Olenko ainoa, joka ei ymmärrä materialismia?

Tunnistan tuon materialismin kyllä itsestäni ja jonka puitteissa elin keski-ikään asti. IKävä kyllä se materia ei estänyt sairauksia  ja kuolemia.

Kun sen materialismin pimeän puolen kohtaa ihmisten omistushalun, ahneuden, itsekkyyden ja hyväksikäytön muodossa kokee suurta tarvetta heittää kaikki pois käsistään.  

Olen ap:n kanssa hyvin samaa mieltä, että voisimme tehdä valintoja ja tarkistaa ovatko arvomme kohdallaan.  MInulle se oli luopumista kaikesta ja elää kuin nomadi. Huvittavaa kyllä herätän ihmisissä ihailua ja kiinnostusta juuri siksi, että "uskallan". Paremminkin voisi sanoa, etten halua missään nimessä leimautua enää omistajaksi minkään suhteen. Tai no, olen kyllä osoittanut heikkoutta luurin ja läppärin ja kameran omistushalussa. Länsimainen hapatus tunkee minustakin läpi!

Olen eläkeläinen ja alle 70 v. Minun yli 70 v. ystäville tuntuu olevan ongelma se, että minä en omista yhtään mitään, asun vuokralla ja käytän sen mitä ruuan ja asumisen jälkeen keskitasoisesta eläkkeestä jää rahaa sellaisiin turhuuksiin kuin kahviloissa käynteihin, lounaisiin, uusiin vaatteisiin, kauneudenhoitoon, matkoihin, sukulaislasten lahjoihin jne. Säästöjä minulla on sen verran, että pääsen hautaan ilman yhteiskunnan tukea.

Sanotaan näin, että kyllä ja ei. Hankin ne asiat, joita koen haluavani ja tarvitsevani enkä juurikaan niiden kohdalla mieti hintoja, vaan enemmän käyttötarkoitusta. Mulla on iso okt, koska halusin harrastustilat ja en voi sietää muutenkaan pieniä kopperoasuntoja. Ajan työn puolesta vuodessa paljon, joten auto on sellainen, jolla ajamisesta nautin ja joka toimii omassa käytössäni. Olen pc-pelaaja, ollut jo 90-luvulta saakka, joten tietokoneeni komponentit päivitän aikalailla hintaa katsomatta. Panostan myös muihin harrastusvarusteisiin.

Mutta sitten taas en ole kiinnostunut estetiikasta ja monilta osin esimerkiksi sisustus on hyvinkin askeettinen ja jonkun mielestä kulahtanut, mutta kunhan hoitaa asiansa, niin mulle on aivan sama, onko sänky tai sohva 50 vuotta vanha vai ei. En hanki mitään koriste-esineitä tai ylimääräistä roinaa nurkkiini, vihaan vaateostoksilla käymistä. En omista televisiota, koska en koe tarvetta sille.

Ihmisellä on aika pitkä yhteinen historia materian kanssa. Materia on meille välttämätöntä. Jos haluaa kokeilla elämää ilman materiaa voi mennä alasti metsään elämään vaikka viikoksi. Vuodenajan voi itse valita.

Mulle materia on elämän helpottamista varten. Pyrin vähään mutta laadukkaaseen materiaan. Hyvä auto. Just vaihdoin Priuksen Audiin. Prius oli hyvä auto, edullinen ja luotettava ja tilava. Siitä puuttui hauskuus. Audi on kalliimpi pitää mutta hauskempi ajaa. Koen että elämänlaatuni parani auton vaihdon vuoksi. Nautin nyt enemmän siitä ajasta jonka vietän autossa. Koti on myös tärkeä. Ihan sama minkä kokoinen se on jos se tuottaa iloa. Samoin muut tavarat. 

Jokaisella on erilaiset tarpeet joten aloittajan ihmettelyt ovat aika kapeakatseisia. 

Mun äiti on sellainen, että on aina tuputtamassa kaikkea. "Kyllä sullakin pitäis olla..." ja "no minä ostan sulle...". Sen kanssa ei voi mennä mihinkään, kun se löytää aina mulle jotain tosi tärkeetä ostettavaa. Mun pitää ihan suuttua sille, että tajuaa, ettei se voi mun puolesta päättää mitä mun kodissani on.

Olen itse minimalisti ja äiti on hamstraaja. Minua ahdisti kotona asuessa se krääsän määrä pöydillä ja lattioilla, kaappeja ei voinut avata kun sieltä kaatui tavarat päälle, mitään ei koskaan löytynyt ja kun ei löytynyt niin ostettiin uusi...

