Kaverimiehen kanssa meni yli kaverirajan ja nyt tuntuu epävarmalta
Oltiin pitkään kavereita ja oli tosi kivaa jutella kaikenlaista, en koskaan miettinyt yhtään asioita vaan juttelin mitä tuli mieleen ja käyttäydyin luontevasti. Joitakin viikkoja sitten kuitenkin meni yli kaverirajan ja nyt tilanne on tosi vaivalloinen kun toinen vaikuttaa jotenkin oudolta ja itsekin koen oloni epävarmaksi.
Juteltiin siis tuon tapahtuman jälkeen ja sovittiin että ollaan vain kavereita. Mutta mitä tässä nyt pitäisi ajatella? Haluaisin takaisin tuon aiemman rennon kaveruuden.
Kommentit (48)
Nainen78 kirjoitti:
Mies ja nainen voivat olla ihan pelkästään kavereita. Mulla kaverimies, joka on ihan hetero perheellinen mies. Minäkin perheellinen hetero nainen. Ollaan tunnettu jo 25 vuotta eikä ikinä koskaan ole käynyt mielessäkään mitään muuta.
Ollaan tunnettu jo ennen meidän puolisoita toisemme.
Tämä, kuten tuo toinenkin ketjun "mullakin on miehiä kavereina"-kommentti, kertoo vain siitä, että heteronaiselle mies voi olla pelkkä kaveri. Sitähän ei kukaan epäilekään. Miehet ovat niitä joilla fantasiat laukkaa ja toiveet ainaisesti elää naispuolisia "kavereitaan" kohtaan.
Vai lukeeko ketjua heteromies, jolla hyviä naispuolisia kavereita, joihin ei ole ihastunut?
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus, ettei mies ja nainen voisi olla kavereita keskenään. Ehkä se ei onnistu, jos kyseisten miehen ja naisen välillä on jotain keskinäistä kemiaa, tai seksuaalista vetovoimaa, mutta jokainen koskaan deittaillut, tai kumppania etsinyt tasan tietää, ettei kaikkien kanssa sellaisia tunteita koskaan synny.
Kaveruus onnistuu silloin vallan mainiosti, koska ihminen voi olla hyvä tyyppi, vaikka sitä jotakin romanttis-seksuaalisessa mielessä ei olisi.
Siinä pitää olla samalla jotain hyötyä. Muuten siinä ei ole mitään järkeä. Nainen esimerkiksi puhuu eri kieltä, jolloin pääsee itse harjoittelemaan vierasta kieltä.
Mulla on ollu useampiakin mies kavereita, mutta kyllä niissä on ollut ennemmin tai myöhemmin jotain muutakin. Siis että kännissä alkavat vihjailemaan, lähentelemään tms. Sitten voi taas mennä monta vuotta platonisesti, kunnes jostain syystä homma taas aktivoituu. Ja itsekin olen jollain tavalla "ihastunut" heihin. En siis haluaisi panna, mutta jotain siinä on ekstraa verrattuna sellaisiin miehiin joiden kanssa on vain asialliset välit, ei mitään ystävyyttä tai kaveruutta.
En väitä todellakaan että kaikilla on näin, mutta mulla on. Sen kyllä ymmärrän täysin ja siihen uskon, jos on sellainen kaverimies jonka kanssa suhde päättynyt yhteisymmärryksessä halujen puutteeseen. Noissa keisseissä se voi toimia kun sitä bensaa ei ole enää jäljellä.
Ei teidän kaveruus enää.palaa ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus, ettei mies ja nainen voisi olla kavereita keskenään. Ehkä se ei onnistu, jos kyseisten miehen ja naisen välillä on jotain keskinäistä kemiaa, tai seksuaalista vetovoimaa, mutta jokainen koskaan deittaillut, tai kumppania etsinyt tasan tietää, ettei kaikkien kanssa sellaisia tunteita koskaan synny.
Kaveruus onnistuu silloin vallan mainiosti, koska ihminen voi olla hyvä tyyppi, vaikka sitä jotakin romanttis-seksuaalisessa mielessä ei olisi.
Ei ole yhtään outo ajatus. Normaalit ihmiset ovat seksuaalisia olentoja.
Outo ajatus, ettei mies ja nainen voisi olla kavereita keskenään. Ehkä se ei onnistu, jos kyseisten miehen ja naisen välillä on jotain keskinäistä kemiaa, tai seksuaalista vetovoimaa, mutta jokainen koskaan deittaillut, tai kumppania etsinyt tasan tietää, ettei kaikkien kanssa sellaisia tunteita koskaan synny.
Kaveruus onnistuu silloin vallan mainiosti, koska ihminen voi olla hyvä tyyppi, vaikka sitä jotakin romanttis-seksuaalisessa mielessä ei olisi.