Lue keskustelun säännöt.
YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä
https://yle.fi/a/74-20052231 Suurin syy on, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Mielestäni syynä on deittiappien kertakäyttötapailukulttuuri ja infernaaliset vaatimukset seurustelukumppanille. Tinderissäkin monilla 30+ miehillä lukee, että yksi täydellinen riittää. Mutta kun kukaan ei ole täydellinen, eikä profiilinhaltijakaan kovin ihmeellinen. Toki myös syynä alueelliset erot jne
Kommentit (1267)
Oma valintahan se yleensä on, naisen valinta. Pirkko ei ole valmis kantamaan vastuuta. Oma pääkin vielä sekaisin. Sedät ja tädit sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?
Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.
Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.Aika paljon moukkia kasaantunut sit toisten elämään. Vanhojen ihmisten kohdalla tavallaan vielä ymmärrän, et ovat ymmärtämättömiä sen suhteen, etteivät kaikki edes halua. Mut sit kun on myös heitä, jotka eivät saa, vaikka haluaisivat...
Meillä homma meni niin päin, et minja kysyi minulta vähän loukkaantuneena, miksi en koskaan esitä toiveita lastenlasten suhteen. Kerroin sit kantani asiaan. Et on heidän asia, eikä minun toiveet kuulu siihen. Hänen vanhemmat puhuvat tulevista, mahdollisista, lapsenlapsista vähän väliä.Ja ne moukat vielä jankkaavat asiasta useita kertoja, vaikka ovat jo kerran kieltävän vastauksen saaneet. Tai vihjailevat tai passiivisaggressiivisesti kuittailevat.
Oman kokemuksen ja havaintojen perusteella tuota kohdistetaan enemmän pariskunnan naiseen, eli esim kumppanin suku hiillostaa sitä naista eikä poikaansa/sukulaismiestä.
Sinkkunaiselle tuota tulee myös. En sitten tiedä kuinka paljon sinkkumiehiä tölvitään asiasta.
Velalle tuo jankkaus on raivostuttavaa, mutta varmasti karseaa myös lapsettomuudesta kärsivälle joka haluaisi lapsia muttei voi saada.
Toisten ihmisten asioista pitäisi pitää nokkansa poissa ja päänsä kiinni, tuo on niin yksityinen asia ettei se kuulu kenellekään, paitsi tietty sille kumppanille.
Tämä. Itseeni lapsenlapsipaineet kohdistuvat sekä oman että mieheni äidin toimesta. Miehelleni ei kumpikaan puhu asiasta sanaakaan.
Lisäksi asiasta tosiaan kyselevät työkavereita myöten yllättävänkin monet ihmiset. "Sitten kun teille Markon kanssa tulee niitä pikkuisia"...
Ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.
Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?
Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.
Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.Aika paljon moukkia kasaantunut sit toisten elämään. Vanhojen ihmisten kohdalla tavallaan vielä ymmärrän, et ovat ymmärtämättömiä sen suhteen, etteivät kaikki edes halua. Mut sit kun on myös heitä, jotka eivät saa, vaikka haluaisivat...
Meillä homma meni niin päin, et minja kysyi minulta vähän loukkaantuneena, miksi en koskaan esitä toiveita lastenlasten suhteen. Kerroin sit kantani asiaan. Et on heidän asia, eikä minun toiveet kuulu siihen. Hänen vanhemmat puhuvat tulevista, mahdollisista, lapsenlapsista vähän väliä.
Itse olen kuullut enemmän positiivista nimenomaan vanhoilta ihmisiltä. Joskus jopa kertovat elämästään ja ovat surullisia ja katkeria siitä miten nykyään voi vapaasti valita, mutta ennen ei ollut niin. "Elä sinä elämäsi juuri kuten itse haluat sinulla on vapaus valita minulla ei sitä mahdollisuutta ollut" tuo on jäänyt mieleen ja onhan se surullista.