Isäni taas olis täyttämässä kotini matoilla ja huonekaluilla, joita löytää kätevästi kierrätyskeskuksista...

Itse olen minimalismi, kotonani on mahdollisimman vähän tavaraa ja jokainen tavara palvelee oikeasti olemassa olevaa tarkoitusta. En halua haalia kotiani täyteen pölynkerääjiä ja siivousta haittaavia huonekaluja/mattoja. Astioita on sen verran että jaksan ne päivittäin tiskata. Vaatteita sen verran, että tulee koneellinen pyykkiä viikossa.

Kun tulee joku hinku tai muka tarve, kysyn itseltäni, että palveleeko jokin jo omistamani tavara samaa tarkoitusta ja jos olen pärjännyt tähän asti ilman tätä tavaraa niin enkö pärjäisi tästä eteenpäinkin. Ja sekin vielä, että jos jonkin tavaran päätän ostaa, niin mistä tavarasta luovun, minkä tavaran tämä syrjäyttää.

Jos jokin jo omistamani menee rikki, harkitsen uuden ostamista. Pärjäisinkö ilmankin? Ostanko uuden samanlaisen vai olisiko jokin sellainen tuote, joka palvelisi samaa tarkoitusta ja lisäksi muita tarkoituksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen löytää sisäisen rauhan ja onnen, ei sitä tarvitse hakea enää materiasta, matkustelusta jne. Onni löytyy ihan tavallisesta arkipäivästä. Olet oivaltanut sellaista mitä moni ei oivalla, ja siksi ulospäin se näyttäytyy kummallisena.

Mitä ihmettä? Ei minun sisäinen rauha siitä kärsi, että pidän kauniista tavaroista? Mitä puppua oikein sönkötät? 

Oletpas agressiivinen, puppua ja sönkötystäkö. Minäkin pidän kauniista tavaroista ja tauluista ym. mutta olen todennut, ettei minun niitä valmiiseen kotiini, jossa on tavaraa tarpeeksi, tarvitse ostaa ja raahata. Kauniita tavaroita voi ihan vaan kaupoissa ja netissä katsellakin. Niin, ja minulla on kaunis koti, jonne en halua enää mitään ylimääräisiä "kauniita" tavaroita ja trendikrääsää. (eri).

Taloudellinen turvallisuus kirjoitti:

Yleensä tuon ymmärtämättömyys johtuu itsepetoksesta ja sen takana olevavien omien mahdollisuuksien puute. Eli kun minulla ei ole mahdollisuutta taloudelliseen turvallisuuteen ja korkeampaan elintasoon, en ymmärrä, miksi kukaan muukaan sellaista arvostaisi.

Eli kun SINÄ pyrit mainitsemiisi asioihin, niin kaikki oikeasti pyrkivät samaan ja jos muuta väittää, niin kyse on itsepetoksesta?

Teoriani on, että pohjimmiltaan tavaroiden ostelu tyydyttää ihmisessä alkukantaista tarvetta selviytyä ja tulla toimeen tekemällä onnistuneita "kaatoja". Uusi huonekalu on ikään kuin se kaadettu villisika, sain tällaisen ja nyt pärjään taas vähän aikaa.

Taloudellinen turvallisuus kirjoitti:

Yleensä tuon ymmärtämättömyys johtuu itsepetoksesta ja sen takana olevavien omien mahdollisuuksien puute. Eli kun minulla ei ole mahdollisuutta taloudelliseen turvallisuuteen ja korkeampaan elintasoon, en ymmärrä, miksi kukaan muukaan sellaista arvostaisi.

Olen sitä mieltä, että nyt puhut täysin eri asiasta. Usein ihmiset ostavat kalliit talot ja autot isolla lainalla ja silloin nimenomaan menetetään taloudellinen turvallisuus. Koronnousua ja työttömyyttä ei välttämättä paljoa tarvitse ja ollaan kusessa. Ja vaikka ei olisi edes rahasta kiinni, ei se taloudellinen turvallisuus materialla juuri parane, paitsi jos ei uskalla luottaa tilillä/osakkeissa/muissa säästöissä olevan rahan arvon säilymiseen, vaan ajattelee, että vaikka mitä kävisi, niin on mulla ainakin nämä omat tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Teet nyt asiasta hieman liian ison numeron. Onko sulla joku alemmuuskompleksi? Ihmiset tykkäävät erilaisista asioista ja mitä se kelleen kuuluu, jos joku haluaa ison talon tai ison auton? 

