Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi änkeätte isoja (4-5v) lapsia rattaisiin että
Kommentit (59)
Pääsisitte ilmaiseksi bussiin.
Ikuiset traumat lapselle. Noloa.
Ei siitä lapsi mitään traumoja saa.
Mutta se mikä oikeasti tapahtuu on se, ettei lapsi opi kunnolla kävelemään eikä etenkään juoksemaan.
Itse laitoin molempien poikieni kanssa rattaat jäähylle kaupunkireissuille ennen kuin täyttivät kahtakaan vuotta. Koska olen sitä mieltä, että kävely on hyvä asia. Niinpä kummankin pojan kanssa on voinut 5-vuotiaana mennä pitkillekin metsäretkille ilman, että tarvitsee kuulla "emmä jaksa enää" -marinaa.
En ollut tätä edes kunnolla tajunnut ennen kuin kerran otin 4-vuotiaan tytön vuorokaudeksi hoitoon. Ajattelin että onpa hyvä sää, mennään lähimetsään kävelylle. Reilu vartti aikaa ja vajaa kilometri hyvää ja tasaista polkua loivaan alamäkeen, ja tämän sirorakenteisen ja muuten niin reippaan tytön "jalkoja väsytti". En aluksi meinannut uskoa tätä edes todeksi, mutta niin se vaan meni, ja paluumatka tehtiin suurimmaksi osaksi reppuselässä kantaen. Omien poikieni kanssa (samassa iässä) tämä olisi ollut vasta kierroksen alku.
Ja, tosiaan, erona oli se että tämän 4-vuotiaan kanssa oli aina ulkoiltu rattaiden kanssa, koska sen kanssa on niin paljon helpompi ulkoiluttaa koiraa. Koira koitui tässä tapauksessa siis erikoisella tavalla lapsen kunnon turmioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se niitten lasten mielestä ole noloa, eikä tuon ikäistä saa pysymään niissä rattaissa, ellei lapsi ole siihen suostuvainen.
Totta kai saa pysymään. Ostaa kaupasta valjaat ja kytkee lapsen niillä rattaisiin. Kun solki on selän takana niin ei isompikaan lapsi saa sitä auki.
Lapsenlapseni oli perintötekijöistään johtuen pikkuisena ikäisiään reilusti pidempi. Ei se 2-3-vuotiaana silti muita ikäisiään enempää jaksanut kävellä vaan otti helposti päikkärit rattaissa.
Mutta siinähän mulkoilitte.
No mun mielestä 2km matka käveltynä aamulla seiskan jälkeen on liikaa vaadittu 4-vuotiaalta. Toinen lapsistani käveli sen mielellään pienenä, mutta toinen ei ole ikinä pitänyt kävelystä. Ilman kiirettä kyllä kävellään, mutta mielestäni arkiaamut eivät olleet aika, jolloin kävelemistä harjoitellaan. Ja vaikka meillä oli ne rattaat mukana, iltapäivisin kotiin päin hän käveli usein.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapseni oli perintötekijöistään johtuen pikkuisena ikäisiään reilusti pidempi. Ei se 2-3-vuotiaana silti muita ikäisiään enempää jaksanut kävellä vaan otti helposti päikkärit rattaissa.
Mutta siinähän mulkoilitte.
Eihän lapsen kävelyjaksaminen riipu iästä vaan koosta. Jos on iso niin on isommat lihakset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsisitte ilmaiseksi bussiin.
Ikuiset traumat lapselle. Noloa.Ei siitä lapsi mitään traumoja saa.
Mutta se mikä oikeasti tapahtuu on se, ettei lapsi opi kunnolla kävelemään eikä etenkään juoksemaan.
Itse laitoin molempien poikieni kanssa rattaat jäähylle kaupunkireissuille ennen kuin täyttivät kahtakaan vuotta. Koska olen sitä mieltä, että kävely on hyvä asia. Niinpä kummankin pojan kanssa on voinut 5-vuotiaana mennä pitkillekin metsäretkille ilman, että tarvitsee kuulla "emmä jaksa enää" -marinaa.
