Sanotaan, että 40-vuotiaalla on enää 5 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi. Onko 40-vuotiaana raskautuneita täällä?

Itse raskauduin 41-vuotiaana ja synnytin sitten 42-vuotiaana. Tosin lapsen isä on viriili 26-vuotias mies, liekö sillä merkitystä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

Eipä tässä nelikymppisenä voi oikein mitään jännää enää tehdä, vaikka pikkulapsia ei olekaan. Ei kehtaa lähteä baareihin eikä reppureissamaan eikä mitään mitä parikymppiset tekee. Ei ne edes seuraansa kelpuuta. Katsoo vain oudosti ja supisee selän takana, jos menee edes juttelemaan tai minnekään nuoremman väen tapahtumiin.

t. 41 v

Ai. Minä kun taas koen että esim. salilla (ylipäätään harrastuksissa) käyminen, matkustelu kotimaassa ja ulkomailla, leffassa käyminen, shoppailu, terassilla käyminen jne jne ei ole vain nuorien parikymppisten asioita. En käsitä miten et kehtaa lähteä reppureissaamaan. Ikävää että käytät ainoan elämäsi siten ettet kehtaa toteuttaa haaveitasi.

Totta kai kaikkea voi tehdä ja pitääkin tehdä, mutta ne asiat tuntuu ihan erilaiselta kaksikymppisenä kuin nelikymppisenä. Se sellainen huoleton, ihana nuoruuden huuma vaan katoaa iän myötä, vaikka kuinka tekisi kaikkea kivaa vanhempana. On myös ihan eri olla nuorena sinkku ja lapseton kuin sitten vanhempana.

Niinpä.  Ei sitä voi olla huoleton ja villi ja kunnolla hullutella. Katsovat vain että mikä mt-tapaus tuokin vanha akka oikein on.  30+ ja etenkin 40+ odotetaan olevan asiallinen ja aikuinen, 20+ saa vielä olla hölmön hullutteleva nuori. 

Aloituksesi on harhaanjohtava, sillä tarkoitat todennäköisyyttä raskautua yhdessä kierrossa. Parikymppisenä tuo todennäköisyys on 20 % luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

Eipä tässä nelikymppisenä voi oikein mitään jännää enää tehdä, vaikka pikkulapsia ei olekaan. Ei kehtaa lähteä baareihin eikä reppureissamaan eikä mitään mitä parikymppiset tekee. Ei ne edes seuraansa kelpuuta. Katsoo vain oudosti ja supisee selän takana, jos menee edes juttelemaan tai minnekään nuoremman väen tapahtumiin.

t. 41 v

Ai. Minä kun taas koen että esim. salilla (ylipäätään harrastuksissa) käyminen, matkustelu kotimaassa ja ulkomailla, leffassa käyminen, shoppailu, terassilla käyminen jne jne ei ole vain nuorien parikymppisten asioita. En käsitä miten et kehtaa lähteä reppureissaamaan. Ikävää että käytät ainoan elämäsi siten ettet kehtaa toteuttaa haaveitasi.

Totta kai kaikkea voi tehdä ja pitääkin tehdä, mutta ne asiat tuntuu ihan erilaiselta kaksikymppisenä kuin nelikymppisenä. Se sellainen huoleton, ihana nuoruuden huuma vaan katoaa iän myötä, vaikka kuinka tekisi kaikkea kivaa vanhempana. On myös ihan eri olla nuorena sinkku ja lapseton kuin sitten vanhempana.

Niinpä.  Ei sitä voi olla huoleton ja villi ja kunnolla hullutella. Katsovat vain että mikä mt-tapaus tuokin vanha akka oikein on.  30+ ja etenkin 40+ odotetaan olevan asiallinen ja aikuinen, 20+ saa vielä olla hölmön hullutteleva nuori. 

Toiset näköjään kangistuu ja saa tätimäisen olemuksen jo nelikymppisenä. Oma on menetyksenne, pönöttäkää sitten vaan. 😂😂😂

Tiedän pari naista, jotka ovat aloittaneet lapsenteon vasta noin 45-vuotiaina. Molempien raskaudet on saatu aikaan luovutetuilla soluilla, ei naisten omilla.  Toisella on kolme lasta, toisella yksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari naista, jotka ovat aloittaneet lapsenteon vasta noin 45-vuotiaina. Molempien raskaudet on saatu aikaan luovutetuilla soluilla, ei naisten omilla.  Toisella on kolme lasta, toisella yksi. 

Ihan hyvä vaihtoehtohan se on tuokin. Ei sillä ole kaikille väliä, että niillä lapsilla pitää olla omat geenit. Omia lapsia ne silti on. Ei kukaan tule niitä viemään pois. Lisäksi pelkkä kasvatuskin tuo paljon yhteisiä asioita. 

