Kannattaako olla rehellinen? parisuhteesta ov

anteeksiantamatonta, uskon, että se vielä löytyy sieltä. Näetkö teidät kävelemässä käsi kädessä lastenne luo katsomaan tuoreinta lastenlasta?

Tunnet varmaan kumppanuutta, ystävyyttä, hellyyttä, kaipausta jne. Eikö se nyt ole sitä rakkautta?



Jos etsit jotain sellaista että sukat pyörii jalassa joka päivä, niin avioliitto ei ole sellaista, ainakaan joka päivä (viikko/kuukausi/vuosi).



Ottakaa aikaa itsellenne kahdestaan, jakakaa kotityöt molempia tyytdyttävällä tavalla ja jatkakaa samaan malliin pari vuotta. Rakkaus on ja onni on pienissä asioissa ja arjessa. Jätä pois mielestäsi nuo ajatukset. Arkesi ja onnesi on tässä ja nyt.

rakastaminen on sitä että... pystyisin tuntemaan tuon miehen jotenkin juuri minulle " omaksi ja sopivaksi" , että hänet nähdessään tulisi mieleen jotain positiivista. Että meillä olis jonkinlainen henkinen yhteenkuulumisen tunne. Että hän sytyttäisi mut fyysisesti. Jotain tollaista kai.

Hän rakastaa sinua, eikö se ole jo positiivista? Oikeasti, malta mielesi! Ruoho ei ole vihreämpää toisella puolen ja samat aatokset tulevat pintaan jossain vaiheessa useimmissa suhteissa. Niistä vain on mentävä ylitse.

" Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa."



Rakkaus ei ole vain hyvä fiilis. Todellinen rakkaus koetellaan silloin, kun ei huvita tai tunnu rakastuneelta. Naimisiin mentäessä on luvattu rakastaa myötä- ja vastamäessä, ja teillä on nyt se vastamäki. Jos miehesi on kunnollinen ja haluaa vielä olla kanssasi, niin minusta teet todella väärin häntä kohtaan, jos jätät hänet huvittamattomuuden takia. Minusta ainut hyväksyttävä syy jättää toinen on se, jos häneltä ei saa vastarakkautta, välittämistä ja huolenpitoa omasta halusta ja yrittämisestä huolimatta. Tällaista välinpitämättömyyttä voi olla esim. fyysinen tai henkinen väkivalta, alkoholin väärinkäyttö tai toistuva pettäminen.

maltan mieleni siis :)



Ja tyydyn toistaiseksi taloudelliseen kumppanuuteen

...olipa kauniisti kirjoitettu 4. :) Ja olen myös samaa mieltä..



Oletko kauan jo tuntenut noin? Nimittäin itse muistan yhden suhteen katkaisseeni aikoinaan vähän turhan hätäisesti, myöhemmin tajusin että olisin vielä voinut jatkaa...



Tietenkin jossain vaiheessa tulee " stoppi" ja ei kannata enää yrittää vaan. Mutta kehottaisin silti vielä miettimään pitkään...

Sen ajatuksen avulla olen päässyt yli muutamista " ei kiinnosta, ei sytytä" -kausista.

Tilanteenne ei kuulosta edes kovin pahalta, koska perusasiat ovat kunnossa. Näitä normaaliin parisuhteeseen kuuluvia kausia tulee ja menee. Ehkä huomaat vuoden, parin päästä että kannatti kestää yli tylsänkin ajan.

Siitähän pitkässä suhteessa on kyse. Kaikenlaisia kausia tulee ja menee, mutta tahdon avulla/voimalla suhdetta jaksaa jatkaa.



Ihmissuhteet ovat aaltoliikettä. Kadonnut kipinä on mahdollista löytää uudelleen, mutta usein se kyllä vaatii pientä vaivannäköä. Meidän suhteellemme teki hyvää osallistua viime talvena Kataja ry:n järjestämään Rikasta minua -kurssille. Kurssilla ei etsitty syyllisiä eikä osoiteltu ketään, vaan erikseen ja yhdessä oman kumppanin kanssa mietittiin suhteen vahvuuksia ja hyviä puolia. Samalla kerrottiin niitä asioita, joista itse piti ja joita haluaisi lisää suhteeseen. Niinhän siinä kävi, että suhde roihahti uuteen kukoistukseen, vaikken sitä olisi uskonut ennen kurssia.



Googlaa Kataja ry, löydät lisää tietoa aiheesta.