Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, että yhteenmuutto ahdistaa?
29.09.2023 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa noin 8 kuukautta. En voisi vielä ajatella asuvani yhdessä mieheni kanssa, vaikka loma-ajalla ollaan viikko putkeen yhdessä oltukin. Mies otti puheeksi, miltä tuntuisi tulevaisuudessa yhteenmuutto. Jähmetyin paikalleni ja loppujen lopuksi itkin illan, ja mies lohdutti. En ole varmaan puoleen vuoteen itkenyt, mutta jonkinlainen ahdistuksen ryöppäys iski samalla sekunnilla.
Asia on tietysti minulle tärkeä kun mietin sitä ja koen ahdistusta siitä. Mietin, mitkä asiat siinä minua ahdistavat.
En ole asperger, mutta paljon piirteitä niistä löytyy. Muutokset pelottavat, ja olen esimerkiksi 15 vuotta ollut samassa työpaikassa, samoissa työtehtävissä, enkä ole edes kyllästynyt. Olen asunut koko aikuisikäni samassa kerrostaloluukussa, koska en tahdo muuttaa ja se on raskasta. Olen todella introvertti ja kaikki suunnitelmista poikkeaminen ahdistaa jossain määrin. Älyllisesti olen jossain asioissa hidasälyinen, en ymmärrä ohjeita ennen kuin on selitetty moneen kertaan ja saatan uppoutua taas mielenkiintoisen asian pariin pitkiksi ajoiksi.
Pelkään, että yhteen muuttaessa uuvun, kadotan itseni, en saa pitää lainkaan sellaisia "aspergerpäiviä" eli esim kerran kuussa tai parissa uppoutua täysin omiin maalmoihin, hiljaisuuteen ja katsoa 12 tuntia leffoja putkeen.
Pelkään, jos puoliso tuo omia kavereita tai sukulaisia, enkä saa palautua rauhassa töistä. Pelkään kaikkea uutta suunnitelmista poikkeavaa ja yhdessä asuminen on kuitenkin pitkälti yhteisiä pelisääntöjä. Minun täytyy mennä myös ajoissa nukkumaan ja herätä ajoissa vuorotöiden takia, sitäkin jännitän.
Eniten pelkään itseni kadottamista ja pienennän itseni, ja että uuvun täysin yhdessä asuessa.
Onko tällainen ahdistus normaalia? Mies tuumaa, että kaikkeen tottuu aikanaan ja ymmärtää kyllä, että haluan aikaa. Uskon kyllä, että ihminen tottuu kaikenlaiseen, mutta silti pelottaa.
Mies on ymmärtävä, ihana, kiltti ja luotettava ja kunnioittaa minua.
Millaiset fiilikset teillä oli yhteen muuttaessa? Onko ahdistus normaalia yhteen muuttaessa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat silti ihan Aspergerilta. Heitä kovasti vaivaa elämänmuutokset.
Eikä mikään pakko ole muuttaa yhteen. Asperger vaatii usein taukoa ihmisistä, latautuakseen.
Suosittelen nepsytestejä jos suinkin pääset / koet tarpeelliseksi.
Ap täällä. Näin kirjoitettuna omastakin mielestäni kuulostan arpergeriltä, vaikkei kukaan ole koskaan sellaista mulle ainakaan väittänyt. Ala-asteellakin luokiteltiin "normaaliksi", kun jossain testeissä kävin. Ja ainakin töissä kehutaan yleensä ja aika lailla kaikkien kaveri siellä olenkin. Vapaa-ajalla ja normielämässä kuitenkin huomaan omaavani aika paljon piirteitä.
Kiitos kovasti kommenteista ja osaa otosta huoleeni! On totta, että ei tietenkään kaikkien tarvitse asua yhdessä ja miksi ihmeessä pitäisikään tässä maailmassa niin tehdä.
Mies on ottanut kuitenkin puheeksi, että otettaisi tällainen kokeilu vaikka muutaman viikon päähän, että asutaan kuukausi yhdessä. Sitten jos tuntuu hyvältä, voisi ajatella tulevaisuudessa yhteenmuuttoa.
Mies sanoi, ettei halua kiirehtiä suhteessa eikä painostaa minua ja tietää kyllä, että kaikki muutokset stressaavat tosi paljon mua. Auttaa mua jos voi, etten stressaisi. Ja ottaa huolia kantaakseen ja toimii vaikka puolestani. Se onkin hänessä niin kivaa, että on niin ajattelevainen ja oikeanlainen ihminen mulle, että kunnioittaa tällaisena ja haluaa, että olisi hyvä olla. Ei muunlainen mun kanssa varmaan sopisikaan.
Toisaalta miksen voisi koittaa yhdessä asumista, enhän siihen kuole, jos se ei toimi. En silti usko, että siitä ainakaan nauttisin. Tai ei se tuo lisäarvoa suhteeseen, päinvastoin se tuo paljon kompromisseja ja pelisääntöjä pelisääntöjen perään. Tarvitsen paljon yksinoloa, että voin olla taas oma itseni, minä.
Ja varmaan sekin pelottaa, että jos suhde ei tosiaan sitten toimi enää, kun huomaan, että kokeiltuani yhdessä asumista koen sen niin raskaaksi, että haluan muuttaa yksin. Ja sitten tulee ero.
Kai sitä haluisi olla "normimuottiin" kykenevä, vaikkei nykymaailmassa todellakaan enää tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota nyt ainakin että suhteella on ikää +1v, ei kannata liian nopeasti edetä suhteessa. Ensihuuma voi pettää eikä ero yhdessä asuessa käy yhtään niin vaivattomasti kun silloin kun on omat asunnot.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni olet pelkojesi suhteen täysin oikeassa ja ajatellut. Ei kannata muuttaa yhteen noin vain. Tai toisen mieliksi. Vasta sitten kun/jos tuntee toisen hyvin, se tuntuu kivalta ajatukselta sinusta ja mies tuntee sut. Tai ei asu ollenkaan yhdessä miehen kanssa, jos tuleekin ero nuorena vielä tai stressiä - ja voi kadottaa itseään. Tai miten haluattekin elää, pitäisi olla selvää toiselle. Jos toinen on vaativa ja stressaava, ei se toimi. Pitää olla aika hyväksyvä sen miehen, ettei vedä naista yhteen muottiin muiden naisten kanssa. Ei ole mitään pakkoja. Sulla on oikeus omaan tilaan, latautua omassa rauhassa ja elämään. Pitää kiinni itsestäsi.