Ihmettelen myös kyllä raivoa jota vanhemmalla iällä lapsen saanut osassa herättää. Kiinnostaisi oikeasti kuulla, että mikä siinä ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

Eipä tässä nelikymppisenä voi oikein mitään jännää enää tehdä, vaikka pikkulapsia ei olekaan. Ei kehtaa lähteä baareihin eikä reppureissamaan eikä mitään mitä parikymppiset tekee. Ei ne edes seuraansa kelpuuta. Katsoo vain oudosti ja supisee selän takana, jos menee edes juttelemaan tai minnekään nuoremman väen tapahtumiin.

t. 41 v

Ai. Minä kun taas koen että esim. salilla (ylipäätään harrastuksissa) käyminen, matkustelu kotimaassa ja ulkomailla, leffassa käyminen, shoppailu, terassilla käyminen jne jne ei ole vain nuorien parikymppisten asioita. En käsitä miten et kehtaa lähteä reppureissaamaan. Ikävää että käytät ainoan elämäsi siten ettet kehtaa toteuttaa haaveitasi.

Totta kai kaikkea voi tehdä ja pitääkin tehdä, mutta ne asiat tuntuu ihan erilaiselta kaksikymppisenä kuin nelikymppisenä. Se sellainen huoleton, ihana nuoruuden huuma vaan katoaa iän myötä, vaikka kuinka tekisi kaikkea kivaa vanhempana. On myös ihan eri olla nuorena sinkku ja lapseton kuin sitten vanhempana.

Niinpä.  Ei sitä voi olla huoleton ja villi ja kunnolla hullutella. Katsovat vain että mikä mt-tapaus tuokin vanha akka oikein on.  30+ ja etenkin 40+ odotetaan olevan asiallinen ja aikuinen, 20+ saa vielä olla hölmön hullutteleva nuori. 

Toiset näköjään kangistuu ja saa tätimäisen olemuksen jo nelikymppisenä. Oma on menetyksenne, pönöttäkää sitten vaan. 😂😂😂

En ole ollenkaan tätimäinen, paljon puuhaan kaikkea, mutta kyllä se vaan totuus on, että nuoruus on elettävä silloin kun on oikeasti nuori. Nelikymppisenä ne tekemiset eivät vaan tunnu samalta. Ei ole ollenkaan sitä samaa vapauden huumaa mitä on parikymppisenä. Ja noinhan sen kuuluukin mennä. Toki jos haluat olla joku Tauski pukeutumisessa ja haluat ihmisten nauravan sulle, kun kuvittelet olevasi kovinkin cool keski-ikäisenä hilluessasi pitkin kaupunkia, niin saathan sinä olla. Lähinnä vaan herättää myötähäpeää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari naista, jotka ovat aloittaneet lapsenteon vasta noin 45-vuotiaina. Molempien raskaudet on saatu aikaan luovutetuilla soluilla, ei naisten omilla.  Toisella on kolme lasta, toisella yksi. 

Tuo kolme lasta kuulostaa, uskomattomalta, kun eikö Suomessa ole yläikärajana hoidoille 45 vuotta yksityisellä? Toki hän on voinut käydä hoidoissa ulkomailla.

En 40-vuotiaana tullut raskaaksi, vaan 44-vuotiaana. Hyvin helposti kävi. Kroppa otti kyllä enemmän itseensä kuin edellisistä raskauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari naista, jotka ovat aloittaneet lapsenteon vasta noin 45-vuotiaina. Molempien raskaudet on saatu aikaan luovutetuilla soluilla, ei naisten omilla.  Toisella on kolme lasta, toisella yksi. 

Ihan hyvä vaihtoehtohan se on tuokin. Ei sillä ole kaikille väliä, että niillä lapsilla pitää olla omat geenit. Omia lapsia ne silti on. Ei kukaan tule niitä viemään pois. Lisäksi pelkkä kasvatuskin tuo paljon yhteisiä asioita. 

Se on muuten jännät nuo geenit. Oma lapsi ei ole välttämättä tippaakaan vanhempiensa näköinen. Sitten joku ihan random tyyppi toisella puolen Suomea on ihan kuin itsensä kaksoisolento, vaikka ei ole mitään sukua. 

Itse kommentoisin, että monestikaan et voi itse valita milloin lapsesi syntyvät tai saatko edes lapsia. Itse olisin halunnut äidiksi jo ennen 4-kymppiä, mutta niin vain ei tapahtunut. Onneksi kuitenkin sain lapsen vielä 4-kymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kommentoisin, että monestikaan et voi itse valita milloin lapsesi syntyvät tai saatko edes lapsia. Itse olisin halunnut äidiksi jo ennen 4-kymppiä, mutta niin vain ei tapahtunut. Onneksi kuitenkin sain lapsen vielä 4-kymppisenä.

Itekin luin joskus tapauksesta, jotka oli nuoresta asti yrittäneet lasta, pitkien hoitojen kanssa. Ei koskaan onnistunut. Sitten 40+ yhtäkkiä vahingossa luomusti raskaana. Palstalaisten mielestä sellaisenkin pitäis varmaan tehdä vain abortti heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan teille jotka jaksaa vaippa- ja uhmaruljanssit yli 40-vuotiaana. Itse sain ainoan lapseni 26-vuotiaana ja jo silloin valvominen esim. vauvavuotena tuntui vaikelta. Yksilöllistähän se taitaa olla, toiset jaksaa paremmin vaikka ikää olis jo enemmänkin.

