Munasolujen luovutus?

Vierailija kirjoitti:

Saako lapsi aikuisena tietää luovuttajan henkilöllisyyden?

Saa. Voi olla yhteydessä luovuttajaan, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en luovuttaisi kunnallisella. Yksityisellä voisin luovuttaa. Tämä takaa ainakin sen, että vanhemmilla tulee olla talous kunnossa.

No ei takaa.

Joku voi käyttää säästönsä ja joku velkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi.

Tietänkään ei ole pakko ajatella omasta perimästään yhtään mitään, mutta eihän se biologisia faktoja muuta. Perimä on perimää.

Ei muuta, mutta mitä merkitystä sillä perimällä on arjessa tai sen lapsen elämässä?

Onhan sillä paljonkin merkitystä ulkonäön, tautigeenien, luonteenpiirteiden periytymisen kannalta. Monella myös oma identiteetti pohjautuu vahvasti omaan geeniperimään. Erilaiset geenipalveluthan ovat myös suosittuja.

Biologinen isäni on rikollinen joka ei ole ollut elämässäni koskaan. En kyllä vertaile omaa ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni häneen, enkä pohjaa omaa identiteettiäni hänen osuuteensa geeniperimästä. Mistään sairauksistaan en tiedä eikä kiinnostakaan.

Olen eri. Kuitenkin ulkonäkösi, riskisi erilaisiin sairauksiin, älykkyys, luonne jne. ovat väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta. Et tietenkään ole kopio heistä tai edes puolikkaita heistä, periytyminen on onneksi monimutkaisempaa. Jos biologinen vanhempi tai vanhemmat ovat tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä eikä itseään mitenkään voi pitää samanlaisena, voi lohduttautua sillä, että heidän suvussaan saattaa (edes jossain kauempana sukupuussa) olla hyviäkin ihmisiä ja itse on mahdollisesti saanut enemmänkin niitä geenejä varsinkin dominoivina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että varsinkin sairauksien kohdalla geenit valitettavasti vaikuttavat paljon. Eivätkä pelkästään sinuun vaan myös mahdollisiin lapsiisi. Toki tässä geenilotossa on voinut olla myös onnea ja on saanut (sekä dominoivina että resessiivisinä) lähinnä vain hyviä ja neutraaleja ominaisuuksia.

Luuletko ettei ne ihmiset, kenen toinen biologinen vanhempi on esimerkiksi rikollinen, ei itse tiedä mitä se perimä biologian kautta tarkoittaa?

Ihan turhaa heille on sitä toistella ja heille siitä muistutella. Minusta olisi myös aika kyseenalaista edes sanoa jonkun rikollisen lapselle, että esim. tämän älykkyys ja luonne olisi "väistämättä jossain määrin periytyneet molemmilta biologisilta vanhemmilta". Miksi joku edes haluaisi sanoa noin? On hyvä ymmärtää, mitä on ok sanoa erilaisissa tilanteissa, ja mitä ei. Mitä taas niihin perinnöllisiin sairauksiin, jotka tosin ovat aika harvinaisia, tulee, niin eiköhän nekin ole sivuseikka siinä kaikessa. Jos henkilö on esimerkiksi joutunut pelkäämään tätä biologista isää koko elämänsä ja kärsimään tämän maineesta, niin tuskinpa siinä sen biologisen isän mahdolliset sairaudet päällimmäisenä on mielessä.

Sinä itse nostit asian esille (jos olet sama kuin tuo kysymyksen alussa ilmasn heittänyt kirjoittaja). Me muut vain vastaamme siihen, miten itse koemme asian, turha siitä on loukkaantua, ei ole henkilökohtaista. Jotenkin vaikuttaa siltä, että sinulle oma taustasi on kuitenkin jollain tavalla ongelmallinen. T. Yksi aiemmin vastanneista.

Minä vain ihmettelin sitä, miksi se biologisen vanhemman perimän, ulkonäön, luonteen ja muiden korostaminen on joillekin niin tärkeää, jopa muiden ihmisten kohdalla.

