Lue keskustelun säännöt.
Missä perheissä ongelmia syntyy eniten? Älkää hyvät ihmiset erotko!
01.10.2023 |
Koko ajan saa lukea uutisia mt-ongelmista ja rikollisuudesta, tiedetään että suuri osa näistä lapsista ja nuorista jotka ongelmien keskelle joutuu ovat usein yksinhuoltajaperheistä. Lapselle paras ja turvallisin koti on sellainen jossa biologiset äiti ja isä ovat yhdessä.
Nyt on korkea aika muuttaa yhteiskuntaa perhekeskeisemmäksi, pois minäminä-ajattelusta!
Kommentit (139)
Vanhempani eivät varsinaisesti ole eronneet, koska eivät ole koskaan yhdessä olleet eivätkä asuneetkaan. Väittäisin silti, että minulla on ollut oikein hyvä ja turvallinen lapsuus. Molempiin vanhempiin sekä sisaruksiin on hyvät välit edelleen. Samoin äitipuoleen joka on minulle kuin kolmas vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheterapian lähtökohdan pitää olla nyt ja vastaisuudessa ydinperhe. Väkivalta ja päihteet tietenkin eri juttu.
Ei tietenkään ole hyvä jatkaa väkivaltaisessa tai muuten huonossa suhteessa missä on esim. alkoholismia tai jatkuvaa riitelyä, mutta näissä on usein tehty se virhe, että lisäännytään heti seurustelun alussa, kun ei vielä toista tunne tai on pidetty silmät kiinni eikä uskottu toisesta huonoja asioita. Näin tulee siis paljon näitä yksinhuoltajia ja jos samaa kaavaa toistaa niin kyllähän se niille lapsille on vahingollista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Kamala lapsuus mulla on kyllä taustalla, mutta osittain olen onnellinen, että äitini ja isäni ovat edelleen saman katon alla.
Mun mies on eroperheestä, jossa äiti päätti pettää, erota ja kuitenkin jäädä lasten varjolla asumaan mieheni isän omistamaan asuntoon. Laittoi mieheni isän maksamaan elatusavustuksen ja kaiken muun. Tätä naista kohtaan ei ole kovin korkea arvostus, hyvin tulemme juttuun, mutta joku hänessä on hieman epäilyttävää. En olisi uskonut itse koskaan, että kukaan voisi noin tehdä toiselle.
Mieheni on luvannut, että jos joskus meille tulee lapsi(a) ja päätän erota niin hän tappaa itsensä. Toki tämäkään ei kovin kivalta kuulosta, mutta ajattelen myös sen trauman minkä mieheni on joutunut läpikäymään tuollaisessa kuviossa ja en todellakaan haluaisi yhdellekään lapselle sellaista. Itse en tiedä millaista on kasvaa eroperheessä, mutta en halua myöskään sellaista toiselle tarjota. Ollaan toisillemme luvattu, että käyköön ihan mitä tahansa niin ei me erota eli katsellaan vaikka läpi sormien toistemme töhöilyjä ja pyrimme käyttäytymään siihen saakka, kunnes saamme mahdollisen lapsen maailmalle. Arvostus toista kohtaan täytyy aina löytyä ja toisessa on aina jotain hyvää kuitenkin.
Kuulostaa aivan eksältäni, lapseni isältä. Hän uhkaili ihan samaa, on elossa edelleen.
Jaksaa myös edelleen kiukutella äidilleen siitä että äitinsä jätti väkivaltaisen miehen ja muutti lasten kanssa turvaan. Kaksi kolmesta lapsesta pärjää hienosti elämässä ja pitää eroa ainoana oikeana vaihtoehtona ja lapsuutensa pelastuksena.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole hyvä jatkaa väkivaltaisessa tai muuten huonossa suhteessa missä on esim. alkoholismia tai jatkuvaa riitelyä, mutta näissä on usein tehty se virhe, että lisäännytään heti seurustelun alussa, kun ei vielä toista tunne tai on pidetty silmät kiinni eikä uskottu toisesta huonoja asioita. Näin tulee siis paljon näitä yksinhuoltajia ja jos samaa kaavaa toistaa niin kyllähän se niille lapsille on vahingollista.
