Munasolujen luovutus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä negatiiviset tarinat ovat selvästi jonkun sepittämiä outoine käänteineen.

Lukekaa mieluummin tieteellisiä julkaisuja aiheesta.

Jos henkilöllä on omat lapset saatu, en usko että kukaan katuu lahjoittamista.

Jos ei ole lapsia ja lyovuttamisen jälkeen menettää hedelmällisyytensä esimerkiksi jonkun sairauden vuoksi, se voi olla kriisin paikka.

Ei nuo luovuttamiset riskittömiä ole sille luovuttajalle muutenkaan mutta tästä puhutaan vähän jos ollenkaan ja myydään kalliita hoitoja epätoivoisille vanhemmille. Luovuttajalle korvaus on olematon.

Nyt kun luovuttajan pitää luovuttaa myös henkilötiedot sillä aikuistuneelle lapselle niin monikaan ei halua jotain random-tyyppiä ovelleen 18+ vuoden jälkeen varsinkaan jos on ne omat lapset. Se lahjasolulapsi on kuitenkin geneettisesti sisko tai veli vaikka ihan vieras ihminen on. Niille omille lapsille asia voi olla hankala käsitellä. Miksi edes pitää saada tietää luovuttajan henkilöllisyys kun kyse on pelkän solun lahjoituksesta? Ykskaks elämään pölähtää joku ihan vieras tyyppi jolla on ehkä identiteettikriisi ja haluaa tietää geeneistään enemmän tai jopa pitää yhteyttä loppuelämänsä.

Olen luovuttanut munasoluja ennen lasteni syntymää. En ole kertonut tästä lapsilleni tietenkään vielä koska ovat niin pieniä, mutta en tosiaan aio kertoakaan, varsinkaan totuttaa heitä siihen ajatukseen että heillä olisi joku "geneettinen sisaruspuoli" jossain. Toisaalta en näe mitään estettä siihenkään että kertoisin lapsille joskus tulevaisuudessa että olen luovuttanut sukusoluja, varsinkin jos asia tulee puheeksi.

Sen sukusoluja luovuttaneen ei ole mikään pakko olla missään yhteydessä niillä luovutetuilla sukusoluila alkunsa saaneeseen ihmiseen, eikä varsinkaan luovuttajan lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Vierailija kirjoitti:

Mulle olisi sietämätön ajatus, että lapseni eläisi jossain tuntemattomissa vieraissa oloissa.  En ikinä, koskaan  mistään hinnasta   luovuttaisi munasoluani kenellekään. Jos on lapseton siihen on pätevä syy luonnon seulonnan vuoksi.

Eikö keskosina syntyneitäkään saa hoitaa mitenkään, koska luonnonvalintaa että tulivat liian aikaisin ulos?

Vierailija kirjoitti:

Mulle olisi sietämätön ajatus, että lapseni eläisi jossain tuntemattomissa vieraissa oloissa.  En ikinä, koskaan  mistään hinnasta   luovuttaisi munasoluani kenellekään. Jos on lapseton siihen on pätevä syy luonnon seulonnan vuoksi.

Viimeinen virkkeesi on idioottimainen. Lapsettomuus ei useinkaan johdu perinnöllisistä seikoista. Vähän sama kuin sanoisi, että autokolarivammat johtuvat luonnon seulonnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle olisi sietämätön ajatus, että lapseni eläisi jossain tuntemattomissa vieraissa oloissa.  En ikinä, koskaan  mistään hinnasta   luovuttaisi munasoluani kenellekään. Jos on lapseton siihen on pätevä syy luonnon seulonnan vuoksi.

Viimeinen virkkeesi on idioottimainen. Lapsettomuus ei useinkaan johdu perinnöllisistä seikoista. Vähän sama kuin sanoisi, että autokolarivammat johtuvat luonnon seulonnasta.

Joo ja kaikki lähiömammat ja rikolliset on lapsia omaavia ihan silkasta luonnon valinnasta?

Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle olisi sietämätön ajatus, että lapseni eläisi jossain tuntemattomissa vieraissa oloissa.  En ikinä, koskaan  mistään hinnasta   luovuttaisi munasoluani kenellekään. Jos on lapseton siihen on pätevä syy luonnon seulonnan vuoksi.

Eikö keskosina syntyneitäkään saa hoitaa mitenkään, koska luonnonvalintaa että tulivat liian aikaisin ulos?

Ei. Ainoa oikea tapa elää ja antaa toisten elää on luonnollinen tapa! Eli ei lääketieteellisiä hoitoja, ei sähköä, ei kauppoja eikä autoja. Ai niin, miten munulla on tässä puhelin/tietsikka? Ai niin, olenkin typerys

Sille lahjasolusta (oli sitten munasolu tai siittiö) alkunsa saaneelle lapselle tieto voi olla järkytys ellei ole ollut tietoinen asiasta pienestä pitäen. Joutuu etsimään identiteettinsä uudelleen. Ei siinä riitä se että vanhemmat vakuuttelevat kuinka rakas ja toivottu lapsi on ollut. Jos on käytetty lahjasiittiöitä, isälle ei synny samanlaista yhteyttä lapseen kuin synnyttäneelle äidille. Miehen on helppo lähteä eron tullen. Ensin lapsi menettää isän ja kuulee sitten että isä ei olekaan hänen biologinen isänsä.

Eläinkunnassakin urokset karsastavat muiden jälkeläisiä eikä ihminen ole sen suhteen poikkeus. Mies haluaa yleensä levittää omat geeninsä.

Jos on lahjamunasolu mutta puolison siittiöt niin se lapsi on aina sen miehen biologinen mutta ei synnyttäjän biologinen. Useimmat ovat ehkä asian kanssa ihan fine mutta jonkinlainen tabu tässäkin vallitsee että siitä epäröinnistä tai katumuksesta ei saisi puhua kun kerran on sen lapsen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Se on sinun asiasi. Nämä suhtautumisasiat ovat hyvin yksilökeskeisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sille lahjasolusta (oli sitten munasolu tai siittiö) alkunsa saaneelle lapselle tieto voi olla järkytys ellei ole ollut tietoinen asiasta pienestä pitäen. Joutuu etsimään identiteettinsä uudelleen. Ei siinä riitä se että vanhemmat vakuuttelevat kuinka rakas ja toivottu lapsi on ollut. Jos on käytetty lahjasiittiöitä, isälle ei synny samanlaista yhteyttä lapseen kuin synnyttäneelle äidille. Miehen on helppo lähteä eron tullen. Ensin lapsi menettää isän ja kuulee sitten että isä ei olekaan hänen biologinen isänsä.

Eläinkunnassakin urokset karsastavat muiden jälkeläisiä eikä ihminen ole sen suhteen poikkeus. Mies haluaa yleensä levittää omat geeninsä.

Jos on lahjamunasolu mutta puolison siittiöt niin se lapsi on aina sen miehen biologinen mutta ei synnyttäjän biologinen. Useimmat ovat ehkä asian kanssa ihan fine mutta jonkinlainen tabu tässäkin vallitsee että siitä epäröinnistä tai katumuksesta ei saisi puhua kun kerran on sen lapsen saanut.

"Mies haluaa yleensä levittää omat geeninsä." Kyllä tällaisia naisiakin on, ei tuo ole mikään vain miesten juttu.

Vierailija kirjoitti:

Sille lahjasolusta (oli sitten munasolu tai siittiö) alkunsa saaneelle lapselle tieto voi olla järkytys ellei ole ollut tietoinen asiasta pienestä pitäen. Joutuu etsimään identiteettinsä uudelleen. Ei siinä riitä se että vanhemmat vakuuttelevat kuinka rakas ja toivottu lapsi on ollut. Jos on käytetty lahjasiittiöitä, isälle ei synny samanlaista yhteyttä lapseen kuin synnyttäneelle äidille. Miehen on helppo lähteä eron tullen. Ensin lapsi menettää isän ja kuulee sitten että isä ei olekaan hänen biologinen isänsä.

