Lue keskustelun säännöt.
Yritin kertoa miehelleni mustasukkaisuudesta - Sai hirveät raivarit
01.10.2023 |
Minua on petetty pahasti. Exällä oli puolenvuoden suhde toisen kanssa ja tää toinen oli muka meidän molempien ystävä. Nyt yritin ottaa puheeksi nykyisen miesystäväni kanssa, että omat tunteeni ovat varmasti ylireagointia, mutta koen mustasukkaisuutta tilanteissa joissa minua ei huomioida ja että jos hän vaikka on juttelemassa naispuolisen ystäväni kanssa eikä näytä huomaavan ollenkaan minua, niin tunnen mustasukkaisuutta. Tarkoituksena oli selvittää asiaa ja avata tunteitani hänelle, niin hän sai välittömästi raivarit ja alkoi huutaa. On nyt mököttänyt ja ilkeillyt minulle tästä monta tuntia, miten minä olen sairas. Ihan suoraan sanottuna en tiedä itsekään kumpi tässä on enemmän sekaisin.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Onko miehen empatiakyky aina tätä luokkaa?
Jotkut ottaa sen henkilökohtaisena hyökkäyksensä, jos yritetään kertoa miltä jokin asia tuntuu ja tulee tarve hyökätä päälle.
Oletko kysynyt miksi mies on ilkeä?
Alan pikkuhiljaa kiinnostumaan naisista tai naisellisista miehistä, jos miesten henkinen puoli on tässä jamassa. Tuntuu vähän että jokainen nainen on kohdannut useamman tällaisen miehen joka pettää jollain asteella ja sitten räyhää kun asia otetaan puheeksi aka on jäänyt kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Mieshän nimenomaan toi omat tunteensa esille! Miksi on väärin osoittaa tunteitaan, vaikka ne eivät olekaan toivotunlaisia?
Tunteiden osoittaminen raivoamalla on henkistä väkivaltaa jota puolison ei pitäisi jäädä kuuntelemaan. Tämä pettäjämies ei ole parisuhdekelpoinen ja parempi olisi jättää heti.
Hetkinen - onko olemassa vain yksi ainoa oikea tapa ilmaista tunteita? Ei sovi itkeä, saa vain sanoa, että olen surullinen? Ei saa nauraa, mutta saa sanoa, että on iloinen?
Ei ihme, että porukka ravaa terapiassa, kun tunteita ei saa näyttää, ne saa vain sanoittaa.
"sai välittömästi raivarit ja alkoi huutaa. On nyt mököttänyt ja ilkeillyt minulle tästä monta tuntia, miten minä olen sairas"
Ja tämä on sinun mielestäsi tervettä ja hyväksyttävää?
Ei ihme että porukka valittaa av:lla ettei löydä kumppania...Sanoinko, että tuo on tervettä ja hyväksyttävää? Tuo on tapa ilmaista tunteita, normaali reaktio siihen, että toinen syyttää negatiivisten tunteiden syntymisestä. Lisäksi on äärettömän vaikea samaan aikaan mököttää ja ilkeillä.
Kyllä siinä ehtii jos sitä tuntikausia jatkaa. Mutta raivoa sinä suhteessasi sitten vaan. Minä lähdin.
Ps. Nuo raivarit milloin mistäkin, nimittelyt, hulluksi haukkumiset yms jäävät kyllä mieleen ja nakertavat suhdetta pikku hiljaa. Ei riitä mikään määrä rakkautta kestämään sellaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Mieshän nimenomaan toi omat tunteensa esille! Miksi on väärin osoittaa tunteitaan, vaikka ne eivät olekaan toivotunlaisia?
Tunteiden osoittaminen raivoamalla on henkistä väkivaltaa jota puolison ei pitäisi jäädä kuuntelemaan. Tämä pettäjämies ei ole parisuhdekelpoinen ja parempi olisi jättää heti.
Hetkinen - onko olemassa vain yksi ainoa oikea tapa ilmaista tunteita? Ei sovi itkeä, saa vain sanoa, että olen surullinen? Ei saa nauraa, mutta saa sanoa, että on iloinen?
Ei ihme, että porukka ravaa terapiassa, kun tunteita ei saa näyttää, ne saa vain sanoittaa.
"sai välittömästi raivarit ja alkoi huutaa. On nyt mököttänyt ja ilkeillyt minulle tästä monta tuntia, miten minä olen sairas"
Ja tämä on sinun mielestäsi tervettä ja hyväksyttävää?