En ollut tätä edes kunnolla tajunnut ennen kuin kerran otin 4-vuotiaan tytön vuorokaudeksi hoitoon. Ajattelin että onpa hyvä sää, mennään lähimetsään kävelylle. Reilu vartti aikaa ja vajaa kilometri hyvää ja tasaista polkua loivaan alamäkeen, ja tämän sirorakenteisen ja muuten niin reippaan tytön "jalkoja väsytti". En aluksi meinannut uskoa tätä edes todeksi, mutta niin se vaan meni, ja paluumatka tehtiin suurimmaksi osaksi reppuselässä kantaen. Omien poikieni kanssa (samassa iässä) tämä olisi ollut vasta kierroksen alku.
Ja, tosiaan, erona oli se että tämän 4-vuotiaan kanssa oli aina ulkoiltu rattaiden kanssa, koska sen kanssa on niin paljon helpompi ulkoiluttaa koiraa. Koira koitui tässä tapauksessa siis erikoisella tavalla lapsen kunnon turmioksi.
No täytyy sanoa, että minunkin tyttöni on aina ollut huono kävelemään. Rattaat myytiin pois 3-vuotiaana ja autottomana käveltiin joka päivä päiväkotiin ja takaisin. Mutta valitusta se aika usein oli, vaikka kaikkeni yritin tehdä matkoista kivoja. Kaikki vapaa-ajan kävelyt myös menivät samalla kaavalla eli muutaman sadan metrin jälkeen jo väsytti. Hänelläkin on veljiä, jotka ovat olleet aina kovia kävelemään ja juoksemaan. Olen jälkikäteen miettinyt, että olisiko niitä rattaita pitänyt pidempään hänen kanssaan käyttää, jotta kävelystä ei olisi muodostunut hänelle noin epämukavaa asiaa. Ehkä sekään ei olisi auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule traumoja tuollaisesta. Joskus on pakko ottaa rattaat mukaan, etenkin aamuisin kun on tuhoton kiire päiväkotiin ja sieltä töihin. Mulla on huono selkä, en voi kantaa kiukkuilevaa tai muuten vaan hidastelevaa lasta päiväkotiin.
Arvaan: sinulla on joka tapauksessa joukkoliikenteen kausikortti, koska tarvitset sitä työmatkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin varmaan yläkoulussa, kun viimeisen kerran istuin rattaissa matkalla kauppaan. Tulipahan testattua, että kestävät suurperheen ruokaostokset. Takaisin päin sainkin sitten aina kävellä ja kantaa osan ruokaostoksista ylämäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin varmaan yläkoulussa, kun viimeisen kerran istuin rattaissa matkalla kauppaan. Tulipahan testattua, että kestävät suurperheen ruokaostokset. Takaisin päin sainkin sitten aina kävellä ja kantaa osan ruokaostoksista ylämäkeen.
Ainakin meidän rattaissa on painoraja 15 kg.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä samaa. Mun 3-ja 5-vuotiaat pyöräilee päiväkotiin. Itse kävelen vierellä ja sitten jatkan kävellen bussiin ja siitä töihin. Ei ole nuorin istunut enää yli vuoteen rattaissa. Toki eri asia jotkut todella pitkät matkat tai erityislapset ja muut erityistilanteet.
Moniko ylänuolen laittajista itse pyöräili ilman apua kolmevuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä samaa. Mun 3-ja 5-vuotiaat pyöräilee päiväkotiin. Itse kävelen vierellä ja sitten jatkan kävellen bussiin ja siitä töihin. Ei ole nuorin istunut enää yli vuoteen rattaissa. Toki eri asia jotkut todella pitkät matkat tai erityislapset ja muut erityistilanteet.
