Kaikki te, joita mummit auttaa niin olette onnekkaita!!!

Tiedän, olen onnekas:-)

Jos lapsiemme isovanhemmat eivät olisi heistä kiinnotuneita, niin suustani saattaisi lipsahtaa " ettei teitäkään sitten vanhainkotiin tarvitse tulla katsomaan" tai " teidän hautajaisissa ei sitten lastenlapset itke" . Metsä vastaa miten sinne huudetaan.

joutuu kattoo, mitä ne tekee, kun ei haetakkaan niille liittymiä tai auteta eläimen hoidossa(ison) eikä rahallisesti... kummasti vaan ne olettaa, että niitä kyllä autetaan heti. Oisin vielä maksanut väh. satasen kuussa, joka on m ielestäni paljon lapsenlapsien hoitamisesta. Meijän lapset ei sitte vaan oo näköjään mitään serkkujen rinnalla, kun niitä voi kyllä hoitaa ilmaseksikin... Taitaa nyt loppua apu täältäkin...

joka jatkaa... kyse on siis parista tunnista iltapäivisin, eikä ees joka päivä vaan pari kertaa viikossa.... mutta ei niin ei!!!

Onneksi edes joillain lapsilla on hyvät mummut:) vaikka ei meillä olekkaan

auttamaan. Joku naapurin lukiolainen tms.

Aivan vakuuttunut, etten pysty samaan itse vastaavassa asemassa. Hän hakee lapset varmaan ainakin kerran viikossa hoidosta, ettei näiden tarvitsisi olla niin pitkiä päiviä siellä. Kesäisin pitää viikon mökillä. Käy retkillä (esim. 2 kertaa Korkeasaaressa ja kerran Tallinnassa viime kesänä). Ostaa kaikkea tarpeellista, kuten vaatteita jne.



Oli jo mukana synnytyksessä näiden pienten tullessa maailmaan. Erittäin osallistuva mummi.



Todella olen kiitollinen ja yritän vastavuoroisesti auttaa häntä, jos on jotain missä voin. Esim. tietokoneongelmat ja jotkin juoksevat virastoasiat tms. En kyllä osaa korvata hänen apuaan mitenkään. Hourulassa olisin ilman äitiäni!

saako Maija tulla hoitoon, no ei saa!! AAAARRRGH, kuinka RAIVOSTUTTAVAA!!!

halua olisi molemmilta puolin mutta kun ei niin ei. Hyvä kun kerran-kaksi vuodessa lapset näkevät isovanhempiaan.



Suurin surku tietysti sen suhteen, ettei lapsilla ja isovanhemmilla pääse muodostumaan sitä kiinteää lämmintä suhdetta. Ja toisaalta itsekkäästi toisinaan kaipaisin hieman apuakin kahden pienen kanssa. Tiedän että äitini mielellään ottaisi lapsen seurakseen toisinaan, mutta välimatkat on meillä sellaiset ettei onnistu.



Eli olkaa onnekkaita te, joilla tämä sujuu! Itse saan sitten olla onnellinen muista asioista (lapset nukkuvat yönsä hyvin, ovat iloisia ja hyväkuntoisia tenavia, usein terveitäkin...)

Itselläni ei mummolaa ollut, mutta onneksi sain usein nauttia serkkujeni ja kaverini mummoloista. Olivat nuo mummolan yökyläilyt niitä kultaisimpia lapsuusmuistoja... Vaikkei omassa kodissakaan vikaa ollut.



En tiedä minkä ikäinen Maija on, mutta oletko varma että haluat kieltää Maijalta nuo mummola-kokemukset? Jos halukkuutta löytyy mummolan suunnalta, niin mikäs sen parempi tilaisuus ottaa itsekin välillä vapaata ;)

ainakin tietäisin, että mummut välittää... Kun meillä taas ei olla ikinä noin soiteltu!!! mutta eipä meijän mummut taidakkaan välittää...

ap

Minä en omasta äidistäni ole aina kauheasti perustanut, mutta mummona hän on kyllä huippu. Välittää kybällä lapsenlapsistaan.



Yritä vaan jutella vielä.

ei vaan oikeesti taida haluta!!! Vakavasti ottaen, luulen, että ainakaan anoppi ei oikeasti välitä pojastaan ja lapsenlapsistaan. Alan jo vakavasti olla sitä mieltä, että hän on tosi kiero ja ajattelee aina omaa etuaan. ei se mitään! niin mekin tästä lähtien



ap

Joskus mua ärsyttää kun se on aina me, jotka tarjoo jotain (ruokaa tms.) eikä koskaan toisin päin. Mutta sitten taas rauhoitun.



Mistään lastenhoitoavusta ei edes haaveilla.

Mikään maito ei sopinut, kesti ennen kuin apteekinmaidoista saatiin apua. Ite se jaksanu, halusin vain bailata ku meni hermot :(( Tyttö oli äitilläni joka vloppu. Olen super kiitollinen siitä avusta, ja että hän kuukaus tolkulla ( n 3kk ) jaksoi vloput hoidella huutavaa mukulaa. Nyt olen jo kahen lapsen äiti. Enää ei huvita juhlia, mutta äitini hoitaa kumpaakin joskus ( pari krt vuodessa ) esim yhden yön, jotta voin käydä ulkona miehen kanssa ( nyt kun sellainen on )syömässä ja leffassa vaikka. Tulevaisuutta aatellen aijon hoitaa kyllä omia lapsen lapsiani.. mikäs sen mukavampaa kun itsekkin on joskus saanut apua :) t: äite 22v

mieheni äidille, minun isäni hoitaa lapsia kun ne ovat sairaita, jotta me voimme olla töissä, minun äitini hoitaa lapsia kun on tarvetta ja on luvannut, että kerran vuodessa hoitaa viikon verran, että pääsemme miehen kanssa kahdestaan lomalle :)

Mieheni äiti sitten taas ottaa lapset n. kerran kuukaudessa yökylään, että saamme nukkua rauhassa. Lisäksi jos olemme menossa kaupungille ostoksille hän tulee usein apuun ja katsoo lapsiamme sen aikaa.



Lisäksi lastemme kummit auttavat todella paljon, mm. ottamalla lapset hoitoon siivouksen tai kaupassa käynnin ajaksi, joskus myös ihan vain siksi, että saisimme nukkua.

Tuntuu vaan, että moni kaverini pitää isovanhempia itsestäänselvyytenä! Meillä kans kurja tilanne; toinen mummu kuoli raskausaikana ja toinen elää avioeronjälkeistä villiä elämää (esim. pariin otteeseen perunut viimehetkellä, kun on aiemmin luvannut hoitaa lapsia, miesystävät menee aina etusijalle).