Mistä miesten yksinäisyys johtuu

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että miehet eivät mene terapiaan korjaamaan huonoa itsetuntoaan ja parantamaan lapsuudentraumojaan, eivät opettele sosiaalisia taitoja ja syyttävät ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään. Naisena en voi käsittää tätä. Oma nuori aikuisuuteni on mennyt juuri noiden asioiden korjaamiseen, joten minkä ihmeen takia tyytyisin mieheen, joka ei arvosta itseään vaan odottaa minun parantavan hänet? Ei kiitos. Jos minä huolehdi itsestäni, niin haluan myös aikuisen miehen, joka huolehtii itsestään, en mitään mieslasta, joka kuvittelee parisuhteen olevan joku lääke masennukseen.

Kyllä huomaa feminismin ja miesvihan. Miehet on viallisia kun ei käyttädy ja toimi kuin nainen jotka juoksee terapiassa joka mielenpahoituksesta kun on kadottanut epämukavuuksien sieto kyvyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että miehet eivät mene terapiaan korjaamaan huonoa itsetuntoaan ja parantamaan lapsuudentraumojaan, eivät opettele sosiaalisia taitoja ja syyttävät ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään. Naisena en voi käsittää tätä. Oma nuori aikuisuuteni on mennyt juuri noiden asioiden korjaamiseen, joten minkä ihmeen takia tyytyisin mieheen, joka ei arvosta itseään vaan odottaa minun parantavan hänet? Ei kiitos. Jos minä huolehdi itsestäni, niin haluan myös aikuisen miehen, joka huolehtii itsestään, en mitään mieslasta, joka kuvittelee parisuhteen olevan joku lääke masennukseen.

Kyllä huomaa feminismin ja miesvihan. Miehet on viallisia kun ei käyttädy ja toimi kuin nainen jotka juoksee terapiassa joka mielenpahoituksesta kun on kadottanut epämukavuuksien sieto kyvyn

Epämukavuuden siedosta puheen ollen, oletko töissä? Moniko tässä ketjussa natkuttavista miehistä on?

Kun on ujo introvertti, ei se naisten kohtaaminen oikein onnistu, koska tinderistä sai vain pahaa mieltä, ja livenä en osaa tulkita naisten signaaleja. Kun eihän se hymy vielä tarkoita mitään. No en nyt ole ahdistelusta koskaan syytetty, koska en ole aggressiivinen ja uskon että ei tarkoittaa ei. Ei ou heleppoo, sanoo savolainen.

Vierailija kirjoitti:

Koska mies etsii aina kadonnutta kylkiluutaan, nainen on kokonainen eikä kaipaa sitä mistä hänet on tehty

Jumala ja Jeesus on kuitenkin kuvattu miehinä. Ovatko kaikki naiset siis kristittyjä, jotka palvovat miesherraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat ongelmani johtuvat pitkälti lapsuudesta ja nuoruudesta. Vanhemmat eivät olleet minua varten, vaan minä olin vanhempia varten, tästä seurasi liian iso taakka liian nuorelle pojalle. Kelle minä olisin voinut puhua? Jos minun pitää kannatella aikuisia vanhempiani, siihen vielä koulukiusaaminen päälle ja syrjäytymisen kierre oli valmis. Mitään ei opetettu vaan kaikki piti opetella itse. Kaiken joudun vielä itse korjaamaan, koska se on minun vastuullani eli mikään ei ole muuttunut. En itse halua parisuhdetta koska olen edelleen vihainen niin monesta asiasta ja uskon että tulen olemaan perustunteeltani vihainen koko loppuelämäni.

Tunteitani en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa mitä teen tunteistani saamalla energialla ja voin sanoa että vihalla saa paljon aikaan.

Tähän sanon, että samanlaisesta taustasta itsekin olen kotoisin (tosin nainen) ja terapiaan kannattaa mennä. Mutta tutustu sellaiseen kirjaan ensin kuin C-PTSD From Surviving to Thriving, Pete Walker on kirjailija. Se on triggeröivä, eli aika hitaasti kannattaa käydä läpi. Mutta siitä oli itselleni alkuun paljon hyötyä, että ymmärsin mistä omalla kohdallani oli kyse. Sitten kannattaa mennä traumaterapiaan, ja terapeuttia etsiessäsi kannattaa kysyä, että ovatko erikoistuneet C-PTSD:n hoitamiseen.

