Lue keskustelun säännöt.
"Historialliseen romaaniin ei voi istuttaa tämän päivän arvoja", sanoo kirjailija Virpi Hämeen-Anttila
03.10.2023 |
Viime vuosina dekkareita kirjoittanut Virpi Hämeen-Anttila on alkanut kirjoittaa historiallista Synnyinmaa-sarjaa, jonka rakkaustarinassa on Romeon ja Julian makua. Sarjan käynnistää Sarastus, jossa eletään sääty-yhteiskunnan Suomessa.
"Aiemmin suhtauduin arasti siihen, että kirjoittaisin jostain historiallisesta hetkestä. Sellainen vaatii paljon taustatyötä ja sen, että osaa kuvata aikakautta, ihmisten tapaa olla, ajatella ja tuntea. Historialliseen romaaniin ei voi istuttaa tämän päivän ihmisten arvoja. 1850-luvun romaanissa ei voi sivuuttaa sääty-yhteiskuntaa, joka määritteli silloin ihmisten elämää", Virpi kertoo Kotiliesi-lehdem haastattelussa.
Erikin ja Briitan tarina sijoittuu 1850-luvulle, koska Hämeen-Anttilaa kiinnosti kirjoittaa ajasta, jolloin Suomesta tuli Suomi.
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kulttuuri/sarastus-on-kotiliesi-…
Kommentit (34)
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä unohtuu kanssa niiltä, jotka kritisoi Minna Canthin tuotantoa huonoksi koska niissä korostuu sukupuolten epätasa-arvo ja naisten kaltoinkohtelu. Toki ne eivät kirjoitushetkellään ollut historiallisia romaaneja, mutta aika on kulkenut niiden kirjoitusajsnkohdasta eteenpäin ja maailma muuttunut minkä takia niitä tulisi lukea historiallisen romaanin tavoin.
Nuo aikalaisten teokset ovat paljonpuhuvia esim. Julius Caesarin "Gallian sota" tai lähempänä nykyaikaa kenraalieversti Gotthard Heinricin kirjeet ja päiväkirjamerkinnät Venäjältä 1941-42.
Armotonta menoa.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...
Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Mitäs tämä trendi että vanhoja romaaneja kirjoitetaan uudelleen ja sensuroidaan kun niistä löytyy sanoja, lauseita tai kokonaisia kohtauksia, jotka eivät sovi testilulukijoille? Esimerkiksi Kuolema Niillä dekkarissa töykeäksi ja snopiksi kirjoitettu naishahamo sanoi alunperin ettei voi sietää lapsia koska näillä on räkäiset nenät ja nyt muokkauksen jälkeisissä painoksissa tämä ei enää sano mitään koska repliikki on nyt kokonaan poistettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä unohtuu kanssa niiltä, jotka kritisoi Minna Canthin tuotantoa huonoksi koska niissä korostuu sukupuolten epätasa-arvo ja naisten kaltoinkohtelu. Toki ne eivät kirjoitushetkellään ollut historiallisia romaaneja, mutta aika on kulkenut niiden kirjoitusajsnkohdasta eteenpäin ja maailma muuttunut minkä takia niitä tulisi lukea historiallisen romaanin tavoin.