Eläinkunnassakin urokset karsastavat muiden jälkeläisiä eikä ihminen ole sen suhteen poikkeus. Mies haluaa yleensä levittää omat geeninsä.

Jos on lahjamunasolu mutta puolison siittiöt niin se lapsi on aina sen miehen biologinen mutta ei synnyttäjän biologinen. Useimmat ovat ehkä asian kanssa ihan fine mutta jonkinlainen tabu tässäkin vallitsee että siitä epäröinnistä tai katumuksesta ei saisi puhua kun kerran on sen lapsen saanut.

Ja biologinen isyyskö estää sitä miestä tai isää lähtemästä? Eipä uskoisi kun tilastoja katsoo.

Yleensä ne lahjasukusoluilla aikaansaadut lapset on hieman harkitumpia kuin yhdenillanjutuista alkunsa saaneet lapset. Kiintymys on tietty monimutkainen juttu, mutta itse veikkaan että kun isyyttä on itsekin toivonut ja haluaa itse olla isä, on lapseen helpompi kiintyä kuin että päätyy vahingossa ja haluamattaan isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä negatiiviset tarinat ovat selvästi jonkun sepittämiä outoine käänteineen.

Lukekaa mieluummin tieteellisiä julkaisuja aiheesta.

Jos henkilöllä on omat lapset saatu, en usko että kukaan katuu lahjoittamista.

Jos ei ole lapsia ja lyovuttamisen jälkeen menettää hedelmällisyytensä esimerkiksi jonkun sairauden vuoksi, se voi olla kriisin paikka.

Ei nuo luovuttamiset riskittömiä ole sille luovuttajalle muutenkaan mutta tästä puhutaan vähän jos ollenkaan ja myydään kalliita hoitoja epätoivoisille vanhemmille. Luovuttajalle korvaus on olematon.

Nyt kun luovuttajan pitää luovuttaa myös henkilötiedot sillä aikuistuneelle lapselle niin monikaan ei halua jotain random-tyyppiä ovelleen 18+ vuoden jälkeen varsinkaan jos on ne omat lapset. Se lahjasolulapsi on kuitenkin geneettisesti sisko tai veli vaikka ihan vieras ihminen on. Niille omille lapsille asia voi olla hankala käsitellä. Miksi edes pitää saada tietää luovuttajan henkilöllisyys kun kyse on pelkän solun lahjoituksesta? Ykskaks elämään pölähtää joku ihan vieras tyyppi jolla on ehkä identiteettikriisi ja haluaa tietää geeneistään enemmän tai jopa pitää yhteyttä loppuelämänsä.

Olen luovuttanut munasoluja ennen lasteni syntymää. En ole kertonut tästä lapsilleni tietenkään vielä koska ovat niin pieniä, mutta en tosiaan aio kertoakaan, varsinkaan totuttaa heitä siihen ajatukseen että heillä olisi joku "geneettinen sisaruspuoli" jossain. Toisaalta en näe mitään estettä siihenkään että kertoisin lapsille joskus tulevaisuudessa että olen luovuttanut sukusoluja, varsinkin jos asia tulee puheeksi.

Sen sukusoluja luovuttaneen ei ole mikään pakko olla missään yhteydessä niillä luovutetuilla sukusoluila alkunsa saaneeseen ihmiseen, eikä varsinkaan luovuttajan lapsilla.

Ei ole mutta sillä lahjasolulapsella on oikeus saada tietää kuka on luovuttaja. Nykyaikana melkein kenestä tahansa saa vaikka mitä tietoja netistä. Jos se lahjasolulapsi haluaa tietää perimästään enemmänkin, hän pystyy haravoimaan (stalkkaamaan) vaikka koko suvun läpi ennen kuin olet saanut ensimmäistäkään suoraa yhteydenottoa häneltä. Ja kun et oikeasti tiedä millainen ihminen siitä lapsesta on kasvanut, saattaa olla vaikka huumeisiin sekaantunut. Se että vanhempi tai vanhemmat ovat hänet halunneet, ei tarkoita, että lapsesta kasvaa automaattisesti kunnollinen ja reipas nuori aikuinen. Jos hän on ainoa lapsi niin hän voi hyvinkin ajatella sinun lapsiasi puolisisaruksina.