Viha toimii joo motivoivan voimana jonkun aikaa, mutta usein se kohdistuu vääriin ihmisiin lopulta, ja estää terveet ihmissuhteet. Se saastuttaa sinut sisältäpäin, ja sehän on kaltoinkohtelun koko tavoite. Ansaitset käsitellä nuo asiat läpi, jotta motivaatiosi elämässäsi voisi jatkossa olla rakkaus itseäsi ja muita kohtaan, ei viha.

En tunne yhtään miestä joka olisi kokenut hyödylliseksi juttelun ja juoruilun, lähes jokainen nainen kenet tunnen kokee juttelun ja juoruilun olevan hyödyllistä. Tämä on vain esimerkki mutta pointti on se että miehet ja naiset ovat erilaisia siittä johtuen se mikö auttaa naisella ei väkttåmättä auta miehellä niin voisitteko pikkuhiljaa lopettaa tuon moralisoinnin siittä jos mies ei toimi kuten nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinnosta jos miehellä menee huonosti, miehet pitää tätä yhteiskuntaa pystyssä mutta kukaan ei heitä edes kehu. Jos miehellä on vaikeaa niin se jätetään oman onnensa nojaan.

Naiset on vapaamatkustajia täällä ja naisista pidetään hyvää huolta, jos naisella on vaikeaa niin kaikki sitä auttaa. Naisia suosistaan myös kaikkialla.

Tämä yhteiskunta pysyisi pystyssä paljon paremmin, jos miehet potkittaisiin pois yhteiskunnasta. Miehet ovat syypäitä ihan kaikkiin ongelmiin mitä meillä on.

Yhteiskunta kaatuisi aika nopeasti ilman miehiä ja tulisi naisilla aika nopeasti ikävä miehiä.

Ei taida että mikään että harva rakennelma pysyy pystyssä jos perusta murenee. Miehet on oikeastaan ainoina siellä yhteiskunnan pohjatyöpaikoissa jotka on vain pakko tehdä yhteiskunnan toimivuuden takia

Yhteiskunta, ja koko maailma taloutta, ilmastoa myöten paskana. Miesten maailma. Miten meni niinkun omasta mielestä? Jos olette niin hyviä, niin miksi koko maailma on paskana?

Maailma alkoi menemään paskaksi samoihin aikoihin kun naisille alettiin antamaan oikeuksia. Ennen kun naisilla ei ollut oikeuksia koko maailma oli parempi ja nyt kun naisilla ei olekkaan mitään muuta kun etuoikeuksia niin kaikki toteaa että tämä maailma on paskana

Niin juuri tällainen ajatusmaailma on syy siihen miksi jotkut on yksin. Tuskin tarvitsee sen enempää avata miksi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat ongelmani johtuvat pitkälti lapsuudesta ja nuoruudesta. Vanhemmat eivät olleet minua varten, vaan minä olin vanhempia varten, tästä seurasi liian iso taakka liian nuorelle pojalle. Kelle minä olisin voinut puhua? Jos minun pitää kannatella aikuisia vanhempiani, siihen vielä koulukiusaaminen päälle ja syrjäytymisen kierre oli valmis. Mitään ei opetettu vaan kaikki piti opetella itse. Kaiken joudun vielä itse korjaamaan, koska se on minun vastuullani eli mikään ei ole muuttunut. En itse halua parisuhdetta koska olen edelleen vihainen niin monesta asiasta ja uskon että tulen olemaan perustunteeltani vihainen koko loppuelämäni.

Tunteitani en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa mitä teen tunteistani saamalla energialla ja voin sanoa että vihalla saa paljon aikaan.

Tähän sanon, että samanlaisesta taustasta itsekin olen kotoisin (tosin nainen) ja terapiaan kannattaa mennä. Mutta tutustu sellaiseen kirjaan ensin kuin C-PTSD From Surviving to Thriving, Pete Walker on kirjailija. Se on triggeröivä, eli aika hitaasti kannattaa käydä läpi. Mutta siitä oli itselleni alkuun paljon hyötyä, että ymmärsin mistä omalla kohdallani oli kyse. Sitten kannattaa mennä traumaterapiaan, ja terapeuttia etsiessäsi kannattaa kysyä, että ovatko erikoistuneet C-PTSD:n hoitamiseen.

