Miksi änkeätte isoja (4-5v) lapsia rattaisiin että

Ei ne mitään traumoja siitä saa, kun kaikki muutkin tekevät niin.

Ei tule traumoja tuollaisesta. Joskus on pakko ottaa rattaat mukaan, etenkin aamuisin kun on tuhoton kiire päiväkotiin ja sieltä töihin. Mulla on huono selkä, en voi kantaa kiukkuilevaa tai muuten vaan hidastelevaa lasta päiväkotiin.

"Se on noloa, maksan mielummin" -Tyhmidys Ihmidys

Ihmettelen kyllä samaa. Mun 3-ja 5-vuotiaat pyöräilee päiväkotiin. Itse kävelen vierellä ja sitten jatkan kävellen bussiin ja siitä töihin. Ei ole nuorin istunut enää yli vuoteen rattaissa. Toki eri asia jotkut todella pitkät matkat tai erityislapset ja muut erityistilanteet.

Mun siskoa ängettiin, kun se oli vammainen, mutta jostain syystä ei oltu saatu pyörätuoliakaan. Jälkeenpäin ajateltuna toki järjetöntä. 

Eihän sen lapsen tarvitse rattaissa istua. Riittää, että rattaat ovat mukana. Toisaalta 4-v saattaa nukkua vielä päiväuniakin (etenkin, kun päivähoidossa torpataan kaikin voimin kaikki päiväunista vierottuminen), ja helpompihan ne on rattaissa nukkua kuin kävellessä. Itse koin aikoinaan, että tuon ikäisen kanssa rattaat helpottavat kyllä lapsenkin elämää. Jos on tarkoitus kävellä kilometrikaupalla, on se aika raskasta pienillä jaloilla, kun yhden aikuisen askelen rinnalla lapsi joutuu ottamaan usean askelen. Jos on tarkoitus kulkea ympäri kaupunkia pitkin päivää, on lapsen kiusaamista kävelyttää ja juoksuttaa häntä tuntikausia, etenkin jos päiväunetkin pitää sen takia jättää väliin.

Meillä oli kuopus pitkään rattaissa. Olihan se välillä noloa. Olimme kuitenkin autoton perhe ja kuopus oli karkaileva hulivili, vähän jos käänsi päätä niin oli jo ties missä. Mielummin rattaat kuin jotkut valjaat. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä samaa. Mun 3-ja 5-vuotiaat pyöräilee päiväkotiin. Itse kävelen vierellä ja sitten jatkan kävellen bussiin ja siitä töihin. Ei ole nuorin istunut enää yli vuoteen rattaissa. Toki eri asia jotkut todella pitkät matkat tai erityislapset ja muut erityistilanteet.

Vain silloin kun hän on sairas ja tarvitsee mennä lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule traumoja tuollaisesta. Joskus on pakko ottaa rattaat mukaan, etenkin aamuisin kun on tuhoton kiire päiväkotiin ja sieltä töihin. Mulla on huono selkä, en voi kantaa kiukkuilevaa tai muuten vaan hidastelevaa lasta päiväkotiin.

En tajua... kun mä olin 4-5 v kasarin alussa, niin kävelin ihan itse. Sellaisenkin muistan että topakka hoitotäti joka työnsi kolme vuottaa nuorempaa veljeäni rattaissa tiuskaisi ettei saa roikkua (pitää kiinni) rattaiden työntöaisasta, :D että kovaa oli kun joutu ite käveleen, eikä saanut edes pitää rattaista kiinni. Eikä silloin hidasteltu, vaan jos piti kävellä niin sitä kans käveltiin...  tana.

Ei ihme ettei nykyajan kersoista tule mitään.

Just tänään tuli kaupan nurkalla vastaan äippä, joka lykkäsi rattaissa niin isoa lasta, että sen todellakin oli vaikea edes mahtua kyytiin.

Ja molemmat selasi kännykkää samalla 😂...

Kuin jostain parodiasta 😂

Kaikista lapsista ei voi tietää minkä ikäinen on, pelkän koon perusteella. Minulla ja serkullani on melkein päivälleen saman ikäiset lapset. Serkun lapsi oli jo 1,5-vuotiaana ihan järjettömän iso eikä tosiaan näyttänyt siltä, että olisi pitänyt enää työntää rattaissa. Omani taas olis vielä 4,5-vuotiaanakin alle 15-kiloinen ja pikkuinen. Luultiin usein 2-3-vuotiaaksi.

Ei se niitten lasten mielestä ole noloa, eikä tuon ikäistä saa pysymään niissä rattaissa, ellei lapsi ole siihen suostuvainen.

Mun lapset oli rattaissa poikkeustilanteissa vielä 4v iässä. Esim kaupunkilomalla, kun käveltiin koko päivä, oli nelivuotiaalle rattaat. Käveli tietenkin osan ajasta, mutta päästiin tietenkin nopeammin ja pidempiä matkoja liikkumaan kun istui välillä kyydissä. Ilman rattaita ois sit luultavasti käytännössä liikuttu autolla paikasta toiseen.

