Sanotaan, että 40-vuotiaalla on enää 5 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi. Onko 40-vuotiaana raskautuneita täällä?

Höpö höpö, suurin osa 40v naisista tulee vielä suht nopeasti raskaaksi. He vaan harvemmin sitä huutelevat, toisin kuin he joilla ongelmia asian kanssa.

Ennen ehkäisyn keksimistä, oli aivan tavallista että, naiset saivat nelikymppisenä vielä lapsen tai kaksi.

Raskaudet 40,43 ja 45 vuotiaana. Olemme yrittäneet lapsia ikävuodesta 27 lähtien. Kävimme 28-35 vuotiaana hedelmöityshoidoissa. Mutta lopulta totuttelimme ajatukseen lapsettomuudesta.

Kaikki rauskaudet olivat luomuja ja yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain kuopuksen 39 v ja samassa huoneessa synnärillä oli 43 v ensisynnyttäjä. Kiuru ja Malmivaara pyöräytti muksut 49 vuotiaana.

Tämähän riippuu ihan omasta hedelmällisyydestäsi. Toki kaikenlaiset riskit ovat suuremma mitä vanhemmat vanhemmat ovat.

Sekin täytyy tietysti mainita että muut e ivät voi tietää mitä lääketieteellisiä apuja on käytetty raskaaksi tuloon, ei vaikka kuinka sanoisivat että ihan luomu!!! Ei välttämättä vain kerrota noin hlökohtaista asiaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloit menstuoida 11v, on mahdollisuutesi huonot. Jos kuukautisesi alkoivat vasta 16v, on sinulla vielä parempi sauma saada lapsi yli 40 vuotiaana.

Jos kuukautiset alkavat varhain, vaihdevuodet tulevat yleensä vanhemmalla iällä. Myöhään alkaneet kuukautiset ennakoivat yleensä varhaisia vaihdevuosia. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että naisilla, joilla kuukautiset alkavat myöhään, voi olla keskimääräistä matalammat hormonitasot.

FSH:n pitääkihn olla matala, ei korkea.

Tunnen useita, jotka ovat saaneet lapsensa yli 35v. Ei kai tuossa ole mitään sellaista on/off-nappulaa, että tasan 40v menettää hedelmällisyytensä kuin simsalabim vaan. Yksilökohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuo prosentti 100%, ei ole olemassa naisia jotka eivät raskautuisi vaikka 50v jos kysyt vauvafoorumilta. Vaikka mikään tilasto ei tue tuota, niin täältä voit lukea kuinka joka ainut nainen väittää, että kaikki voivat tulla raskaaksi vaikka haudassa.

Jep, jännä miten se pieni prosentti löytää itsensä näihin ketjuihin aina kertomaan hedelmällisyydestään.

Eipä silti mainita niitä lapsen kromosomihäiriöitä tai superallergioita, eikä mainita sanallakaan vanhempien äitien lasten oppimisvaikeuksista yms.

Biologinen fakta on, että nelikymppisellä naisella munasoluissa on jo niin paljon kromosomipoikkeamia, että täysin terveen lapsen saaminen on oikeasti ihme.

Ja vaikka lapsi syntyisi päällisin puolin terveenä, siellä on tosi paljon lieviä kehityshäiriöitä taustalla.

Itse en lähtisi enää nelikymppisen munasoluillani riskeeraamaan, 38-vuotiaana saatiin hoidoilla

esikoinen, ja aika hyvin tuli lääkäreiltä kuultua todennäköisyyksiä ylipäätään onnistua.

Munasoluja oli paljon, amh-arvot vastasivat alle kolmekymppisen naisen arvoja.

20 munasolusta vain viisi oli kehityskelpoisia, ja vain kaksi kromosomeiltaan täysin normaaleja.

Se että nuo kaksi olisi luomuna löytäneet tiensä hedelmöitettyinä kohtuun, on tilastollisesti lähes mahdotonta.

Tietysti jos ei ole väliä, onko lapsi täysin terve, niin ei kun vaan lottoa vetämään!

