Sanotaan, että 40-vuotiaalla on enää 5 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi. Onko 40-vuotiaana raskautuneita täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän lapsuuden ystäväni vanhemmat saivat lapsensa n. 40-vuotiaina, ystäväni pikkusisaruksella vaikea autismi. Parissa tuttavaperheessä myös yli 40-vuotiaina saadut lapset; molemmissa perheissä toinen lapsista ihan täysin terve ja toinen taas vaikeasti vammainen. Riskit on siis ymmärrettävä ja hyväksyttävä, ne on iän myötä korkeammat. Jollekin ne kehitysvammaiset lapset kuitenkin syntyvät.

Näistä ei voi kuitenkaan vetää päätelmää, että lasten autismi tai vammaisuus johtuisi vanhemman iästä. Tilanne olisi voinut hyvin olla sama jo nuorempanakin. Kahden asian yhtäaikainen esiintyminen ei tarkoita, että niiden asioiden välillä on syy-seuraussuhde.

Kyllä se nimenomaan tarkoittaa syy-seuraussuhdetta silloin kun yhtäaikainen esiintyminen on tilastollisesti merkitsevää, kuten tässä tapauksessa.

Tässä puhuttiinkin siitä, ettei jonkun yksittäisen henkilön kohdalla voi päätellä syy-seuraussuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän anneta jokaisen elää elämäänsä itselleen sopivalla tavalla. Kaikki eivät halua vanhemmiksi kaksivitosena ja se on täysin ok. Monelle oikea ja paras aika on kolme-nelikymppisenä ja tämä on yhtä ok. Ei ole niin vaikeaa.

Ehdottomasti näin. Minulle paras ja oikea aika oli nuorena ja sekin on yhtä ok. Eiköhän anneta jokaisen elää kuten haluaa. 😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

Eipä tässä nelikymppisenä voi oikein mitään jännää enää tehdä, vaikka pikkulapsia ei olekaan. Ei kehtaa lähteä baareihin eikä reppureissamaan eikä mitään mitä parikymppiset tekee. Ei ne edes seuraansa kelpuuta. Katsoo vain oudosti ja supisee selän takana, jos menee edes juttelemaan tai minnekään nuoremman väen tapahtumiin.

t. 41 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän lapsuuden ystäväni vanhemmat saivat lapsensa n. 40-vuotiaina, ystäväni pikkusisaruksella vaikea autismi. Parissa tuttavaperheessä myös yli 40-vuotiaina saadut lapset; molemmissa perheissä toinen lapsista ihan täysin terve ja toinen taas vaikeasti vammainen. Riskit on siis ymmärrettävä ja hyväksyttävä, ne on iän myötä korkeammat. Jollekin ne kehitysvammaiset lapset kuitenkin syntyvät.

Näistä ei voi kuitenkaan vetää päätelmää, että lasten autismi tai vammaisuus johtuisi vanhemman iästä. Tilanne olisi voinut hyvin olla sama jo nuorempanakin. Kahden asian yhtäaikainen esiintyminen ei tarkoita, että niiden asioiden välillä on syy-seuraussuhde.

Kyllä se nimenomaan tarkoittaa syy-seuraussuhdetta silloin kun yhtäaikainen esiintyminen on tilastollisesti merkitsevää, kuten tässä tapauksessa.

Tässä puhuttiinkin siitä, ettei jonkun yksittäisen henkilön kohdalla voi päätellä syy-seuraussuhteita.

