YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.

Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.

Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.

Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.

Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.

Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei. 

Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.

Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.

Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän. 

Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.

Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.

Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.

Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.

Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.

Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei. 

Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.

On ihan eri asia tietää jotain, kuin kokea se. Väsymys yllättää melkein kaikki. Sitä kun ei kokematta tiedä. Ja vaikka nuorena olis kuin valvonut bilettäen, ja mennyt samoilla silmillä töihin jne. ei sillä ololla ole mitään tekemistä vauvaöiden kanssa. Ja se masennus yllättää kanssa. Sitä ei voi ennustaa, kehen se iskee. Kaikesta silti selviää ja jos asiat hoidetaan oikein, ei katumus jää päälle ja lapsistaan myös nauttii ja iloitsee. Jos joku vain katuu, ei sellaisen ihmisen pitäis lapsia koskaan saadakkaan.

En ymmärrä miten se voi yllättää kun siitä niin paljon puhutaan. Elävätkö ihmiset oikeasti noin täysin oman kokemusmaailmansa kuplassa, ettei mitään voi tietää ennen kuin itse kokee? Pelottavaa.

Ja jos lapsia ei pidä hankkia jos niitä katuu (hassu oksymoroni), niin miksi veloille hoetaan että tee lapsia tai kadut myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Pihtarinaiset on syynä lapsettomuuteen ja Suomen talouden romahtamiseen. Pitäisikö hallituksen säätää laki että lapsia on synnyttävä tai sitten ei tule eläkettä ollenkaan. Jotain on tehtävä jotta naiset saadaan siitetttyä asianmukaisesti ja maahan saadaan lisää innokkaita veronmaksajia. 

No nythän on niin, että sitä eläkettä EI tule, kun teet lapsia ja hoidat niitä kotona jokusen vuoden.

Esim meillä 4 lasta ja miehen ja minun palkka suunnilleen sama, mutta koska olin lasten takia kotona niin miehen eläke on noin 500-600e/kk suurempi , kuin minulla.

Pitäisi tehdä niin, että kaikki lapsettomat miehet joutuu luovuttamaan puolet eläkkeestään naisille, jotka on tehneet lapsia ja näin ollen oma eläke jää pieneksi.

Kyllä miestenkin pitää näihin talkoisiin osallistua.

Naisten siitääminen ei ole tässä  ongelma vaan se kuka ne lapset kasvattaa ja varsinkin ELÄTTÄÄ. Miehillä kun ei tunnu siihen hommaan olevan haluja ja jonkun ne lapset on elätettävä. 

Ehdotan kaikille miehille joilla ei ole lapsia isoa vanhanpojan veroa ja sitten vielä puolet eläkkeestä  pois ja se toinenpuoli  naisille joilla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä lasten hirveydestä ja maailmanlopusta saarnaavat katkerat egoistit ei voi ymmärtää että hoivavietti on ihmiselle luonnollinen ominaisuus ja sen täyttäminen perustarve, vaikka se juuri heiltä puuttuukin. Ihan sukupuolesta riippumatta.

Vanhuksetkin pysyvät toimintakykyisinä ja mieleltään terävinä paljon kauemmin kun heillä on joku tai jotain josta huolehtia, lastenlasten ja kumppanin puutteessa vaikka lemmikki pitää elämäniloa yllä. Todellisuudessa suuri enemmistö on aika epäitsekästä porukkaa joka löytää onnen muiden auttamisesta.

Kumpi on epäitsekkäämpi; itse tekemiään lapsia (ts. omia geenejään) hoivaava pörssimeklari, vai hoitoalalla työskentelevä vela?

Ihan oikeasti, ihminen on itsekkäimmillään kun se hoitaa lapsiaan. Sillä vielä ikään kuin ylpeillään ja somessa hehkutetaan leijonaäideistä ja karhuemoista, jotka kyynärpäätaktiikalla puolustavat jälkikasvuaan vaikka muiden kustannuksella. Jos kadulla palaa talo ja sisällä on 2 lasta, sinun ja naapurin, kumman pelastat ensin, omasi vai sen toisen? Minä valitsen ihmisen, sinä oman jälkeläisi.

