Lue keskustelun säännöt.
"Historialliseen romaaniin ei voi istuttaa tämän päivän arvoja", sanoo kirjailija Virpi Hämeen-Anttila
03.10.2023 |
Viime vuosina dekkareita kirjoittanut Virpi Hämeen-Anttila on alkanut kirjoittaa historiallista Synnyinmaa-sarjaa, jonka rakkaustarinassa on Romeon ja Julian makua. Sarjan käynnistää Sarastus, jossa eletään sääty-yhteiskunnan Suomessa.
"Aiemmin suhtauduin arasti siihen, että kirjoittaisin jostain historiallisesta hetkestä. Sellainen vaatii paljon taustatyötä ja sen, että osaa kuvata aikakautta, ihmisten tapaa olla, ajatella ja tuntea. Historialliseen romaaniin ei voi istuttaa tämän päivän ihmisten arvoja. 1850-luvun romaanissa ei voi sivuuttaa sääty-yhteiskuntaa, joka määritteli silloin ihmisten elämää", Virpi kertoo Kotiliesi-lehdem haastattelussa.
Erikin ja Briitan tarina sijoittuu 1850-luvulle, koska Hämeen-Anttilaa kiinnosti kirjoittaa ajasta, jolloin Suomesta tuli Suomi.
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kulttuuri/sarastus-on-kotiliesi-…
Kommentit (34)
Jotenkin täysin pähkähullua, että tällaisesta asiasta joutuu kertomaan. Tuon pitäisi olla itsestään selvää kaikille, ilman, että kirjailija joutuu asiaa puoltamaan ( ja olen siis täysin kirjailijan puolella asiassa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Noinko paljon ärsyttää, että kerrotaan tarinoita naisista ja jopa naisille? Niinkö se on, että mieshahmo on neutraali ja luonnollinen, mutta naishahmo poikkeuksellinen ja epänormaali ja liika on liikaa? Just joo. Milloin muka leffojen tarkoitus on ollut ensisijaisesti realistinen historian kerronta? Eipä koskaan.
Ei, ei ärsytä jos sarja on selkeästi fiktiivinen. Mutta jos sarjassa halutaan kuvata muuten mahdollisimman todenmukaisesti vaikkapa 1800-luvun alkupuolen Lontoota, niin kirjoittamalla sarjaan parlamentin jäsenistöön kolmanneksen edustus naisille ja heidät ajamassa jotain 2000-luvun arvoja, niin se vaan kaataa aika monta historiallista faktaa ja mielestäni tavallaan vähättelee ja halveksuukin historiaa. Historiasta kuuluu oppia, ei kirjoittaa sitä mieleisekseen.
Tässä mielessä pidän enemmän faktasta kuin fiktiosta historiallisen kirjallisuuden suhteen. Faktoissa ei tarvitse kaunistella tapahtuneita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Noinko paljon ärsyttää, että kerrotaan tarinoita naisista ja jopa naisille? Niinkö se on, että mieshahmo on neutraali ja luonnollinen, mutta naishahmo poikkeuksellinen ja epänormaali ja liika on liikaa? Just joo. Milloin muka leffojen tarkoitus on ollut ensisijaisesti realistinen historian kerronta? Eipä koskaan.
Ei, ei ärsytä jos sarja on selkeästi fiktiivinen. Mutta jos sarjassa halutaan kuvata muuten mahdollisimman todenmukaisesti vaikkapa 1800-luvun alkupuolen Lontoota, niin kirjoittamalla sarjaan parlamentin jäsenistöön kolmanneksen edustus naisille ja heidät ajamassa jotain 2000-luvun arvoja, niin se vaan kaataa aika monta historiallista faktaa ja mielestäni tavallaan vähättelee ja halveksuukin historiaa. Historiasta kuuluu oppia, ei kirjoittaa sitä mieleisekseen.
Esim jos 1800-luvun alussa kolmannes Lontoon kongressista olisi ollut naisia niin Suffragetien olisi ollut tarpeetonta taistella naisten äänioikeuksista 1800-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Noinko paljon ärsyttää, että kerrotaan tarinoita naisista ja jopa naisille? Niinkö se on, että mieshahmo on neutraali ja luonnollinen, mutta naishahmo poikkeuksellinen ja epänormaali ja liika on liikaa? Just joo. Milloin muka leffojen tarkoitus on ollut ensisijaisesti realistinen historian kerronta? Eipä koskaan.
