Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä
https://yle.fi/a/74-20052231 Suurin syy on, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Mielestäni syynä on deittiappien kertakäyttötapailukulttuuri ja infernaaliset vaatimukset seurustelukumppanille. Tinderissäkin monilla 30+ miehillä lukee, että yksi täydellinen riittää. Mutta kun kukaan ei ole täydellinen, eikä profiilinhaltijakaan kovin ihmeellinen. Toki myös syynä alueelliset erot jne
Kommentit (1267)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän.
Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.
Mä tunnen, oman mutsin. Kuulin asiasta ekan kerran alakouluikäisenä.
Todella surullista. Hänellä on joku selvittämätön ongelma. Luonnollista tuo ei ole, eikä koskaan tietenkään lapsen syy. Aikuisuuteen kuuluu vastuu myös omasta mielenterveydestä.
-Kukaan ei ikinä kadu lapsiaan! Lapsia ei voi katua!
-Kyllä voi, tunnen itse katuvia ihmisiä ja mediassakin ihmiset ovat alkaneet hiljalleen avautua aiheesta, tosin anonyymisti ymmärrettävistä syistä.
-No ei oo normaalia!:D
Niin, heillä siis joku ongelma. Miten normaalin nyt sit määrittäis. Joku trauma tai tunnelukko tai jotain. Jos eka lapsia haluu, mut sit katuu, kun on ne saanut. Miten tästä voi joku loukkaantua?
Ei kai kukaan loukkaannu, lähinnä huvittaa. Eikä siinä mitään traumoja tarvita jos toivoo että olisi elämässään tehnyt erilaisen valinnan. Joskus niin käy.
Maailma on mennyt niin hulluksi ja pahaksi, että melkeimpä toivon että jo aikuiset lapseni eivät lisäänny.
Terveydenhuolto sakkaa, kuka uskaltaa synnyttää? Päivähoito sakkaa, mutta kotiinkaan ei ole hyväksyttävää jäädä. Koulut on jopa hengenvaarallisia paikkoja, mutta sinne se piltti olisi laitettava siksi aikaa kun itse raataa perse ruvella matalapalkkatöissä, että saisi sille lapselle edes voita leivälle ja vaatteet päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pakko, jos ei haluu.
Toivottavaa on, et ei, jos ei kert haluu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän elämässä voi tehdä mitään, jos vain koko ajan murehtii mitä VOI tapahtua, jos sitä ja tätä. Nyt ne valot päälle!
Voin joutua auto-onnettomuuteen => en osta autoa.
Puoliso voi pettää => ei parisuhdetta.
Lapsi voi kuolla syöpään => en tee lasta.
Voin saada potkut töistä => en hae töitä.
Lapsen tekeminen on maailman suurin ja merkittävin asia. Jos ei halua syystä tai toisesta lasta tehdä niin se on vain kyseisen ihmisen asia.
Kummallista että yriitetään painostaa ihmisiä siis naisia tekemään lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Aina jaksetaan ihmetellä miksi ei lapsia synny, mutta siihen on muutama erittäin yksinkertainen syy, jota ei vaan tahdota ääneen sanoa:
1. Itsekkyyden kulttuuri: Minä, minun urani, minun harrastukseni, minun elämyksen haluisuus, minä, minä, minä, jota korostetaan jo lapsesta asti kouluissa nykypäivänä erillaisten oikeuksien (muttei velvollisuuksien) tuputtamisena. Monella ei ole perhe edes mielessäkään, koska sitä arvoa ei heille tuoda missään esiin, kun pelätään sen eriarvoistavan ero/vähemmistö/(lisää tähän joku muu) perheitä tai muuten vaan pidetään vanhanaikaisena.
