyksen haluisuus, minä, minä, minä, jota korostetaan jo lapsesta asti kouluissa nykypäivänä erillaisten oikeuksien (muttei velvollisuuksien) tuputtamisena. Monella ei ole perhe edes mielessäkään, koska sitä arvoa ei heille tuoda missään esiin, kun pelätään sen eriarvoistavan ero/vähemmistö/(lisää tähän joku muu) perheitä tai muuten vaan pidetään vanhanaikaisena.
2. Liian pitkä koulutuspolku. Suomessa on tarpeettoman pitkä koulupolku työelämän vaatimuksiin nähden (poikkeuksena esim. lääkärit). Suurimmassa osassa aloista pärjätään liku puolet vähemmällä koulussa istumisella ja enemmällä työn ohessaoppimisella ja jatkuvan oppimisen polulla. On iso ero siinä aloitatko työurasi 23-vuotiaana vai 28-vuotiaana, kun mietit perheen perustamista. Jos oletetaan, että tarvitset noin 3-5 vuotta saadaksesi urasi alkuun tai vakituisen työpaikan on suuri ero siinä oletko 28-v perhettä perustaessa vai 33-vuotias. Ja monilla näihin kestää vieläkin pidempään ja erityisesti naisilla 35-v ensimmäistä lastaan yrittävä ei välttämättä enää onnistu.
3. Sinkkuuden ihannointi ja älytön kokemuksien keräämisen tarve. Etsitään sitä täydellistä kumppania vuosikausia ja petytään ja vaihdetaan jatkuvasti kun ei juuri se 100% match tule vastaan. Ja kumppania etsitään mielummin netistä/tinderistä kuin baareista, bileistä, harrastuksista tai satunnaisista kohtaamisista ja tutustumalla kasvotusten eikä filttereiden kautta. Kysykää X-sukupolvelta miten hommat pitää hoitaa.
Eli lyhyesti: Pää pois sieltä omasta ahterista, aiemmin töihin ja enemmän työn ohessa opiskelua ja kriteerit maltillisemmiksi kumppanin valinnassa, niin johan alkaa tapahtua.
En kaikesta ylläolevasta ole samaa mieltä ja vaikuttaa että postaus vähän asenteellisesti kirjoitettu, mutta on siinä kyllä hyviä pointteja ja totuuttakin.
1. ja vähän 3. Meillä on yksi elämä ja normaalia, että sen haluaa käyttää haluamallaan tavalla. Joillekin se on lapset ja perhe- elämä, joillekin se on ura, harrastukset ja kokemukset, elämykset, kuten matkustaminen ja asuinpaikan ja muunkin elämän riippumattomuus.
En väitä etteikö lasten kanssa voisi koskaan matkustaa (ne ovat erilaisia matkoja kuin sinkuilla tai lapsettomilla pareilla) tai muuttaa vaikka ulkomaille.Oman lapsuuteni olen elänyt muuttaen Suomen ja toisen maan välillä, kävin koulua kummassakin. Se oli hyvin rikkonaista, kokonaista vuotta ei tullut oltua samassa kämpässä eikä edes samassa maassa. Yhtään ystävää minulle ei jäänyt tuolta ajalta, kun juuri kun oli saanut kavereita, lähdettiin taas pois. Olin lapsena surullinen tuosta ja opin ettei mikään ole pysyvää, ei kannata kiintyä mihinkään, koska se on vain väliaikaista,kohta taas lähdetään. Minusta tuli aika juureton. Aikuisiällä se näkyy siinä, etten paljoa epäröi muuttaa (jatko)opiskeluiden perässä, työn takia tai muuten vaan haistellakseeen uusia tuulia, koska paikallaanolo ahdistaa ja veri vetää matkustamaan ympäri maailmaa. Mielestäni aikuisena tuo on lopulta hyvä asia, paitsi että juurettomuudesta tulee tunne ettei kuulu minnekään.
Jos olisin vanhempi, niin en kuitenkaan laittaisi lastani tuollaiseen mankeliin, vaan haluaisin hänelle vakaan ja pysyvän kodin jossakin, ei nyt yksi ulkomaanmuutto ehkä haittaisi, mutta en haluaisi lapseni elävän samanlaista väliaikaista ja epävarmaa elämää ilman sidettä minnekään ja ilman niitä lapsuuden kavereita.2. Opiskelupolku on pitkä, jos on kunnianhimoinen. Ei siinä ole mitään pahaa, että on tavoitteita. Korkeampi koulutus ei aina takaa hyvää palkkaa (elämisen rahoittaminen lienee aika tärkeä juttu elämässä, eikä se tarkoita luisvuittonin laukkuja ja rolexin kelloja) Vähemmälläkin koulutuksella voi päästä sopivaan tulotasoon, jos uskaltaa niin yrittäjyyttä voi myös harkita. Se tosin voi olla lasten kanssa hankala, riippuen alasta, pysyykö asiakkaat poissaolon jälkeen. Suomessa on sellainen trendi, että melkein kaikkeen tarvitsee jotkut paperit ja sertifikaatit. Sillä tutkintotodistuksella kilpaillaan muiden kanssa siellä työmarkkinoilla tai sitten työkokemuksella. Olen samaa mieltä, että koulutuksen määrä ei korreloi sen työpaikan kanssa ja työn vaatimusten kanssa aina.