Viha toimii joo motivoivan voimana jonkun aikaa, mutta usein se kohdistuu vääriin ihmisiin lopulta, ja estää terveet ihmissuhteet. Se saastuttaa sinut sisältäpäin, ja sehän on kaltoinkohtelun koko tavoite. Ansaitset käsitellä nuo asiat läpi, jotta motivaatiosi elämässäsi voisi jatkossa olla rakkaus itseäsi ja muita kohtaan, ei viha.

En tunne yhtään miestä joka olisi kokenut hyödylliseksi juttelun ja juoruilun, lähes jokainen nainen kenet tunnen kokee juttelun ja juoruilun olevan hyödyllistä. Tämä on vain esimerkki mutta pointti on se että miehet ja naiset ovat erilaisia siittä johtuen se mikö auttaa naisella ei väkttåmättä auta miehellä niin voisitteko pikkuhiljaa lopettaa tuon moralisoinnin siittä jos mies ei toimi kuten nainen.

Ei kukaan ole käskenyt käyttäytymään kuin nainen. Puhe oli terapiaan menemisestä jos oma pää sitä tarvitsee.

Tuo että mieltää itsensä hoitamisen vain naisten asiaksi on juuri sitä toksista käytöstä jolla tekee vain pahaa itselleen.

Ja on päivän selvää miksi sellaisen on hankala puolisoa löytää. Tai ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat ongelmani johtuvat pitkälti lapsuudesta ja nuoruudesta. Vanhemmat eivät olleet minua varten, vaan minä olin vanhempia varten, tästä seurasi liian iso taakka liian nuorelle pojalle. Kelle minä olisin voinut puhua? Jos minun pitää kannatella aikuisia vanhempiani, siihen vielä koulukiusaaminen päälle ja syrjäytymisen kierre oli valmis. Mitään ei opetettu vaan kaikki piti opetella itse. Kaiken joudun vielä itse korjaamaan, koska se on minun vastuullani eli mikään ei ole muuttunut. En itse halua parisuhdetta koska olen edelleen vihainen niin monesta asiasta ja uskon että tulen olemaan perustunteeltani vihainen koko loppuelämäni.

Tunteitani en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa mitä teen tunteistani saamalla energialla ja voin sanoa että vihalla saa paljon aikaan.

Tähän sanon, että samanlaisesta taustasta itsekin olen kotoisin (tosin nainen) ja terapiaan kannattaa mennä. Mutta tutustu sellaiseen kirjaan ensin kuin C-PTSD From Surviving to Thriving, Pete Walker on kirjailija. Se on triggeröivä, eli aika hitaasti kannattaa käydä läpi. Mutta siitä oli itselleni alkuun paljon hyötyä, että ymmärsin mistä omalla kohdallani oli kyse. Sitten kannattaa mennä traumaterapiaan, ja terapeuttia etsiessäsi kannattaa kysyä, että ovatko erikoistuneet C-PTSD:n hoitamiseen.

Viha toimii joo motivoivan voimana jonkun aikaa, mutta usein se kohdistuu vääriin ihmisiin lopulta, ja estää terveet ihmissuhteet. Se saastuttaa sinut sisältäpäin, ja sehän on kaltoinkohtelun koko tavoite. Ansaitset käsitellä nuo asiat läpi, jotta motivaatiosi elämässäsi voisi jatkossa olla rakkaus itseäsi ja muita kohtaan, ei viha.

En tunne yhtään miestä joka olisi kokenut hyödylliseksi juttelun ja juoruilun, lähes jokainen nainen kenet tunnen kokee juttelun ja juoruilun olevan hyödyllistä. Tämä on vain esimerkki mutta pointti on se että miehet ja naiset ovat erilaisia siittä johtuen se mikö auttaa naisella ei väkttåmättä auta miehellä niin voisitteko pikkuhiljaa lopettaa tuon moralisoinnin siittä jos mies ei toimi kuten nainen.