Ei, ei ärsytä jos sarja on selkeästi fiktiivinen. Mutta jos sarjassa halutaan kuvata muuten mahdollisimman todenmukaisesti vaikkapa 1800-luvun alkupuolen Lontoota, niin kirjoittamalla sarjaan parlamentin jäsenistöön kolmanneksen edustus naisille ja heidät ajamassa jotain 2000-luvun arvoja, niin se vaan kaataa aika monta historiallista faktaa ja mielestäni tavallaan vähättelee ja halveksuukin historiaa. Historiasta kuuluu oppia, ei kirjoittaa sitä mieleisekseen.
Esim jos 1800-luvun alussa kolmannes Lontoon kongressista olisi ollut naisia niin Suffragetien olisi ollut tarpeetonta taistella naisten äänioikeuksista 1800-luvun lopulla.
Mutta eikö se sitten olisi paljon parempi jos näin olisi oikeasti myös ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Noinko paljon ärsyttää, että kerrotaan tarinoita naisista ja jopa naisille? Niinkö se on, että mieshahmo on neutraali ja luonnollinen, mutta naishahmo poikkeuksellinen ja epänormaali ja liika on liikaa? Just joo. Milloin muka leffojen tarkoitus on ollut ensisijaisesti realistinen historian kerronta? Eipä koskaan.
Ei, ei ärsytä jos sarja on selkeästi fiktiivinen. Mutta jos sarjassa halutaan kuvata muuten mahdollisimman todenmukaisesti vaikkapa 1800-luvun alkupuolen Lontoota, niin kirjoittamalla sarjaan parlamentin jäsenistöön kolmanneksen edustus naisille ja heidät ajamassa jotain 2000-luvun arvoja, niin se vaan kaataa aika monta historiallista faktaa ja mielestäni tavallaan vähättelee ja halveksuukin historiaa. Historiasta kuuluu oppia, ei kirjoittaa sitä mieleisekseen.
Esim jos 1800-luvun alussa kolmannes Lontoon kongressista olisi ollut naisia niin Suffragetien olisi ollut tarpeetonta taistella naisten äänioikeuksista 1800-luvun lopulla.
Tämäpä juuri. Suffragetit kuitenkin ovat aika merkittävä tekijä naisten oikeuksien historiassa ja tuollaisella juonimuutoksella pyyhittäisiin tavallaan pois heidän merkityksensä ja vietäisiin pohja liikkeen syntyn johtaneilta epätasa-arvoisuuksilta. Asioilla on kuitenkin ollut syy-seuraussuhteita, jotka ovat minusta mielenkiintoisempia kun nykypäivän arvojen istuttaminen itsetarkoituksellisesti tarinaan.
Ja edelleen, täysfiktiossa tai fiktiota ja faktaa reilusti sekoittavissa sarjoissa tilanne on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen uudelleen filmatisoitu Anna- sarja.
Omalla tavallaan kiinnostava, mutta uskottavuus nolla...Aika monikin viime vuosien ns. historiallisia aikoja kuvaava sarja on uskottavuudeltaan pilattu sillä, että täysin mahdottomiin rooleihin on kirjoitettu naishahmo. Jos 1800-luvulla nainen ei varmasti voinut olla poliisipäällikkö tai poliitikko sarjan kuvaamassa maassa, niin miksi siihen pitää ehdoin tahdoin ympätä todentuntuisuuden pilaava hahmo?
Toisaalta kun historiaan tutustuu syvällisemmin, sieltä löytyykin yllättäen naisia mielenkiintoisista paikoista. Voisi luulla fiktioksi, kun naiset on siivottu pois populaarihistoriasta.
On toki, mutta tämä on vaan näyttänyt olevan ylikorostunut tapa viime vuosina, että luodaan naisrooleja "kaikkialle". Vahvoja edelläkävijänaisia (kuten myös sotureita, heimojohtajia, tutkijoita, kirjailijoita tai salanimellä toimivia taiteilijoita ja onhan naispyhimyksiä ollut perikonservatiivisella kirkollakin iät ja ajat) on totta kai historiassa, mutta tässä on ehkä ongelmana enemmänkin se liika on liikaa -tyylinen roolitus.