Siittiöiden luovutuksessa on vielä sekin että jos nainen hankkii lapsen yksin, lapsella ei ole isää. Niinpä lapsi 18 täytettyään haluaa ottaa selville kuka hänen isänsä on. Luovuttajia onkin ollut hankala saada sen jälkeen kun tämä laki tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä negatiiviset tarinat ovat selvästi jonkun sepittämiä outoine käänteineen.

Lukekaa mieluummin tieteellisiä julkaisuja aiheesta.

Jos henkilöllä on omat lapset saatu, en usko että kukaan katuu lahjoittamista.

Jos ei ole lapsia ja lyovuttamisen jälkeen menettää hedelmällisyytensä esimerkiksi jonkun sairauden vuoksi, se voi olla kriisin paikka.

Ei nuo luovuttamiset riskittömiä ole sille luovuttajalle muutenkaan mutta tästä puhutaan vähän jos ollenkaan ja myydään kalliita hoitoja epätoivoisille vanhemmille. Luovuttajalle korvaus on olematon.

Nyt kun luovuttajan pitää luovuttaa myös henkilötiedot sillä aikuistuneelle lapselle niin monikaan ei halua jotain random-tyyppiä ovelleen 18+ vuoden jälkeen varsinkaan jos on ne omat lapset. Se lahjasolulapsi on kuitenkin geneettisesti sisko tai veli vaikka ihan vieras ihminen on. Niille omille lapsille asia voi olla hankala käsitellä. Miksi edes pitää saada tietää luovuttajan henkilöllisyys kun kyse on pelkän solun lahjoituksesta? Ykskaks elämään pölähtää joku ihan vieras tyyppi jolla on ehkä identiteettikriisi ja haluaa tietää geeneistään enemmän tai jopa pitää yhteyttä loppuelämänsä.

Olen luovuttanut munasoluja ennen lasteni syntymää. En ole kertonut tästä lapsilleni tietenkään vielä koska ovat niin pieniä, mutta en tosiaan aio kertoakaan, varsinkaan totuttaa heitä siihen ajatukseen että heillä olisi joku "geneettinen sisaruspuoli" jossain. Toisaalta en näe mitään estettä siihenkään että kertoisin lapsille joskus tulevaisuudessa että olen luovuttanut sukusoluja, varsinkin jos asia tulee puheeksi.

Sen sukusoluja luovuttaneen ei ole mikään pakko olla missään yhteydessä niillä luovutetuilla sukusoluila alkunsa saaneeseen ihmiseen, eikä varsinkaan luovuttajan lapsilla.

Ei ole mutta sillä lahjasolulapsella on oikeus saada tietää kuka on luovuttaja. Nykyaikana melkein kenestä tahansa saa vaikka mitä tietoja netistä. Jos se lahjasolulapsi haluaa tietää perimästään enemmänkin, hän pystyy haravoimaan (stalkkaamaan) vaikka koko suvun läpi ennen kuin olet saanut ensimmäistäkään suoraa yhteydenottoa häneltä. Ja kun et oikeasti tiedä millainen ihminen siitä lapsesta on kasvanut, saattaa olla vaikka huumeisiin sekaantunut. Se että vanhempi tai vanhemmat ovat hänet halunneet, ei tarkoita, että lapsesta kasvaa automaattisesti kunnollinen ja reipas nuori aikuinen. Jos hän on ainoa lapsi niin hän voi hyvinkin ajatella sinun lapsiasi puolisisaruksina.

Siittiöiden luovutuksessa on vielä sekin että jos nainen hankkii lapsen yksin, lapsella ei ole isää. Niinpä lapsi 18 täytettyään haluaa ottaa selville kuka hänen isänsä on. Luovuttajia onkin ollut hankala saada sen jälkeen kun tämä laki tuli.