Ei ihme että porukka valittaa av:lla ettei löydä kumppania...Sanoinko, että tuo on tervettä ja hyväksyttävää? Tuo on tapa ilmaista tunteita, normaali reaktio siihen, että toinen syyttää negatiivisten tunteiden syntymisestä. Lisäksi on äärettömän vaikea samaan aikaan mököttää ja ilkeillä.
Kyllä siinä ehtii jos sitä tuntikausia jatkaa. Mutta raivoa sinä suhteessasi sitten vaan. Minä lähdin.
Ps. Nuo raivarit milloin mistäkin, nimittelyt, hulluksi haukkumiset yms jäävät kyllä mieleen ja nakertavat suhdetta pikku hiljaa. Ei riitä mikään määrä rakkautta kestämään sellaista elämää.
Eikä mikään määrä hyvää seksiä riitä korvaamaan sitä jatkuvaa mustasukkaisuutta, mitä ap selkeästi mieheen kohdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Mieshän nimenomaan toi omat tunteensa esille! Miksi on väärin osoittaa tunteitaan, vaikka ne eivät olekaan toivotunlaisia?
Tunteiden osoittaminen raivoamalla on henkistä väkivaltaa jota puolison ei pitäisi jäädä kuuntelemaan. Tämä pettäjämies ei ole parisuhdekelpoinen ja parempi olisi jättää heti.
Kerrohan nyt sitten että mitä tunteita sitten oikein saa osoittaa ja mitä ei? Tähän asti olemme oppineet että mustasukkaisuus kyllä, viha ja raivo ei. Onko muita sääntöjä?
Etkö tosiaan näe eroa? No ilmankos näitä on niin paljon...
Miksei ehkä voisi vaikka rauhallisesti sanoa, että minussa herää raivoa, kun syytät minua turhasta, silloinhan se olisi sama asia.Puoliso kertoo hervottomanhauskan vitsin ja sinä käännyt hänen puoleensa vakavana todeten, että minussa herättää suurta iloa tämä juttusi. Sen jälkeet siirryt tekemään jotain muuta, koska olethan ilmaissut tunteesi sivistyneellä tavalla.
Pakko todeta täysin vakavalla naamalla, että tämä kommenttisi herätti minussa huvittuneisuutta.
Aika monessa kommentissa on puurot ja vellit tyystiin sekaisin. Niin käy, kun miettii asioita liikaa päässään.
Palautetaan tehdasasetukset, eli: Kaikissa suhteissa tulee riitaa, väärinkäsityksiä, tulee loukatuksi, jne.
Kun noin on käynyt, niin suhteen elämä tai kuolema riippuu siitä, miten asiat pystytään (osataan) käsitellä.
Tätä kutsutaan vuorovaikutukseksi. Alan kirjallisuudesta löytyy työkalut ja vinkit. Ja kyllä. Molempien pitää osata nuo tiedot ja taidot. Ei riitä, jos vain toinen on aikuinen ja toinen se tunnetaidoiltaan 5 vuotias.
Ja ei, ei voi vastata eikä ajatella tyyliin: "Mä olen tällainen kuin mä olen. Jos ei sitä kestä, niin voi voi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Mieshän nimenomaan toi omat tunteensa esille! Miksi on väärin osoittaa tunteitaan, vaikka ne eivät olekaan toivotunlaisia?
Tunteiden osoittaminen raivoamalla on henkistä väkivaltaa jota puolison ei pitäisi jäädä kuuntelemaan. Tämä pettäjämies ei ole parisuhdekelpoinen ja parempi olisi jättää heti.
Kerrohan nyt sitten että mitä tunteita sitten oikein saa osoittaa ja mitä ei? Tähän asti olemme oppineet että mustasukkaisuus kyllä, viha ja raivo ei. Onko muita sääntöjä?
Kyllä vihaisuuden voi ilmaista muutenkin kuin raivoamalla ja huutamalla, esimerkiksi kertomalla, että "minua loukkaa ja vihastuttaa kun sanot noin/epäilet minua". Jos Ap olisi ilmaissut mustasukkaisuutensa samalla tavalla kuin mies nyt, hän olisi alkanut kirkumaan miehelle siinä tilanteessa tai repimään häntä pois toisen naisen luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Sehän juuri on passiivisaggressiivisuutta jos aloittaa keskustelun siitä, että "sinun toimintasi saa minut tuntemaan mustasukkaisuutta". Ap vaan osaa naamioida sen paljon hienommin kuin mies, joka puolestaan ei osaa reagoida yhtä naamioidusti vaan vastasi avoimemman aggressiivisesti.