Kaikenlaisilla nimityksillä meitä vapaaehtoisesti saa minun puolestani kuvailla, mutta itsekästä lapsettomuus ei ole. Lapseton voi olla itsekäs tai epäitsekäs, lapsellinen on aina itsekäs. Koska mä haluun ja mun lapselle on parasta.

Vela siis epäitsekkäästi pelastaa ihmisen, mut jos valittavana on kaksi lasta, toisen hänkin valitsee. Millä perusteella siis valitsee? Miten tuo nyt todistaa jostain epäitsekkyydestä? Todella omituinen vertaus.

Vanhempien ensisijainen tehtävä on pitää jälkikasvunsa hengissä. Se on aika primaari seikka vanhemmuudessa.

Niin, sitä juuri tarkoitan. Sinun valintojasi ohjaa aina itsekkyys tästä iäisyyteen. Minä valitsisin sen lapsen joka on lähempänä jotta ihminen pelastuu, sinä kiipeäisit vaikka kolmanteen kerrokseen käsiesi varassa pelastaaksesi oman geenituotantosi.

Mitähän nyt yrität tällä todistaa? Keksitty esimerkki, jossa vain yksi lapsi pelastuu? Ja se sit todistaa...mitä? Ei edelleenkään avaudu mulle.

Miten teistä tuli noin heikko ja vässykkä sukupolvi?

Vierailija kirjoitti:

Pihtarinaiset on syynä lapsettomuuteen ja Suomen talouden romahtamiseen. Pitäisikö hallituksen säätää laki että lapsia on synnyttävä tai sitten ei tule eläkettä ollenkaan. Jotain on tehtävä jotta naiset saadaan siitetttyä asianmukaisesti ja maahan saadaan lisää innokkaita veronmaksajia. 

Tuo laki ei siis edellyttäsi, että naisen pitää myös lapsi elättää ja kasvattaa. 

Pitäisikö naisten alkaa samanlaisiksi, kuin miehet nyt on,(kun on naisen "siittänyt") eli jättää se vastasyntynyt kuin koira paskan jonnekkin oman onnensa nojaan?

Mitä se auttaaa, jos lapsia tehdään, mutta niistä eo kukaan huolehdi.

Vai kävisikö se, että kun nainen on lapset tehnyt, joku mies puolestaan joutuu sen hoitamaan ja elättämään aikuiseksi, muuten ei eläkettä tipu?.

Nainenhan on osuutensa tehnyt, kun on lapsen synnyttänyt ja näin eläkkeensä tienannut.

Ite oisin aina halunnu useamman lapsen nuorempana. Nyt yli kolmekymppisenä edelleen yksin ja näillä korteilla mennään. Ei vakituista työtä, opinnoista ei mitään tietoa. Elämä näyttää aika lohduttomalta, ei ehkä siunaannu edes sitä yhtä lasta, sille ei voi mitään. Ei ihmetytä miksi suomalaiset ei yksinkertaisesti uskalla tai pysty tehdä niitä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.

Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.

Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.

Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.

Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.

Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei. 

Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.

Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.

Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän. 

Tilastollisesti yli puolet avioliitoista päätyy eroon, jos sinne edes kaikki pääsee. Tilastojen mukaan sekin joukko on kovassa kasvussa. Perinteinen avioliittoinstituutio on henkitoreissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.

Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.

Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.

Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.

Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.

Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei. 

Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.

On ihan eri asia tietää jotain, kuin kokea se. Väsymys yllättää melkein kaikki. Sitä kun ei kokematta tiedä. Ja vaikka nuorena olis kuin valvonut bilettäen, ja mennyt samoilla silmillä töihin jne. ei sillä ololla ole mitään tekemistä vauvaöiden kanssa. Ja se masennus yllättää kanssa. Sitä ei voi ennustaa, kehen se iskee. Kaikesta silti selviää ja jos asiat hoidetaan oikein, ei katumus jää päälle ja lapsistaan myös nauttii ja iloitsee. Jos joku vain katuu, ei sellaisen ihmisen pitäis lapsia koskaan saadakkaan.

En ymmärrä miten se voi yllättää kun siitä niin paljon puhutaan. Elävätkö ihmiset oikeasti noin täysin oman kokemusmaailmansa kuplassa, ettei mitään voi tietää ennen kuin itse kokee? Pelottavaa.

Ja jos lapsia ei pidä hankkia jos niitä katuu (hassu oksymoroni), niin miksi veloille hoetaan että tee lapsia tai kadut myöhemmin?

