Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että yhteenmuutto ahdistaa?
29.09.2023 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa noin 8 kuukautta. En voisi vielä ajatella asuvani yhdessä mieheni kanssa, vaikka loma-ajalla ollaan viikko putkeen yhdessä oltukin. Mies otti puheeksi, miltä tuntuisi tulevaisuudessa yhteenmuutto. Jähmetyin paikalleni ja loppujen lopuksi itkin illan, ja mies lohdutti. En ole varmaan puoleen vuoteen itkenyt, mutta jonkinlainen ahdistuksen ryöppäys iski samalla sekunnilla.
Asia on tietysti minulle tärkeä kun mietin sitä ja koen ahdistusta siitä. Mietin, mitkä asiat siinä minua ahdistavat.
En ole asperger, mutta paljon piirteitä niistä löytyy. Muutokset pelottavat, ja olen esimerkiksi 15 vuotta ollut samassa työpaikassa, samoissa työtehtävissä, enkä ole edes kyllästynyt. Olen asunut koko aikuisikäni samassa kerrostaloluukussa, koska en tahdo muuttaa ja se on raskasta. Olen todella introvertti ja kaikki suunnitelmista poikkeaminen ahdistaa jossain määrin. Älyllisesti olen jossain asioissa hidasälyinen, en ymmärrä ohjeita ennen kuin on selitetty moneen kertaan ja saatan uppoutua taas mielenkiintoisen asian pariin pitkiksi ajoiksi.
Pelkään, että yhteen muuttaessa uuvun, kadotan itseni, en saa pitää lainkaan sellaisia "aspergerpäiviä" eli esim kerran kuussa tai parissa uppoutua täysin omiin maalmoihin, hiljaisuuteen ja katsoa 12 tuntia leffoja putkeen.
Pelkään, jos puoliso tuo omia kavereita tai sukulaisia, enkä saa palautua rauhassa töistä. Pelkään kaikkea uutta suunnitelmista poikkeavaa ja yhdessä asuminen on kuitenkin pitkälti yhteisiä pelisääntöjä. Minun täytyy mennä myös ajoissa nukkumaan ja herätä ajoissa vuorotöiden takia, sitäkin jännitän.
Eniten pelkään itseni kadottamista ja pienennän itseni, ja että uuvun täysin yhdessä asuessa.
Onko tällainen ahdistus normaalia? Mies tuumaa, että kaikkeen tottuu aikanaan ja ymmärtää kyllä, että haluan aikaa. Uskon kyllä, että ihminen tottuu kaikenlaiseen, mutta silti pelottaa.
Mies on ymmärtävä, ihana, kiltti ja luotettava ja kunnioittaa minua.
Millaiset fiilikset teillä oli yhteen muuttaessa? Onko ahdistus normaalia yhteen muuttaessa?
Kommentit (46)
Et ole valmis asumaan kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole normaalia. Jos rakastaa toista ja haluaa parisuhteen, silloin ollaan innoissaan yhteenmuutosta.
Miksi ihmeessä sun pitäisi muuttaa yhteen? Kyllä ihmiset voi olla parisuhteessa tai vaikka naimisissa niin että on omat kodit. Uskalla rikkoa rajoja, jos ne saa sut ahdistumaan.
Ei kannata muuttaa yhteen. Olet miettinyt muutoksia mitä siitä seuraisi. Ne tuntuvat ahdistavilta jo ajatuksena. Kyllähän yhdessä asuessa elämä muuttuu paljon, ajan kanssa varmasti tottuisitkin. Mutta olisiko se sitten sinulle mieleistä elämää kuitenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä kiinni omasta asunnostasi, älä muuta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en haluaisi enää muuttaa yhteen kumppanin kanssa. Olen sitä jo parin ihmisen kanssa kokeillut monen vuoden ajan, mutta lopputuloksena voin todeta, ettei se paranna suhdetta millään lailla. En kaipaa toisesta mitään "arjen jakajaa", sillä arkena pyörii ihan hyvin yksinkin. Haluan vapaa-ajan sulostuttajan ja viikonloppurakastajan, ja tuota roolia yhteinen talous vain haittaa.