Itse en muuten ole lainkaan biologisen isän näköinen, vaan oikean isäni. Jännää vai mitä?

Hyväksy sitten myös sinulle vastatut näkökulmat heidän näkökulminaan.

Mutta miksi sitä omaa näkemystä pitää jankuttaa muillekin?

Miksi kysyä asiasta, jos ei halua kuulla vastauksia? Älä kysy ja älä lue ihmisten näkemyksistä, jos kerran et halua kuulla.

En minä ole kysynyt mitään. Ihmettelen vaan moista perimäjankutusta. Sitä, että miksi joillekin on niin tärkeää ilmoittaa jollekin toiselle, että sinulla on biologisen isäsi tai äitisi perimää. Ihan kuin tätä ei tiedettäisi.

No voi nyt luoja sentään. Minä ainakin vastasin tähän kysymykseen edellä. Selvä kysymys ja kysymysmerkki. "Perimä ja perimä. Jos biologinen isä on joku rikollispedari niin lastenko pitää ajatella olevansa tämän ihmisen perimää? Hyi."

Minä taas vastaan tuohon, että ei, rikollispedarin biologisilla lapsilla ei ole mitään velvollisuutta ajatella jonkun randomin perimää, vaikka samaa perimää ehkä heillä onkin. En myöskään menisi näille lapsille toitottamaan asiaa että hei teillä on samaa perimää kuin biologisella isällänne.

Minä taas vastasin vastaukset 1 ja 3.

Ja minä voisin vastata että joku perimä on tuollaisissa tilanteissa ehkä ihan pienin murhe tai huoli. Biologinen isäni aiheutti ensimmäisinä vuosinani niin paljon kaikkea epäkivaa. En suoraan sanoen edes muista miltä biologinen isä näytti enkä tunnista hänen ulkonäköään itsessäni. En luonnettaankaan, koska vaikea eritellä mikä oli hänen luonnettaan ja mikä ei. Sairauksistaan en tiedä mitään enkä koe kellään tavalla tarpeelliseksikaan. En pohjaa identiteettiäni perimään vaan todelliseen elämääni ja kokemuksiini.

Minulle taas perimä on iso asia monin tavoin, mm. identiteetin ja periytyvien geenien kannalta.

No sepä hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako lapsi aikuisena tietää luovuttajan henkilöllisyyden?

Saa. Voi olla yhteydessä luovuttajaan, jos haluaa.

Ei voi jos luovuttaja ei halua.

Luovuttaisin, jos maksisivat.

Ilmaiseksi en luovuta. 

Olen luovuttanut munasoluja ja miettinyt joskus tuota että mitä jos niistä syntynyt lapsi ottaisi joskus yhteyttä. Olen kuitenkin päättänyt että itse en halua olla tähän missään yhteydessä. Se lapsi on minulle täysin vieras ihminen, hän ei ole minun lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut munasoluja ja miettinyt joskus tuota että mitä jos niistä syntynyt lapsi ottaisi joskus yhteyttä. Olen kuitenkin päättänyt että itse en halua olla tähän missään yhteydessä. Se lapsi on minulle täysin vieras ihminen, hän ei ole minun lapseni.

Nykyisen lain mukaan lapsella on oikeus olla yhteydessä. Ennen luovuttaja sai pysyä täysin anonyyminä.

Tässä ketjussa on useampi trollaaja, joka ei tiedä asiasta mitään. Kunhan vaan länkyttävät jotakin.

Sinulla tässä on ihan väärää tietoa. Lain mukaan lapsi saa tietää ainoastaan luovuttajan henkilöllisyyden. Mitään sen kummempaa oikeutta yhteydessä olemiseen ei tällä todellakaan ole, jos ei luovuttaja halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut munasoluja ja miettinyt joskus tuota että mitä jos niistä syntynyt lapsi ottaisi joskus yhteyttä. Olen kuitenkin päättänyt että itse en halua olla tähän missään yhteydessä. Se lapsi on minulle täysin vieras ihminen, hän ei ole minun lapseni.