Ei se matemaattisesti tosi ja todistettu syy-seuraussuhde yksittäistapauksessakaan mihinkään katoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

En ymmärrä tätä, että on pakko jotenkin kilpailla näissä asioissa. Sinulle paras tapa elää voi olla jonkun toisen painajainen ja päinvastoin. Eiköhän anneta jokaisen elää omannäköistä elämää itselle sopivalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

Eipä tässä nelikymppisenä voi oikein mitään jännää enää tehdä, vaikka pikkulapsia ei olekaan. Ei kehtaa lähteä baareihin eikä reppureissamaan eikä mitään mitä parikymppiset tekee. Ei ne edes seuraansa kelpuuta. Katsoo vain oudosti ja supisee selän takana, jos menee edes juttelemaan tai minnekään nuoremman väen tapahtumiin.

t. 41 v

Ai. Minä kun taas koen että esim. salilla (ylipäätään harrastuksissa) käyminen, matkustelu kotimaassa ja ulkomailla, leffassa käyminen, shoppailu, terassilla käyminen jne jne ei ole vain nuorien parikymppisten asioita. En käsitä miten et kehtaa lähteä reppureissaamaan. Ikävää että käytät ainoan elämäsi siten ettet kehtaa toteuttaa haaveitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuo prosentti 100%, ei ole olemassa naisia jotka eivät raskautuisi vaikka 50v jos kysyt vauvafoorumilta. Vaikka mikään tilasto ei tue tuota, niin täältä voit lukea kuinka joka ainut nainen väittää, että kaikki voivat tulla raskaaksi vaikka haudassa.

Jep, jännä miten se pieni prosentti löytää itsensä näihin ketjuihin aina kertomaan hedelmällisyydestään.

Eipä silti mainita niitä lapsen kromosomihäiriöitä tai superallergioita, eikä mainita sanallakaan vanhempien äitien lasten oppimisvaikeuksista yms.

Biologinen fakta on, että nelikymppisellä naisella munasoluissa on jo niin paljon kromosomipoikkeamia, että täysin terveen lapsen saaminen on oikeasti ihme.

Ja vaikka lapsi syntyisi päällisin puolin terveenä, siellä on tosi paljon lieviä kehityshäiriöitä taustalla.

Itse en lähtisi enää nelikymppisen munasoluillani riskeeraamaan, 38-vuotiaana saatiin hoidoilla

esikoinen, ja aika hyvin tuli lääkäreiltä kuultua todennäköisyyksiä ylipäätään onnistua.

Munasoluja oli paljon, amh-arvot vastasivat alle kolmekymppisen naisen arvoja.

20 munasolusta vain viisi oli kehityskelpoisia, ja vain kaksi kromosomeiltaan täysin normaaleja.

Se että nuo kaksi olisi luomuna löytäneet tiensä hedelmöitettyinä kohtuun, on tilastollisesti lähes mahdotonta.

Tietysti jos ei ole väliä, onko lapsi täysin terve, niin ei kun vaan lottoa vetämään!

Eiköhän sinun munasoluissasi ole jotain vikaa, kerta olet hoitoja tarvinut. Ne naiset, jotka tulevat luomusti raskaaksi, niillä oletettavasti on munasolut kunnossa. Yleensä ne "huonot" munasolut ei hedelmöity tai menee kesken.

Hoidoissa myös tähdätään mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Luomusti raskaaksi tulo on aivan eri asia. Luulisi myös erilaisten hoitojenkin rasittavan munasoluja, ei sellaiset hormonimäärät ole hyväksi kenellekään. Saati jos munasoluja kerätään ym. Kyllä kai sellainenkin alentaa niiden laatua

Ei alenna. Vaan naisen ikä. Tuo mainittu otanta koskee ihan kaikkia naisia, vaikka munasoluja olisi paljon, seassa huomattava enemmistö heikkolaatuisia.

Et selvästi ymmärrä biologiasta ja äidin iän vaikutuksesta kromosomipoikkeamiin.

Täälläkin jankataan vaan että menkat tulee ja munasoluja riittää, vaikka ne eivät kerro mitään munasolujen laadusta.

Tästä löytyy sivukaupalla tutkimuksia netistä, munasolujen laatu heikkenee radikaalisti 35 ikävuoden jälkeen. Eikä tämä ole yksilöllistä, vaan näin käy ihan kaikille naisille.