On typerää ihmetellä miksi ennen lapsia kyllä haluttiin mutta enää ei. Ei niitä kaikki halunneet ennenkään niin vain kuului elää sen tietyn elämäntavan mukaisesti. On typerää myös ajatella, että lapsia täytyy tehdä oman vanhuuden turvaksi ei se enää nykyään mene niin, että on oltava jälkeläisiä joille jää talot ja tilukset kun itseltä loppuu voimat ja on joku joka huolehtii vanhuudenpäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata valittaa kirjoitusvirheistä.Niitä tulee,kun pienellä puhelimella kirjoittaa.Kun yrittää korjata virheen uusia tulee.Aika ei riitä virheiden korjaamiseen.Minä en edes yritä korjata niitä virheitä.Kädet on nivelvaivaiset,isot kompurat.Se liity osaamiseen mitenkään.
Ei näitä nykyluureja ole suunniteltu aikuisille.
Lasten anatomialle tehty. Tai erityisen pienikätiselle ihmisille.
Edelleen on enemmän niitä jotka on valmis lapsen tekemään kuin kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma valintahan se yleensä on, naisen valinta. Pirkko ei ole valmis kantamaan vastuuta. Oma pääkin vielä sekaisin. Sedät ja tädit sekaisin.
Mikään ei ole vastuullisempaa kuin lapsettomana pysyminen. Maailmassa on 8 miljardia ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.
Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?
Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.
Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.
Sä tuijotat mykkänä ja sukulaiset pitää noita monologeja sulle yhä uudestaan? Vai onko niin, että selittelet/hihittelet vastaukseksi? Muuta reaktiotasi, esim. " Voitko toistaa kysymyksesi + tyhjä tuijotus on melko hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.
Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.
Tämä. Et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa, totesi hyvä ystäväni, kun kerroin olevani niin väsynyt etten jaksa sinä päivänä lähteä lounaalle. Olin tehnyt useampana peräkkäisenä yönä yötöitä ja päivät menivät koulun penkillä.
Kaikista ei onneksi tule minäminä-mammoja, mutta tuntuu että nykyään yllättävän monesta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?
Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.
Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.Sä tuijotat mykkänä ja sukulaiset pitää noita monologeja sulle yhä uudestaan? Vai onko niin, että selittelet/hihittelet vastaukseksi? Muuta reaktiotasi, esim. " Voitko toistaa kysymyksesi + tyhjä tuijotus on melko hyvä.
Tuo "lapset ovat elämäni suurin saavutus" on kyllä surkuhupaisa! Niin siis mitä siinä tarkalleen on saavutettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mietityttää, kun moni lapseton kertoo, että heitä pidetään omituisina jne. Siskoni on vela, eikä häneltä kukaan ole koskaan mitään kysellyt tai ihmetellyt. Ketkä kyselevät ja missä tilanteissa velat joutuvat vastamaan aiheeseen?
Omat vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, mqhdollisen kumppanin vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, osa omista sekä kumppanin ystävistä, työkaverit.
Kysymykset ovat ihan suoria "millos sinulle/teille tulee lapsia?" " Miksi ei, älä höpötä, kaikkihan lapsia haluaa, kyllä se mieli muuttuu, lapset ovat parasta elämässä ja elämäni suurin saavutus" "Mutta kyllähän me lapsenlapsia halutaan, epäreilua jos niitä ei saa, kun ollaan mekin tehty lapsia" ja sitten päälle kuinka on itsekäs hedonisti, joka ei halua uhrautua vaan nauttia elämästä ja bilettää ja matkustella, joka sitten kuolee yksin ilman lapsia.Sä tuijotat mykkänä ja sukulaiset pitää noita monologeja sulle yhä uudestaan? Vai onko niin, että selittelet/hihittelet vastaukseksi? Muuta reaktiotasi, esim. " Voitko toistaa kysymyksesi + tyhjä tuijotus on melko hyvä.
En ole se jota lainaat, mutta minä vastaan aina naama peruslukemilla että emme aio lisääntyä. Sillä ei ole mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa muissa isoissa päätöksissä kannatetaan vakaata harkintaa paitsi lasten hankkimisessa, mikä on kuitenkin todella iso asia.
Juuri näin! Kerrohan että olet ajatellut työttömänä ja masentuneena hommata koiran niin heti sanotaan että ei ei kun et sinä jaksa sitä hoitaa kuitenkaan eikä riitä rahatkaan.
Jos taas kerrot olevasi raskaana heti onnitellaan että voi miten hienoa kaikki kyllä järjestyy vaikka elämässä olisi aivan kaikki päin mäntyä miten pahasti tahansa.