2. Liian pitkä koulutuspolku. Suomessa on tarpeettoman pitkä koulupolku työelämän vaatimuksiin nähden (poikkeuksena esim. lääkärit). Suurimmassa osassa aloista pärjätään liku puolet vähemmällä koulussa istumisella ja enemmällä työn ohessaoppimisella ja jatkuvan oppimisen polulla. On iso ero siinä aloitatko työurasi 23-vuotiaana vai 28-vuotiaana, kun mietit perheen perustamista. Jos oletetaan, että tarvitset noin 3-5 vuotta saadaksesi urasi alkuun tai vakituisen työpaikan on suuri ero siinä oletko 28-v perhettä perustaessa vai 33-vuotias. Ja monilla näihin kestää vieläkin pidempään ja erityisesti naisilla 35-v ensimmäistä lastaan yrittävä ei välttämättä enää onnistu.
3. Sinkkuuden ihannointi ja älytön kokemuksien keräämisen tarve. Etsitään sitä täydellistä kumppania vuosikausia ja petytään ja vaihdetaan jatkuvasti kun ei juuri se 100% match tule vastaan. Ja kumppania etsitään mielummin netistä/tinderistä kuin baareista, bileistä, harrastuksista tai satunnaisista kohtaamisista ja tutustumalla kasvotusten eikä filttereiden kautta. Kysykää X-sukupolvelta miten hommat pitää hoitaa.
Eli lyhyesti: Pää pois sieltä omasta ahterista, aiemmin töihin ja enemmän työn ohessa opiskelua ja kriteerit maltillisemmiksi kumppanin valinnassa, niin johan alkaa tapahtua.
En kaikesta ylläolevasta ole samaa mieltä ja vaikuttaa että postaus vähän asenteellisesti kirjoitettu, mutta on siinä kyllä hyviä pointteja ja totuuttakin.
1. ja vähän 3. Meillä on yksi elämä ja normaalia, että sen haluaa käyttää haluamallaan tavalla. Joillekin se on lapset ja perhe- elämä, joillekin se on ura, harrastukset ja kokemukset, elämykset, kuten matkustaminen ja asuinpaikan ja muunkin elämän riippumattomuus.
En väitä etteikö lasten kanssa voisi koskaan matkustaa (ne ovat erilaisia matkoja kuin sinkuilla tai lapsettomilla pareilla) tai muuttaa vaikka ulkomaille.Oman lapsuuteni olen elänyt muuttaen Suomen ja toisen maan välillä, kävin koulua kummassakin. Se oli hyvin rikkonaista, kokonaista vuotta ei tullut oltua samassa kämpässä eikä edes samassa maassa. Yhtään ystävää minulle ei jäänyt tuolta ajalta, kun juuri kun oli saanut kavereita, lähdettiin taas pois. Olin lapsena surullinen tuosta ja opin ettei mikään ole pysyvää, ei kannata kiintyä mihinkään, koska se on vain väliaikaista,kohta taas lähdetään. Minusta tuli aika juureton. Aikuisiällä se näkyy siinä, etten paljoa epäröi muuttaa (jatko)opiskeluiden perässä, työn takia tai muuten vaan haistellakseeen uusia tuulia, koska paikallaanolo ahdistaa ja veri vetää matkustamaan ympäri maailmaa. Mielestäni aikuisena tuo on lopulta hyvä asia, paitsi että juurettomuudesta tulee tunne ettei kuulu minnekään.
Jos olisin vanhempi, niin en kuitenkaan laittaisi lastani tuollaiseen mankeliin, vaan haluaisin hänelle vakaan ja pysyvän kodin jossakin, ei nyt yksi ulkomaanmuutto ehkä haittaisi, mutta en haluaisi lapseni elävän samanlaista väliaikaista ja epävarmaa elämää ilman sidettä minnekään ja ilman niitä lapsuuden kavereita.2. Opiskelupolku on pitkä, jos on kunnianhimoinen. Ei siinä ole mitään pahaa, että on tavoitteita. Korkeampi koulutus ei aina takaa hyvää palkkaa (elämisen rahoittaminen lienee aika tärkeä juttu elämässä, eikä se tarkoita luisvuittonin laukkuja ja rolexin kelloja) Vähemmälläkin koulutuksella voi päästä sopivaan tulotasoon, jos uskaltaa niin yrittäjyyttä voi myös harkita. Se tosin voi olla lasten kanssa hankala, riippuen alasta, pysyykö asiakkaat poissaolon jälkeen. Suomessa on sellainen trendi, että melkein kaikkeen tarvitsee jotkut paperit ja sertifikaatit. Sillä tutkintotodistuksella kilpaillaan muiden kanssa siellä työmarkkinoilla tai sitten työkokemuksella. Olen samaa mieltä, että koulutuksen määrä ei korreloi sen työpaikan kanssa ja työn vaatimusten kanssa aina.
