Kuinka vallattomia teidän 3-vuotiaat ovat? Tuntuu, että oman kanssa repeää pää!

Koitapa huvikseen yks päivä niin, ettet toru ja kiellä vaan päinvastoin kehut aina ylenpalttisesti kun joku menee oikein. Lapsi herää miettimään..

Tepsii!

Yö = nukkuu kello 20-7 heräilemättä



Aamuherätys = heräilee itsekseen jos ei ehditä herättää, köllöttelee sängyssä, saattaa mennä leikkimään ja tulee sitten ehkä pyytämään aamupalaa, jos muut eivät ole hereillä (esim. viikonloppuna)



Aamupala = syö yleensä sen mitä eteen laitetaan eli leivän tai muroja ja juo lasillisen maitoa, muunkaan ruuan kanssa ei pelleile



Leikkii hyvin itsekseen ja jos haluaa katsoa videoita, niin katsoo alusta loppuu.



Itkee vain jos loukkaa itsensä tai suuttuu veljelleen tai on väsynyt tai kipeä.



Ei sotke tahalleen. Eli ei ole paha possu.



Pukemisessa ei aina keskity, mutta ei yleensä rähinöi.



Oikeastaan meidän kolmevuotiaassa on ärsyttävää vain se, kun hän tappelee kuusivuotiaan isoveljensä kanssa. Välillä toki kokeilee kiellettyjä juttuja, mutta ei uhmakkaana vaan uteliaana.



Varmasti ap:n kolmevuotiaan käytökseen vaikuttaa aika paljon se vauva. Mustasukkaisuus saa aikaa rasittavaa käytöstä. Koita kestää. Kyllä se siitä helpottaa.

Yö: poika nukkuu perhepetissä eikä heräile. Pikkusiskonsa (1v8kk) sen sijan nukkuu huonommin



Aamuherätys: herää puoli kahdeksan pintaan ja herättää siskonsa että menevät leikkimään (jos isosisko ei ole koulussa niin hänetkin herätetään)



Aamupala: kysyn mitä haluat. Haluaa aina joko puuroa tai paahtoleipää ja juustoa. Syö oikeastaan ihan hyvin. Nyt hänellä on kausi, että haluaa yllättää äidin ilosesti ja syö tosi tarkkaan kaiken loppuun.



Tykkää touhuta ja joskus katsoa piirrettyjä. Välillä keksivät pikkusiskon kanssa " hauskoja" ideoita kun äiti ei näe, mutta yleensä ovat aika nätisti vaikka vilinää riittää. Kun poika oli kipeenä niin pikkusiskonsa ihan epätoivoisesti huuteli että " tule pelleilemään" .



Joskus poika on tottelematon ja tekee juuri päin vastoin kun pitäisi. Kannan arestiin ja se auttaa.



Mä en ole syömisten kanssa kauhean tarkka, eli jos nyt ei ihan suoraan heittele ruokaa lattialle jne niin hyvä. Tiedän itse että lasten mielestä voi olla hauskaa syödä kummallisella tavalla joten pienet murut eivät minua vaivaa.



Minäkin luulen, että teillä liittyy hyvin paljon pikkusisarukseen ja menee kyllä aikanaan ohi. Olen samaten sitä mieltä, etät kokeile pitää yksi päivä ettet suutu, kehut vaan kaikesta mitä tekee vähänkin sinne päin oikein.

kuulostaa ihan tutulta, meillä ei tosin sitä vauvaa edes. Vauva tietty saattaa lisätä kiukkufiiliksiä mut kyllä täyttää uhman kaikki kriteerit. Meidän tyttö osaa olla todella rasittava ja kaipaa jatkuvaa huomiota ja kun ei saa niin alkaa ärsyttää. Ollaan alettu laittaa jäähylle omaan huoneeseen kun meno alkanut lähtee käsistä eli lyö ja huutaa. Kyse on 3,5 vuotiaasta joka on hyvin tasapainoinen lapsi (päiväkodissa sanovat ja tiedän itsekin) eli yritä jaksaa ja muista olla itse aikuinen!