No jostakin syystä muiden haluamiset kuuluvat heille joilla itsellään on kova tarve saada iso talo tai iso auto. Kaikilla ei ole samaa tarvetta näyttää muille tai haluta itselle.

Taloudellinen turvallisuus kirjoitti:

Yleensä tuon ymmärtämättömyys johtuu itsepetoksesta ja sen takana olevavien omien mahdollisuuksien puute. Eli kun minulla ei ole mahdollisuutta taloudelliseen turvallisuuteen ja korkeampaan elintasoon, en ymmärrä, miksi kukaan muukaan sellaista arvostaisi.

Jos on tyytyväinen omaan talouteensa ja elintasoonsa, miksi hamuaisi enempää?

höpöhöpö itse ainakin löydän melkeen mistä vaan materiasta jotain hienoo. käsityö, taiteellisuus ja siihen käytetty vaiva. vaikka joessa pyöristynyt kivi tai rannekello kaikkine pienine osineen joiden pitää toimia yhdessä täydellisesti

Kyllä olet ainoa. Seuraava kysymys?

Ei kiinnosta ostaa koko ajan uutta. Vaatteita kaapit täynnä ja kodista löytyy kaikki tarvittava. Sisustuskin ihan ok. Jos tarvitsen jotain ,ostan kirpputoreilta yms. 

Et ole, vaikka siltä voi tuntua. Olet älykäs ihminen joka tajuaa elämän prioriteetit oikein.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen turvallisuus kirjoitti:

Yleensä tuon ymmärtämättömyys johtuu itsepetoksesta ja sen takana olevavien omien mahdollisuuksien puute. Eli kun minulla ei ole mahdollisuutta taloudelliseen turvallisuuteen ja korkeampaan elintasoon, en ymmärrä, miksi kukaan muukaan sellaista arvostaisi.

Jos on tyytyväinen omaan talouteensa ja elintasoonsa, miksi hamuaisi enempää?

Usein joku ulkopuolinen tulee kyseenalaistamaan tyytyväisyytesi. Miksi et osta, miksi et hanki, miksi et mene jne. Älykkäät ihmiset osaavat olla hiljaa.

Jonkun mielestä minäkin voin olla materialisti. Totuus on, että ostan todella harvoin mitään ja suosin käytettyä aina kun mahdollista. Vaatteissa ostan mahdollisimman vähän ja mietin etukäteen minkä kanssa niitä voi yhdistellä. Ostan uutena vain mahdollisimman kestävästi tuotettuja tuotteita ja luonnon materiaaleja...

Mutta: syy miksi joku voi pitää materialistina, on se että olen visuaalinen ja kaiken pitää olla kaunista

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen löytää sisäisen rauhan ja onnen, ei sitä tarvitse hakea enää materiasta, matkustelusta jne. Onni löytyy ihan tavallisesta arkipäivästä. Olet oivaltanut sellaista mitä moni ei oivalla, ja siksi ulospäin se näyttäytyy kummallisena.

Mielestäni on myös kiva, että ympäriltä löytyy kauniita ja ehjiä tavaroita, eikä kaikki ole rumaa ja rikkinäistä. En esim tarvitse kahtakymmentä erilaista käsilaukkua, mutta ne muutama, jotka minulla on ovat kauniita ja laadukkaita. Samaten haluan laittaa rahaa erilaisiin kokemuksiin ja elämyksiin kuten matkailuun. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikkien onni ei löydy samoista asioista ja siinä missä toinen löytää onnen arkisista asioista kuten puutarhanhoidosta jollekin toiselle se voi olla painajainen.

Jotkut haluaa sisustaa kämpän mieleisekseen ja se kysyy rahaa. Myös tämä visuaalisuus on tuttua, että pitäisi hyvältä näyttää. Mutta tämmöisiä ihmiset joskus ollut. Ymmärrettävää korujenkin hankinta esim kulta.

Mulla on omasta mielestäni kaunis koti ja olen ostanut laatuhuonekaluja ja seinillä on paljon maalauksia, joita mielelläni katselen ja ihastelen. Olen erityisesti ihastunut yhden taiteilijan töihin ja hän kertoi, että mulla on suurin yksityinen kokoelma hänen töistään. Pihassa on katumaasturi, koska haluan istua korkeammalla ja autosta tulee turvallisempi olo.