Itsellä on nuo lääkärin paperit, mutta gonahdin siihen hommaan aivan täysin. Väärä valinta 19- vuotiaana. Mutta eipä mua palkata Salen kassalle tai markettiin hyllyttämään, kun ei ole kaupan alan kokemusta/tutkintoa/opiskeluja. Lähdin sitten opiskelemaan muuta.3. Kumppanille saakin olla preferenssejä. Ei pidä nopeasti ensimmäisen söpiksen kanssa tehdä lapsia, ennen toisen tuntemista.
Mutta totta tuo on, pariutumiskulttuuri on hyvin kertakäyttöinen ja pirun pinnallinen sekä nopealla tahdilla vaihtuva. "tolla on rumat kengät eikä se syö japanilaista ruokaa" voi olla se, miksi toiseen ei edes halua tutustua. Jotkut vaatimukset nyt vaan ovat aivan totaalisen järjettömiä. Ei kaikesta pidä ja tarvitse olla samaa mieltä, ihmiset ovat uniikkeja persoonia, ei Woltilla tilattava räätälöity juttu.Kenelle vastasin on vissiin gen x, täällä milleniaaali.
Jokainen kelpuuttaa kumppaniksi juuri sellaisen ihmisen kuin haluaa eikä se ole pinnallista hyvä tavaton.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on mennyt niin hulluksi ja pahaksi, että melkeimpä toivon että jo aikuiset lapseni eivät lisäänny.
Terveydenhuolto sakkaa, kuka uskaltaa synnyttää? Päivähoito sakkaa, mutta kotiinkaan ei ole hyväksyttävää jäädä. Koulut on jopa hengenvaarallisia paikkoja, mutta sinne se piltti olisi laitettava siksi aikaa kun itse raataa perse ruvella matalapalkkatöissä, että saisi sille lapselle edes voita leivälle ja vaatteet päälle.
Ennen Ukrainan sotaa maailmassa asiat olivat paremmin, kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Monella mittapuulla mitattuna. Vaikka haasteitakin on, on myös keinoja niistä selviytyä. Se, että tiedämme nyt erilaisista asioista enemmän, aiheuttaa tuskaa. Helposti iskee harha, että ennen olis ollut paremmin. Se tulee siitä, ettemme tienneet asioiden tolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikat epävarmoja ja toinen juttu tämä koulukiusaaminen.
Kuka laittaa lapsensa kouluun kun ei voi tietää minkälaisen
kohtelun kohteeksi voi joutua. Sydäntä särkeviä juttuja saanut viime
aikoina lukea.
Voi kristus. Aina typerämmiksi vain menevät nämä syyt. Mutta onhan se tosiaan totta, että jos ei olisi lapsia ollenkaan niin ei olisi koulukiusaamistakaan.
Hmm siis potentiaalisen lapsen hyvinvoinnin pohtiminen etukäteen on jotenkin huono juttu.....
No onhan se melko turhaa murehtia etukäteen jotain olematonta ongelmaa.
Koulukiusaaminen olematon ongelma? Missähän tynnyrissä sä olet viime vuosikymmenet viettänyt. Koulukiusaamisella on karmaisevia vaikutuksia lapseen ja nuoreen.