Miten estät sen, että eivät jää auton alle? Itse en pystyisi luottamaan siihen, että varsinkaan 3-vuotias osaisi käyttäytyä vastuullisesti liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä samaa. Mun 3-ja 5-vuotiaat pyöräilee päiväkotiin. Itse kävelen vierellä ja sitten jatkan kävellen bussiin ja siitä töihin. Ei ole nuorin istunut enää yli vuoteen rattaissa. Toki eri asia jotkut todella pitkät matkat tai erityislapset ja muut erityistilanteet.
Miten estät sen, että eivät jää auton alle? Itse en pystyisi luottamaan siihen, että varsinkaan 3-vuotias osaisi käyttäytyä vastuullisesti liikenteessä.
Ohis... Mutta tää vastaaja varmaan asuu jossain puiston kulmalla ja lapsensa oo nähny autoja ku telkkarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 5-vuotias vielä todellakin kuuluu rattaisiin. Ei noin pieni jaksa vielä kävellä kuin lyhyitä matkoja ja rattaat ovat toisaalta turvallisuustekijäkin.
Perhepäivähoitajalla olevat 2-vuotiaat kävelevät joka päivä pari kilometriä, kun menevät leikkipuistoon tai metsäretkelle. Lisäksi kerran viikossa tuplamatka, kun käyvät kirjastossa satutunnilla. Rattaissa eivät istu kuin vauvat.
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoa ängettiin, kun se oli vammainen, mutta jostain syystä ei oltu saatu pyörätuoliakaan. Jälkeenpäin ajateltuna toki järjetöntä.
Pyörätuolin saa vasta kun ei millään mahdu rattaisiin. Yleensä kouluikäisenä. Säälitti kaverin iso lapsi, joka joutui kulkemaan rattailla. Ei ollut äidin tai lapsen valinta.
Joskus vain isolta näyttävä lapsi on pieni ai isolla on joku hänellä on oikea syy kulkea rattailla.
Lähdetään usein bussilla retkille joilla kävelen jopa 15 km putkeen lasta työntäen, ei lapsi 4 v jaksa kävellä niin paljoa. Kerran bussissa kurkkasin viereisiin vaunuihin niin siellä ei ollut vauvaa
Vierailija kirjoitti:
Perhepäivähoitajalla olevat 2-vuotiaat kävelevät joka päivä pari kilometriä, kun menevät leikkipuistoon tai metsäretkelle. Lisäksi kerran viikossa tuplamatka, kun käyvät kirjastossa satutunnilla. Rattaissa eivät istu kuin vauvat.
Höpö höpö. Päivähoidon jälkeen voivat olla ihan väsy eitä ja istuvat kotimatkan rattaissa.
Eiköhän sovita, että jokainen valitsee rattaat silloin kun tarvitsee. Et voi tietää vaikka se kaksi vuotias on jo kävellyt 3 km ja toiset kolme on edessä ja siksi rattaat. Tai jos on kiire johonkin. Silloin rattaat on hyvä apu. Kaksivuotias kävelee hitaasti. Päivähoidossa puistoon se on ok. Mutta jos vaikka on tiukka aikataulu, niin rattaat on järkevät.
Joutuisi maksamaan oman ja lapsen liikkumisen jos ei olisi vaunuja. Vaunujen kanssa kun liikkuu saa maksatettua oman ja lapsen kustannukset muilla. Mikään otus ei ole niin kiero kuin äiti joka maksimoi omat edut lasta hyväksikäyttämällä
Alue: Aihe vapaa
Meidän pitkää nelivuotiasta kuopusta bussikuski epäili koululaiseksi (josta menee maksu), kyseli häneltä ikää, kun viipotti bussiin minun edelläni. Ei uskonut, kun minä vastasin ennen lasta, vaan halusi kuulla sen lapselta itseltään. Onneksi kuopuksen maitohampaat eivät lähteneet yhtä aikaisin kuin esikoisen, sen ehjän maitohammasrivin nähdessään kuskikin uskoi, ettei ole kouluikäinen.