Joskus nämä toistuvat monen sukupolven ketjussa. Vastuuttominta on olla tutkimatta itsessään sitä mistä tuo johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä olin helkkarin onnellinen kun vanhemmat lopulta erosi, ei tarvinnut enää pelätä heidän tappeluitaan ja kestää jatkuvaa kireää ilmapiiriä kotona.
Kaikki osapuolet olivat todennäköisesti onnellisempia kun ero lopulta tapahtui. Joten älä yleistä, koska syitä on monia.
Yleistän tietenkin, koska poikkeus vahvistaa säännön. Lapset ovat tutkimusten mukaan kaikkein onnellisempia ydinperheissä ja mt-tapauksia nimenomaan yh-perheissä joissa huoltajana äiti.
Osa miehistä on niin huonoja, ettei niitä naiset kestä pidempään ja lapsillekin periytyy huonot geenit. Ei ole riittävästi hyviä miehiä, niin pariutumishaluiset ottaa mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole hyvä jatkaa väkivaltaisessa tai muuten huonossa suhteessa missä on esim. alkoholismia tai jatkuvaa riitelyä, mutta näissä on usein tehty se virhe, että lisäännytään heti seurustelun alussa, kun ei vielä toista tunne tai on pidetty silmät kiinni eikä uskottu toisesta huonoja asioita. Näin tulee siis paljon näitä yksinhuoltajia ja jos samaa kaavaa toistaa niin kyllähän se niille lapsille on vahingollista.
Joskus nämä toistuvat monen sukupolven ketjussa. Vastuuttominta on olla tutkimatta itsessään sitä mistä tuo johtuu.
Turun yliopistossa on tehty tutkimus jonka lopputulema oli että eroperheiden lapset eroavat selvästi useammin kuin ydinperheiden lapset. Olen tiedemyönteinen en huuhaamyönteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Kamala lapsuus mulla on kyllä taustalla, mutta osittain olen onnellinen, että äitini ja isäni ovat edelleen saman katon alla.
Mun mies on eroperheestä, jossa äiti päätti pettää, erota ja kuitenkin jäädä lasten varjolla asumaan mieheni isän omistamaan asuntoon. Laittoi mieheni isän maksamaan elatusavustuksen ja kaiken muun. Tätä naista kohtaan ei ole kovin korkea arvostus, hyvin tulemme juttuun, mutta joku hänessä on hieman epäilyttävää. En olisi uskonut itse koskaan, että kukaan voisi noin tehdä toiselle.
Mieheni on luvannut, että jos joskus meille tulee lapsi(a) ja päätän erota niin hän tappaa itsensä. Toki tämäkään ei kovin kivalta kuulosta, mutta ajattelen myös sen trauman minkä mieheni on joutunut läpikäymään tuollaisessa kuviossa ja en todellakaan haluaisi yhdellekään lapselle sellaista. Itse en tiedä millaista on kasvaa eroperheessä, mutta en halua myöskään sellaista toiselle tarjota. Ollaan toisillemme luvattu, että käyköön ihan mitä tahansa niin ei me erota eli katsellaan vaikka läpi sormien toistemme töhöilyjä ja pyrimme käyttäytymään siihen saakka, kunnes saamme mahdollisen lapsen maailmalle. Arvostus toista kohtaan täytyy aina löytyä ja toisessa on aina jotain hyvää kuitenkin.
Siis oot lisääntymässä itsemurhalla uhkailevan, traumatisoituneen, miehen kanssa? Mies nyt ensin terapiaan ennen kuin mitään lapsia tekee. Ei ole turvalliseksi isäksi tuollaisesta, jolla traumat vaikuttaa noin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Mä olin helkkarin onnellinen kun vanhemmat lopulta erosi, ei tarvinnut enää pelätä heidän tappeluitaan ja kestää jatkuvaa kireää ilmapiiriä kotona.