Canthia on nimenomaan ylistetty tästä syystä! Puhui naisen asemasta suoraan. Samasta syystä Maria Jotuni ja Jane Austen ovat olleet radikaaleja kirjoittajia aikanaan.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
Jotkut kirjailijat tekevät noin koska eivät ole sentään spesialisteja historiasta. Waltarin tasoinen historiatietämys vaatii valtavaa pohjatyötä. Helposti mukaan tulee vähän nykyaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin itse lukea 1700-luvun Suomesta uskottavasti. Kukaan kirjailija ei ole tainnut ajanjaksoa käsitellä, vaikka se oli muuttuvaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Juuri näin. Historialliset romaanit ja muut teokset pitää ymmärtää oman aikansa tuotteina, oman aikakautensa kontekstissa ja sen aikakauden arvoja ja käsityksiä peilaten. Nykyajan perspektiivistäkin on tärkeä ymmärtää, että ihmiset ei ole aina ja kaikkialla ajatelleet asioista samalla tavalla kuin niistä nyt ajatellaan, vaan arvot, käsitykset, moraali, etiikka jne. on aikojen saatossa muuttuneet. Sen takia menneitä aikoja ei pidä arvottaa nykyajan arvostuksista käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sitä historiallista fantasiaakin. Voi myös pyrkiä kuvaamaan jotain aikakautta ja siinä eläneiden ihmisten elämää realismiin pyrkien, mutta ei se ole ainoa oikea tapa kirjoittaa historiallista fiktiota. Itse ainakin tykkään tarinoista, joissa yhdistyy todellisuus ja fantasia.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjailijat tekevät noin koska eivät ole sentään spesialisteja historiasta. Waltarin tasoinen historiatietämys vaatii valtavaa pohjatyötä. Helposti mukaan tulee vähän nykyaikaa.
Hyvä kirjalija tekee taustatyötä ja näkee kirjansa eteen vaivaa ja aikaa koska huonoimmillaan tarina voisi olla pahasti anakronistinen ja halpa. Esim. siten että suomalaiset nuoret viettää amerikkalaisista elokuvista kopioitua High School elämää 1800-lubun Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Ompas siinä kapeakatseinen ajattelija joka ei osaa ajatella kuin että on olemassa vain yhden tyyppisiä historiallisoa romaaneja mutta ignooraa esim historiallisen fantasian ja vaihtoehtohistoria kirjallisuuden tyystin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Noinko paljon ärsyttää, että kerrotaan tarinoita naisista ja jopa naisille? Niinkö se on, että mieshahmo on neutraali ja luonnollinen, mutta naishahmo poikkeuksellinen ja epänormaali ja liika on liikaa? Just joo. Milloin muka leffojen tarkoitus on ollut ensisijaisesti realistinen historian kerronta? Eipä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
Juuri tuli ulos leffa Golda Meiristä. Vaikutusvaltainen hahmo aikoinaan. Elokuvassa on hyvin kuvattu, kuinka puolustusministeri Moshe Dayan menettää hermonsa Jom Kippur -sodan alussa ja alkaa horista Israelin ydinaseista. Meir torppaa heti kättelyssä ydinasevaihtoehdon.
https://www.imdb.com/title/tt14454876/fullcredits/?ref_=tt_cl_sm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Ja se että keksitään täysin tuulesta vedettyä hahmoja vaikka tarjolla olisi runsaasti oikeitakin vahvoja naisia kuten vaikkapa Marie Currie joka riskeerasi oman terveytensä tutkiakseen radiumin säteilyjä ja keksiäkseen röntgen kuvauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Noinko paljon ärsyttää, että kerrotaan tarinoita naisista ja jopa naisille? Niinkö se on, että mieshahmo on neutraali ja luonnollinen, mutta naishahmo poikkeuksellinen ja epänormaali ja liika on liikaa? Just joo. Milloin muka leffojen tarkoitus on ollut ensisijaisesti realistinen historian kerronta? Eipä koskaan.
Ei, ei ärsytä jos sarja on selkeästi fiktiivinen. Mutta jos sarjassa halutaan kuvata muuten mahdollisimman todenmukaisesti vaikkapa 1800-luvun alkupuolen Lontoota, niin kirjoittamalla sarjaan parlamentin jäsenistöön kolmanneksen edustus naisille ja heidät ajamassa jotain 2000-luvun arvoja, niin se vaan kaataa aika monta historiallista faktaa ja mielestäni tavallaan vähättelee ja halveksuukin historiaa. Historiasta kuuluu oppia, ei kirjoittaa sitä mieleisekseen.
Näinhän se on