Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, että yhteenmuutto ahdistaa?
29.09.2023 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa noin 8 kuukautta. En voisi vielä ajatella asuvani yhdessä mieheni kanssa, vaikka loma-ajalla ollaan viikko putkeen yhdessä oltukin. Mies otti puheeksi, miltä tuntuisi tulevaisuudessa yhteenmuutto. Jähmetyin paikalleni ja loppujen lopuksi itkin illan, ja mies lohdutti. En ole varmaan puoleen vuoteen itkenyt, mutta jonkinlainen ahdistuksen ryöppäys iski samalla sekunnilla.
Asia on tietysti minulle tärkeä kun mietin sitä ja koen ahdistusta siitä. Mietin, mitkä asiat siinä minua ahdistavat.
En ole asperger, mutta paljon piirteitä niistä löytyy. Muutokset pelottavat, ja olen esimerkiksi 15 vuotta ollut samassa työpaikassa, samoissa työtehtävissä, enkä ole edes kyllästynyt. Olen asunut koko aikuisikäni samassa kerrostaloluukussa, koska en tahdo muuttaa ja se on raskasta. Olen todella introvertti ja kaikki suunnitelmista poikkeaminen ahdistaa jossain määrin. Älyllisesti olen jossain asioissa hidasälyinen, en ymmärrä ohjeita ennen kuin on selitetty moneen kertaan ja saatan uppoutua taas mielenkiintoisen asian pariin pitkiksi ajoiksi.
Pelkään, että yhteen muuttaessa uuvun, kadotan itseni, en saa pitää lainkaan sellaisia "aspergerpäiviä" eli esim kerran kuussa tai parissa uppoutua täysin omiin maalmoihin, hiljaisuuteen ja katsoa 12 tuntia leffoja putkeen.
Pelkään, jos puoliso tuo omia kavereita tai sukulaisia, enkä saa palautua rauhassa töistä. Pelkään kaikkea uutta suunnitelmista poikkeavaa ja yhdessä asuminen on kuitenkin pitkälti yhteisiä pelisääntöjä. Minun täytyy mennä myös ajoissa nukkumaan ja herätä ajoissa vuorotöiden takia, sitäkin jännitän.
Eniten pelkään itseni kadottamista ja pienennän itseni, ja että uuvun täysin yhdessä asuessa.
Onko tällainen ahdistus normaalia? Mies tuumaa, että kaikkeen tottuu aikanaan ja ymmärtää kyllä, että haluan aikaa. Uskon kyllä, että ihminen tottuu kaikenlaiseen, mutta silti pelottaa.
Mies on ymmärtävä, ihana, kiltti ja luotettava ja kunnioittaa minua.
Millaiset fiilikset teillä oli yhteen muuttaessa? Onko ahdistus normaalia yhteen muuttaessa?
Kommentit (46)
Kuulostaa tutulta! Voin lohduttaa, että itsekin masennuin ja ahdistuin alussa. Kehitin itselleni jopa psykosomaattisia vaivoja.
Sitten totuin. Totuin niihin piirteisiin joita miehestä paljastui vasta kun muutettiin yhteen.
Totuin myös siihen että jouduin "kutistumaan" ja "kadottamaan osan itsestäni" muuttumaan joiltain osin "toiseksi henkilöksi". Tämä koskee kaikkia jotka lyövät hynttyyt yhteen ja erityisesti jos tulee lapsia mukaan kuvioihin.
Nykyään nautin perheestä ja parisuhteesta. He ovat osa minua ja minä heitä. Elän elämääni itseni kautta mutta myös heidän kauttaan sulassa sovussa.
Totut mieheesi ja tämän ystävistä voit löytää jopa "positiivisia voimahahmoja" omaankin elämääsi.
Omaa elämääni mieheni ystävät jopa rikastuttivat.
Joudut luopumaan paljosta mutta voit myös saada paljon, jopa enemmän kuin ikinä olisit uskaltanut toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästikäät et HALUA muuttaa yhteen. Joten mitäpä sitä sen enempää murehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta! Voin lohduttaa, että itsekin masennuin ja ahdistuin alussa. Kehitin itselleni jopa psykosomaattisia vaivoja.
Sitten totuin. Totuin niihin piirteisiin joita miehestä paljastui vasta kun muutettiin yhteen.
Totuin myös siihen että jouduin "kutistumaan" ja "kadottamaan osan itsestäni" muuttumaan joiltain osin "toiseksi henkilöksi". Tämä koskee kaikkia jotka lyövät hynttyyt yhteen ja erityisesti jos tulee lapsia mukaan kuvioihin.Nykyään nautin perheestä ja parisuhteesta. He ovat osa minua ja minä heitä. Elän elämääni itseni kautta mutta myös heidän kauttaan sulassa sovussa.
Totut mieheesi ja tämän ystävistä voit löytää jopa "positiivisia voimahahmoja" omaankin elämääsi.
Omaa elämääni mieheni ystävät jopa rikastuttivat.
Joudut luopumaan paljosta mutta voit myös saada paljon, jopa enemmän kuin ikinä olisit uskaltanut toivoa.
Tämä kuulostaa niiltä provoilta, joissa joku vakuuttelee velaa lasten hankinnan ihanuudesta.
Sulla on oikeus sun tunteisiin. Onko yhteenmuutto oma toiveesi vai ajatteletko että niin kuuluu tehdä? Mieti vielä. Voi olla että sinulle sopii paremmin suhteet joissa ei olla saman katon alla, ainakin juuri nyt.