Ei ole.
Mahtavat perustelut, kyllähän nyt toki muutin mieleni.
Sehän on ihan se ja sama minulle, jos sinä sanot sinistä punaiseksi. Sinulle on kerrottu fakta, itse päätät mitä sillä tiedolla teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytit kunnon red flagin miehellesi!. Jos nainen ottaa jälkikäteen puheenaiheeksi, että mies ei saisi edes jutella naisen ystävän kanssa ja alkaa valitus, että sinua siinä olisi pitänyt huomioda, niin tuossa kyllä varoituskellot soi miehellä ja kovaa! Ensimmäisiä merkkiä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta!
Eli olet sitä mieltä, että kun kumppanisi kertoo sinulle siitä miltä hänestä tuntuu niin on ok haukkua ja suuttua? Miten tuossa voi rakentaa parisuhdetta jos kommunikaation taso on tuollaista heti ensimmäisessä "kriisissä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen miettinyt, että olisipa ihmiset selvästi merkitty sen mukaan, millä tasolla he ovat kehityksessä. Osaisi kiertää kaukaa kaikki ne, jotka eivät esimerkiksi osaa puhua tunteista ja leikkivät edelleen jotain alakoulutason ihmissuhteita, tai odottavat että naisystävä kohtelee heitä kuin äiti lastaan. Tuollainen raivolla toisen luottamuksella kertomiin tunteisiin reagoiva kuuluu näihin kehityksessä jälkeenjääneisiin.
Tunteista puhuminen on minä-minä -puhetta, tunteet kun ovat silkkaa sähkökemiaa ja niitä voi itse säädellä. Elämä menee hukkaan, jos koko ajan selittää sitä, millaisia tunteita on eikä mieti sitä, että ne eivät ole oikeastaan edes totta, ne ovat pelkkä oma kokemus ja oma reagointi. Kehittyneen yksilön ei tarvitse julistaan tunteitaan perusteluna sille, miksi haluaa toisen muuttuvan. Kehittynyt yksilö punnitsee omia tunteitaan ja miettii, mitä voisi itse tehdä, että omat tunteen muuttuvat eikä odota toisen olevan muutoksen avain.
Ok, eli miesten harrastama mökötys, (joka voi kestää viikkoja) eikä suostu sanomaan mikä vaivaa on se miten kaikkien kuuluisi käsitellä tunteita? Pohtia vaan omassa päässä ja kostaa passiivis-agresiivisella käytöksellä se kumppanille kun ei pysty/halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä paljon yli-ihmisiä joilla ei ole mukamas koskaan olleet mustasukkaisuuden tunteita parisuhteissaan? Uskon että pitkässä parisuhteessa meillä jokaisella on joskus ollut tuo tunne, eikä se tunne tee meistä sairaita. Eri asia on jos sitä ei osaa käsitellä oikein ja tunnistaa. Miksei ap. olisi saanut kertoa epävarmuudestaan miehelle? Mies rikkoi heti ap.n luottamuksen räyhäämällä ja syyttelemällä! Jos parisuhteessa ei ole lupa olla joskus haavoittuvainen niin voiko luottamusta toiseen edes syntyä?
Itse saatan tuntea mustasukkaisuuta kun erittäin sosiaalinen ja karismaattinen puilisoni esim. kehuu kohteliaisuudesta muita naisia mutta minulle ei ole sanonut mitään mukavaa pitkään aikaan. Noin vaikka esimerkkinä. Kyllä omaa puolisoa kuuluukohdella yhtä hyvin kuin ystäviä. Olla kohtelias, huomaavainen ja myös välillä ymmärtäväinen. Mustasukkaisuuden tunne on ohimenevää ja kyllä siitä pitäisi saada keskustella.