Kaikki osapuolet olivat todennäköisesti onnellisempia kun ero lopulta tapahtui. Joten älä yleistä, koska syitä on monia.
Yleistän tietenkin, koska poikkeus vahvistaa säännön. Lapset ovat tutkimusten mukaan kaikkein onnellisempia ydinperheissä ja mt-tapauksia nimenomaan yh-perheissä joissa huoltajana äiti.
Missä tällainen tutkimus on? On erilaisia yksinhuoltajaperheitä. On esim. eri asia, jos on erottu esim. väkivaltaisen isän takia tai jos isä on kuollut. Ensimmäisen tilanteessa välttämättä edes ero ei suojele lapsia väkivallalta, kun isä häiriköi. Miesten yh-perheitä on nyt lähtökohtaisesti hyvin vähän, kuka edes tietää sellaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sanotussa ydinperheessä eläessä lapsuuteni oli jatkuvaa pelkäämistä. Pelkäsin mennä koulusta kotiin ja että löydänkö jonkun kuolleena tai joudunko itse uhriksi. Eron jälkeen taas sain elää normaalia elämää. Kotiin menemistä ei tarvinut enää pelätä.
Minulla on ollut mielenterveysongelmia, vaikka minulla oli onnellinen lapsuus ydinperheessä. Työelämän paineet, ilmastonmuutos, korona, Ukrainan sota, seksin vähäisyys
Mistä tuli ajatus, että kaikkien mielenterveysongelmat ovat peräisin lapsuudesta saati perhemuodosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologinen "isäni" tappoi pikkusisarukseni ja vaimonsa. Olivat siis keskenään ydinperhe, missä biologiset vanhemmat.
Sitä ap ihannoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologinen "isäni" tappoi pikkusisarukseni ja vaimonsa. Olivat siis keskenään ydinperhe, missä biologiset vanhemmat.
Sitä ap ihannoi.
Semmoset psykoosit siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tutkittu mm vankeja ja heidän taustojaan. On selvää, että taustoilta on löytynyt adhd:a tavallista enemmän, myös huono - osaisuutta ja vanhempien eroja. Jossakin oli että puolella vangeista oli ollut vanhempien ero. Eli varsin pitkä ja vaikuttava seuraamus voi tulla kun perhe rikkoontuu.
Se ei näy heti vaan voi kehittyä elämän ja ajan myötä. Ihmiset myös eroovat herkemmin jos omat vanhemmat ovat eronneet. Sukupolvien huono jatkumo jatkuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskelan h i rv i öt olivat ydinperheestä. Ihanan terveitä mieleltään..not.
Poikkeus vahvistaa säännön
Ei ole mitään sääntöä. Vain sinun propagandasi.
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu mm vankeja ja heidän taustojaan. On selvää, että taustoilta on löytynyt adhd:a tavallista enemmän, myös huono - osaisuutta ja vanhempien eroja. Jossakin oli että puolella vangeista oli ollut vanhempien ero. Eli varsin pitkä ja vaikuttava seuraamus voi tulla kun perhe rikkoontuu.
Se ei näy heti vaan voi kehittyä elämän ja ajan myötä. Ihmiset myös eroovat herkemmin jos omat vanhemmat ovat eronneet. Sukupolvien huono jatkumo jatkuu...
Tämä! Vaikutukset näkyvät usein pidemmällä ajanjaksolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi.. Mun lapsella ei ole ongelmia.
Vielä. Ja ei se tarkoita etteikö niitä poikkeuksia ole. Myös nainen on onnellisin kun on naimisissa.