No jos päätätte muuttaa yhteen niin teette ne yhteiset säännöt selväksi, esim. että kotiin ei pyydetä ketään kylään jos ei ole varmistettu toiselta että ok. Sama myös nukkumisrauhan suhteen, eli sinulla on oikeus mennä nukkumaan silloin kun haluat, ei tarvitse seuran vuoksi valvoa jos ei halua. Pidä myöskin oma kämppä ainakin pari kuukautta, jos ei tunnukaan hyvältä (varsinkin siis jos olet muuttamassa miehen luokse ettekä yhteiseen kotiin).
Ylipäätään 8kk on todella lyhyt aika seurustella, itse en harkitsisi yhteen muuttoa ennen kuin vuoden tai pari olette olleet yhdessä ja toisen rutiinit ynms, tulleet tutuksi. Itse en myöskään enää koskaan muuttaisi toisen kotiin, koska siitä ei vaan saa omaa millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jonkun asian tekeminen ahdistaa, niin kyl se meikäläisestä vaikuttaa siltä ettei sitä sitten oikeesti haluais tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun asian tekeminen ahdistaa, niin kyl se meikäläisestä vaikuttaa siltä ettei sitä sitten oikeesti haluais tehdä.
Juu mutta ihmisen mieli on siitä jännä, että se ei oikeastaan halua että mikään muuttuu vaikka muutos olisi hyvästä. (ei toki välttämättä ap:n tapauksessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuttiin tosi pitkään erillään, noin 8vuotta. Sit yhtäkkiä multa lähti asunto alta, oltiin kihloissa jo. Mies sanoi, et muutat sit meille. Nyt on oltu yhdessä 29v, naimisissa 7v. Tosi ihanasti osui asiat kohilleen, vaik epäröin. Ei siis voi etukäteen tietää.
Tsemppiä teille😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni kanssa ahdistaa edes ajatus yhteenmuutosta yhtään kenenkään kanssa, vaikka muita Ap:n tekstin piirteitä en itsestäni tunnista. Olen muuttanut aivan liian monta kertaa elämäni aikana eikä muutokset sinällään ahdista lainkaan, pikemminkin saan niistä virtaa.
Mutta olen introvertti. Olen jo lapsuudesta saakka ollut, olen ahdistunut ja pinna palanut sellaistenkin ihmisten kanssa, joista normaalisti pidän, kun on ollut pakko olla heidän kanssa liian pitkään enkä ole saanut omaa aikaa ja tilaa palautumiseen.
En aio ikinä muuttaa yhtään kenenkään kanssa yhteen. PAITSI jos on varaa hankkia niin suuri talo/asunto, että siellä on tarvittaessa mahdollisuus ottaa reilusti omaa tilaa itselle.
En minäkään suunnittelisi yhteen muuttoa vielä 8 kk seurustelun jälkeen. Jos kaikki olisi äärettömän soljuvaa, niin vuoden kohdalla harkitsisin. Mutta teillä kuulostaa olevan niin paljon ratkaistavia asioita yhteenmuuttoa ajatellen, että noihin pitäisi keskustella ratkaisut ensin. Jos miesystäväsi on kovin seurallinen, on hyvä, jos hänellä on oma koti, johon kutsua kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sinun muuttaa miehen asuntoon vai muuttaisiko hän sun asuntoosi, vai hankkisitteko yhteisen asunnon? Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ovat yhtä huonoja, ja kolmas tulee liian pian noin lyhyen seurustelun jälkeen. Suhde pysyy jännittävämpänä kun molemmat asuvat erillään.
Mun fiiliksillä yhteen muuttaessa ei oo mitään väliä, kun en ole diagnosoitu mitenkään, enkä itkenyt. Mut jos sä tykkään et kaikki pysyy samana, puhu miehen kanssa. Jos ok, sit jatkatte niin tai eroatte, jos mies haluaakin tulevaisuudelta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole koskaan käytännössä asunut kenenkään kanssa, niin älä missään tapauksessa ala vielä edes harkitsemaan asiaa. Katsot rauhassa millainen mies on ja miten teidän suhde kehittyy. Älä ainakaan ala kenenkään mieliksi muuttamaan. Omat rajat on tärkeät.
Jos on mahdollista niin iso asunto, että kummallakin on huone, mihin pääsee tarvittaessa omaan rauhaan, niin arveletko, että toimisi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Mun fiiliksillä yhteen muuttaessa ei oo mitään väliä, kun en ole diagnosoitu mitenkään, enkä itkenyt. Mut jos sä tykkään et kaikki pysyy samana, puhu miehen kanssa. Jos ok, sit jatkatte niin tai eroatte, jos mies haluaakin tulevaisuudelta enemmän.
Jos muutetaan yhteen, silloin suhteelta ei haluta enemmän vaan vähemmän.
Kuulostat silti ihan Aspergerilta. Heitä kovasti vaivaa elämänmuutokset.
Eikä mikään pakko ole muuttaa yhteen. Asperger vaatii usein taukoa ihmisistä, latautuakseen.
Suosittelen nepsytestejä jos suinkin pääset / koet tarpeelliseksi.
Susiparin ongelmia. Lisääntyvät vaan, kunnes on aika jolkotella eri asuntoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun fiiliksillä yhteen muuttaessa ei oo mitään väliä, kun en ole diagnosoitu mitenkään, enkä itkenyt. Mut jos sä tykkään et kaikki pysyy samana, puhu miehen kanssa. Jos ok, sit jatkatte niin tai eroatte, jos mies haluaakin tulevaisuudelta enemmän.
Jos muutetaan yhteen, silloin suhteelta ei haluta enemmän vaan vähemmän.
No toki voi itkien kantaa kamat saman katon alle ja itkien heti kantaa pois. Ihan miten vaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole normaalia, mutta mitä väliä onko vai eikö ole? Sun pitää asua yksin tuon autismin takia. Ei tule muuten mitään.