Voidaan lopettaa, ja te voitte jatkossakin olla sinkkuja. Sen valinnan voitte tehdä ihan vapaasti. Jos ei kiinnosta parantua ja olla kunnollinen ihminen, koska se on naisellista, niin se kertoo että teidän ei kannatakaan olla missään parisuhteessa naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen mies on jäänyt vaille naisen aloitetta. Epäreiluudesta tulee myös paha mieli.

Nainen on nainen ja miehen ei kuulu odotella naisen aloitetta.

Nainen ei itse päätä mitä hänessä saa arvostaa, vaan sen tekee mies.

Eikö kaikilla miehillä ole normaalia kykyä arvostaa toisia ihmisiä vaan erikseen he joutuvat keksimään syitä siihen? No ei ihme että sellaiset miehet jää yksin.

Näkijätkin aistivat miten naisen arvo laskee epäreiluutensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että miehet eivät mene terapiaan korjaamaan huonoa itsetuntoaan ja parantamaan lapsuudentraumojaan, eivät opettele sosiaalisia taitoja ja syyttävät ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään. Naisena en voi käsittää tätä. Oma nuori aikuisuuteni on mennyt juuri noiden asioiden korjaamiseen, joten minkä ihmeen takia tyytyisin mieheen, joka ei arvosta itseään vaan odottaa minun parantavan hänet? Ei kiitos. Jos minä huolehdi itsestäni, niin haluan myös aikuisen miehen, joka huolehtii itsestään, en mitään mieslasta, joka kuvittelee parisuhteen olevan joku lääke masennukseen.

Kyllä huomaa feminismin ja miesvihan. Miehet on viallisia kun ei käyttädy ja toimi kuin nainen jotka juoksee terapiassa joka mielenpahoituksesta kun on kadottanut epämukavuuksien sieto kyvyn

Epämukavuuden siedosta puheen ollen, oletko töissä? Moniko tässä ketjussa natkuttavista miehistä on?

Tilastojen valossa 90% miehistä on töissä ja 10% naisista on hoikkia. Eli todennäköisin valittaja on nainen.

Kilpailua kaikesta, vallasta, naisista/miehistä, autoista ym. kilpavarustelua, sabotointia ja epärehellisyyttä. Ne, jotka "luottavat" liikaa kavereihin, voivat jäädä kokonaan ilman seuraa, jos eivät omaa samanlaisia kiipijätaitoja. Pitää osata olla myös itsenäinen, harkita ihan itse ja toimiakin myös yksin, ettei tule jossakin vaiheessa vedätetyksi. Ja sitten parisuhteessa pitää osata keskittyä omaan suhteeseensa ja pitää sitä ykkösenä. Ei vertailla, kilpailla naapurin tai sukulaisen tms. kanssa ja siten halventaa kumppaniaan Tämä lienee se suurin syy ja erojenkin osasyy, epälojaalius ja vertailu. Tietenkin jokaisen pitäisi tuntea itsensä ja tietää, millaisen parisuhteen tai suhteet haluaa ja sitten jopa toimia sen mukaisesti, eikä huijata tulevaa kumppaniaan. Saalistajat ja rahan, aseman, tunnettuuden tai kuuluisuuden, julkun naiminen - tämä on myös eräs ryhmä, joka tuo esiin sitä todellisuutta, jossa monet elävät ja esiintyvät.

Niin ja onko tällaisen asenteen viljely miten terveellistä? Sneakolla on muiden punapilleristien tavoin (ex-)escort ja tässä tulos. Kuitenkin. Jatketaan terapiavastaisuuden kylvämistä. Käytännössä ruoskitaan itse itseään puhtaasti ruoskimisen ilosta.

Arvataan... siitä kun naiset ovat takapuolet, miten sanoisi?, liikkuen muualla?

Mitä enemmän meillä on yksinäisiä miehiä sitä parempi. 99% yksinäisistä miehistä on ansainnut kohtalonsa ja nyt ovat jostain syystä alkaneet luomaan narratiivia, jossa yksinäinen mies on muka uhri tai hänelle pitäisi antaa sympatiaa. Ei se näin ole. Miehet ovat ylivoimaisesti etuoikeutetuin joukko, joka ei hyväksy etuoikeuttaan vaan pyrkivät uhriasemaan. Miehet sortavat naisia ja vähemmistöjä, käyttäytyvät väkivaltaisesti eivätkä välitä muista kuin itsestään. Sitten tällaiset miehet ihmettelevät, kun jäävät yksin.