Kyllähän nuorenkin naisen munasoluissa voi olla noita kromosomipoikkeamia, jotka tuottavat *päällisin puolin* terveen lapsen. Ei tällaisia päällisin puolin terveitä lapsia ohjata mihinkään kromosomitutkimuksiin. En usko että mainitsemasi superallergiat tai oppimisvaikeudet olisivat äidin iästä kiinni.

Itse kysymykseen: tunnen kaksi vähän päälle 4-kymppisenä lapsen saanutta ja yhden, joka oli jo lähemmäs 50-vuotias lapsen saadessaan.

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyskeskustelussa on oikeastaan kiinnostavinta, miten vähän vanhana äidiksi tulevia naisia kokonaisuutena on. Jos osa saa omilla soluilla ja osa luovutetuilla soluilla, miten kokonaismäärä ei ole suurempi? Onko jokin sosiaalinen normi niin vallitseva?

Oli äidiksi haluava sitten itsellinen tai parisuhteessa oleva, kai oman perhetoiveen toteuttaminen on tavoittelun arvoista? Vai rajaavatko yksityisten klinikoiden maksut joukkoa niin vahvasti? 

En väheksy adoptiota tai puolison lapsen bonusvanhemmaksi ryhtymistä, mutta ei sellaisiakaan lapsia niin vaan saa. Kumppanuusvanhemmuuteen taas yleensä vaaditaan raskaaksi tulo.

Harva nainen kai on jo ennen miehen tapaamista yhtä avoin kuin esim. Hanna Wass, joka on julkisuudessa korostanut, että miehellä pitäisi olla lapset tehtynä.

Moni nainen voisi itse tehdä lapsen miehelleen, jos miehellä on toimivat sukusolut. Tai hankkia oman lapsen muuten, jolloin parisuhteeseen ei kohdistuisi rajaavaa ehtoa.

Suurin osa naisista "tekee" lapset nuorempina. Nelikymppiset lasta haluavat ovat pieni vähemmistö. Jos kukaan ei käyttäisi ehkäisyä, tottakai nelikymppiset naisten hedelmällisyys luku olisi korkeampi. Mutta suurin osa ei enää lapsista haaveile.

Joo. Sovittiin, että kolmas saa tulla. Raskauduin 3 kuukaudessa. Olen saanut kaikki lapset yli 35 vuotiaana.

Tulin vahingossa raskaaksi yhden yön suhteesta 47-vuotiaana. Esivaihdevuosioireita oli ollut 42-vuotiaasta alkaen, joten oletin että on äärimmäisen epätodennäköistä raskautua. Mutta ovulaatioita tapahtui silloin tällöin, ja se seksikerta sitten osui yhteen ovulaation kanssa.

Mun kaverin äiti on saanut kaks lasta yli nelikymppisenä ja molemmat terveitä ja tosi fiksuja ja kovasti korkeakouluttautumassa. 

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyskeskustelussa on oikeastaan kiinnostavinta, miten vähän vanhana äidiksi tulevia naisia kokonaisuutena on. Jos osa saa omilla soluilla ja osa luovutetuilla soluilla, miten kokonaismäärä ei ole suurempi? Onko jokin sosiaalinen normi niin vallitseva?

Oli äidiksi haluava sitten itsellinen tai parisuhteessa oleva, kai oman perhetoiveen toteuttaminen on tavoittelun arvoista? Vai rajaavatko yksityisten klinikoiden maksut joukkoa niin vahvasti? 

En väheksy adoptiota tai puolison lapsen bonusvanhemmaksi ryhtymistä, mutta ei sellaisiakaan lapsia niin vaan saa. Kumppanuusvanhemmuuteen taas yleensä vaaditaan raskaaksi tulo.

Harva nainen kai on jo ennen miehen tapaamista yhtä avoin kuin esim. Hanna Wass, joka on julkisuudessa korostanut, että miehellä pitäisi olla lapset tehtynä.

Moni nainen voisi itse tehdä lapsen miehelleen, jos miehellä on toimivat sukusolut. Tai hankkia oman lapsen muuten, jolloin parisuhteeseen ei kohdistuisi rajaavaa ehtoa.