Toki. Jokainen voi ainakin jossain määrin itse päättää mitä jakaa netissä tai varsinkin somessa. Esimerkiksi itsestäni löytyy tietoa lähinnä työhön liittyen. Wau. Ei mitään, mitä ei kukaan saisi minusta tietää.

Vaikka tämä luovutetuista sukusoluista alkunsa saanut lapsi ajattelisi lapsiani sisaruspuolina, niin todennäköisesti lapseni eivät ajattele häntä sellaisena. En siis näe asiassa mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Olen eri. Kuitenkin ulkonäkösi, riskisi erilaisiin sairauksiin, älykkyys, luonne jne. ovat väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta. Et tietenkään ole kopio heistä tai edes puolikkaita heistä, periytyminen on onneksi monimutkaisempaa. Jos biologinen vanhempi tai vanhemmat ovat tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä eikä itseään mitenkään voi pitää samanlaisena, voi lohduttautua sillä, että heidän suvussaan saattaa (edes jossain kauempana sukupuussa) olla hyviäkin ihmisiä ja itse on mahdollisesti saanut enemmänkin niitä geenejä varsinkin dominoivina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että varsinkin sairauksien kohdalla geenit valitettavasti vaikuttavat paljon. Eivätkä pelkästään sinuun vaan myös mahdollisiin lapsiisi. Toki tässä geenilotossa on voinut olla myös onnea ja on saanut (sekä dominoivina että resessiivisinä) lähinnä vain hyviä ja neutraaleja ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Olen eri. Kuitenkin ulkonäkösi, riskisi erilaisiin sairauksiin, älykkyys, luonne jne. ovat väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta. Et tietenkään ole kopio heistä tai edes puolikkaita heistä, periytyminen on onneksi monimutkaisempaa. Jos biologinen vanhempi tai vanhemmat ovat tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä eikä itseään mitenkään voi pitää samanlaisena, voi lohduttautua sillä, että heidän suvussaan saattaa (edes jossain kauempana sukupuussa) olla hyviäkin ihmisiä ja itse on mahdollisesti saanut enemmänkin niitä geenejä varsinkin dominoivina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että varsinkin sairauksien kohdalla geenit valitettavasti vaikuttavat paljon. Eivätkä pelkästään sinuun vaan myös mahdollisiin lapsiisi. Toki tässä geenilotossa on voinut olla myös onnea ja on saanut (sekä dominoivina että resessiivisinä) lähinnä vain hyviä ja neutraaleja ominaisuuksia.

Minä ajattelen itseni ensisijaisesti minuna, en varsinkaan tämän biologisen isän kautta, joka ei ole koskaan kuulunut elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Nämä negatiiviset tarinat ovat selvästi jonkun sepittämiä outoine käänteineen.

Lukekaa mieluummin tieteellisiä julkaisuja aiheesta.

Jos henkilöllä on omat lapset saatu, en usko että kukaan katuu lahjoittamista.

Jos ei ole lapsia ja lyovuttamisen jälkeen menettää hedelmällisyytensä esimerkiksi jonkun sairauden vuoksi, se voi olla kriisin paikka.

Minulla on kaveri joka tykkää vouhkata netissä, joka voisi olla tässäkin ketjussa. Katosi, kun kerroin aikovani käyttää mahdollisesti lahjoitettuja sukusoluja. Toivon ettei hän ole vouhkaamassa näissä ketjuissa. Hänellä on itsellään ollut matkanvarrella ties mitä haastetta, joista osa ihan omien valintojen kautta aiheutettuja. En käsitä kuinka hän jaksaa nokkia ja olla kiinnostunut muiden asioista. Luulisi, että monen lapsen äidillä on muutakin tekemistä...