Raskautta se ei poissulje, mutta aika ison riskin luomuna lasta yrittävät yli nelikymppiset ottavat.

Kaikki kehityshäiriöt eivät näy heti päällepäin.

Tämä munasolujen laadun heikkeminen on siis tieteellinen fakta, ei mielipide eikä uskon asia.

Vauvapalstalla vaan puhutaan näistä iäkkäämmistä äideistä, muttei heidän lapsistaan, joilla monilla myöhemmin oppimisvaikeuksia myöhemmällä iällä tai muita sairauksia. Esimerkiksi autismin kirjoa esiintyy eniten vanhempien äitien lapsilla.

https://www.scientificamerican.com/article/autism-maternal-age/

https://www.trianglen.dk/en/about-fertility/female-infertility/egg-qual…

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/26/moni-heraa-lapsitoiveeseen-lii…

https://progyny.com/education/age-fertility/

Pakko kommentoida tuohon 35v ikään sen verran, että tietenkin jokaisella naisella hedelmällisyys heikkenee tietyn iän jälkeen. Mutta ei se mene niin, että jos täyttää tällä viikolla 35 niin ensi viikolla hedelmällisyys on romahtanut. Osalla nopeampi heikentyminen alkaa lähempänä neljääkymppiä, osalla kolmekymppisenä. Kyllä tässä on paljonkin yksilöllistä vaihtelua.

Mun äiti sai mun nuorimman sisaruksen 40+-vuotiaana. Se sai parhaimmat geenit. Kuuluu Mensaan ja on opiskellut tohtoriksi asti tekniikan alalta. Itse synnyin ensimmäisenä kun äiti oli 30+. Mun äo on paljon alhaisempi ja en saanut edes yliopistoa käytyä loppuun. 

Monet +40v raskautuvat kyllä, mutta raskaudet päättyvät varhain keskenmenoon. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sain kuopuksen 39 v ja samassa huoneessa synnärillä oli 43 v ensisynnyttäjä. Kiuru ja Malmivaara pyöräytti muksut 49 vuotiaana.

Tämähän riippuu ihan omasta hedelmällisyydestäsi. Toki kaikenlaiset riskit ovat suuremma mitä vanhemmat vanhemmat ovat.

Kiuru kävi Virossa hoidoissa

Näissä keskusteluissa tulee aina ilmi se miten iso osa ihmisistä ei ymmärrä tilastoja. Vedetään päätelmiä, että joku keskimääräinen riskiprosentti tai ikäarvio kertoo jokaisen yksittäisen ihmisen kohtalon vaikka näin ei ole vaan sinne mahtuu yksilöllisiä eroja ja muita selittäviä tekijöitä paljonkin.

Olin 42 kun mieheni kanssa ehkäisy petti ja tulin raskaaksi. Oli aika shokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

En ymmärrä tätä, että on pakko jotenkin kilpailla näissä asioissa. Sinulle paras tapa elää voi olla jonkun toisen painajainen ja päinvastoin. Eiköhän anneta jokaisen elää omannäköistä elämää itselle sopivalla tavalla.

Ai se on kilpailua jos osallistuu keskusteluun ja kertoo oman kokemuksen asioihin. 😂 Nyt antaa av-palsta taas parastaan.

Itse olen kirjoittanut vain tuon alkuperäisen viestin. Yllätyin, kuinka paljon tässä ketjussa päivystää nuorena äidiksi tulleita peukutuksista päätellen ja ärhäkkänä kommentoimassa. En usko, että ketään kiinnostaa, että te olette 2- ja 3-kymppisinä kökkineet kotona lasten kanssa. Eikö tämä ollut 4-kymppisten äitien ketju. 😄

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa tulee aina ilmi se miten iso osa ihmisistä ei ymmärrä tilastoja. Vedetään päätelmiä, että joku keskimääräinen riskiprosentti tai ikäarvio kertoo jokaisen yksittäisen ihmisen kohtalon vaikka näin ei ole vaan sinne mahtuu yksilöllisiä eroja ja muita selittäviä tekijöitä paljonkin.

