YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä

Vierailija kirjoitti:

PIdentynyt nuoruus jatkuu myös työelämässä kun saa juosta ruinaamassa töitä ja elättää itsensä pätkätöillä.

Toivottavasti saa vakipaikan ennenkuin on liian vahna saamaan lapsia. Haluaisin kuitenkin että kun vauva on, niin pärjäämme ilman sossuja ja lasuja ja ehkä saadaan vielä olla omassa asunnossakin.

Voisin kuvitella, että pätkätyöt on just se, mikä aiheuttaa myös lapsettomuutta. Ja toisaalta trendi on muutenkin ollut pitkään sr, että lapset saadaan lähempänä neljää- kuin kolmeekymmentä. Tuohon vois vaikuttaa myös nuo pätkätyöt.

Vierailija kirjoitti:

Syitä alhaiseen syntyvyyteen: abortit, hedelmättömyys, homoseksuaalisuus.

Erikoista, ettei tällaista tutkimustulosta ole missään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivoja lapset on mutta jaksaisko niitä hoitaa 24/7?

N29

Ei toki jos oma napa on elämän keskipiste.

Töissäkin pitää käydä ja opiskella siinä sivussa.

Joten lapset voi unohtaa.

N29

Mä olin päivätöissä, opiskelin yamk tutkinnon ja iltahommina rakennutin omakotitalon josta itse tein perustustyöt. Lapsia oli tuolloin kaksi alle 3v ja kolmas nahkayksiössä.

Kyse on elämänhallinnasta.

M44

Tuli muuten mieleen, että mitä sun lastesi äiti muuten teki tuona aikana? Samat jutut, eli täysiaikainen päivätyö, korkeakouluopinnot ja talonrakennus samalla kuin hoiti 2 lasta ja odotti yhtä?

Tässä on sama keissi, kuin tuolla yhdella kirjoittajalla. Vaimo synnytti lapsia ja mies tienasi ja tässä tapauksessa rakennutti talon, tuossa toisessa talo ostettiin ja omaisuus on sitten yksin miehen.

Tässä se juuri onkin, mies voi opiskella, tienata, rakentaa, kun vaimo on mahapystyssä ja myöhemmin vauva tissillä ja sitten aina täältäkin saa lukea, miten kaikki omaisuus on miehen hankkimaa. Ja naiset vaan yrittää rahastaa miehellä.

En ole koskaan kuullut hölmömpää. Täyty olla keksitty asia. En usko. Koti aina 50/50. Toki kyseessä voi olla tyyppi tai tyypit, joista pitäsi pysyä kaukana, mutta normaalia tai tervettä tuo ei ole.

Tästäkin ketjusta voit lukea, miten miehet ei halua tehdä lapsia, koska nainen yritää vain kupata mieheltä rahat. Eli kyllähän se totta on, että kun nainen jää lapsia kotiin tekemään,ei hän pysty tienaamaa yhtä hyvin, kuin mies. Mies tekee sen ajan rahaa ja  sitten vinkuu, että nainen kuppaa, kun ei pysty tuomaan talouteen yhtä paljon rahaa, kun on maha pystyssä tai vauva tissillä.

Ja kyllä se vaan niin on, että usampi koti on miehen mielestä vain miehen, koska kova ulina käy vauvapalstallakin siitä, miten naiset eroaa ja vievät MIEHEN omaisuudesta puolet. 

Koskaan yhdelläkään parisuhteessa olevalla naisella ei ole mitään omaisuutta, kaikki on miehen, jonka nainen sitten erotessa mieheltä kuppaa.

Naiset käy kuitenkin ahkerammin töissä, kuin miehet, niin mihin se naisten raha menee ja myös se naisen perimä omaisuus? 

Kaikki on aina vain miehen omaisuutta, näin vauvapalsta opettaa.

Kyllä se vähän niinkuin näin on.

Ne naiset jotka ei mene koskaan naimisiin elää ainakin osittain sossurottina koko ikänsä. Yksinäiset miehet taas pärjäilee yleensä omillaan ja kerää jopa omaisuutta.