Nykyisen lain mukaan lapsella on oikeus olla yhteydessä. Ennen luovuttaja sai pysyä täysin anonyyminä.

Tässä ketjussa on useampi trollaaja, joka ei tiedä asiasta mitään. Kunhan vaan länkyttävät jotakin.

Älä viitsi levittää väärää tietoa. Lapsella ei ole lain mukaan mitään oikeutta olla yhteydessä. Lain mukaan lapsella on ainoastaan oikeus täysikäisenä selvittää luovuttajan henkilöllisyys. Mitään muita oikeuksia hänellä ei ole.

Näitäpä asioita niillä käynneillä pohditaankin ja tietenkään munasoluja ei silloin kannata luovuttaa jos ajattelee näin tai on edes epävarma.[/quote]

Eihän niitä asioita tarvitse edes mennä sinne lääkärille pohtimaan jos osaa ajatella noin monta argumenttia jo ennen sitä. Ei munasolujen luovutus ole mikään normi vaan yksi aika harvinainen mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut munasoluja ja miettinyt joskus tuota että mitä jos niistä syntynyt lapsi ottaisi joskus yhteyttä. Olen kuitenkin päättänyt että itse en halua olla tähän missään yhteydessä. Se lapsi on minulle täysin vieras ihminen, hän ei ole minun lapseni.

Hän on sinun biologinen lapsesi, kielsitpä sen tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut munasoluja ja miettinyt joskus tuota että mitä jos niistä syntynyt lapsi ottaisi joskus yhteyttä. Olen kuitenkin päättänyt että itse en halua olla tähän missään yhteydessä. Se lapsi on minulle täysin vieras ihminen, hän ei ole minun lapseni.

Hän on sinun biologinen lapsesi, kielsitpä sen tai et.

No shit, sherlock? Biologinen ei ole sama asia kuin lapsi. Meidän välillä ei ole minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Enhän välttämättä olisi edes tietoinen hänestä.

Minusta biologista vanhemmuutta ja sen merkitystä usein liioitellaan. Biologinen isäni kuoli ollessani lapsi, teki kamapäissään itsemurhan. Tämän kuolema ei ole oikeastaan koskaan merkinnyt minulle mitään, koska hän ei juurikaan ollut elämässäni. Vaikka olin kyllä hautajaisissa, mutta se tuntui ihan kuin olisi ollut siellä jonkun vieraan ihmisen vuoksi.

Täällä on paljon puhuttu biologisen vanhemman piirteistä. En ole varmaan koskaan vertaillut biologisen isän piirteitä omiin. Koska miksi olisin? Luonteestaan en osaa sanoa mitään enkä myöskään sairauksistaan. Eikä ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta selvittää, tuskin olisi mahdollistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Luovuttaisin, jos maksisivat.

Ilmaiseksi en luovuta. 

Siitä saa "kulukorvauksen", mikä on moninkertainen oikeisiin kuluihin verrattuna. Mun todelliset kulut oli alle 20 euroa ja sain melkein 500 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta biologista vanhemmuutta ja sen merkitystä usein liioitellaan. Biologinen isäni kuoli ollessani lapsi, teki kamapäissään itsemurhan. Tämän kuolema ei ole oikeastaan koskaan merkinnyt minulle mitään, koska hän ei juurikaan ollut elämässäni. Vaikka olin kyllä hautajaisissa, mutta se tuntui ihan kuin olisi ollut siellä jonkun vieraan ihmisen vuoksi.

Täällä on paljon puhuttu biologisen vanhemman piirteistä. En ole varmaan koskaan vertaillut biologisen isän piirteitä omiin. Koska miksi olisin? Luonteestaan en osaa sanoa mitään enkä myöskään sairauksistaan. Eikä ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta selvittää, tuskin olisi mahdollistakaan.