Tarkoitin sitä, että ensin kannattaa olla se lapsi olemassa. Ihan turhaa miettiä, että mitä jollekin syntymättömälle lapselle voi tapahtua. Pätee ihan mihin tahansa muuhunkin ongelmaan. Oletko ostamatta taloa, koska se voi palaa?
No etukäteenhän niitä ongelmaskenaarioita yleensä tulee pohtia, ei silloin vasta kun on cacca tuulettimessa ja tilanne päällä. Miettii etukäteen miten ongelmaa voisi ehkäistä, miten varautua, miten tilanteessa toimia ja jos ongelmaa ei voi estää/ehkäistä kunnolla, niin mietittävä lähteekö koko hommaan riippuen ongelman todennäköisyydestä ja vakavuudesta.
Voi pohtia, mutta ihan turhaa se on, koska se pohtiminen ei vaikuta mihinkään.
Miten se ei vaikuta mihinkään? Jos jättää lisääntymättä kun tajuaa että touhu ei kiinnosta/ei ole kykyä/ei riitä resurssit, niin kaikki voittavat.
On turhaa stressata olemattoman lapsen koulunkäynnistä. Se kun voi mennä myös ihan hyvin kuten suurimmalla osalla menee. En nyt enää pysty paksummasta rautalangasta vääntää.
Mutta moni muu asia voikin sitten mennä pieleen lapsen elämässä synnytyksestä kuolemaan asti. Mikä siinä sinua hiertää, että osa ei halua ylimääräisiä huolia ja riskejä elämäänsä? Ne on onneksi 100% oman valinnan kautta valittavissa ja helposti nykyään ehkäistävissä.
Hiertää juuri se, että te olette vapaamatkustajia tässä yhteiskunnassa. Luusereita, jotka siirtävät kaiken vastuun muille. Kyllä minäkin voisin lopettaa kaiken elämisen ja mennä johonkin maakuoppaan kyhjöttämään.
Siis olet oikeasti sitä mieltä, että vain lapsia tehnyt on kunnollinen yhteiskunnan jäsen.
Mikä vastuu siinä siirretään? Ei ole lasta niin ei ole mitään vastuuta jota siirtää. Sellaiset vanhemmat, jotka lapsistaan eivät pysty itse huolehtimaan kyllä siirtävät vastuun muille, yhteiskunnalle. Ovatko he kunnon kansalaisia, hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?
Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.
Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.Aika paljon moukkia kasaantunut sit toisten elämään. Vanhojen ihmisten kohdalla tavallaan vielä ymmärrän, et ovat ymmärtämättömiä sen suhteen, etteivät kaikki edes halua. Mut sit kun on myös heitä, jotka eivät saa, vaikka haluaisivat...
Meillä homma meni niin päin, et minja kysyi minulta vähän loukkaantuneena, miksi en koskaan esitä toiveita lastenlasten suhteen. Kerroin sit kantani asiaan. Et on heidän asia, eikä minun toiveet kuulu siihen. Hänen vanhemmat puhuvat tulevista, mahdollisista, lapsenlapsista vähän väliä.Itse olen kuullut enemmän positiivista nimenomaan vanhoilta ihmisiltä. Joskus jopa kertovat elämästään ja ovat surullisia ja katkeria siitä miten nykyään voi vapaasti valita, mutta ennen ei ollut niin. "Elä sinä elämäsi juuri kuten itse haluat sinulla on vapaus valita minulla ei sitä mahdollisuutta ollut" tuo on jäänyt mieleen ja onhan se surullista.
On typerää ihmetellä miksi ennen lapsia kyllä haluttiin mutta enää ei. Ei niitä kaikki halunneet ennenkään niin vain kuului elää sen tietyn elämäntavan mukaisesti. On typerää myös ajatella, että lapsia täytyy tehdä oman vanhuuden turvaksi ei se enää nykyään mene niin, että on oltava jälkeläisiä joille jää talot ja tilukset kun itseltä loppuu voimat ja on joku joka huolehtii vanhuudenpäivät.