Olimme opiskelijoita, kun saimme molemmat lapset enkä sit heti opintojakaan valmiiksi. Kaikki järjestyi, tuloksena kaksi maailman ihaninta. Hyvä, että otimme silloin riskin. Äitinikin aina sanoi, et lasta ei kadu koskaan. Mitä tahansa muuta voi katua, lasta ei koskaan. Jos olisin odottanut muutman vuoden, ei olisi yhtään lasta meillä.
Suomessa ei kukaan joudu lapsen kanssa kadulle, eikä joudu varainaisesti näkemään nälkää, jos muuten perusasiat on kunnossa.Tuo on tuota valheellista ja vaarallista äitimyytti sontaa. Lapsiaan katuu monet, mutta siitä ei saa puhua. Ei edes anonyyminä voi koska äitimyytihullut hyökkää kimppuun haukkumaan.
Juuri näin. Kammottavaa oikein painottaa äidiksi tulevalle (tai asiaa miettivälle) ettei lapsia voi koskaan katua. Todellakin voi. Mitä jos tuon kommentin kirjoittaja olisikin katunut, olisiko hän saanut tukea omalta äidiltään? Ei ihme ettei asiasta uskalleta avata suuta, kun koko asian eivät monet uskalla ajatella edes olevan olemassa.
Niinpä. Pahimpia ovat naiset jotka lapsen saatuaan eivät ole enää vaimoja eivät naisia eivät edes ihmisiä enää vaan nyt ollaan niin äitiä!! Aivan kaikki eletään sen lapsen kautta ja jos joku erehtyy millään tavalla kritisoimaan on tämä kamala moukka joka ei ymmärrä elämästä mitään.
Tämä. Et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa, totesi hyvä ystäväni, kun kerroin olevani niin väsynyt etten jaksa sinä päivänä lähteä lounaalle. Olin tehnyt useampana peräkkäisenä yönä yötöitä ja päivät menivät koulun penkillä.
Kaikista ei onneksi tule minäminä-mammoja, mutta tuntuu että nykyään yllättävän monesta tulee.
Joo tuo on niin raivostuttavaa! Tai se että valitetaan miten lapset eivät saa kuulua tai näkyä miksi pitäisi sen enempää kuin muidenkaan ikäisten? Viedään lapset ravintolaan riehumaan ja naristaan miten ei ne voi oppia tavoille jos eivät ole niissä tilanteissa mukana. No pitäisiköhän niitä lapsia sitten nimenomaan opettaa niissä tilanteissa olemaan siellä paikan päällä eikä vaan istua ylimielinen virne naamallaan kun lapset hilluvat miten huvittaa ja sitten uhriudutaan jos joku muu joutuu puuttumaan ja sanomaan että nyt riittää jos ette osaa käyttäytyä niin poistukaa. Sitten lehtiin itkemään miten ilkeä henkilökunta heitti noin vain lapsiperheen ulos ravintolasta.
Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.
Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"
Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.
En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.
Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.
Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"
Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.
En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.
Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.
Missä on pyydetty kun on tiuskaissut että ole hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.
Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"
Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.
En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.
Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.
Missä on pyydetty kun on tiuskaissut että ole hiljaa?
Tämä oli sen äidin tulkinta voihan se olla että on ihan vain sanottu että voitko olla hiljempaa. Eikä se silti oikeuta mölyämään vain lisää jos joku sanoisikin tiuskaisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä jokin aika sitten luin hyvän esimerkin nykyajan vanhemmuudesta.
Joku äiti kertoi miten oli pahoittanut mielensä kun lapsensa oli laulanut olikohan nyt bussipysäkillä. Joku oli sitten tiuskaissut että ole hiljaa. Niin mitä oli vastaukset siihen? "Kyllä mä ainakin olisin saanut raivarin mun lapselle ei tiuski kukaan" "mä olisin itse alkanut myös laulaa"
Niin eli opetetaan jo heti alkuun sille lapselle että jos Liisaa laulattaa niin antaa mennä vaan ja jos joku julkeaa pyytää olemaan hiljempaa niin ei muuta kuin lisää ääntä vaan! Koska jos pikkulissua laulattaa niin hänellä on siihen oikeus muista viis.
En sano että kenellekkään saa olla ilkeä tai tiuskia, mutta tässä maailmassa on muitakin kuin se pikkuliisa eikä tulevaisuudessakaan kaikki tule hyppimään hänen pillin mukaan.