Arjessa lapsi kulki polkupyörällä tuossa iässä, mutta iso vieras kaupunki ja keskusta-alue ei ole turvallinen paikka nelivuotiaan pyöräillä. Meillä ei ollut semmoista työntökahvallista apupyöräfillaria vaan kunnollinen jolla lapsi pääsi (vähän turhankin) kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä samaa. Mun 3-ja 5-vuotiaat pyöräilee päiväkotiin. Itse kävelen vierellä ja sitten jatkan kävellen bussiin ja siitä töihin. Ei ole nuorin istunut enää yli vuoteen rattaissa. Toki eri asia jotkut todella pitkät matkat tai erityislapset ja muut erityistilanteet.

Mun päiväkoti-ikäinen ei pyöräillyt aamuisin pimeässä losksateessa maantien pientaretonta laitaa. Silleen asutaan erilaisissa paikoissa, pienen kanssa ei toisaan lähdetty kävellen ilman rattaita kovin aikaisessa vaiheessa. Pyöräilyharjoituksetkin aloitettiin siirtymällä ensin autolla sopivampaan paikkaan. Siitä huolimatta tuo nykyisin kulkee ihan sujuvasti yksinään kävellen, pyörällä, bussilla tai mopolla.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sen lapsen tarvitse rattaissa istua. Riittää, että rattaat ovat mukana. Toisaalta 4-v saattaa nukkua vielä päiväuniakin (etenkin, kun päivähoidossa torpataan kaikin voimin kaikki päiväunista vierottuminen), ja helpompihan ne on rattaissa nukkua kuin kävellessä. Itse koin aikoinaan, että tuon ikäisen kanssa rattaat helpottavat kyllä lapsenkin elämää. Jos on tarkoitus kävellä kilometrikaupalla, on se aika raskasta pienillä jaloilla, kun yhden aikuisen askelen rinnalla lapsi joutuu ottamaan usean askelen. Jos on tarkoitus kulkea ympäri kaupunkia pitkin päivää, on lapsen kiusaamista kävelyttää ja juoksuttaa häntä tuntikausia, etenkin jos päiväunetkin pitää sen takia jättää väliin.

Rattaidenpaheksujat todennäköisesti ei kävele ympäri kaupunkia pitkin päivää, niin ei tule edes mieleen semmoinen tilanne. Ne, jotka luopuu rattaista aikaisin, on yleensä niitä jotka liikkuu sit paljon autolla. Niin se meni meilläkin, esikoinen kulki seisomalaudalla tosi pitkään kun olin silloin kuopuksesta hoitovapaalla ja liikuttiin paljon busseilla ja kävellen ympäriinsä, käytiin kaupungilla jne. Kuopuksen ollessa 2v menin töihin, ja sen liikuttiin lähinnä ihan vieressä olevaan päiväkotiin ja autolla kauppaan/mummolaan/muihin puuhiin. Ei ollut rattaille tarvetta enää 3v synttäreiden jälkeen kuin ihan satunnaisesti.

Mun lapsista kumpikin on käyttänyt rattaita aika isoksi, lopuksi tosin varsin satunnaisesti. Siitä huolimatta heistä tuli urheilullisia lapsia, jotka nyt vähän isompana jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja ja harrastetaan esim patikointia koko perheellä.

Lapsi oppii, ettei tarvitse rehkiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule traumoja tuollaisesta. Joskus on pakko ottaa rattaat mukaan, etenkin aamuisin kun on tuhoton kiire päiväkotiin ja sieltä töihin. Mulla on huono selkä, en voi kantaa kiukkuilevaa tai muuten vaan hidastelevaa lasta päiväkotiin.

Miksi lapsesi kiukkuilee? Kyseessä jo 4-5-vuotias, luulisi päiväkotiin menon olevan jo tuttua?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii, ettei tarvitse rehkiä.

Ja ylipaino sen kun lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoa ängettiin, kun se oli vammainen, mutta jostain syystä ei oltu saatu pyörätuoliakaan. Jälkeenpäin ajateltuna toki järjetöntä. 

Monella on sellaiset vahvemmat ja usein vähän isommat rattaat, missä työnnellä. Naapurin auton alle jäänyt tyttö oli rattaissa kipsiensä kanssa ja jopa vammaisilla aikuisilla on omia rattaitaan.

Osasiko siskosi sitten itse kulkea pyörätuolilla? Rattaat on helpompi työnnellä kuin pyörätuoli. Tunnen yhden, joka kulki rattaissa aina päiväkodin eskarin loppuun. Pystyi silloin vielä kävelemään sisällä jalkatukien ja kävelytuen kanssa hieman. Siirtyi sitten käyttämään sähköpyörätuolia koulun aloittaessaan.

Taas tällainen av-ongelma... Koskaan nähny 5-vuotiasta rattaissa bussissa tai ratikassa. Aika harvaan edes mahtuisi sen ikäinen :D