Tuoko tuo tahallinen ymmärtämättömyys jotain tyydytystä? Synnytyksen kivuliaisuudestakin paljon puhutaan, silti toiset siitäkin yllättyvät. Ei siis aiitä, että sattuu, vaan siitä, kuin paljon...

Itse suosittelen muille asioita, joista itse pidän. Esim: avantouinti, pilates, joku hyvä ruoka jne. Jos tiedän jonkun olevan vela, en tietenkään tuputa lapsiajatusta. Mutta saatan yleisesti ilmaista, kuin iloinen/ onnellinen/ tyytyväinen olen.

Joskus jossain toisessa keskustelussa joku lapseton (ei omasta tahdosta) oli loukkaantunut siitä, ettei heille tai heidän kanssaan puhuta lapsista. Koki sen loukkaavana, et just heidän kanssaan aihetta vältellään. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis: Että mua ärsyttää tämä lapsentekoon pakottaminen joka hemmetin tuutista! Ei kiinnosta **ttuakaan, vaikka koko Suomen kansa kuolisi sukupuuttoon. Antakaa ihmisten elää kuten itse haluavat - lapsettomina. Minä en tarvitse omalle eläkkeelleni maksajia, vaan 60-vuotiaana on sellainen potti odottamassa, että pärjään omillani 40 vuotta. Enkä myöskään tarvitse ketään sukulaista huolehtimaan vanhuuden päivistäni, vaan ostan terveyspalvelut/jne. yksityisiltä toimijoilta. Vaikka teillä on lapsia, niin ei se sitä meinaa, että he huolehtisivat teistä kun olette vanhuksia. Jokaisessa vanhainkodissa on niitä, joita lapset eivät käy katsomassa kuin jouluna korkeintaan, muuten isovanhemmat on unohdettu sinne omilleen. Ja miten nykyajan lapset ja nuoret voisivat aikuisina huolehtia vanhemmistaan, kun eivät osaa edes itsestään huolehtia tänäkään päivänä? Mielenterveyshaasteita enemmistöllä, ollaan kuin syöttöporsaita ja kiusataan somen välityksellä toisia, onpa mahtavaa elämää tuollainen..

Tähän maailmaan tullaan yksin ja tästä maailmasta lähdetään yksin, eikä millään muulla ole väliä.

Kuka suo on pakottanut lapsentekoon? Se on laitonta. Kai tiesit sen?

Suo??? Mikä suo?

No ei sitten sen vertaa sytytä, että osaisit epäillä lyöntivirhettä?

Varmaan tuossa pitäisi lukea, että "sua". Oliko ihan liian  vaikeata arvata??? :D

eri

a on vasemmassa laidassa ihan äärimmäisenä keskirivillä, o on oikealla ylhäällä ylärivissä, kukaan ei tee tuollaista lyöntivirhettä.

Jo on ongelma jollain. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.

Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.

Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.

Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.

Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.

Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei. 

Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.

Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.

Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän. 

Tilastollisesti yli puolet avioliitoista päätyy eroon, jos sinne edes kaikki pääsee. Tilastojen mukaan sekin joukko on kovassa kasvussa. Perinteinen avioliittoinstituutio on henkitoreissaan.

"Pientä" liioittelua. Totuus:

https://seura.fi/terveys/hyvinvointi/totta-vai-tarua-yli-puolet-aviolii…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä lasten hirveydestä ja maailmanlopusta saarnaavat katkerat egoistit ei voi ymmärtää että hoivavietti on ihmiselle luonnollinen ominaisuus ja sen täyttäminen perustarve, vaikka se juuri heiltä puuttuukin. Ihan sukupuolesta riippumatta.

Vanhuksetkin pysyvät toimintakykyisinä ja mieleltään terävinä paljon kauemmin kun heillä on joku tai jotain josta huolehtia, lastenlasten ja kumppanin puutteessa vaikka lemmikki pitää elämäniloa yllä. Todellisuudessa suuri enemmistö on aika epäitsekästä porukkaa joka löytää onnen muiden auttamisesta.

Kumpi on epäitsekkäämpi; itse tekemiään lapsia (ts. omia geenejään) hoivaava pörssimeklari, vai hoitoalalla työskentelevä vela?