Ei millään pahalla, mutta valitettavasti yhä edelleen on niin, että vanhana ilman lähiomaisia (lapsia tai vaikkapa sisarusten lapsia) on aikalailla muiden hyvän tahdon varassa. Periaatteessa siellä hoitolaitoksessa joku pitää huolta ja jos pää ei enää pelaa, joku määrätään edunvalvojaksi tai vastaavaksi, mutta voiko siihen luottaa, että pelkät ammattihuolehtijat ehtivät ja jaksavat pitää vanhuksen puolta? Onko saatavilla edes riittävästi hoitohenkilökuntaa?Jos joudutaan priorisoimaan, ovatko etusijalla ne, jotka pystyvät maksamaan vai ne, joiden hoitamatta jättämisestä jää todennäköisimmin kiinni ja voi saada syytteen?
Eihän sitä mikään takaa, että sukulaisetkaan tuota tekevät, mutta jos lapsiin ja lapsenlapsiin on ollut hyvät välit, voi ainakin toivoa, että he haluavat pitää huolta iäkkäistä vanhemmista tai isovanhemmista. Tai jos maailma menee pahasti sekaisin, voi toivoa, että lapset tai lapsenlapset ottavat luokseen asumaan, kun hoitolaitoksissa asuvat jäävät heitteille.
En tiedä, miten muut tekisivät, mutta jos olisin päättämässä, ketkä hoitolaitoksen vanhuksista hoidetaan, ja rahaa ja työvoimaa ei riitä kaikkien hoitamiseen, hoidattaisin ne, joiden sukulaiset käyvät katsomassa säännöllisesti.
Toisaalta
Siis kuvitteleeko joku, että lapset tai lapsenlapset ottavat vanhuksen kotiinsa asumaan. Ei jumanklavi, niillä on oma elämä, ei ne rupea ketään hoivaamaan. Eivät edes välttämättä asu Suomessa eikä asunnossa ole ylimääräisiä huoneita ihan huvikseen.
Hoitolaitoksen vanhuksista jätettäisiin heitteille ne keiden luona sukua ei käy? Eihän se ole välttämättä vanhuksen vika, ettei suku kyläile, vaikka sitä olisikin. Saattavat asua myös kaukana. Aikamoinen rangaistus, joka riippuu muista ihmisistä eikä vanhuksesta itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
On ihan eri asia tietää jotain, kuin kokea se. Väsymys yllättää melkein kaikki. Sitä kun ei kokematta tiedä. Ja vaikka nuorena olis kuin valvonut bilettäen, ja mennyt samoilla silmillä töihin jne. ei sillä ololla ole mitään tekemistä vauvaöiden kanssa. Ja se masennus yllättää kanssa. Sitä ei voi ennustaa, kehen se iskee. Kaikesta silti selviää ja jos asiat hoidetaan oikein, ei katumus jää päälle ja lapsistaan myös nauttii ja iloitsee. Jos joku vain katuu, ei sellaisen ihmisen pitäis lapsia koskaan saadakkaan.
"Jos joku vain katuu, ei sellaisen ihmisen pitäis lapsia koskaan saadakkaan."
Se on myöhäistä sitten kun lapsi on jo syntynyt. Eli ihmisten jotka eivät halua lapsia ja tulisivat sellaista virhettä omalla kohdalla katumaan, ei pidä väkisin niitä lapsia tehdä kokeillakseen jos ehkä ei katuisikaan. Case closed ja nyt kaikki, ihan joka iikka, lopettaa ne lapsettomien ylipuhumisyritykset, jos sellaisia on ollut tapana harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä lasten hirveydestä ja maailmanlopusta saarnaavat katkerat egoistit ei voi ymmärtää että hoivavietti on ihmiselle luonnollinen ominaisuus ja sen täyttäminen perustarve, vaikka se juuri heiltä puuttuukin. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Vanhuksetkin pysyvät toimintakykyisinä ja mieleltään terävinä paljon kauemmin kun heillä on joku tai jotain josta huolehtia, lastenlasten ja kumppanin puutteessa vaikka lemmikki pitää elämäniloa yllä. Todellisuudessa suuri enemmistö on aika epäitsekästä porukkaa joka löytää onnen muiden auttamisesta.