Juuri päinvastoin. Sinkkunaiset elättävät itsensä. Sinkkumiehet ovat sossurottia. Toimeentulotuen saajista suurin osa on yksinasuvia miehiä. Tulorajoitetuissa pienituloisille tarkoitetuissa vuokra-asunnoissa suurin asukasryhmä on yksinasuvat miehet.

Näin on, mutta en kutsuisi heitäkään rotiksi...

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida olla ongelma pelkkä kumppanin puute, vaan luotettavan kumppanin puute. Vaikka teinistä asti seurustelisi muutaman vuoden kestävissä suhteissa, ei niissä ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että lapsia uskaltaa tehdä. Tai tutustuu ja tajuaa ettei ainakaan tuon kanssa kannata tehdä.

Itse ei aina voi vaikuttaa siihen kestääkö suhde. Vaikka kuinka yrittäisi olla hyvä puoliso, voi se toinen silti lähteä lätkimään tai vaikkapa pettää.

Suhteiden kesto vaikuttaa nykyään olevan lyhyt. Onko se sitten yleinen kertakäyttökulttuuri vai se, että kumppanille ja hyvälle suhteelle on suuremmat vaatimukset kuin ennen. Toki se on hyvä etteivät ihmiset suostu epätyydyttäviin suhteisiin, mutta kriteerien laadulla on myös merkitystä.

Individualistinen ajattelutapa voi myös vaikuttaa siihen, että kompromisseja ei tehdä. Eihän niitä kaikessa voi tehdäkään, mutta pienikin jousto voisi auttaa.

Ehkä ne on ne epärealistiset odotukset, tai sit se, ettei ihmiset tunne itseäänkään kunnolla. Silloin on vaikea sitoutua kehenkään.

Tulevaisuudessa sitten näet, mitä se merkitsee, että ette ole halunneet lapsia

Vierailija kirjoitti:

Menin itse naimisiin 24-vuotiaana, kesken yliopisto-opintojeni. Sain heti kahden vuoden välein lapset, suoritin äitiyslomieni aikana opintoni loppuun ja valmistuin. Kun nuorempi lapsista oli 2-vuotias aloin hakea töitä. En ihan ehti saanut juuri koulutusta vastaavaa työtä, mutta pääsin hyvään yritykseen, josta sitten muutaman vuoden kuluttua pääsin etenemään urallani ylöspäin. Elämä oli työntäyteistä, ihanaa lapsiperhe-elämää.

Nyt minulla on jo päälle kolmekymppiset lapset. Kumpikaan ei ole vakavasti parisuhteessa. Toinen oli hetken jopa naimisissa, mutta sekin suhde kariutui. Ei toivoakaan lapsen lapsista. Nämä kolmekymppiset tekevät uraa, viettävät aikaa samanlaisten kavereidensa kanssa, ovat taloudellisesti riippumattomia ja nauttivat elämästään. Ei heillä ole ollenkaan samanlaiset arvot tai haaveet kuin minun sukupolvellani (1970-luvulla syntyneillä) on ollut. Se on minun mielestäni tavallaan kyllä jopa surullista.

Siis kirjoittajan sukupolven arvoihin ja haaveisiin ei kuulunut ura, ystävät, taloudellinen riippumattomuus ja elämästä nauttiminen? Se on kyllä todellakin surullista.

Sekakuoroon osallistuminen olisi miehille hyvä keino tavata naisia. Ensin täytyy vaan kehittää laulutaitoa. Vaikka juuri omassa kuorossa ei olisi kiinnostavia, laulutaito kehittyy ja sillä voi hurmata naisia muuallakin. Monet miehet myös laulavat monessa kuorossa, joten verkostoituvat. Yleisössäkin voi joku kiinnostua esiintyjästä.

Kuorossa oppii kommunikoimaan naisille asiallisesti ja vertaisina.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä "Oma valinta"-kohdan on valinnut 37,3 prosenttia hieman yli 18000 kyselyyn vastanneista.

T: Oma valinta täälläkin

Mutta moni "oma valinta" ehtii vielä valita myös toisin. Kaikki "oman valinnan" valinneet eivät ole periaatteesta lapsettomia. Osa vaan toistaiseksi valinneet näin.

