YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.

Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).

Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.

Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.

Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.

Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.

Siis niinkun mitä kerpelettä.

Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?

Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.

Eli nämä naiset tietoisesti valitsivat moukan, joka vedättää?

Eli väität, että naisia on helppo vedättää?

He itse tekivät tuon valinnan.

Miten vaikeaa on myöntää, että se valinta on tehty virheellisin perustein?

Että ehkä naiset eivät olekaan niin kovin hyviä kumppanin valitsemisessa?

Mutta tuo on yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla.

Syyttely ja sormien osoittelu siis.

Jatkakaa vain tuota kunniakasta perinnettä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Ymmärrän että tässä parjataan vanhempia jotka antavat lastensa tehdä mitä vain missä vain, mutta täytyy sanoa että bussipysäkillä laulaminen ei kyllä ole kiellettyä yhtään keneltäkään. Ei aikuisilta eikä lapsilta. Ärsyttävää se voi toki olla, mutta aikuisen ihmisen täytyy kyllä kestää myös ärsytystä julkisilla paikoilla liikkuessaan.

Eri asia jos lapsi laulaa kailottaa menemään siellä bussissa sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.

Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).

Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.

Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.

Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.

Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.

Siis niinkun mitä kerpelettä.

Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?

Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.

Eli nämä naiset tietoisesti valitsivat moukan, joka vedättää?

Eli väität, että naisia on helppo vedättää?

He itse tekivät tuon valinnan.

Miten vaikeaa on myöntää, että se valinta on tehty virheellisin perustein?

Että ehkä naiset eivät olekaan niin kovin hyviä kumppanin valitsemisessa?

Mutta tuo on yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla.

Syyttely ja sormien osoittelu siis.

Jatkakaa vain tuota kunniakasta perinnettä.

Mistä sen voi tietää että toinen vedättää? Jos itse haluaa lapsen ja toinen sanoo ihan kohta, kyllä hankimme, ei vain ihan vielä, niin pitäisikö siltä istumalta lähteä kävelemään huutaen mennessään että ei kun mä haluun lapsen heti nyt tässä paikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.

Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.

Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.

Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.

Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.

Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.

Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.

Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.

No tuohan vain todistaa sen, että se oma lapsi on niin ihana, että se menee kaiken muun edelle ja niin sen täytyy ollakin.

Lapsi on pieni vain ohikiitävän hetken ja sen ajan hän tarvitsee vanhempiaan paljon ja vanhemmat ovat ne jouden kuuluu huolehtia siitä, että lapsi saa hyvät eväät elämään. 

Jos ajatellaan, että ihminen elää noin 90v niin se lapseen laittettu aika on aika pieni, joten kyllä sitä voi silloin  lapseen keskittyä.

Jos lapsen hommaa on siihen sitten paneuduttava  eikä homaa sovi hoitaa ns vasemmalla kädellä. Kyseessä on kuitenkin toisen ihmisen elämä ja lapsi on täysin riippuvainen vanhempiensa huolenpidosta (ja monesti nimenomaan sen äidin huolenpidosta, isät monesti ulkoistaa itsensä ja jäävät lapselle vieraaksi)

Itsekin aikoinaan keskittynyt lasten hyvinvointiin, kun he olivat pieniä. Sitä ennen olin elänyt itselleni yli 30v ja nyt kun lapset ovat jo maailmalla ja pärjäävät omillaan voin taas tuijottaa omaa napaani.

Aika aikaansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni pudotus väkimäärään on vain tervetullut, lakatkaa vauhkoamasta. Sitten kun taas alkavat arvot olla kohdillaan uutta sukupolvea kyllä syntyy.

Jos me haluamme säilyttää mitään jäljellä olevasta hyvinvoinnista, saati rakentaa uutta, olisi välttämätöntä saada kansalaisia.

.. Kyllä ne vihreät, Pekka ja muut ovat jo ituset tänne lentäen hakeneet. Muhivat ja kasvatetaan keskustoissa niinkuin stokholmissakin. Kyllä lähtee, ootelkaa.

näin jälkikäteen ajateltuna .. onneksi sain keskenmenon vuonna 2004...ja erosin siitä nuljakkeesta jonka meinasin isäksi saattaa...nyt ei tarvitse olla missään tekemisissä moisen ukon kanssa.

kuka hitto tänne tekee lapsia kun maailmanmeno on tämänlainen. hyvä kun riittää rahat omaan elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.

Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.

Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.

Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.

Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.

Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.

Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.

Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.

No tuohan vain todistaa sen, että se oma lapsi on niin ihana, että se menee kaiken muun edelle ja niin sen täytyy ollakin.

Lapsi on pieni vain ohikiitävän hetken ja sen ajan hän tarvitsee vanhempiaan paljon ja vanhemmat ovat ne jouden kuuluu huolehtia siitä, että lapsi saa hyvät eväät elämään. 

Jos ajatellaan, että ihminen elää noin 90v niin se lapseen laittettu aika on aika pieni, joten kyllä sitä voi silloin  lapseen keskittyä.

Jos lapsen hommaa on siihen sitten paneuduttava  eikä homaa sovi hoitaa ns vasemmalla kädellä. Kyseessä on kuitenkin toisen ihmisen elämä ja lapsi on täysin riippuvainen vanhempiensa huolenpidosta (ja monesti nimenomaan sen äidin huolenpidosta, isät monesti ulkoistaa itsensä ja jäävät lapselle vieraaksi)

Itsekin aikoinaan keskittynyt lasten hyvinvointiin, kun he olivat pieniä. Sitä ennen olin elänyt itselleni yli 30v ja nyt kun lapset ovat jo maailmalla ja pärjäävät omillaan voin taas tuijottaa omaa napaani.

Aika aikaansa kutakin.

On eri asia huolehtia lapsestaan ja panostaa sen hyvinvointiin, kuin kadottaa itsensä ja muuttua muita vähätteleväksi supermammaksi joka ei voi muusta puhua kuin lapsestaan.

Ohis

Oma mummoni kutsui minua taannoin vanhaksi piiaksi, kun olen jo 33 eikä minulla ole ollut ikinä parisuhdetta.

Hänen elämässään ei muuta ole kuulemani perusteella ollut kuin nuorena hankitut lapset, avioero ja sen jälkeen erorahoilla eläminen.

Itse haluaisin lapsia ja ehkä sellaisen yksin vielä hankin, mutta olen onnellinen, että olen saavuttanut elämässäni paljon asioita ja elänyt mielenkiintoisia sinkkuvuosia. Paljon olisi jäänyt tapahtumatta, jos olisin vakiintunut ja perustanut perheen parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Ymmärrän että tässä parjataan vanhempia jotka antavat lastensa tehdä mitä vain missä vain, mutta täytyy sanoa että bussipysäkillä laulaminen ei kyllä ole kiellettyä yhtään keneltäkään. Ei aikuisilta eikä lapsilta. Ärsyttävää se voi toki olla, mutta aikuisen ihmisen täytyy kyllä kestää myös ärsytystä julkisilla paikoilla liikkuessaan.

Eri asia jos lapsi laulaa kailottaa menemään siellä bussissa sisällä.

Joo ja jos ajatellaan niin kyllähän humalaiset aikuiset aiheuttaa paljon enemmän häiriökäyttäytymisä ja pahempaa, kuin se, että lapsi laulaa bussipysäkillä.

Jos minun lapsi olisi aikoinaan laulanut bussipysäkillä ja joku olisi tullut tiuskimaan, että nyt suu kiinni, niin olisin kyllä lapselle sanonut, että lopettaa laulamisen ja jatketaan sitten kotona, mutta kyllähän se niin on, että jos siinä  joku humalainen mies olisi lauleskellut, niin olisiko sillekin menty sanomaan, että nyt hiljaa?

Monet meinaa, että lapselle saa sanoa mitä vaan, mutta toista aikuista siedetään paljon pitempään, vaikka se pitäisi meteliä.

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni kutsui minua taannoin vanhaksi piiaksi, kun olen jo 33 eikä minulla ole ollut ikinä parisuhdetta.

Hänen elämässään ei muuta ole kuulemani perusteella ollut kuin nuorena hankitut lapset, avioero ja sen jälkeen erorahoilla eläminen.