Jos kerran lemmikki pitää elämäniloa yllä sekä mahdollistaa sitä hoivaviettiä, niin sehän on silloin yhtä hyvä ratkaisu kuin lapsi, eikös niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.
Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.
Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.
Lapsettomat tissiposket tuntuvat olevan parhaita asiantuntijoita kaikessa lapsiin liittyvässä. Vähän sama kuinka sähköautojen kanssa pahimmat ongelmat ovat aina polttomoottoriautoilijoilla.
No kyllähän se nyt nähdään miten te niitä lapsianne kasvatatte. Per seelleen menee. Lapset voivat huonosti ja hakkaavat toisiaan kilpaa, empatiakyky on kateissa ja koulutuloksetkin alkavat täällä olla jo ihan kehitysmaaluokkaa kun kakarat tuijottelevat puhelimiaan.
Ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen että kasvatus on hukassa.
Kasvata itse paremmin. Ethän sinä maailmaa pelkäävä luuserirassukka uskalla edes yrittää.
Tuon ei pitäisi olla sellainen "nooh kokeillaan nyt ja katsotaan miten käy" asia. Uskalla edes yrittää... hah! Naurettavaa ja karmivaa samalla.
Mutta silti totta. Ja koska et ymmärrä mitään lapsista tai niiden kasvattamisesta, niin voin sanoa ettei yhdelläkään vanhemmalla ole ennen sitä ensimmäistä lasta kokemusta lasten kasvattamisesta. Ja toisena asiana voin sanoa, että lue vähemmän uutisia tai lopeta se kokonaan. Saat aivan väärän kuvan todellisesta maailmasta. Nytkin täällä moni tuntuu kuvittelevan, että lapset vain hakkaavat toisiaan koulussa.
Kaikki tuntemani lasten vanhemmat, joiden kanssa asiasta on puhuttu, ovat sanoneet, että ennen lasten saamista heillä olleet ajatukset siitä, millaista elämä lasten kanssa on tai miten elämä muuttuu lasten myötä, osoittautuivat vääriksi. Moni asia muuttui, mutta eri tavalla kuin he kuvittelivat. Osa muuttui paremmaksi, osa huonommaksi. Lapsiperhe-elämän raskautta on saatettu huokailla, mutta vain toiset vanhemmat ymmärtävät oikeasti, mitä silloin on tarkoitettu ja mitä ei.
Aijaa. Mun piireissä vanhemmat ovat useammin järkyttyneet työn määrästä ja väsymyksestä, vaikka tiesivät siitä toki jo etukäteen. Kaksi äideistä masentui, yksi pakeni harrastuksiinsa ja avautuu välillä parin viinilasin jälkeen miten katuu lastenhankintaa.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni noin ei ole käynyt tietääkseni käynyt kenellekään. Joku on saattanut joskus todeta, että perhe-elämä on raskasta, mutta ilme kertoo, että perheen perustamista ei silti kaduta hetkeäkään. Tuntemissani perheissä isät ja äidit jakavat työtaakan ja molemmilla vanhemmilla on myös muuta elämää (kuten juuri harrastuksia tai työ) tasapainottamassa perhearkea. Aivan vauvavaihetta lukuunottamatta isät selviävät lastenhoidosta aivan yhtä hyvin kuin äiditkin.
Voi olla, että elän melkoisessa kuplassa. Tuttavapiirissäni on hyvin vähän eroja. Ystävien, sisarusten ja lähimpien työkavereiden joukossa ei taida olla yhtään eroperhettä. Vähän kaukaisemmissa kavereissa, kaukaisempien sukulaisten joukossa ja vähemmän tuttujen työkavereiden joukossa on joitakin eroperheitä, mutta aika vähän.