Vierailija kirjoitti:

Eräs lahjasolun saanut äiti katui lasta. Äiti itse oli pieni ja siro ja lapsi isokokoinen (pullea) ja sellainen kohkaaja, aivan erilainen kuin äitinsä. Eihän noissa munasolukaupoissa katsota kuin pituus, silmien väri ja hiusten väri. Ruumiinrakenne voi olla mitä vaan.

Voi se lahjasolusta syntynyt lapsi olla vaikka kehitysvammainen. Siinä vaiheessa varmaan kaduttaa kalliit hoidot.

Huono klinikka, jos ei tällaista asiaa ole ottanut huomioon. Vai tehtiinkö hoito julkisella?

Sukusolujen valinnan toiselle henkilölle ei pitäisi olla mikään helppo prosessi. Totta on, että vain tietyt kriteerit saa tietää luovuttajista, mutta klinikan kuuluu olla sen verran ammattitaitoinen etteivät he tarjoa täysin eriparia olevien henkilöiden sukusoluja toisille. Toki hiusten väri voi erota, mutta tarjota esim lihavuudesta kärsivän henkilön sukusoluja sukuun, jossa ei ole yhtään lihavaa henkilöä, on aika ikävää, jos kyseessä on geeneistä johtuva lihavuus. Jos lapsesta tulee kookas, saattaa hän kokea erilaisuutta muihin nähden ja saada jopa syömishäiriönkin, joka on todella vaarallinen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Olen eri. Kuitenkin ulkonäkösi, riskisi erilaisiin sairauksiin, älykkyys, luonne jne. ovat väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta. Et tietenkään ole kopio heistä tai edes puolikkaita heistä, periytyminen on onneksi monimutkaisempaa. Jos biologinen vanhempi tai vanhemmat ovat tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä eikä itseään mitenkään voi pitää samanlaisena, voi lohduttautua sillä, että heidän suvussaan saattaa (edes jossain kauempana sukupuussa) olla hyviäkin ihmisiä ja itse on mahdollisesti saanut enemmänkin niitä geenejä varsinkin dominoivina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että varsinkin sairauksien kohdalla geenit valitettavasti vaikuttavat paljon. Eivätkä pelkästään sinuun vaan myös mahdollisiin lapsiisi. Toki tässä geenilotossa on voinut olla myös onnea ja on saanut (sekä dominoivina että resessiivisinä) lähinnä vain hyviä ja neutraaleja ominaisuuksia.

Luuletko ettei ne ihmiset, kenen toinen biologinen vanhempi on esimerkiksi rikollinen, ei itse tiedä mitä se perimä biologian kautta tarkoittaa?

Ihan turhaa heille on sitä toistella ja heille siitä muistutella. Minusta olisi myös aika kyseenalaista edes sanoa jonkun rikollisen lapselle, että esim. tämän älykkyys ja luonne olisi "väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta". Miksi joku edes haluaisi sanoa noin? On hyvä ymmärtää, mitä on ok sanoa erilaisissa tilanteissa, ja mitä ei. Mitä taas niihin perinnöllisiin sairauksiin, jotka tosin ovat aika harvinaisia, tulee, niin eiköhän nekin ole sivuseikka siinä kaikessa. Jos henkilö on esimerkiksi joutunut pelkäämään tätä biologista isää koko elämänsä ja kärsimään tämän maineesta, niin tuskinpa siinä sen biologisen isän mahdolliset sairaudet päällimmäisenä on mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Olen eri. Kuitenkin ulkonäkösi, riskisi erilaisiin sairauksiin, älykkyys, luonne jne. ovat väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta. Et tietenkään ole kopio heistä tai edes puolikkaita heistä, periytyminen on onneksi monimutkaisempaa. Jos biologinen vanhempi tai vanhemmat ovat tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä eikä itseään mitenkään voi pitää samanlaisena, voi lohduttautua sillä, että heidän suvussaan saattaa (edes jossain kauempana sukupuussa) olla hyviäkin ihmisiä ja itse on mahdollisesti saanut enemmänkin niitä geenejä varsinkin dominoivina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että varsinkin sairauksien kohdalla geenit valitettavasti vaikuttavat paljon. Eivätkä pelkästään sinuun vaan myös mahdollisiin lapsiisi. Toki tässä geenilotossa on voinut olla myös onnea ja on saanut (sekä dominoivina että resessiivisinä) lähinnä vain hyviä ja neutraaleja ominaisuuksia.