Kossu kirjoitti:

Tulevaisuudessa sitten näet, mitä se merkitsee, että ette ole halunneet lapsia

Pystyisitkö yhtään vinkkaamaan jo etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Kuorossa oppii kommunikoimaan naisille asiallisesti ja vertaisina.

Miksi oletat tämän olevan ongelma?

Lapset vaan likaisi mun lelut käpälöillään ja niiden kaverit varastaisi kun silmä välttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.

Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.

Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.

Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.

Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.

Kyllä voi hyvinkin katua lasta, siitä vaan ei saa puhua.

"Imetin ja itkin, että mitä olemme menneet tekemään" äidit kertovat, miltä tuntuu katua omaa lastaan

Yle kysyi vanhemmilta, ovatko he katuneet lapsen saamista tai kokeneet kielteisiä tunteita vanhemmuudessa. Enemmistö vastanneista oli äitejä. Vastaajissa oli vain muutama isä.

https://yle.fi/a/3-12418848

Joo varmasti on heitäkin. Ainakin, jos elämä muuttuu liian raskaaksi. Ja sit on heitä, jotka ovat saaneet synnytyksessä trauman, joka on johtanut siihen, ettei tunne (tai ole yhteydessä) äidintunteisiin. Näissä yleensä on kyse epäinhimmillisitä olosuhteista, joihin voitais myös vaikuttaa. Harvempi katuu silloin, kun kaikki menee kaikilta osin hyvin. Ja ihminen on perusterve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä "Oma valinta"-kohdan on valinnut 37,3 prosenttia hieman yli 18000 kyselyyn vastanneista.

T: Oma valinta täälläkin

Mutta moni "oma valinta" ehtii vielä valita myös toisin. Kaikki "oman valinnan" valinneet eivät ole periaatteesta lapsettomia. Osa vaan toistaiseksi valinneet näin.

Osalla itse valinneista varmasti tuo onkin totta. Olisi silti hyvä luopua siitä ajatusmallista, että kaikki jossain kohtaa elämäänsä valitsevat lopulta tehdä lapsia ja haluavat lapsia. Se kun ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä "Oma valinta"-kohdan on valinnut 37,3 prosenttia hieman yli 18000 kyselyyn vastanneista.

T: Oma valinta täälläkin

Mutta moni "oma valinta" ehtii vielä valita myös toisin. Kaikki "oman valinnan" valinneet eivät ole periaatteesta lapsettomia. Osa vaan toistaiseksi valinneet näin.

Osalla itse valinneista varmasti tuo onkin totta. Olisi silti hyvä luopua siitä ajatusmallista, että kaikki jossain kohtaa elämäänsä valitsevat lopulta tehdä lapsia ja haluavat lapsia. Se kun ei ole totta.

Ei tietenkään kaikki halua. Veloja on ollut aina ja entiseen aikaan olis ollut ehkä enemmän, jos oikeasti olis voinut toisin valita. Mutta vela-kyselyitä kannattais tehdä vaikka 45 v täyttäneille. Siis syitä ym. 35v. ehtii ja saattaa vielä muuttaa mielensä.

Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.

Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).

Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.

Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.

Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.

Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.

Siis niinkun mitä kerpelettä.

Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?

Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?

Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.

Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.

eiiiihhhhhhhh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.

Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).

Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.

Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.

Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.

Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.

Siis niinkun mitä kerpelettä.

Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?

Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.

Joo, näitä kuullut kans elämän varrella. Siis jotenkin tosi julmaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?

Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.

Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.

Aika paljon moukkia kasaantunut sit toisten elämään. Vanhojen ihmisten kohdalla tavallaan vielä ymmärrän, et ovat ymmärtämättömiä sen suhteen, etteivät kaikki edes halua. Mut sit kun on myös heitä, jotka eivät saa, vaikka haluaisivat...

Meillä homma meni niin päin, et minja kysyi minulta vähän loukkaantuneena, miksi en koskaan esitä toiveita lastenlasten suhteen. Kerroin sit kantani asiaan. Et on heidän asia, eikä minun toiveet kuulu siihen. Hänen vanhemmat puhuvat tulevista, mahdollisista, lapsenlapsista vähän väliä.