Miten voit puhua noin oikeasta isästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta biologista vanhemmuutta ja sen merkitystä usein liioitellaan. Biologinen isäni kuoli ollessani lapsi, teki kamapäissään itsemurhan. Tämän kuolema ei ole oikeastaan koskaan merkinnyt minulle mitään, koska hän ei juurikaan ollut elämässäni. Vaikka olin kyllä hautajaisissa, mutta se tuntui ihan kuin olisi ollut siellä jonkun vieraan ihmisen vuoksi.

Täällä on paljon puhuttu biologisen vanhemman piirteistä. En ole varmaan koskaan vertaillut biologisen isän piirteitä omiin. Koska miksi olisin? Luonteestaan en osaa sanoa mitään enkä myöskään sairauksistaan. Eikä ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta selvittää, tuskin olisi mahdollistakaan.

Miten voit puhua noin oikeasta isästäsi?

Enhän puhukaan, oikea isäni elää ja voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta biologista vanhemmuutta ja sen merkitystä usein liioitellaan. Biologinen isäni kuoli ollessani lapsi, teki kamapäissään itsemurhan. Tämän kuolema ei ole oikeastaan koskaan merkinnyt minulle mitään, koska hän ei juurikaan ollut elämässäni. Vaikka olin kyllä hautajaisissa, mutta se tuntui ihan kuin olisi ollut siellä jonkun vieraan ihmisen vuoksi.

Täällä on paljon puhuttu biologisen vanhemman piirteistä. En ole varmaan koskaan vertaillut biologisen isän piirteitä omiin. Koska miksi olisin? Luonteestaan en osaa sanoa mitään enkä myöskään sairauksistaan. Eikä ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta selvittää, tuskin olisi mahdollistakaan.

Miten voit puhua noin oikeasta isästäsi?

Enhän puhukaan, oikea isäni elää ja voi hyvin.

Silti en tajua miten voit elää tietäen kuka alkuperäinen isäsi on ja silti sanoa toista miestä isäksi. Eikö geenit merkitse sinulle mitään? Sinulla ei ole samoja geenejä isäpuolensa kanssa vaikka hän voi sinusta isältä tuntuakin. Silti hän ei ole.

Up

Itse luovutin nyt ensimmäisen kerran. Aloitin tämän prosessin jo useampi vuosi sitten, mutta jäi kesken lapsen imetyksen takia. Nyt ikä alkaa lähenemään 35 vuotta ja päätin että teen sen nyt tai en koskaan. Itse hormoonipistokset ja ovulaation esto lääkitys jota käytin 9 vrk ei kyllä vaikuttanut fyysisesti mitenkään, henkisesti ehkä hieman koin olevani ärtyneempi irrotus pistos oli eka koko prosessin ainakaan joka hieman tuntui, mutta siitäkin selvisin. Keräys päivän aamuna koin ovulaatio kipua joka oli oikeastaan vain hyvin epämiellyttävää. Itse toimenpide oli koko homman pahin vaihe ja tuntui ajoittain hyvinkin paljon, mutta vahvat i.v. kipulääkkeet veivät kivun pahimman terän pois ja hyvin kestin 15 minuutin toimenpiteen. Kaikkinensa prosessi vaati muutaman käynnin hoidon aikana ultrassa ja avoimesti kerrottiin riskit ja koin vilpitöntä kiitollisuuden tunnetta kaikilta hoitohenkilökuntaan kuuluvilta. Hyvin todennäköisesti voisin luovuttaa uudestaan 😊

Nyt tulee tästä mainoksia Mehiläiseltä.

Itse en saa lahjoittaa, suvussa liikaa nepsyjä. (Perheellisiä vielä) Pistää kyllä miettimään yhtä sun toista.

Mietin onko lapsella myöhemmin oikeus tietää biol. luovuttajan henkilöllisyys? Selvitelläänkö luovuttajan mahdolliset perinnölliset sairaudet? Onko olemassa tarkat ehdot tietosuojan suhteen jos luovuttajan haluaa pysyä tuntemattomana.