Itsellä on nuo lääkärin paperit, mutta gonahdin siihen hommaan aivan täysin. Väärä valinta 19- vuotiaana. Mutta eipä mua palkata Salen kassalle tai markettiin hyllyttämään, kun ei ole kaupan alan kokemusta/tutkintoa/opiskeluja. Lähdin sitten opiskelemaan muuta.3. Kumppanille saakin olla preferenssejä. Ei pidä nopeasti ensimmäisen söpiksen kanssa tehdä lapsia, ennen toisen tuntemista.
Mutta totta tuo on, pariutumiskulttuuri on hyvin kertakäyttöinen ja pirun pinnallinen sekä nopealla tahdilla vaihtuva. "tolla on rumat kengät eikä se syö japanilaista ruokaa" voi olla se, miksi toiseen ei edes halua tutustua. Jotkut vaatimukset nyt vaan ovat aivan totaalisen järjettömiä. Ei kaikesta pidä ja tarvitse olla samaa mieltä, ihmiset ovat uniikkeja persoonia, ei Woltilla tilattava räätälöity juttu.Kenelle vastasin on vissiin gen x, täällä milleniaaali.
Suomessa eniten lapsia saa korkeasti koulutetut. Vähiten matalimmin koulutetut.
Opettele muuten tiivistämään tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Aina jaksetaan ihmetellä miksi ei lapsia synny, mutta siihen on muutama erittäin yksinkertainen syy, jota ei vaan tahdota ääneen sanoa:
1. Itsekkyyden kulttuuri: Minä, minun urani, minun harrastukseni, minun elämyksen haluisuus, minä, minä, minä, jota korostetaan jo lapsesta asti kouluissa nykypäivänä erillaisten oikeuksien (muttei velvollisuuksien) tuputtamisena. Monella ei ole perhe edes mielessäkään, koska sitä arvoa ei heille tuoda missään esiin, kun pelätään sen eriarvoistavan ero/vähemmistö/(lisää tähän joku muu) perheitä tai muuten vaan pidetään vanhanaikaisena.
2. Liian pitkä koulutuspolku. Suomessa on tarpeettoman pitkä koulupolku työelämän vaatimuksiin nähden (poikkeuksena esim. lääkärit). Suurimmassa osassa aloista pärjätään liku puolet vähemmällä koulussa istumisella ja enemmällä työn ohessaoppimisella ja jatkuvan oppimisen polulla. On iso ero siinä aloitatko työurasi 23-vuotiaana vai 28-vuotiaana, kun mietit perheen perustamista. Jos oletetaan, että tarvitset noin 3-5 vuotta saadaksesi urasi alkuun tai vakituisen työpaikan on suuri ero siinä oletko 28-v perhettä perustaessa vai 33-vuotias. Ja monilla näihin kestää vieläkin pidempään ja erityisesti naisilla 35-v ensimmäistä lastaan yrittävä ei välttämättä enää onnistu.
3. Sinkkuuden ihannointi ja älytön kokemuksien keräämisen tarve. Etsitään sitä täydellistä kumppania vuosikausia ja petytään ja vaihdetaan jatkuvasti kun ei juuri se 100% match tule vastaan. Ja kumppania etsitään mielummin netistä/tinderistä kuin baareista, bileistä, harrastuksista tai satunnaisista kohtaamisista ja tutustumalla kasvotusten eikä filttereiden kautta. Kysykää X-sukupolvelta miten hommat pitää hoitaa.
Eli lyhyesti: Pää pois sieltä omasta ahterista, aiemmin töihin ja enemmän työn ohessa opiskelua ja kriteerit maltillisemmiksi kumppanin valinnassa, niin johan alkaa tapahtua.
En kaikesta ylläolevasta ole samaa mieltä ja vaikuttaa että postaus vähän asenteellisesti kirjoitettu, mutta on siinä kyllä hyviä pointteja ja totuuttakin.
