Olenko ainoa, joka ei ymmärrä materialismia?
Miksi pitää olla iso auto ja talo, hienot huonekalut, aina kaikki uutta ja viimeisen päälle? Mikä tavarassa kiehtoo? Puuttuuko minulta joku osa aivoista kun en tajua? Hassuinta on ihmisten kommentointi, että minulla pitäisi olla se ja se asia X koska olen hyvätuloinen. Ikään kuin oma alanvalinta jotenkin pakottaisi ostamaan tietyt asiat. Voiko joku selittää?
Kommentit (40)
Ole onnellinen. Mun on vaan pakonomainen tarve ostaa koko ajan vaikka en edes tarvitse. Jos tilillä on rahaa, tuhlaan sen. Oon ihan pulassa.
Niitä on mukava katella ja ihastella.Tykkään kauniista tavaroista ja myös tauluista.
Joillekin ostaminen ja omistaminen tuottaa enemmän nautintoa kuin toisille. Itselleni asuntoa lukuun ottamatta riittää, että minulla halutessani olisi mahdollisuus ostaa ja omistaa yhtä sun toista.
Panostan tosin mielummin elämyksiin, kuten matkailuun. Joku toki siitäkin mielensä pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen. Mun on vaan pakonomainen tarve ostaa koko ajan vaikka en edes tarvitse. Jos tilillä on rahaa, tuhlaan sen. Oon ihan pulassa.
Pitäiskö sun mennä terapiaan?
Olet uniikki lumihiutale ja parempi kuin muut. Okei?
Jos ihminen löytää sisäisen rauhan ja onnen, ei sitä tarvitse hakea enää materiasta, matkustelusta jne. Onni löytyy ihan tavallisesta arkipäivästä. Olet oivaltanut sellaista mitä moni ei oivalla, ja siksi ulospäin se näyttäytyy kummallisena.
Haluan mieleisiä tavaroita ympärilleni, kun teen enimmäkseen etätöitä. Olen tarkkaan harkinnut kaikki huonekaluostokset ja sisustukseen liittyvät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen löytää sisäisen rauhan ja onnen, ei sitä tarvitse hakea enää materiasta, matkustelusta jne. Onni löytyy ihan tavallisesta arkipäivästä. Olet oivaltanut sellaista mitä moni ei oivalla, ja siksi ulospäin se näyttäytyy kummallisena.
Mitä ihmettä? Ei minun sisäinen rauha siitä kärsi, että pidän kauniista tavaroista? Mitä puppua oikein sönkötät?
Iso auto on mukava ajaa ja isossa talossa on mukava asua. MItä ihmeellistä tuossa nyt on?
Teet nyt asiasta hieman liian ison numeron. Onko sulla joku alemmuuskompleksi? Ihmiset tykkäävät erilaisista asioista ja mitä se kelleen kuuluu, jos joku haluaa ison talon tai ison auton?
Koti on tärkein, mitä olen ostanut 5 v sisällä.
Sitten alettiin tekemään remonttia. Keittiö maksoi yli 20 tuhatta, edelleenkin aattelen on täydellinen.
1 huone kerralla laitetaan ja maksaahan tämä. Me ollaan vielä huontuloisia, mutta säästeliäitä.
Tähän mennessä ollaan remontoitu huone kerralla, huone per vuosi.
Olohuoneen pinnat maksoi 8000 e, sisustus 4.
Saatiin kotitalousvähennys, myin paljon, monta krt kirppiksellä tarpeetonta, sain vanhemmilta 2000 e ja loput säästettiin.
Itseä varten nämä tehdään, eihän kukaan edes käy juurikaan kylässä
Ihminen ei ole tyytyväinen silloin kun saa mitä haluaa, vaan sitten kun ei enää halua enempää
Elämäni suurin pettymys on ollut rahan perässä juokseminen ja ihmisten arvottaminen tavaran perusteella. Kokonaan tuntuu unohtuneen ihmisten todellinen yksilöllisyys, joka on meissä kaikissa.
Auto, asunto, vaatetus, koulutus, asema, tittelit, ulkomaanmatkat ovat tulleet arvon mittariksi. Hyi olkoon..
Olen onnelinen.Minulla ei varaa materiaalin tai edes autokouluun.Mutta en kanna huolta, mihin varaa on ympäristöni ihmisillä tai miten kotinsa sisutaa. ymm.Heidän asia,ei kuu minulle.
Varma tapa pönkittää omaa itsetuntoa on tehdä joku seuraavista aloituksista vauvalle:
- Olenko ainoa, joka ei ymmärrä materialismia
- Olenko ainoa, joka ei ymmärä nykypäivän somekulttuuria
- Olenko ainoa, joka ei ymmärrä huulitäytteitä ja ripsipidennyksiä
- Olenko ainoa, joka ei ymmärrä nykynaisten suorittamista
Tämän jälkeen paikalle ryntää joukko ihmisiä kehumaan, kuinka aloittaja on tajunnut jotain oleellista elämästä ja hänen kaltaisiaan (naisia) pitäisi olla enemmän. Ikään kuin suurin osa kirjoittajista itse ja heidän lähipiiristään ei olisi aivan tavallisia ihmisiä tavallisisssa kodeissaan, käyttäen somea lähinnä tuttavien ja sukulaisten tärähtäneiden puutarhakuvien tykkäilyyn, eläen ilman minkäänlaisia fillereitä ja pidennyksiä.
Ja se suorittaminenkin on oikeasti selviytymistä siitä millaisia paineita nykypäivän työ- ja perhe-elämä on asettanut.
Vierailija kirjoitti:
Puuttuuko minulta joku osa aivoista kun en tajua?
Siis että tämän asian tajuaminen johtuisi materian puutteesta (aivoista puuttuu pala)? Eikös tämä ole materialismia par excellence?
Yleensä tuon ymmärtämättömyys johtuu itsepetoksesta ja sen takana olevavien omien mahdollisuuksien puute. Eli kun minulla ei ole mahdollisuutta taloudelliseen turvallisuuteen ja korkeampaan elintasoon, en ymmärrä, miksi kukaan muukaan sellaista arvostaisi.
Materialismi eli realismi eli empirismi on filosofinen katsantokanta, jonka mukaan todellisuus on aineellinen, ja josta voi saada tietoa havaintojen ja mittausten avulla. Vastakohtana tälle on idealismi eli rationalismi, jonka mukaan todellisuus on hengen tuote.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole tyytyväinen silloin kun saa mitä haluaa, vaan sitten kun ei enää halua enempää
Ihminen haluaa koko ajan jotain uutta - ei välttämättä materiaa, mutta uutta kuitenkin. Eikä siinä ole mitään pahaa. Edes siinä materian haluamisessakaan. Jos ei ole uuden halua, niin elämästä tulee tylsää ja jämähtänyttä.
Jos kukaan ei halua mitään, niin ei meillä olis esim. vesivessoja. Musta ne on todella hyvä keksintö. Niistä en luopuis.
Olet maailman ainoa. Olet uniikki lumihiutale