Sama juttu täällä. En tunne ketään, joka lapsiaan katuisi. Kaikilla ollut toki se raskas vaihe yöheräämisien kanssa. Kaikissa perheissä isät aktiivisia lastensa kanssa. Yks pariskunta eronnut, mutta heillä ei lapsia. Meillä lapset jo lähes kaikki täysikäisiä. Näitä kuplia on siis enemmänkin.
Mä tunnen, oman mutsin. Kuulin asiasta ekan kerran alakouluikäisenä.
Todella surullista. Hänellä on joku selvittämätön ongelma. Luonnollista tuo ei ole, eikä koskaan tietenkään lapsen syy. Aikuisuuteen kuuluu vastuu myös omasta mielenterveydestä.
-Kukaan ei ikinä kadu lapsiaan! Lapsia ei voi katua!
-Kyllä voi, tunnen itse katuvia ihmisiä ja mediassakin ihmiset ovat alkaneet hiljalleen avautua aiheesta, tosin anonyymisti ymmärrettävistä syistä.
-No ei oo normaalia!:D
Niin, heillä siis joku ongelma. Miten normaalin nyt sit määrittäis. Joku trauma tai tunnelukko tai jotain. Jos eka lapsia haluu, mut sit katuu, kun on ne saanut. Miten tästä voi joku loukkaantua?
Ihan samalla tavalla sitä lapsentekopäätöstä voi katua kuin mitä tahansa päätöstä tai valintaa elämässä, ei se mikään spesiaalikeissi ole. Ei tarvitse ihmetellä, että asiasta ihmiset eivät uskalla puhua, edes anonyymisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin valmis olemaan isä, mutta en ole todellakaan valmis tulemaan äidiksi. Isän rooliin kuuluvat vaatimukset, odotukset ja uhraukset tuntuu ihan sopivilta.
T. N 31
Minä olisin valmis olemaan äiti, mutta en todellakaan valmis tulemaan isäksi.
Äitinä voisin vaan hoitaa vauvaa ja isä maksaa kaiken, sitten voisin vieraannuttaa lapsen isästä ja periä isältä elatusmaksuja.
Äitinä olo on paljon helpompaa kuin isänä olo.
Tehdäänkö vauvoja?
M32Sinä olet kyllä irtaantunut todellisuudesta.
Jep, vain miehiä saa haukkua tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten tekeminen ei kannata, sillä isien oikeudet erossa on käytännössä tuhottu. Isyyshuijauksiin pitäisi käydä entistä rankemmin kimppuun, yhdelläkään miehellä ei ole velvollisuutta kasvattaa toisen miehen lasta. Isyys pitää huijauksen ilmi tullessa pystyä purkamaan milloin tahansa riippumatta lapsen iästä. Törkeämmästä isyyshuijauksesta on saatava rikosoikeudellinen tuomio ja huijatun miehen saatava rahallinen korvaus toisen miehen lapsen kasvattamiseen kulutetusta ajasta, rahasta sekä aisuruuden häpeästä.
Avaisitko vähän sitä, miten isien oikeudet on erossa tuhottu?
Nainen voi kahden vuoden jälkeen vaikka kertoa totuuden lapsen oikeasta isästä mutta miehen "velvollisuudet" eivät pääty.
Tiesitkö että jopa 85% lapsista on ns. käenpoikasia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten tekeminen ei kannata, sillä isien oikeudet erossa on käytännössä tuhottu. Isyyshuijauksiin pitäisi käydä entistä rankemmin kimppuun, yhdelläkään miehellä ei ole velvollisuutta kasvattaa toisen miehen lasta. Isyys pitää huijauksen ilmi tullessa pystyä purkamaan milloin tahansa riippumatta lapsen iästä. Törkeämmästä isyyshuijauksesta on saatava rikosoikeudellinen tuomio ja huijatun miehen saatava rahallinen korvaus toisen miehen lapsen kasvattamiseen kulutetusta ajasta, rahasta sekä aisuruuden häpeästä.