Itse haluaisin lapsia ja ehkä sellaisen yksin vielä hankin, mutta olen onnellinen, että olen saavuttanut elämässäni paljon asioita ja elänyt mielenkiintoisia sinkkuvuosia. Paljon olisi jäänyt tapahtumatta, jos olisin vakiintunut ja perustanut perheen parikymppisenä.

Näihin keskusteluihin on turha vetää näitä mummojen aikoja, kun maailma on ollut ihan toinen.

Eikä silloinkaan kaikki ole halunnut lapsia, mutta kun ehkäisy oli mitä oli ja lapsia vain tuli, eikä ollut päivähoitopaikkoja ja lapsia tuli tiuhaan niin pakkohan sitä oli olla kotona lasten kanssa.

Nykyään on ihan toiset ajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?

Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.

Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.

Sä tuijotat mykkänä ja sukulaiset pitää noita monologeja sulle yhä uudestaan? Vai onko niin, että selittelet/hihittelet vastaukseksi? Muuta reaktiotasi, esim. " Voitko toistaa kysymyksesi + tyhjä tuijotus on melko hyvä.

Ihan olen sanonut etten halua lapsia enkä aio sellaisia koskaan tehdä, mutta kun se ei mene jakeluun noilla tyypeillä. Nuo teesit tulee silti, vaikka sanoisi suoraan ettei puheenaihe kiinnosta, ei kuulu sulle ja on silminnähden kyrsiintynyt.

Kun hermot menee niin olen sanonut että toosani on entrance only, no exit, pillustani en aio pusertaa yhtään kersaa ulos vaikka kuinka joku aiheesta räksyttäisi. Sitten nuo tyypit loukkaantuvat, kuinka tahditon ja vulgaari olen tuolla kielenkäytöllä. Itsehän he ovat niin tahdikkaita kysellessään toisten lisääntymisestä ja tuputtessaan omia aivopierujaan.

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Ymmärrän että tässä parjataan vanhempia jotka antavat lastensa tehdä mitä vain missä vain, mutta täytyy sanoa että bussipysäkillä laulaminen ei kyllä ole kiellettyä yhtään keneltäkään. Ei aikuisilta eikä lapsilta. Ärsyttävää se voi toki olla, mutta aikuisen ihmisen täytyy kyllä kestää myös ärsytystä julkisilla paikoilla liikkuessaan.

Eri asia jos lapsi laulaa kailottaa menemään siellä bussissa sisällä.

Joo ja jos ajatellaan niin kyllähän humalaiset aikuiset aiheuttaa paljon enemmän häiriökäyttäytymisä ja pahempaa, kuin se, että lapsi laulaa bussipysäkillä.

Jos minun lapsi olisi aikoinaan laulanut bussipysäkillä ja joku olisi tullut tiuskimaan, että nyt suu kiinni, niin olisin kyllä lapselle sanonut, että lopettaa laulamisen ja jatketaan sitten kotona, mutta kyllähän se niin on, että jos siinä  joku humalainen mies olisi lauleskellut, niin olisiko sillekin menty sanomaan, että nyt hiljaa?

Monet meinaa, että lapselle saa sanoa mitä vaan, mutta toista aikuista siedetään paljon pitempään, vaikka se pitäisi meteliä.

Minä kyllä sanoisin napakasti laulamisesta valittavalle, että tässä maassa saa laulaa jos laulattaa bussipysäkillä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulee kasvattaa tähän yhteiskuntaan, ottamaan muut ihmiset myös huomioon.

Lapsilta tulee vaatia, se on rakkautta. Vaatimisella näytät , että uskot lapsen pystyvän hyvään ja parempaan. Enkä tarkoita arvosanoja vaan käyttäytymistä ja empatiaa.

Jännää, kuinka kovia intohimoja lapsettomilla on usein lasten kasvatusta kohtaan. Jos pitää itseään hyvänä kasvattajana, voi hakeutua ammattikasvattajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa kohdalle olisi sattunut sellainen turvallinen, perus mukava, ja isäksi haluava mies. Kaipa ne kaikki on jo olleet varattuja. Minulle on mm. yhessä suhteessa valeheltu, että haluaa lapsia suht. Nopealla aikataululla. Sittenpä se vaihtui siihen, että jossain vaiheessa yritetään.. odotin lähes 4 hel*etin vuotta, näitä tyhjiä lupauksia. Lähdin viimein suhteesta.