1. ja vähän 3. Meillä on yksi elämä ja normaalia, että sen haluaa käyttää haluamallaan tavalla. Joillekin se on lapset ja perhe- elämä, joillekin se on ura, harrastukset ja kokemukset, elämykset, kuten matkustaminen ja asuinpaikan ja muunkin elämän riippumattomuus.
En väitä etteikö lasten kanssa voisi koskaan matkustaa (ne ovat erilaisia matkoja kuin sinkuilla tai lapsettomilla pareilla) tai muuttaa vaikka ulkomaille.Oman lapsuuteni olen elänyt muuttaen Suomen ja toisen maan välillä, kävin koulua kummassakin. Se oli hyvin rikkonaista, kokonaista vuotta ei tullut oltua samassa kämpässä eikä edes samassa maassa. Yhtään ystävää minulle ei jäänyt tuolta ajalta, kun juuri kun oli saanut kavereita, lähdettiin taas pois. Olin lapsena surullinen tuosta ja opin ettei mikään ole pysyvää, ei kannata kiintyä mihinkään, koska se on vain väliaikaista,kohta taas lähdetään. Minusta tuli aika juureton. Aikuisiällä se näkyy siinä, etten paljoa epäröi muuttaa (jatko)opiskeluiden perässä, työn takia tai muuten vaan haistellakseeen uusia tuulia, koska paikallaanolo ahdistaa ja veri vetää matkustamaan ympäri maailmaa. Mielestäni aikuisena tuo on lopulta hyvä asia, paitsi että juurettomuudesta tulee tunne ettei kuulu minnekään.
Jos olisin vanhempi, niin en kuitenkaan laittaisi lastani tuollaiseen mankeliin, vaan haluaisin hänelle vakaan ja pysyvän kodin jossakin, ei nyt yksi ulkomaanmuutto ehkä haittaisi, mutta en haluaisi lapseni elävän samanlaista väliaikaista ja epävarmaa elämää ilman sidettä minnekään ja ilman niitä lapsuuden kavereita.2. Opiskelupolku on pitkä, jos on kunnianhimoinen. Ei siinä ole mitään pahaa, että on tavoitteita. Korkeampi koulutus ei aina takaa hyvää palkkaa (elämisen rahoittaminen lienee aika tärkeä juttu elämässä, eikä se tarkoita luisvuittonin laukkuja ja rolexin kelloja) Vähemmälläkin koulutuksella voi päästä sopivaan tulotasoon, jos uskaltaa niin yrittäjyyttä voi myös harkita. Se tosin voi olla lasten kanssa hankala, riippuen alasta, pysyykö asiakkaat poissaolon jälkeen. Suomessa on sellainen trendi, että melkein kaikkeen tarvitsee jotkut paperit ja sertifikaatit. Sillä tutkintotodistuksella kilpaillaan muiden kanssa siellä työmarkkinoilla tai sitten työkokemuksella. Olen samaa mieltä, että koulutuksen määrä ei korreloi sen työpaikan kanssa ja työn vaatimusten kanssa aina.
Itsellä on nuo lääkärin paperit, mutta gonahdin siihen hommaan aivan täysin. Väärä valinta 19- vuotiaana. Mutta eipä mua palkata Salen kassalle tai markettiin hyllyttämään, kun ei ole kaupan alan kokemusta/tutkintoa/opiskeluja. Lähdin sitten opiskelemaan muuta.3. Kumppanille saakin olla preferenssejä. Ei pidä nopeasti ensimmäisen söpiksen kanssa tehdä lapsia, ennen toisen tuntemista.
Mutta totta tuo on, pariutumiskulttuuri on hyvin kertakäyttöinen ja pirun pinnallinen sekä nopealla tahdilla vaihtuva. "tolla on rumat kengät eikä se syö japanilaista ruokaa" voi olla se, miksi toiseen ei edes halua tutustua. Jotkut vaatimukset nyt vaan ovat aivan totaalisen järjettömiä. Ei kaikesta pidä ja tarvitse olla samaa mieltä, ihmiset ovat uniikkeja persoonia, ei Woltilla tilattava räätälöity juttu.Kenelle vastasin on vissiin gen x, täällä milleniaaali.
Suomessa eniten lapsia saa korkeasti koulutetut. Vähiten matalimmin koulutetut.
Opettele muuten tiivistämään tekstiä.
Kiitos vinkistä. Tosin en tiedä miten tiivistää ajatuksia ja kokemuksia. Ehkä layout sitten oli väärä ja ärsyttävä. Tai foorumi.
En ole haukkunut ei-korkeasti koulutettuja. Oikeastaan järkeviä ja fiksuja ovat, ei mitään syytä perceilyyn.
Alue: Aihe vapaa
Jos ei osaa edes persoonapronomineja niin enpä kehuisi kielitaitoa.😂