Olin 26-vuotiaana elämästä ja vapaudesta nauttiva yliopisto-opiskelija. 😄 Nyt 3-kymppinen ja nautin edelleen elämästä, toki lapsenteko mielessä taustalla. Hyvin jaksaisin vaikka 4-kymppisenä.

Niin, puolensa ja puolensa kuten kaikilla asioilla. Mulla siinä neljänkympin tietämillä on itsenäistyvä lapsi, velaton talo ja kaiken kukkuraksi olen nykypäivän mittapuulla nuori tai ainakin nuorekas; perustavathan toiset siinä iässä perheitä.

Eipä tässä nelikymppisenä voi oikein mitään jännää enää tehdä, vaikka pikkulapsia ei olekaan. Ei kehtaa lähteä baareihin eikä reppureissamaan eikä mitään mitä parikymppiset tekee. Ei ne edes seuraansa kelpuuta. Katsoo vain oudosti ja supisee selän takana, jos menee edes juttelemaan tai minnekään nuoremman väen tapahtumiin.

t. 41 v

Ai. Minä kun taas koen että esim. salilla (ylipäätään harrastuksissa) käyminen, matkustelu kotimaassa ja ulkomailla, leffassa käyminen, shoppailu, terassilla käyminen jne jne ei ole vain nuorien parikymppisten asioita. En käsitä miten et kehtaa lähteä reppureissaamaan. Ikävää että käytät ainoan elämäsi siten ettet kehtaa toteuttaa haaveitasi.

Totta kai kaikkea voi tehdä ja pitääkin tehdä, mutta ne asiat tuntuu ihan erilaiselta kaksikymppisenä kuin nelikymppisenä. Se sellainen huoleton, ihana nuoruuden huuma vaan katoaa iän myötä, vaikka kuinka tekisi kaikkea kivaa vanhempana. On myös ihan eri olla nuorena sinkku ja lapseton kuin sitten vanhempana.

Niinpä.  Ei sitä voi olla huoleton ja villi ja kunnolla hullutella. Katsovat vain että mikä mt-tapaus tuokin vanha akka oikein on.  30+ ja etenkin 40+ odotetaan olevan asiallinen ja aikuinen, 20+ saa vielä olla hölmön hullutteleva nuori. 

Toiset näköjään kangistuu ja saa tätimäisen olemuksen jo nelikymppisenä. Oma on menetyksenne, pönöttäkää sitten vaan. 😂😂😂

Ootko sä naisversio tuosta palstan 55+ miehestä, joka menee omasta mielestään ihan kolmivitosesta, kun laittaa tennarit ja farmarit ja lippiksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin raskaaksi 48-vuotiaana. Vahingossa.

Tyttö on nyt jo 16.

Täytyy sanoa ,että vähän pelotti raskausaikana. Onneksi pelot osoittautuivat turhiksi. Raskausaika meni hyvin ja tyttö on terve.

Edellisestä lapsesta oli kuusi vuotta aikaa.

Kyllä vtuttaisi kuulla 16-vuotiaana olevansa vahinko.

Juu, se kannattaa kertoa jossain muussa iässä.

Olen 40 vuotias. Down riski oli 1: 1600, 18 trisomia 1: 100000 ja 13 trisomia 1: 100000.

T. Rv 20

Höpöjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä palsta sikäli, että vähän väliä täällä huudellaan miten syntyvyys pitäis saada nousuun, mutta sitten jos joku on hankkimassa lasta 40+ tai edes 35 +, niin se ei missään nimessä palstalaisille käy.

Minusta taas tuntuu siltä, varsinkin tällä palstalla, kuin juuri monet toivoisivat saavansa lapsen vasta 40+ vuotiaana. Vastaavia keskusteluja on mielestäni ollut usein.

Varsinaisesti tuskin kukaan on tätä sen kummemmin estämässä. Tietyt biologiset faktat nyt vaan on asialle olemassa, halusi sitä tai ei.

Itse en ehkä kauheasti laskisi sen varaan, että aina on poikkeuksia olemassa ja pienempi todennäköisyys, varsinkaan silloin, jos asia on erittäin tärkeä kuten itselleni. Toki aina emme saa syystä tai toisesta valita elämämme kulkua.

Malmivaara ja Kiuru olivat 47 kun tulivat raskaaksi, eikä 49 kun joku kirjotti.

Tod.näköisesti ei edes luomusi vaikka muuta väittäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Malmivaara ja Kiuru olivat 47 kun tulivat raskaaksi, eikä 49 kun joku kirjotti.

Tod.näköisesti ei edes luomusi vaikka muuta väittäisivät.

Korj; kirjoitti ja luomusti.