Katseltava varmaan itsellisen äitiyden suuntaan nyt, vaikka se osin pelottaakkin. Sitäkin enemmän pelottaa jäädä ilman lapsia (jos niitä voi saada).

Toivoisin että niin miehet kuin naisetkin olisi ehdottoman rehellisiä tästä asiasta kumppanilleen. Ei toista voi siinä väkisin pitää(lupaamalla turhia), kun tietää että toinen osapuoli haluaa lapsia. Järkyttävää laittaa toinen itsekkäästi luopumaan tuollaisesta asiasta, tai tuhlata toisen aikaa. Naisella kun tulee ikä jossain kohtaa vastaan lapsen saannissa.

Onhan niitä tyyppejä, jotka ovat vuosia, jopa 10 vuotta suhteessa ja aina lupailevat, että joskus, ei ihan vielä, kohta. Toinen sitten kiltisti odottaa, kunnes toteaa että on tuon takia lähdettävä suhteesta.

Eron jälkeen sillä lapsihaluttomalla onkin nopeasti uusi kumppani ja lapsi tulollaan.

Tai vielä kornimpaa, jättää sen odotelleen ja sitten on uuden kumppanin kanssa heti lapsi.

Siis niinkun mitä kerpelettä.

Miksi olla suhteessa noinkin kauan, jos se lapsia haluava kumppani ei vaikuta itselle siltä että hänen kanssaan haluaisi lapsia? Miksei vaan lähde, vaan jää huijaamaan?

Pahimmillaan tuolla toiminnalla voi tuhota toisen mahdollisuuden saada haluamiaan lapsia, jos ikä tulee vastaan.

Eli nämä naiset tietoisesti valitsivat moukan, joka vedättää?

Eli väität, että naisia on helppo vedättää?

He itse tekivät tuon valinnan.

Miten vaikeaa on myöntää, että se valinta on tehty virheellisin perustein?

Että ehkä naiset eivät olekaan niin kovin hyviä kumppanin valitsemisessa?

Mutta tuo on yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla.

Syyttely ja sormien osoittelu siis.

Jatkakaa vain tuota kunniakasta perinnettä.

Mistä sen voi tietää että se "ei vielä"-tyyppi valehtelee? Toki useampi vuosi kun menee ja jos suunnitelmat ja käytös sillä ei anna mitään osviittaa että lastenhankintaa edes harkitsee, niin siitä alkaa tajuamaan. Mutta ei monella ole valheenpaljastinta kotona.

Väärästä valinnasta syytetään, mutta oikeasti, miten sen tietää jos toinen valehtelee uskottavasti?

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni kutsui minua taannoin vanhaksi piiaksi, kun olen jo 33 eikä minulla ole ollut ikinä parisuhdetta.

Hänen elämässään ei muuta ole kuulemani perusteella ollut kuin nuorena hankitut lapset, avioero ja sen jälkeen erorahoilla eläminen.

Itse haluaisin lapsia ja ehkä sellaisen yksin vielä hankin, mutta olen onnellinen, että olen saavuttanut elämässäni paljon asioita ja elänyt mielenkiintoisia sinkkuvuosia. Paljon olisi jäänyt tapahtumatta, jos olisin vakiintunut ja perustanut perheen parikymppisenä.

Mummolla saattoi olla kömpelö yritys muistuttaa biologisesta kellosta. 35 ikävuoden jälkeen hedelmöityshoitojen tulokset heikkenevät, joten "sitten joskus" ei olekaan ikuisesti mahdollista.

Olen N27 eli "synnytysikäinen". Ei yhtään parisuhdetta tai edes sellaiseen viittaavaa takana ja muutenkin se juna meni huomaamatta viuhuen ohi kun sairastin masennusta ja olin läski.

Nyt en ole enää mitään noista, käyn töissä ja opiskelen toista korkeakoulututkintoa kun ensimmäisellä jäi työttömäksi. Olen aika loppu.