- Käytä aina ehkäisyä
- Pidä puolet perhevapaista
Liittyy miten isyyshuijauksiin?
Lapsilla nykyään enemmän tai vähemmän erityisyyksiä. Jos suomalaisten geeniperimälle on tapahtunut jotain, niin alhainen syntyvyys voikin olla mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten tekeminen ei kannata, sillä isien oikeudet erossa on käytännössä tuhottu. Isyyshuijauksiin pitäisi käydä entistä rankemmin kimppuun, yhdelläkään miehellä ei ole velvollisuutta kasvattaa toisen miehen lasta. Isyys pitää huijauksen ilmi tullessa pystyä purkamaan milloin tahansa riippumatta lapsen iästä. Törkeämmästä isyyshuijauksesta on saatava rikosoikeudellinen tuomio ja huijatun miehen saatava rahallinen korvaus toisen miehen lapsen kasvattamiseen kulutetusta ajasta, rahasta sekä aisuruuden häpeästä.
- Käytä aina ehkäisyä
- Pidä puolet perhevapaista
Liittyy miten isyyshuijauksiin?
Jos käyttää aina ehkäisyä niin ei tule isäksi. Jos nainen tulee raskaaksi vaikka miehelle tehty vasektomia niin heti tietää ettei ole oma mukula se. Duh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten tekeminen ei kannata, sillä isien oikeudet erossa on käytännössä tuhottu. Isyyshuijauksiin pitäisi käydä entistä rankemmin kimppuun, yhdelläkään miehellä ei ole velvollisuutta kasvattaa toisen miehen lasta. Isyys pitää huijauksen ilmi tullessa pystyä purkamaan milloin tahansa riippumatta lapsen iästä. Törkeämmästä isyyshuijauksesta on saatava rikosoikeudellinen tuomio ja huijatun miehen saatava rahallinen korvaus toisen miehen lapsen kasvattamiseen kulutetusta ajasta, rahasta sekä aisuruuden häpeästä.
Avaisitko vähän sitä, miten isien oikeudet on erossa tuhottu?
Nainen voi kahden vuoden jälkeen vaikka kertoa totuuden lapsen oikeasta isästä mutta miehen "velvollisuudet" eivät pääty.
Tiesitkö että jopa 85% lapsista on ns. käenpoikasia?
Toivottavasti et kuvittele kenekään uskovan tuollaista 😂😂 itsellesi voit sepittää mitä tahansa.
Sika usein lapsissa on piirteitä molempien vanhempien suvuista. Jos miehen piirteitä ei löydy niin usein löytyy silti jotain miehen isoiäidin tai sedän tms piirteitä.
Vai 85% 😂😂 tuolla osuudella olisi tosi vaarallista tehdä lapsia kenenkään kanssa, koska se olisi suurella todennäköisyydellä oma sisarus tai serkku ja lapset va mm aisia.
Lapsia ei synny, koska somesukupolvi on laiskaa ja itsekästä sekä melkein aina peukalo keskellä kämmentä. Kirjaviisaita voidaan olla, mutta käsillä ei osata tehdä. Kilpailu elintasosta ja asumisen kalleus sekä " työmuurahaisten" pienet palkat. Huono kunto vie myös kaiken tarmokkuuden. Huonolta näyttää tulevaisuus, kun ei löydy riittävästi eläkkeen maksajia.
Lopulta ihminen saa tehdä töitä loppuunsa asti.
Alue: Aihe vapaa
Niin, heillä siis joku ongelma. Miten normaalin nyt sit määrittäis. Joku trauma tai tunnelukko tai jotain. Jos eka lapsia haluu, mut sit katuu, kun on ne saanut. Miten tästä voi joku loukkaantua?