Ihan oikeasti, ihminen on itsekkäimmillään kun se hoitaa lapsiaan. Sillä vielä ikään kuin ylpeillään ja somessa hehkutetaan leijonaäideistä ja karhuemoista, jotka kyynärpäätaktiikalla puolustavat jälkikasvuaan vaikka muiden kustannuksella. Jos kadulla palaa talo ja sisällä on 2 lasta, sinun ja naapurin, kumman pelastat ensin, omasi vai sen toisen? Minä valitsen ihmisen, sinä oman jälkeläisi.

Kaikenlaisilla nimityksillä meitä vapaaehtoisesti saa minun puolestani kuvailla, mutta itsekästä lapsettomuus ei ole. Lapseton voi olla itsekäs tai epäitsekäs, lapsellinen on aina itsekäs. Koska mä haluun ja mun lapselle on parasta.

Vela siis epäitsekkäästi pelastaa ihmisen, mut jos valittavana on kaksi lasta, toisen hänkin valitsee. Millä perusteella siis valitsee? Miten tuo nyt todistaa jostain epäitsekkyydestä? Todella omituinen vertaus.

Vanhempien ensisijainen tehtävä on pitää jälkikasvunsa hengissä. Se on aika primaari seikka vanhemmuudessa.

Niin, sitä juuri tarkoitan. Sinun valintojasi ohjaa aina itsekkyys tästä iäisyyteen. Minä valitsisin sen lapsen joka on lähempänä jotta ihminen pelastuu, sinä kiipeäisit vaikka kolmanteen kerrokseen käsiesi varassa pelastaaksesi oman geenituotantosi.

Mitähän nyt yrität tällä todistaa? Keksitty esimerkki, jossa vain yksi lapsi pelastuu? Ja se sit todistaa...mitä? Ei edelleenkään avaudu mulle.

Edelleen sen että sinä teet itsekkään valinnan, lapseton voi tehdä itsekkään tai epäitsekkään. Lapsen pelastaessaan lapseton on epäitsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis: Että mua ärsyttää tämä lapsentekoon pakottaminen joka hemmetin tuutista! Ei kiinnosta **ttuakaan, vaikka koko Suomen kansa kuolisi sukupuuttoon. Antakaa ihmisten elää kuten itse haluavat - lapsettomina. Minä en tarvitse omalle eläkkeelleni maksajia, vaan 60-vuotiaana on sellainen potti odottamassa, että pärjään omillani 40 vuotta. Enkä myöskään tarvitse ketään sukulaista huolehtimaan vanhuuden päivistäni, vaan ostan terveyspalvelut/jne. yksityisiltä toimijoilta. Vaikka teillä on lapsia, niin ei se sitä meinaa, että he huolehtisivat teistä kun olette vanhuksia. Jokaisessa vanhainkodissa on niitä, joita lapset eivät käy katsomassa kuin jouluna korkeintaan, muuten isovanhemmat on unohdettu sinne omilleen. Ja miten nykyajan lapset ja nuoret voisivat aikuisina huolehtia vanhemmistaan, kun eivät osaa edes itsestään huolehtia tänäkään päivänä? Mielenterveyshaasteita enemmistöllä, ollaan kuin syöttöporsaita ja kiusataan somen välityksellä toisia, onpa mahtavaa elämää tuollainen..

Tähän maailmaan tullaan yksin ja tästä maailmasta lähdetään yksin, eikä millään muulla ole väliä.

Kuka suo on pakottanut lapsentekoon? Se on laitonta. Kai tiesit sen?

Suo??? Mikä suo?

No ei sitten sen vertaa sytytä, että osaisit epäillä lyöntivirhettä?

Varmaan tuossa pitäisi lukea, että "sua". Oliko ihan liian  vaikeata arvata??? :D

eri

a on vasemmassa laidassa ihan äärimmäisenä keskirivillä, o on oikealla ylhäällä ylärivissä, kukaan ei tee tuollaista lyöntivirhettä.

Jo on ongelma jollain. Voimia.

Pahoja suomen kielen ongelmia on. Siinä pitäisi jaksaa opiskella. Ei voimat riitä.

Vierailija kirjoitti:

Setä ja eno kirjoitti:

Edelleen on enemmän niitä jotka on valmis lapsen tekemään kuin kasvattamaan.