Sääliksi käy niitä joilla on hyvät vanhemmat ja jotka kasvattavat lapsiaan koska nämä tulevat elämässä jäämään täysin näiden minäminä ja vain minä liisojen ja jormien jalkoihin.
Missä on pyydetty kun on tiuskaissut että ole hiljaa?
Eikai siinä anelemaankaan tarvitse käydä jos mammalla ei ole sen vertaa älliä, että siellä missä on muita otetaan ne muut myös huomioon. Vaikka se oman lapsen ääntely olisi vanhemmilleen maailman mukavinta kuunneltavaa, niin muille se on vain ärsyttävää mölinää. En minäkään haluaisi kuunnella Liisan laulua oli hän sitten 4v tai 45v
Kooste "alentunut syntyvyys":
-Syntyvyys maailmassa on ylipäätään pitkään ollut laskussa, mutta maiden välillä on isoja eroja
-globaali ja tappava koronapandemia.
-naapurimaamme sytyttämä verinen ja kansanmurhamainen hyökkäyssota Ukrainassa js sen osaltaa mukanaan tuoma epävarmujus.
-naapurimaamme uhkailut "seurauksista" jos havitellemmekaan NATO-jäsenyyttä'.
-energiakriisi.
-finanssikriisi.
-hintojen nouseminen rajusti.
-monella epävarmuus työpaikasta.
-ilmastonmuutoksen eteneminen ja sen vaikutukset.
-maaseudun etenevä autioituminen.
-kouluverkoston kutistuminen ja pidentyvät koulumatkat maaseudulla.
-perheinstituution merkitys on romahtanut.
-nuoret aikuiset arvottavat omaa vapauttaan lapsiperhearkea korkeammalle.
-asuntojen hintakaruselli.
-lainakorkojen raju nouseminen.
-”aiottu lastensaanti ei aina toteudu, mutta aikomus olla saamatta lasta yleensä toteutuu”.
-varhaiskasvatuksen henkilökuntapula.
-SOTE uudistus ja kriisiytyvä terveydenhuolto.
-Orpon hallituksen alas ajaman sosiaaliturvan hintalappua lunastetaan tulevina vuosina pieni- ja keskituloisten romahtaneina syntyvyyslukuina. Kiitos Petteri.
-
Kuusi nostoa työelämästä
· Työntekijän irtisanomista helpotetaan
· Määräaikaisuus ei aina tarvitse perustetta
· Ensimmäisestä sairauspäivästä tulee palkaton
· Ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastetaan
· Lakko-oikeutta rajataan
· Paikallista sopimista edistetään
-
· epärealistiset odotukset mahdollisista kumppaneista
· - alati kasvava lapsivihamielisyys yhteiskunnassamme
· - ihmisarvon vähättely
· - kiire (harrastukset, työ, jne) - joko kuviteltu tai todellinen
· - ulkonäkökeskeisyys
· - pinnallisuus yleensäkin
· - Tinder-kulttuuri ja kumppanien kierrätys ("deittailu")
· - joustamattomuus asiassa, kuin asiassa (mutta muiden kuitenkin pitäisi joustaa kaikessa)
· - vaaditaan koko ajan, mutta vastuuta ei oteta mistään
-”Suomessa eletään nyt aivan uudenlaista epävarmuuden aikaa Ukrainan sodan JA Orpon hallituksen takia”
Ja ne moukat vielä jankkaavat asiasta useita kertoja, vaikka ovat jo kerran kieltävän vastauksen saaneet. Tai vihjailevat tai passiivisaggressiivisesti kuittailevat.
Oman kokemuksen ja havaintojen perusteella tuota kohdistetaan enemmän pariskunnan naiseen, eli esim kumppanin suku hiillostaa sitä naista eikä poikaansa/sukulaismiestä.
Sinkkunaiselle tuota tulee myös. En sitten tiedä kuinka paljon sinkkumiehiä tölvitään asiasta.
Velalle tuo jankkaus on raivostuttavaa, mutta varmasti karseaa myös lapsettomuudesta kärsivälle joka haluaisi lapsia muttei voi saada.
Toisten ihmisten asioista pitäisi pitää nokkansa poissa ja päänsä kiinni, tuo on niin yksityinen asia ettei se kuulu kenellekään, paitsi tietty sille kumppanille.