Noinko paljon ärsyttää, että kerrotaan tarinoita naisista ja jopa naisille? Niinkö se on, että mieshahmo on neutraali ja luonnollinen, mutta naishahmo poikkeuksellinen ja epänormaali ja liika on liikaa? Just joo. Milloin muka leffojen tarkoitus on ollut ensisijaisesti realistinen historian kerronta? Eipä koskaan.
Ei, ei ärsytä jos sarja on selkeästi fiktiivinen. Mutta jos sarjassa halutaan kuvata muuten mahdollisimman todenmukaisesti vaikkapa 1800-luvun alkupuolen Lontoota, niin kirjoittamalla sarjaan parlamentin jäsenistöön kolmanneksen edustus naisille ja heidät ajamassa jotain 2000-luvun arvoja, niin se vaan kaataa aika monta historiallista faktaa ja mielestäni tavallaan vähättelee ja halveksuukin historiaa. Historiasta kuuluu oppia, ei kirjoittaa sitä mieleisekseen.
Toisaalta historia on nimenomaan sitä voittajien mieleisekseen kirjoittamaa "faktaa". Hyvin tarkkaan suodatettua ja täysin yksipuolista. Mitä kauemmas historiassa mennään, sitä enemmän se koostuu länsimaisten miestutkijoiden arvauksista, joita he ovat tehneet kritiikittömästi omista lähtökohdistaan.
Onko kukaan historiasta yliopistosta valmistunut kirjoittanut historiallista romaania. Olisi kiinnostavaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän historiallista romaania voi kirjoittaa jos siinä ei ole oman aikansa ihmisten kulttuuri, asenteet jne. Se on aivan selvä asia. Jos vaikka kirjoittaa 1970- luvulle niin siinä täytyy olla sen ajan asenteita.
Vierailija kirjoitti:
Eihän historiallista romaania voi kirjoittaa jos siinä ei ole oman aikansa ihmisten kulttuuri, asenteet jne. Se on aivan selvä asia. Jos vaikka kirjoittaa 1970- luvulle niin siinä täytyy olla sen ajan asenteita.
Tästä samaa mieltä. Ei siinä hovineidolla ollut paljon sanansijaa, kun kuningas, prinssi, kreivi halusi purkaa itsensä. Tästä esimerkkinä The Last Duel, https://www.imdb.com/title/tt4244994/?ref_=nm_flmg_t_6_act
Pidin elokuvasta, koska siinä kuvattiin melko hyvin naisen asema silloisessa yhteiskuntasäädyssä.
Saatiin siihen myös loppulauseisiin naisnäkökulma. Äijät oli niin paskoja, että kyseinen nainen oli sitten loppuelämänsä ilman avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan historiasta yliopistosta valmistunut kirjoittanut historiallista romaania. Olisi kiinnostavaa lukea.
Kaari Utrio
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjalija tekee taustatyötä ja näkee kirjansa eteen vaivaa ja aikaa koska huonoimmillaan tarina voisi olla pahasti anakronistinen ja halpa. Esim. siten että suomalaiset nuoret viettää amerikkalaisista elokuvista kopioitua High School elämää 1800-lubun Suomessa.
Turun Lyseo 20100
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan historiasta yliopistosta valmistunut kirjoittanut historiallista romaania. Olisi kiinnostavaa lukea.
Kaari Utrio
Utriota olisin minäkin tullut ehdottanaan. Waltarin tasoinen kirjoittaja joka pääsi huippuunsa ristiretkiajan Eurooppaa kuvaavilla romaaneillaan. Luen näitä aina uudelleen ja uudelleen.
🇺🇦🇮🇱
Kirsti Manninen ( Enni Mustonen) on filosofian tohtori.
Onpas ihmeellistä että olet noin nopeasti kyllästynyt. Kun kuitenkin olet koko elämäsi ajan kuluttanut miesten miehistä tekemää sisältöä. Nyt naiset ovat ensi kertaa päässeet esiin muutaman vuoden ajan, ja et halua nähdä sitä.