Mies on onnellisin naimisissa, naisilta se lyhentää elinaikaa (ilmiselvistä syistä) ja vie elämänenergian. Minun jo nyt aikuinen lapseni on fiksu, empaattinen ja ahkera. Menestyy omilla ansioillaan. Ydinperheissä kasvaneilla kavereillansa on kaikenlaista haastetta (päihteet jne). Olen (olin) yh.
Sama tarina minulla.
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu mm vankeja ja heidän taustojaan. On selvää, että taustoilta on löytynyt adhd:a tavallista enemmän, myös huono - osaisuutta ja vanhempien eroja. Jossakin oli että puolella vangeista oli ollut vanhempien ero. Eli varsin pitkä ja vaikuttava seuraamus voi tulla kun perhe rikkoontuu.
Se ei näy heti vaan voi kehittyä elämän ja ajan myötä. Ihmiset myös eroovat herkemmin jos omat vanhemmat ovat eronneet. Sukupolvien huono jatkumo jatkuu...
Oletko hölmö? Suurimmalla osalla vangeista perheessä on ollut vaikeita ongelmia kuten väkivaltaa, päihdeongelmia ja mielenterveyden ongelmia. Lastensuojelun asiakkuus hyvin tavallista.
Mitäpä jos nyt tajuaisit, että jos toinen tai molemmat vanhemmat on päihdeongelmaisia tai hakkaa toisiaan tai lapsiaan, mikään yhdessä pysyminen ei tuo lapselle turvallista lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan väite ei pidä paikkaansa. On tehty tutkimus esimerkiksi koulussa pärjäämisessä ja siinä todettiin, että yh-perheitten lapset pärjäsivät yhtä hyvin koulussa kuin ns. ehjien perheiden. Ei ollut mitään eroja. Tämä kertoo omaa kieltään myös siitä, että perheen muotonei aiheuta mt-ongelmia, vaan ne johtuvat aina minkä tahansa perheen, köyhän, rikkaan, pienen, suuren, keskeisistä ihmissuhteista, siitä, miten lapsista pidetään huolta ja miten heitä kasvatetaan.
Kouluthan ovatkin pahimpia aivopesupaikkoja.. Kyllä kaikki tilastot kertoo ydinperheen puolesta.
Joillain on patologinen tarve julistaa vastuutonta ydinperherasisimiaan.
olet niin aivopesty
Tässä ajassa on kärjistyneet monet ongelmat, jotka eivät katso sitä, onko perhe ydinperhe vai eroperhe. Oletko koskaan ajatellut, minkälaista perhe-elämä on voinut olla ennen eroa ja mitkä ovat sen vaikutukset kaikkeen? Aika harva tekee eropäätöstä impulsiivisesti hetken päähänpistosta vaan ongelmallista perhe-elämää jatketaan "lasten takia" usein aivan liian pitkään, vaikka perheessä olisi vaikka minkälaisia ongelmia (päihde, mielenterveys, väkivalta jne.). Ja ne jättävät lähtemättömät jäljet lapsiin. Kun toinen vanhempi jää yksin sen jälkeen hoitamaan siitä kaikesta aiheutuneita jatkumoita, niin resurssit ovat rajalliset. Voi olla, ettei toinen vanhempi pysty omien ongelmiensa saati halua osallistua mihinkään millään tavalla, tai jos osallistuu niin siitä aiheutuu lisää ongelmia.
Asiat harvoin ovat kovin mustavalkoisia ja tietämättä kenenkään elämää ja taustoja on turha lähteä neuvomaan ketään, miten pitäisi tehdä. Yhteiskunta ei myöskään ole millään tavalla ajantasalla näiden ongelmien kanssa ja tuki on usein surkean heikko, etenkin ennakoivissa palveluissa. Kun mitään tukea ei ole saatavissa ei vanhemmille saati lapsille, niin siinä ehtii moni asia eskaloitua pahoin ja lopulta tarvitaankin todella tukevia palveluita. Vyyhti on niin monisäikeinen, että on lähes lapsellista lähteä kommentoimaan sitä noin yksinkertaisella argumentilla.