Ja osa näistä on naisia.

Vaikka kuinka asian vääntäisi, ei se miksikään muutu.

Kyllä mutta suurin osa miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä lasten hirveydestä ja maailmanlopusta saarnaavat katkerat egoistit ei voi ymmärtää että hoivavietti on ihmiselle luonnollinen ominaisuus ja sen täyttäminen perustarve, vaikka se juuri heiltä puuttuukin. Ihan sukupuolesta riippumatta.

Vanhuksetkin pysyvät toimintakykyisinä ja mieleltään terävinä paljon kauemmin kun heillä on joku tai jotain josta huolehtia, lastenlasten ja kumppanin puutteessa vaikka lemmikki pitää elämäniloa yllä. Todellisuudessa suuri enemmistö on aika epäitsekästä porukkaa joka löytää onnen muiden auttamisesta.

Kumpi on epäitsekkäämpi; itse tekemiään lapsia (ts. omia geenejään) hoivaava pörssimeklari, vai hoitoalalla työskentelevä vela?

Ihan oikeasti, ihminen on itsekkäimmillään kun se hoitaa lapsiaan. Sillä vielä ikään kuin ylpeillään ja somessa hehkutetaan leijonaäideistä ja karhuemoista, jotka kyynärpäätaktiikalla puolustavat jälkikasvuaan vaikka muiden kustannuksella. Jos kadulla palaa talo ja sisällä on 2 lasta, sinun ja naapurin, kumman pelastat ensin, omasi vai sen toisen? Minä valitsen ihmisen, sinä oman jälkeläisi.

Kaikenlaisilla nimityksillä meitä vapaaehtoisesti saa minun puolestani kuvailla, mutta itsekästä lapsettomuus ei ole. Lapseton voi olla itsekäs tai epäitsekäs, lapsellinen on aina itsekäs. Koska mä haluun ja mun lapselle on parasta.

Vela siis epäitsekkäästi pelastaa ihmisen, mut jos valittavana on kaksi lasta, toisen hänkin valitsee. Millä perusteella siis valitsee? Miten tuo nyt todistaa jostain epäitsekkyydestä? Todella omituinen vertaus.

Vanhempien ensisijainen tehtävä on pitää jälkikasvunsa hengissä. Se on aika primaari seikka vanhemmuudessa.

Niin, sitä juuri tarkoitan. Sinun valintojasi ohjaa aina itsekkyys tästä iäisyyteen. Minä valitsisin sen lapsen joka on lähempänä jotta ihminen pelastuu, sinä kiipeäisit vaikka kolmanteen kerrokseen käsiesi varassa pelastaaksesi oman geenituotantosi.

Mitähän nyt yrität tällä todistaa? Keksitty esimerkki, jossa vain yksi lapsi pelastuu? Ja se sit todistaa...mitä? Ei edelleenkään avaudu mulle.

Edelleen sen että sinä teet itsekkään valinnan, lapseton voi tehdä itsekkään tai epäitsekkään. Lapsen pelastaessaan lapseton on epäitsekäs.

Toivon todella, ettei tule tilannetta, missä pääset todistamaan oman epäitsekkyytesi. Siinä kuitenkin kuolee yksi lapsi.

Pyrin tekemään elämässäni epäitsekkäitä.valintoja lapsistani huolimatta. Ymmärrän, ettei se mitään auta, kun oon jo itsekkäästi heidät toivonut ja saanut, kasvattanut aikuiseksi itsenäiseen elämään. Ja työkseni kasvatan toisten lapsia. Mut itsekäs paska oon, kaikesta huolimatta.

Suomi on maailman onnellisin maa ja meidän onnellisuuden "syyt" on yksinäisyys,sinkkuus ja lapsettomuus. 

Onneksi suomessa ei ole köyhyyttä,mielenterveysongelmia eikä syrjäytyneisyyttä. 

Menkää töihin ja hankkikaa lapsia.