Älä nyt! Kaikki 40 + synnyttäjät saa autistisen tai vammaisen lapsen, kun av-mamma niin sanoo. Ei kannata. Mitäs ette hankkineet lapsia heti 18-vuotiaana. Urat ei ole selityksiä, ammattikoulu riittää

En ymmärrä miksi joitain häiritsee niin paljon se jos toiset saa lapsia myöhemmällä iällä. Mikä siinä rassaa niin kamalasti?

Onhan naiset tulleet raskaaksi 40+ vuotiaina jo entisvanhaan. Tästä hyvä esimerkki on mummoni joka on 1930-luvulla pyöräyttänyt 2 lasta päälle nelikymppisenä ja ihan luomusti. Nykyajan 40-vuotiaat on varmasti terveempiä ja parempi kuntoisia kuin vaikka 30-vuotiaat 100 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

Eipä tässä nelikymppisenä voi oikein mitään jännää enää tehdä, vaikka pikkulapsia ei olekaan. Ei kehtaa lähteä baareihin eikä reppureissamaan eikä mitään mitä parikymppiset tekee. Ei ne edes seuraansa kelpuuta. Katsoo vain oudosti ja supisee selän takana, jos menee edes juttelemaan tai minnekään nuoremman väen tapahtumiin.

t. 41 v

Ai. Minä kun taas koen että esim. salilla (ylipäätään harrastuksissa) käyminen, matkustelu kotimaassa ja ulkomailla, leffassa käyminen, shoppailu, terassilla käyminen jne jne ei ole vain nuorien parikymppisten asioita. En käsitä miten et kehtaa lähteä reppureissaamaan. Ikävää että käytät ainoan elämäsi siten ettet kehtaa toteuttaa haaveitasi.

Totta kai kaikkea voi tehdä ja pitääkin tehdä, mutta ne asiat tuntuu ihan erilaiselta kaksikymppisenä kuin nelikymppisenä. Se sellainen huoleton, ihana nuoruuden huuma vaan katoaa iän myötä, vaikka kuinka tekisi kaikkea kivaa vanhempana. On myös ihan eri olla nuorena sinkku ja lapseton kuin sitten vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joitain häiritsee niin paljon se jos toiset saa lapsia myöhemmällä iällä. Mikä siinä rassaa niin kamalasti?

Niillä käy kateeksi, kun joku saa niiden mielestä kaiken. Vapaan nuoruuden, uran ja vielä lapsen. Jostain pitää jäädä paitsi, niin kuin nuorena lapset hankkineetkin. Ne on uskotelleet aina itselleen että vapaa nuoruus meni, mutta onpas mulla ainakin lapset. Että niillä joilla on pitkä nuoruus ei sitten ole lapsia. Paitsi että sitten niillä yhtäkkiä onkin. Eihän sellainen käy päinsä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan naiset tulleet raskaaksi 40+ vuotiaina jo entisvanhaan. Tästä hyvä esimerkki on mummoni joka on 1930-luvulla pyöräyttänyt 2 lasta päälle nelikymppisenä ja ihan luomusti. Nykyajan 40-vuotiaat on varmasti terveempiä ja parempi kuntoisia kuin vaikka 30-vuotiaat 100 vuotta sitten.

Niinpä. Mun isomummukin teki kolme nuorinta lasta vielä 40+ iässä. 1920-luvulla. Eikä olleet kaksosia, vaan kolme eri kertaa oli raskaana vielä 40+ iässä. Kaikki lapset oli vielä terveitäkin.

Eka 38 v ja toinen 41 v ja kolmas 43 v

Ei vaikeaa

Nopeasti parista kierrosta kaikki

Ja joo riippuu mistä riippuu

Joillain miehestä joillain naisesta ja jotkut kuten minä pamahtaa paksuksi heti. Mutta exän kanssa ei onnistunut kymmenessä vuodessakaan