Yö -> Nukkuu yleensä läpi yön heräämättä. Joskus tulee hakemaan isiä kaveriksi pissalle, joskus käy yksin. Ei tule viereen, koska tietää, ettemme anna hänen siihen jäädä. Nukahtaminen illalla on _mielettömän_ vaikeaa. Saattaa joskus mennä pari tuntiakin, vaikka on selvästi väsynyt.



Aamuherätys (ensimmäinen) -> Herää noin 10 tunnin kuluttua siitä, kun on nukahtanut. Yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä. Tulee kyllä kovalla ryminällä makuuhuoneeseen ja herättää yleensä vauvan ja minut laittamalla koko valaistuksen päälle ja hyppäämällä sänkyyn.



Aamupala -> Kuulostaa täysin samalta kuin ap:n lapsella :) Eli tarjottu aamupala ei joko kelpaa tai sitten hän ei osaa päättää, kumpaa haluaa, tai sitten hyväksyy jonkun vaihtoehdon, mutta ei kuitenkaan syö kunnolla loppuun saakka. Syö yleensä tosi vähän aamuisin. Aikaa menee aamupalaan kuten kaikkiin muihinkin ruokailuihin järjettömän kauan, vähintään puoli tuntia. Joskus keskeytän ruokailun, kun kestää niin kauan, mutta se taas johtaa kitinään ja kiukkuamiseen ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Olen huomannut, että se tehoaa, jos pääsemme joskus hereille ennen kuin vauva herää tai jos vauva on herännyt niin aikaisin, että olen laittanut hänet jo ulos päikyille ennen kuin poika herää. Tätä tapahtuu kyllä todella harvoin.



Leikkiä ja touhuamista, tietty joulun tullessa siivoilua. -> Välillä leikkii itsenäisesti autoillaan, usein kärttää minua mukaan leikkimään. Joskus haluaa piirtää tai lähteä ulos. Videoita ei halua katsoa. Yleensä tämä menee hyvin lukuunottamatta sitä, kun vaatimalla vaatii minua leikkimään kanssaan. Käymme paljon kerhoissa ym. juuri siksi, että poika saisi oman ikäistä leikkiseuraa, jota kaipaa todella paljon.



Koko pitkä päivä vastaavaa tottelemattomuutta, vauvan kiusausta, turhaa itkemistä ja kirkumista. -> Meilläkin paljon tottelemattomuutta ja vauvan kiusaamista. Olen huomannut, että mitä enemmän pystyn antamaan pojalle kahdenkeskeistä aikaa ja huomiota, sitä vähemmän on tottelemattomuutta ja riehumista. Eli joka päivä ainakin kerran oikein kunnollista keskittynyttä yhdessäoloa lapsen kanssa.



Lapsi itkee joka mahdollisesta asiasta. Ja sotkee tahalleen. -> Meillä ei hirveästi itketä paitsi, jos poika on päässyt liian väsyneeksi tai nälkäiseksi. Nälkäiseksi pääsee usein, kun ei syö tarjottua ruokaa. Väsyneeksikin joskus, kun unirytmi heittelee. Koska ei illalla nukahda, niin yritän välillä jättää päikkäreitä pois, mutta se tuo mukanaan sitten armottoman päiväväsymyksen. Meilläkin sotketaan, mutta en ole varmaa, onko kaikki tahallista. Osa ainakin on. Ruokalappu on kyllä käytössä. Ei poika oikein vielä osaakaan syödä kovin siististi. Tuo satsumatouhu on tuttua.



Niin ja vielä se lyhytpinnaisuus. Alkaa ottamaan puseroa päältään, jos ei heti saa on älytön elämä valmis. -> Joo tuttua on. Olen tulkinnut sen niin, että hän haluaisi osata, mutta kun ei osaa, niin se toki harmittaa. Yleensä yritän sanoa " älä huuda, vaan tule pyytämään apua" ja se tehoaakin. siitä olen onnellinen, että hän nykyään edes yrittää riisua ja pukea itse. Sitäkin saimme kauan odottaa.