Eli perimmäinen syy, miksi ei ole yhtään lasta ja tuskin tulee jatkossakaan on väsymys. Jo nyt näillä velvoitteilla painan burnoutin partaalla, että joskus ehkä on itse hankittu leipä pöydässä.

Itse asiassa pidän lapsista. Lapsuuteni oli hyvä ja ajatus lapsiperheestä positiivinen. Vähän jopa harmi, että puitteet ei ole kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään haluta oikein myöntää, että lapsia ei yksinkertaisesti haluta hankkia.

Tämä. Seurauksena on kylläkin toismaalaisten määrän kasvu, tai sitten helppo nakki hävittää koko kansa, eihän täällä ole kuin vanhoja enää. Suomalaiset katoaa maailman kartalta, vielä lahkolaiset yrittävät täyttää maan mutta se ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Ymmärrän että tässä parjataan vanhempia jotka antavat lastensa tehdä mitä vain missä vain, mutta täytyy sanoa että bussipysäkillä laulaminen ei kyllä ole kiellettyä yhtään keneltäkään. Ei aikuisilta eikä lapsilta. Ärsyttävää se voi toki olla, mutta aikuisen ihmisen täytyy kyllä kestää myös ärsytystä julkisilla paikoilla liikkuessaan.

Eri asia jos lapsi laulaa kailottaa menemään siellä bussissa sisällä.

Joo ja jos ajatellaan niin kyllähän humalaiset aikuiset aiheuttaa paljon enemmän häiriökäyttäytymisä ja pahempaa, kuin se, että lapsi laulaa bussipysäkillä.

Jos minun lapsi olisi aikoinaan laulanut bussipysäkillä ja joku olisi tullut tiuskimaan, että nyt suu kiinni, niin olisin kyllä lapselle sanonut, että lopettaa laulamisen ja jatketaan sitten kotona, mutta kyllähän se niin on, että jos siinä  joku humalainen mies olisi lauleskellut, niin olisiko sillekin menty sanomaan, että nyt hiljaa?

Monet meinaa, että lapselle saa sanoa mitä vaan, mutta toista aikuista siedetään paljon pitempään, vaikka se pitäisi meteliä.

Mulle olis äiti sanonu että suu kiinni ilman kenenkään ulkopuolisen huomauttelujakin. Meluamisesta ja perceilystä julkisella paikalla sai nopeasti rangaistuksen, niin opin olemaan hiljaa ja paikoillani. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.

Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"

Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.

En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.

Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.

Ymmärrän että tässä parjataan vanhempia jotka antavat lastensa tehdä mitä vain missä vain, mutta täytyy sanoa että bussipysäkillä laulaminen ei kyllä ole kiellettyä yhtään keneltäkään. Ei aikuisilta eikä lapsilta. Ärsyttävää se voi toki olla, mutta aikuisen ihmisen täytyy kyllä kestää myös ärsytystä julkisilla paikoilla liikkuessaan.

Eri asia jos lapsi laulaa kailottaa menemään siellä bussissa sisällä.

Joo ja jos ajatellaan niin kyllähän humalaiset aikuiset aiheuttaa paljon enemmän häiriökäyttäytymisä ja pahempaa, kuin se, että lapsi laulaa bussipysäkillä.

Jos minun lapsi olisi aikoinaan laulanut bussipysäkillä ja joku olisi tullut tiuskimaan, että nyt suu kiinni, niin olisin kyllä lapselle sanonut, että lopettaa laulamisen ja jatketaan sitten kotona, mutta kyllähän se niin on, että jos siinä  joku humalainen mies olisi lauleskellut, niin olisiko sillekin menty sanomaan, että nyt hiljaa?

Monet meinaa, että lapselle saa sanoa mitä vaan, mutta toista aikuista siedetään paljon pitempään, vaikka se pitäisi meteliä.

Se humalainen tai huumeita vetänyt mies tai nainen voi käydä aggressiiviseksi ja hyökätä kimppuun vaikka millä moralla, että hiukan riskialtista saattaa olla. Toisaalta nykyään teinitkin sohii veitsien kanssa kaupungilla, että niidenkin laulamisesta huomauttaminen voi tarkoittaa reissua ensiapuun tai ruumispussiin.