Hyvä mies ei jää yksin. Yksinäisyys on aina ansaittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että miehet eivät mene terapiaan korjaamaan huonoa itsetuntoaan ja parantamaan lapsuudentraumojaan, eivät opettele sosiaalisia taitoja ja syyttävät ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään. Naisena en voi käsittää tätä. Oma nuori aikuisuuteni on mennyt juuri noiden asioiden korjaamiseen, joten minkä ihmeen takia tyytyisin mieheen, joka ei arvosta itseään vaan odottaa minun parantavan hänet? Ei kiitos. Jos minä huolehdi itsestäni, niin haluan myös aikuisen miehen, joka huolehtii itsestään, en mitään mieslasta, joka kuvittelee parisuhteen olevan joku lääke masennukseen.

Kyllä huomaa feminismin ja miesvihan. Miehet on viallisia kun ei käyttädy ja toimi kuin nainen jotka juoksee terapiassa joka mielenpahoituksesta kun on kadottanut epämukavuuksien sieto kyvyn

Jahas, no onko miesten kokema yksinäisyys sitten sitä, että on "kadottanut epämukavuuksien sietokyvyn"? Jos joku jää aina yksin, kärsii siitä ja lähtee kaikenmaailman kultteihin mukaan syyttelemään toisia, niin eikö siinä olisi juuri aihetta terapiaan? 

Testaan nyt vähän sun epämukavuudensietokykyä: eikös vika voisi löytyä miehestä itsestään, jos aina jää yksin?  

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän meillä on yksinäisiä miehiä sitä parempi. 99% yksinäisistä miehistä on ansainnut kohtalonsa ja nyt ovat jostain syystä alkaneet luomaan narratiivia, jossa yksinäinen mies on muka uhri tai hänelle pitäisi antaa sympatiaa. Ei se näin ole. Miehet ovat ylivoimaisesti etuoikeutetuin joukko, joka ei hyväksy etuoikeuttaan vaan pyrkivät uhriasemaan. Miehet sortavat naisia ja vähemmistöjä, käyttäytyvät väkivaltaisesti eivätkä välitä muista kuin itsestään. Sitten tällaiset miehet ihmettelevät, kun jäävät yksin.

Hyvä mies ei jää yksin. Yksinäisyys on aina ansaittua.

Nyt ehkä vähän pakko pistää vastaan. Olen siis nainen, ja olen täällä aiemmin puhunut terapian hyödyistä ja näin. Ja siis pakko sanoa, että yksinäisyys ei todellakaan ole aina ansaittua. Joskus yksinäiseksi jää traumataustan takia, eli esimerkiksi ollut kiusattu nuorempana vaikkapa köyhyyden tai muun takia, ja siitä on jäänyt tunne, ettei kelpaa muille. Lempeäluontoiset ihmiset voivat vaikka päätyä päihteiden pariin ja muuta selviytyäkseen, koska muiden ihmisten käytös vaikuttaa raadottomalta ja hämmentävältä, ja vanhojen kokemusten ja hylätyksi tulemisen kipu voi olla niin vaikea kantaa. Siihen siis terapiaa.

Sitten on ihan totta, että on olemassa esimerkiksi tiettyjä persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, jotka sitten vaikkapa käyttävät päihteitä muista syistä, ja he ovat siinä kiusaajan roolissa tässä maailmassa. He sortavat ketä tahansa, koska ovat sadisteja ja haluavat myös hyötyä muista. Kaikki miehet eivät ole sellaisia, mutta on totta, että sellaiset miehet ovat tosiaan historiallisesti valinneet uhreikseen naiset, vähemmistöt ja myös lempeämmät miehet. Nämä kiusaajat ansaitsevat yksinäisyyden. Heille tuskin on olemassa parannuskeinoa. 

