Tervehditkö, jos olet kävelyllä, lenkillä vastaantulijoita?

Ei. Tampereella olisi outoa jos sanoisi kaikille moi, moi, moips. Keskustassa se valitettavasti on kai yleisempää, että ihmiset hokevat moita maanisesti. Naapureille ei aina ehdi, jos ollaan kaukana toisistaan.

Jos toinen tervehtii, niin totta kai vastaan. Mutta en juuri tervehdi oma-aloitteisesti. Toisaalta tuntuu jotenkin hassulta ohittaa toinen puolen metrin päästä sanomatta mitään, mutta toisaalta taas se kai kuuluu asiaan täällä Suomessa.

Se "hei" maksaa. Kannattaa säästellä.

Joskus kyllä. Pururadalla yms metsäreiteillä. Joskus myös pyöräteillä, kun on hiljaista ja tunnin lenkkiin ei mahdu kuin yksi vastaantulija. Usein se on vaan hymy ja nyökkäys, tai pelkkä hymy, sellainen yhteisyyden tunnustus. Ja varsinkin jos saman tyypin kanssa tapaa usein samalla lenkillä. Sitten on niitä miehiä, joilla on naama valmiiksi niin norsunvitulla, ettei tule kyllä mieleenkään. Sitten on erikseen kansallispuistot vaellusreitteineen, kovin usein en ole ollut, mutta mielestäni siellä kaikki vastaantulevat tervehtivät toisiaan?

Maalla tervehdin. Kaupungissa yleensä en, mutta joskus maalla pidempään oltuani se jää päälle. Tervehdykseen tottakai vastaan aina.

En kadulla tai kävelytiellä, mutta jos umpimetsässä metsäpolulla joku tulee vastaan, niin on kyllä tapana tervehtiä. Ja kiittää, jos toinen väistää.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tampereella olisi outoa jos sanoisi kaikille moi, moi, moips. Keskustassa se valitettavasti on kai yleisempää, että ihmiset hokevat moita maanisesti. Naapureille ei aina ehdi, jos ollaan kaukana toisistaan.

Onhan se kyllä outoa, jos Tampereella sanoo moi eikä moro.

Täällä Heseissä ei puututa vaikka puskassa olisi moniosaajaviisikko parhaillaan ullattamassa.

Miksi pitäisi lenkillä tervehtiä vastaantulijoita? Kellä on kävelyllä ollessa lenkki mukana?

Varsinkin, jos samat naamat tulee kävelyllä vastaan miltei päivittäin.

Näinhän niitä tuttuja alkaa tulemaan.

Tervehdin takaisin jos mua tervehditään ja juttelen muutaman sanan jos joku juttelee mulle. Muuten en tuntemattomia tervehdi, paitsi rappukäytävässä sanon moi.

Asun stadissa ja tervehdin ainoastaan hiljaisemmilla teillä sellaisia vanhempia ihmisiä jotka selvästi hakee kontaktia katsomalla esimerkiksi silmiin tai hymyilemällä. Suosittelen muuten kaikille palstalaisille kiinnittämään vanhuksiin huomiota missä liikuttekin, ovat moni yksinäisiä varsinkin leskeksi jäätyään.

Olen kyllä miettinyt, että pitäisikö alkaa moikkaamaan paria tyyppiä, jotka tulevat usein vastaan kävelylenkillä, mutta en ole sitten viitsinyt. Vähän hymyillyt joskus. Sitten taas talvella, kun hiihtelen tuolla joen jäällä, niin siellä suurin osa tervehtii toisiaan, itse myös.

Moikkailen, jos toinen tapittaa tai vaikuttaa muuten ottavan kontaktia. Jos painattaa ohi luurit korvilla muhun vilkuilematta niin en moikkaa. Toisinaan olen varmaan itse se luurit korvilla vilkuilematta painattaja ja silloin en moikkaile, ellei joku tervehdi niin selvästi että saa jotenkin huomioni. Näin maalla ja kaupungissa. Eli yritän vähän oman ja vastaantulijan fiiliksen mukaan asiasta stressaamatta.

Jos tulee katsekontakti niin saatan nyökätä tai pienen hymyn tehdä. Toinen paikka on hautausmaa missä nyökkäillään usein.

Metsä/patikkapolulla tervehdin aina mutta kaupungilla en koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee katsekontakti niin saatan nyökätä tai pienen hymyn tehdä. Toinen paikka on hautausmaa missä nyökkäillään usein.

AAARRRGGHHH 😂 😂