Ei tuossa Ap.n esimerkissä ollut mitään sairasta, hän tiedosti itsekin että oli ehkä turhaan mustis ja mies alkoi heti raivoamaan. Jos mies olisi kertonut Ap.lle että hän on rakas ja ei syytä huoleen ja ehkä olisi pahoitellut että sai hänet tuntemaan ulkopuoliseksi niin Ap ei ehkä olisi enää mustasukkainen. Kyllä miehet voi joskus olla tosi kylmiä ja tunteettomia omaa puolisoa kohtaan. Muille ollaan sit maailman ihanimpia.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa Ap.n esimerkissä ollut mitään sairasta, hän tiedosti itsekin että oli ehkä turhaan mustis ja mies alkoi heti raivoamaan. Jos mies olisi kertonut Ap.lle että hän on rakas ja ei syytä huoleen ja ehkä olisi pahoitellut että sai hänet tuntemaan ulkopuoliseksi niin Ap ei ehkä olisi enää mustasukkainen. Kyllä miehet voi joskus olla tosi kylmiä ja tunteettomia omaa puolisoa kohtaan. Muille ollaan sit maailman ihanimpia.
Juuri tuo! Rakastavassa ja luottamuksellisessa suhteessa luulisi voivan sanoa rehellisesti, että tuli mustasukkainen tai höhlä tai vaikka tosi ihana olo, kun toinen teki jotakin. Raivoamalla ja heti puolustuskannalle kääntymällä kumppani mielestäni osoittaa, ettei ainakaan itse luota toiseen, koska olettaa tämän heti haluavan hänelle jollakin tapaa pahaa: rajoittaa, kontrolloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa vanha sanonta:
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA
Tässä ei välttämättä ole kyse siitä että miehesi olisi pettänyt. Tuollaiset voimakkaat reaktiot voivat nousta vaikka lapsuuden traumoista. Vaikka jo siitä että perhepiirissä esim vanhemmat ovat pettäneet toisiaan tai hänellä itsellä ollut aiemmin hyvin mustasukkainen kumppani joka nosti nyt kiukun koska ei kestä sitä enää.
Muistakaa ettei aikuisten impulsiiviset reaktiot johdu aina juuri siitä mitä sillä hetkellä tapahtuu, ne voivat nousta pitkienkin aikojen takaisista traumoista.
Todennäköisesti tilanne ei mennyt apn kuvaamalla tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies yrittää rajoittaa naisen ystävyyssuhteita ja sosiaalista kanssakäymistä, niin täällä aivan oikein kehotetaan jättämään se hullu, alistava sika. Muistakaa se nyt.
Mun exä raivosi myös jos otin puheeksi, myöhemmin selvisi että oli pettänyt. Ajattelen niin että jos ei olisi syytä epäilyihin olisi reaktio ollut eri.
Vierailija kirjoitti:
Milläköhän tavalla "otit puheeksi"? Jos olit syyttävä ja yritit sysätä oman ongelmasi miehen vastuulle ja rajoittaa hänen toimintaa ja ihmissuhteita niin ymmärrän miehen reaktion, vaikka se ei niin mukava ollutkaan.
Miehen raivariko oli yhtään sen fiksumpi tapa ilmaista itseään kuin apn mahdollinen syyllistävä keskustelun avaus?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies yrittää rajoittaa naisen ystävyyssuhteita ja sosiaalista kanssakäymistä, niin täällä aivan oikein kehotetaan jättämään se hullu, alistava sika. Muistakaa se nyt.
Eihän Ap sellaista yrittänyt. Hän vain kertoi miehelle hänessä heränneestä tunteesta, ja tätä mies kieltäytyi hyväksymästä.
Raivostuminen ei ole koskaan hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies yrittää rajoittaa naisen ystävyyssuhteita ja sosiaalista kanssakäymistä, niin täällä aivan oikein kehotetaan jättämään se hullu, alistava sika. Muistakaa se nyt.
Eihän Ap sellaista yrittänyt. Hän vain kertoi miehelle hänessä heränneestä tunteesta, ja tätä mies kieltäytyi hyväksymästä.
Yritti syyllistää miestä näistä tunteista ja siten rajoittaa käyttäytymistä, "jos mies välittää hänestä ja hänen tunteistaan".
Oikeasti kuvittele hetkeksi sukupuolet toisin päin ja kertojaksi toinen osapuoli. Niitäkin tarinoita täällä riittää ja niihin, kuten sanoin, reagoidaan järkevästi. Tähän ei.
Sanoinko, että tuo on tervettä ja hyväksyttävää? Tuo on tapa ilmaista tunteita, normaali reaktio siihen, että toinen syyttää negatiivisten tunteiden syntymisestä. Lisäksi on äärettömän vaikea samaan aikaan mököttää ja ilkeillä.