Suurin osa naisista "tekee" lapset nuorempina. Nelikymppiset lasta haluavat ovat pieni vähemmistö. Jos kukaan ei käyttäisi ehkäisyä, tottakai nelikymppiset naisten hedelmällisyys luku olisi korkeampi. Mutta suurin osa ei enää lapsista haaveile.

Lapsettomuushoidoissa nelikymppiset on yliedustettuina. Myös hoitotulokset on huonompia. Lääkärit ovat yksimielisiä, että ei kannata lykätä lastenhankintaa.

Se on ennen ehkäisyn yleistymistä ollut ihan tavallista, että saadaan lapsia nelikymppisenä, en ymmärrä miksi siinä nykyäänkään olisi mitään erikoista. Väite hedelmällisyyden romahtamisesta 35-vuotiaana on myös yksinkertaistettua ja vääristynyttä tietoa jostain satojen vuosien takaa, se luku on jäänyt vaan tiukasti elämään ja sillä on ollut hyvä syyllistää ja pelotella naisia. Kannattaa huvikseen lukea ihan ulkomaisia tekstejä aiheesta. Kyllähän se ikä tietenkin vaikuttaa suurestikin, mutta ei ole ollenkaan niin suoraviivaista kun kuvitellaan. Kätevästi hedelmällisyyskeskustelussa myös unohdetaan miesten osuus. Jos nainen ei tule raskaaksi se vika voi olla myös miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Nämä on hirveän yksilöllisiä asioita. Moni taas ei todellakaan parikymppisenä halua menettää nuoruuttaan ja ovatkin paljon paremmin valmiita vanhemmuuteen vasta myöhemmällä iällä kun muuta elämää on saanut jo nähdä. Monta näkökulmaa näissä eikä oikeita tai vääriä polkuja.

Hyvän lapsuuden ystäväni vanhemmat saivat lapsensa n. 40-vuotiaina, ystäväni pikkusisaruksella vaikea autismi. Parissa tuttavaperheessä myös yli 40-vuotiaina saadut lapset; molemmissa perheissä toinen lapsista ihan täysin terve ja toinen taas vaikeasti vammainen. Riskit on siis ymmärrettävä ja hyväksyttävä, ne on iän myötä korkeammat. Jollekin ne kehitysvammaiset lapset kuitenkin syntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin raskaaksi 48-vuotiaana. Vahingossa.

Tyttö on nyt jo 16.

Täytyy sanoa ,että vähän pelotti raskausaikana. Onneksi pelot osoittautuivat turhiksi. Raskausaika meni hyvin ja tyttö on terve.

Edellisestä lapsesta oli kuusi vuotta aikaa.

Kyllä vtuttaisi kuulla 16-vuotiaana olevansa vahinko.

Minkä ikäisenä sait itse kuulla olevasi vahinko?

Vierailija kirjoitti:

Minä juuri lopetin ehkäisyn käytön, kun täytin 40. Ei enää pelkoa raskaudesta <3

Niinhän sä luulet.

Tuu sit tänne kuittailee sitten kun lapsesi on syntynyt. Nään jö kristallipallosta, että kohta on jollain vauvamaha.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän lapsuuden ystäväni vanhemmat saivat lapsensa n. 40-vuotiaina, ystäväni pikkusisaruksella vaikea autismi. Parissa tuttavaperheessä myös yli 40-vuotiaina saadut lapset; molemmissa perheissä toinen lapsista ihan täysin terve ja toinen taas vaikeasti vammainen. Riskit on siis ymmärrettävä ja hyväksyttävä, ne on iän myötä korkeammat. Jollekin ne kehitysvammaiset lapset kuitenkin syntyvät.

Näistä ei voi kuitenkaan vetää päätelmää, että lasten autismi tai vammaisuus johtuisi vanhemman iästä. Tilanne olisi voinut hyvin olla sama jo nuorempanakin. Kahden asian yhtäaikainen esiintyminen ei tarkoita, että niiden asioiden välillä on syy-seuraussuhde.

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.