Luuletko ettei ne ihmiset, kenen toinen biologinen vanhempi on esimerkiksi rikollinen, ei itse tiedä mitä se perimä biologian kautta tarkoittaa?

Ihan turhaa heille on sitä toistella ja heille siitä muistutella. Minusta olisi myös aika kyseenalaista edes sanoa jonkun rikollisen lapselle, että esim. tämän älykkyys ja luonne olisi "väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta". Miksi joku edes haluaisi sanoa noin? On hyvä ymmärtää, mitä on ok sanoa erilaisissa tilanteissa, ja mitä ei. Mitä taas niihin perinnöllisiin sairauksiin, jotka tosin ovat aika harvinaisia, tulee, niin eiköhän nekin ole sivuseikka siinä kaikessa. Jos henkilö on esimerkiksi joutunut pelkäämään tätä biologista isää koko elämänsä ja kärsimään tämän maineesta, niin tuskinpa siinä sen biologisen isän mahdolliset sairaudet päällimmäisenä on mielessä.

Kuka menisi sanomaan vaikka Elisabeth Fritzlille että tämän ulkonäkö, äly ja luonne on periytynyt myös tämän isältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Olen eri. Kuitenkin ulkonäkösi, riskisi erilaisiin sairauksiin, älykkyys, luonne jne. ovat väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta. Et tietenkään ole kopio heistä tai edes puolikkaita heistä, periytyminen on onneksi monimutkaisempaa. Jos biologinen vanhempi tai vanhemmat ovat tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä eikä itseään mitenkään voi pitää samanlaisena, voi lohduttautua sillä, että heidän suvussaan saattaa (edes jossain kauempana sukupuussa) olla hyviäkin ihmisiä ja itse on mahdollisesti saanut enemmänkin niitä geenejä varsinkin dominoivina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että varsinkin sairauksien kohdalla geenit valitettavasti vaikuttavat paljon. Eivätkä pelkästään sinuun vaan myös mahdollisiin lapsiisi. Toki tässä geenilotossa on voinut olla myös onnea ja on saanut (sekä dominoivina että resessiivisinä) lähinnä vain hyviä ja neutraaleja ominaisuuksia.

Luuletko ettei ne ihmiset, kenen toinen biologinen vanhempi on esimerkiksi rikollinen, ei itse tiedä mitä se perimä biologian kautta tarkoittaa?

Ihan turhaa heille on sitä toistella ja heille siitä muistutella. Minusta olisi myös aika kyseenalaista edes sanoa jonkun rikollisen lapselle, että esim. tämän älykkyys ja luonne olisi "väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta". Miksi joku edes haluaisi sanoa noin? On hyvä ymmärtää, mitä on ok sanoa erilaisissa tilanteissa, ja mitä ei. Mitä taas niihin perinnöllisiin sairauksiin, jotka tosin ovat aika harvinaisia, tulee, niin eiköhän nekin ole sivuseikka siinä kaikessa. Jos henkilö on esimerkiksi joutunut pelkäämään tätä biologista isää koko elämänsä ja kärsimään tämän maineesta, niin tuskinpa siinä sen biologisen isän mahdolliset sairaudet päällimmäisenä on mielessä.

Sinä itse nostit asian esille (jos olet sama kuin tuo kysymyksen alussa ilmasn heittänyt kirjoittaja). Me muut vain vastaamme siihen, miten itse koemme asian, turha siitä on loukkaantua, ei ole henkilökohtaista. Jotenkin vaikuttaa siltä, että sinulle oma taustasi on kuitenkin jollain tavalla ongelmallinen. T. Yksi aiemmin vastanneista.