Mikään pakko ei ole muuttaa yhteen. Se ei ole mikään "seuraava askel" vaan valinta muiden joukossa.
On ihan normaalia. Joudut jakamaan reviirisi ja kotisi toisen kanssa ja se pelottaa. Kannattaa tutustua tunteisiin mitä tilanne aiheuttaa ja ottaa aikaa. Ei se suhde siitä huonommaksi mene vaikka omat kodit olisi molemmilla.
T. Introvertti
PS. itse olen katunut kaikista eniten sitä että muuttanut kimppaan, joko kaverin kanssa tai miehen kanssa. Ei vaan sovi mulle. Nyt ymmärrän itseäni paremmin ja nautin yksiolosta kotonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia. Jos rakastaa toista ja haluaa parisuhteen, silloin ollaan innoissaan yhteenmuutosta.
Väärin. Ennalta määrätyn käsikirjoituksen suorittaminen ei ole rakkautta.
Kokeilkaa sitä yhdessä asumista esim. 1 kk yhteen putkeen, mutta mies pitää silti oman kämppänsä varmuuden vuoksi.
Yhdessä asuminen ei välttämättä sovi sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on normaalia, kaikki siirtymät stressaavat ja onhan tuo iso muutos molempien elämässä.
Toiset kokevat asiat vahvemmin, joten et voi verrata muiden tuntemuksiin...
Ymmärrän tämän.
Nyt ihminen kuuntelet itseäsi ja tuntemuksiasi.
Ja näytät esimerkkiä meille muille, joilla samantyyppistä tilannetta ja taustaa. Ei tarvitse elää minkään valmiin sabluunan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa sitä yhdessä asumista esim. 1 kk yhteen putkeen, mutta mies pitää silti oman kämppänsä varmuuden vuoksi.
Yhdessä asuminen ei välttämättä sovi sinulle.
Yhdessä asumisen huonoimmat puolet tulevat esille vasta useiden kuukausien jälkeen.
Nuo ovat ihan aiheellisia pelkoja ihmiselle, jolla on suuri oman ajan ja tilan tarve. Minä en halua edes nähdä kumppania joka päivä puhumattakaan siitä, että asuisin sellaisen kanssa!
Miehen näkökulma tilanteeseen on varmaan aika mielenkiintoinen. "Kysyin hermoheikolta tyttöystävältäni kasuaalisti, mitä mieltä hän on yhdessä asumisesta joskus tulevaisuudessa, ja loppuillan sainkin lohduttaa hänen hysteeristä itkuaan. Onko tällaisella suhteella tulevaisuutta?"
Luota itseesi. Jos epäröit, älä tee sitä. Jos toinen siitä suuttuu, niin heikoilla kantimilla on koko suhde.
Vierailija kirjoitti:
Luota itseesi. Jos epäröit, älä tee sitä. Jos toinen siitä suuttuu, niin heikoilla kantimilla on koko suhde.
Tuskin toinen suuttuu, mutta suhde saattaa loppua. Aika monet kun etsivät nimenomaan kumppania siihen "arjen jakamiseen". Vähemistössä ovat ihmiset, joille ikuisesti erillään asuminen on tavoite.
Miksi pitäisi pakosti muuttaa yhteen, jos ei ole esimerkiksi aikomustakaan hankkia vaikka lapsia? Ja jos vielä ei edes ole mitään taloudellista motivaatiota muuttaa saman katon alle. En minä ainakaan aio koskaan muuttaa miehen kanssa yhteen, kun en vain yksinkertaisesti näe sille mitään tarvetta. Sitä paitsi se olisi käytännössäkin vaikeaa, kun minä asun omistusasunnossa, johon ei mahdu kahta ihmistä, joten joko tämä pitäisi myydä tai vuokrata jollekin ja sitten jos se yhteiselo ei onnistukaan, Niin hirveä homma muuttaa takaisin omaan asuntoon.
Ei kannata muuttaa yhteen jos tuntuu tuolta. Tai sit testaatte sitä ja jos se ei tunnu omalta niin otatte sit omat kämpät.