Sen sijaan vaikeita asioita kokeneet, elämän katkeroittamat miehet, heille aidosti toivon parempaa ja haluaisin nähdä heidän menevän terapiaan. Heille on toivoa, ja tiedän itse miten paljon ammattilaisen kanssa puhumisesta ja psykologiaan tutustumisesta voi olla hyötyä, mutta se vaatii tosiaan paljon omaa työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän meillä on yksinäisiä miehiä sitä parempi. 99% yksinäisistä miehistä on ansainnut kohtalonsa ja nyt ovat jostain syystä alkaneet luomaan narratiivia, jossa yksinäinen mies on muka uhri tai hänelle pitäisi antaa sympatiaa. Ei se näin ole. Miehet ovat ylivoimaisesti etuoikeutetuin joukko, joka ei hyväksy etuoikeuttaan vaan pyrkivät uhriasemaan. Miehet sortavat naisia ja vähemmistöjä, käyttäytyvät väkivaltaisesti eivätkä välitä muista kuin itsestään. Sitten tällaiset miehet ihmettelevät, kun jäävät yksin.

Hyvä mies ei jää yksin. Yksinäisyys on aina ansaittua.

Pari huomiota... Jotkut, jopa monet, miehet sortavat naisia ja vähemmistöjä. Mutta niin tekevät myös jotkut naiset ja on niiden vähemmistöjen joukossa miehiäkin. Ansaitsevatko vähemmistöryhmiin kuuluvat miehet sorretuksi tulemisen ohella olla myös yksinäisiä? Ja väite "hyvä mies ei jää yksin" tuntuu lähtevän oletuksesta että elämme oikeudenmukaisessa maailmassa jossa pahoja asioita tapahtuu vain pahoille ihmisille.

Mies kuin mies löytää hyvän naisen siten, että ahmii naisvaltaisilta palstoilta mahdollisimman paljon miesvihamielistä tekstiä ja sitten vain välttelee kyseisiä naisia. Alkaa kummasti nähdä luonnollisen kauniita ja mukavia, nuoria ja hyvärunkoisia naisia, joissa on potentiaalia vaimoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän meillä on yksinäisiä miehiä sitä parempi. 99% yksinäisistä miehistä on ansainnut kohtalonsa ja nyt ovat jostain syystä alkaneet luomaan narratiivia, jossa yksinäinen mies on muka uhri tai hänelle pitäisi antaa sympatiaa. Ei se näin ole. Miehet ovat ylivoimaisesti etuoikeutetuin joukko, joka ei hyväksy etuoikeuttaan vaan pyrkivät uhriasemaan. Miehet sortavat naisia ja vähemmistöjä, käyttäytyvät väkivaltaisesti eivätkä välitä muista kuin itsestään. Sitten tällaiset miehet ihmettelevät, kun jäävät yksin.

Hyvä mies ei jää yksin. Yksinäisyys on aina ansaittua.

Kyllä mä miehenä olen tehnyt sen huomion, että hyvin moni hyvä mies jää yksin ihan siksi, että enemmistö suomalaisista naisista on ihan sekopäisiä ja sairaita elukoita. Itse olen onneksi osannut laittaa luun kurkkuun moisille, mutta moni mukava, normaali ja lempeä mies taatusti on mieluummin ilman naista, kuin jonkun tyypillisen suomihirmun alistettavana.

Oma jo vuosikymmenen yksinäisyys johtuu lähinnä omista virheistäni elämäni varrella. Teini-iässä työnsin kaikki kaverini pois elämästä masennuksen takia, tästä lähti spiraali tielle huonolle koska yksin olo lähinnä lisäsi vain masennusta. Haaveena on ollut aina löytää vaimo ja perustaa perhe vaikkakin takaraivossa valitettavasti kummitteli ajatus että miten tämä voi olla edes mahdollista minun kaltaiselle ihmiselle? Nyt yli 10vuotta kestänyt yksinäisyys on täysin romuttanut jo valmiiksi heikolla pohjalla olevan itsetunnon ja oman arvon tunteen joka johtaa siihen että en ole kykenevä edes juttelemaan naisille. Naiset eivät ole velkaa minulle mitään enkä vihaa naisia, rakastan naisia, mutta kyseinen rakkaus tappaa minut sisältä kun en ole kykenevä sitä ilmaisemaan kenellekkään. Vuodet valuu ohitse ja tiedostan että mahdollisuudet onnelliseen elämään alkavat olevat pienemmät. Kukaan ei kysynyt, halusin vain lähinnä avata yhden ihmisen tarinan, oman tarinani.

Tv. mies 29v