Niin minäkin tein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis: Että mua ärsyttää tämä lapsentekoon pakottaminen joka hemmetin tuutista! Ei kiinnosta **ttuakaan, vaikka koko Suomen kansa kuolisi sukupuuttoon. Antakaa ihmisten elää kuten itse haluavat - lapsettomina. Minä en tarvitse omalle eläkkeelleni maksajia, vaan 60-vuotiaana on sellainen potti odottamassa, että pärjään omillani 40 vuotta. Enkä myöskään tarvitse ketään sukulaista huolehtimaan vanhuuden päivistäni, vaan ostan terveyspalvelut/jne. yksityisiltä toimijoilta. Vaikka teillä on lapsia, niin ei se sitä meinaa, että he huolehtisivat teistä kun olette vanhuksia. Jokaisessa vanhainkodissa on niitä, joita lapset eivät käy katsomassa kuin jouluna korkeintaan, muuten isovanhemmat on unohdettu sinne omilleen. Ja miten nykyajan lapset ja nuoret voisivat aikuisina huolehtia vanhemmistaan, kun eivät osaa edes itsestään huolehtia tänäkään päivänä? Mielenterveyshaasteita enemmistöllä, ollaan kuin syöttöporsaita ja kiusataan somen välityksellä toisia, onpa mahtavaa elämää tuollainen..

Tähän maailmaan tullaan yksin ja tästä maailmasta lähdetään yksin, eikä millään muulla ole väliä.

Kuka suo on pakottanut lapsentekoon? Se on laitonta. Kai tiesit sen?

Suo??? Mikä suo?

No ei sitten sen vertaa sytytä, että osaisit epäillä lyöntivirhettä?

Varmaan tuossa pitäisi lukea, että "sua". Oliko ihan liian  vaikeata arvata??? :D

eri

a on vasemmassa laidassa ihan äärimmäisenä keskirivillä, o on oikealla ylhäällä ylärivissä, kukaan ei tee tuollaista lyöntivirhettä.

Jo on ongelma jollain. Voimia.

Pahoja suomen kielen ongelmia on. Siinä pitäisi jaksaa opiskella. Ei voimat riitä.

Kielitaitoa on se, että tulee ymmärretyksi. Tahalliseen ymmärtämättömyyteen ei auta mikään.

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin ja hankkikaa lapsia.

Niin minäkin tein.

Aika kiven alla on ne työpaikat mistä saa sellaista palkkaa millä voi alkaa tulevaisuutta rakentamaan, täällä on niin kallista että pelkkä asuminen ja auto vie ison osan palkasta.

Ja toisekseen sitä kumppania on todella vaikea mistään löytää, jostain tinderistä kyllä saa mätsejä mutta ne ei johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.

No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.

Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.

Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.

Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.

Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.

Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei. 

Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.

Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.

Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän. 

Tilastollisesti yli puolet avioliitoista päätyy eroon, jos sinne edes kaikki pääsee. Tilastojen mukaan sekin joukko on kovassa kasvussa. Perinteinen avioliittoinstituutio on henkitoreissaan.

Väitteesi ei pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen tiedoista näkee, että kokonaiseronneisuus näyttää edelleen olevan noin 40% avioliiton solmimisvuodesta riippumatta. Ennen vuotta 1985 kokonaiseronneisuus jää alle 40% rajan, sen jälkeen käyrät kaartavat noin 43% paikkeille. Noissa nuoremmissa liitoissa 40% raja rikkoutuu noin 25 vuotta avioliiton solmimisen jälkeen.

Avioliitoista siis lähes 60% ei pääty eroon. En tiedä, mitä tilastoja katsot, mutta ainakaan ne eivät ole Tilastokeskuksen lukuja. Erojen määrä ei myöskään ole kovassa kasvussa. Vaikka ennen vuotta 1985 solmituissa liitoissa erottiin vähemmän kuin nuoremmissa, vuosien 1990, 1995, 2000 ja 2005 erokäyrät ovat ovat lähes täysin päällekkäin, joten erojen määrä suhteessa avioliiton kestoon on pysynyt täysin samana 20 vuotta. Uudemmista avioliitoista on vaikea sanoa,  sillä ensimmäisten kymmenen avioliittovuoden aikana eroa noin 25% pareista ja käyrät eivät ainakaan vielä näytä poikkeavan aiemmista vuosista.

Avioliitto voi olla henkitoreissaan, mutta syynä eivät ole erot, vaan se, että ihmiset solmivat avioliittoja aiempaa harvemmin. Ne, jotka avioituvat, pysyvät liitoissaan entiseen tapaan.