Kohta itken jo itsekin, tai olen jo itkenytkin kun en enää ymmärrä mitä tehdä. -> Tiedän tunteen. Itken ja välillä huudan pojalle, mistä seuraa morkkis. Uskon tämän johtuvan meillä ainakin vauvan syntymästä ja nyt oikeastaan ekaa kertaa puhjenneesta uhmaiästä.

1v8kk pikkuveikkaa kiusataan välillä, samoin 8kk ikäistä pikkusiskoa, mutta yllättävän vähäistä mustasukkaisuus on ollut.

Ruokailun kanssa joskus on hankalaa...en tykkää, en syö, en jaksa.

Pukemisen kanssa tulee joskus riitaa: tyttö osaa hienosti pukea itse, mutta ei halua, ja väittää ettei osaa. Kun autan, hän saa raivarit: MÄÄ ITTE!

Leluja ei muisteta viedä omaan huoneeseen, ja yleensä just se lelu kiinnostaa joka jommalla kummalla pikkusisaruksista on kädessä.

Varsinaisia itkuhuutoraivareita, sellaisia jossa heittäydytään maahan ja hakataan nyrkeillä ja potkitaan, ei ole ollut ikinä. Ja hyvä niin, olen taas jo 4.kk raskaana enkä jaksaisi tai pystyisikään rauhoittelemaan raivoavaa kolmevuotiasta!

Tyttömme on vilkas, energinen, koko ajan juoksemassa tai pomppimassa, ja puhuu taukoamatta. Mutta yllättävän hyvin hän tottelee tarvittaessa.

Yön nukkuu n. 21-7, yleensä heräämättä. Aamulla huutelee huoneestaan, pitää hakea, haluaa aluksi olla pitkään sylissä, myös aamiaispöydässä ja yleensä annamme, jos molemmat vanhemmat on paikalla ja toinen voi hoitaa pikkusiskon (1,5 v) syömisen.



Aamiaisella syö mitä annetaan, yleensä leipää, joskus muroja. Hitaasti, eikä ihan heti herättyään.



Aamupäivällä leikkii tai ulkoillaan, tai osallistuu kotitöihin. Ei ole hetkeäkään yksin ja hyvin vähän siskon kanssa kahdestaan, mieluummin osallistuu kotitöihin koska haluaa olla aina aikuisen seurassa.



Useimmat vaikeat tilanteet liittyvät pukemiseen, siitä ei tykkää. Jos yrittää (useimmiten ei edes yritä) pukea paitaa tai muuta, hermostuu kuten ap:n lapsi jos ei heti onnistu. Ulkovaatteiden pukemisessa sisko on isoveljeä aktiivisempi.



Päiväruokaa syö mitä annetaan, huonolla ruokahalulla. Pelleilee syödessään, temppuilee tuolilla, mutta ei sotke tahallaan. Ruoan jälkeen nukutetaan pikkusisko, on mukana ja lepäilee sängyllä/kuuntelee kirjaa.



Päivän paras hetki on pikkusiskon unien aikana, kun saa kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Tehdään sellaisia, mitä ei siskon kanssa pysty (vaikeammat askartelut, leipomiset ym).



Iltaisin tehdään sitten vaihtelevasti kaikenlaista, loppuillasta on levotonta jos ei olla oltu missään illalla ja ei ole saanut energiaa purettua.



Enimmäkseen pojan kanssa on minusta helppoa, rasittavaa lähinnä pukeminen. Mutta en voisi kuvitellakaan, että hän jaksaisi olla yksin esim. kun siivoan saunaa (meillä piirretyt katsotaan myös aikuisen seurassa, ei halua katsoa yksin). Vauva varmaan vaikuttaa teillä touhuun, mutta ajattelisin myös, että kannattaisi ehkä koittaa antaa lapselle omaa aikaa kun vauva nukkuu kotihommien sijaan? Tietty joulunaika on tässä vähän poikkeus, kun hommaa voi olla enemmän, mutta itse rajoitan kyllä kotihommat minimiin päivän aikana (teen illalla kun mies on lasten kanssa) ja niissä mitä teen poika on mukana. Voi tulla muuten orpo tai yksinäinen olo, joka purkautuu hankalampana käytöksenä. En tiiä, kunhan arvailen.