HS: Miesten lapsettomuus maailman kovinta Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole kohdannut miestä, joka oma-aloitteisesti hoitaisi puolet kotitöistä. En viitsi hankkia lapsia tuollaisten kanssa. Olen eronnut ja valinnut sinkkuuden. En aio enää sitoutua yhteenkään mieheen. Liian työlästä. Seksiä saa helposti tinderistä, jos sille päälle sattuu.

Hoidan tällä hetkellä 100 % kotitöistä, ja niihin kuluu hyvä jos puoli tuntia päivässä. Jos muuttaisin yhteen naisen kanssa, joutuisin siivoamaan myös hänen sotkujaan, ja kotitöihin kuluva aika kasvaisi. Tämä on minusta ihan nurinkurinen tilanne, sillä kahden siivoajan taloudessa kotitöihin kuluvan ajan pitäisi vähentyä.

Täsmälleen sama ongelma sillä erotuksella, että olen nainen ja elinkumppanini on mies. Luulisi että kaksi siivoajaa vähentäisi siivoamiseen käytettävää määrää, mutta mitä vielä. Miehen ei tarvitse kuin ottaa leipää syödäkseen, niin keittiö on siivottavassa kunnossa. Murusia pöydillä (kaikilla pöydillä) ja lattioilla, margariinia jääkaapissa, pöydillä ja seinissä. En kertakaikkiaan ymmärrä miten tuollainen on edes mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt 30 ikävuotta lähestyviin naisiin jotka on kuin hukkuvat käsillään hapuilleet jotain oljenkorsia, kun paniikki on ja lapsi pitäisi saada ennenkuin menee lisääntymiskyvyt ja meikäläistä painostettu lapsi siittämään. Mitään muuta ei ajatella, edes sitä että sopisiko itse äidiksi ja onko elämäntilanne sellainen että lapsen kasvatus onnistuisi, hormonit ja epätoivo määrää. Itse ainakin tiedän, ettei minusta isäksi ole joten jää lisääntymiset välistä.

Ja 45 täytettyäsi heräät tilanteeseen ja alat epätoivoisesti etsiä nuorta naista lapsesi äidiksi, kuin paniikissa oljenkorsia hamuillen.

Naiselle ei saa sanoa "Kyllä sinunkin mielesi vielä muuttuu", mutta miehelle saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole kohdannut miestä, joka oma-aloitteisesti hoitaisi puolet kotitöistä. En viitsi hankkia lapsia tuollaisten kanssa. Olen eronnut ja valinnut sinkkuuden. En aio enää sitoutua yhteenkään mieheen. Liian työlästä. Seksiä saa helposti tinderistä, jos sille päälle sattuu.

Hoidan tällä hetkellä 100 % kotitöistä, ja niihin kuluu hyvä jos puoli tuntia päivässä. Jos muuttaisin yhteen naisen kanssa, joutuisin siivoamaan myös hänen sotkujaan, ja kotitöihin kuluva aika kasvaisi. Tämä on minusta ihan nurinkurinen tilanne, sillä kahden siivoajan taloudessa kotitöihin kuluvan ajan pitäisi vähentyä.

Täsmälleen sama ongelma sillä erotuksella, että olen nainen ja elinkumppanini on mies. Luulisi että kaksi siivoajaa vähentäisi siivoamiseen käytettävää määrää, mutta mitä vielä. Miehen ei tarvitse kuin ottaa leipää syödäkseen, niin keittiö on siivottavassa kunnossa. Murusia pöydillä (kaikilla pöydillä) ja lattioilla, margariinia jääkaapissa, pöydillä ja seinissä. En kertakaikkiaan ymmärrä miten tuollainen on edes mahdollista.

Olen parille naiselle sanonut, että voin muuttaa yhteen, jos minun ei tarvitse tehdä enempää kotitöitä kuin teen nyt koko oman kotini ylläpitämiseksi. Kukaan ei ole tähän suostunut, mikä tarkoittaa, että he odottavat minun siivoavan heidänin sotkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt 30 ikävuotta lähestyviin naisiin jotka on kuin hukkuvat käsillään hapuilleet jotain oljenkorsia, kun paniikki on ja lapsi pitäisi saada ennenkuin menee lisääntymiskyvyt ja meikäläistä painostettu lapsi siittämään. Mitään muuta ei ajatella, edes sitä että sopisiko itse äidiksi ja onko elämäntilanne sellainen että lapsen kasvatus onnistuisi, hormonit ja epätoivo määrää. Itse ainakin tiedän, ettei minusta isäksi ole joten jää lisääntymiset välistä.

Alle kolmekymppisiin? Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi nelikymppiset, mutta eihän kaksikymppisellä ole paperilla vielä edes kiire. Moni vielä silloin opiskeleekin tai on hiljattain valmistunut.

Kuulemma 30 vuoden jälkeen riskit kasvavat rakettimaisesti ja nelikymppisenä olisi jo myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt 30 ikävuotta lähestyviin naisiin jotka on kuin hukkuvat käsillään hapuilleet jotain oljenkorsia, kun paniikki on ja lapsi pitäisi saada ennenkuin menee lisääntymiskyvyt ja meikäläistä painostettu lapsi siittämään. Mitään muuta ei ajatella, edes sitä että sopisiko itse äidiksi ja onko elämäntilanne sellainen että lapsen kasvatus onnistuisi, hormonit ja epätoivo määrää. Itse ainakin tiedän, ettei minusta isäksi ole joten jää lisääntymiset välistä.

Ja 45 täytettyäsi heräät tilanteeseen ja alat epätoivoisesti etsiä nuorta naista lapsesi äidiksi, kuin paniikissa oljenkorsia hamuillen.

Naiselle ei saa sanoa "Kyllä sinunkin mielesi vielä muuttuu", mutta miehelle saa?

Koska kaikesta huolimatta meille naisille sanotaan niin, miksi ei siis miehillekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt 30 ikävuotta lähestyviin naisiin jotka on kuin hukkuvat käsillään hapuilleet jotain oljenkorsia, kun paniikki on ja lapsi pitäisi saada ennenkuin menee lisääntymiskyvyt ja meikäläistä painostettu lapsi siittämään. Mitään muuta ei ajatella, edes sitä että sopisiko itse äidiksi ja onko elämäntilanne sellainen että lapsen kasvatus onnistuisi, hormonit ja epätoivo määrää. Itse ainakin tiedän, ettei minusta isäksi ole joten jää lisääntymiset välistä.

Ja 45 täytettyäsi heräät tilanteeseen ja alat epätoivoisesti etsiä nuorta naista lapsesi äidiksi, kuin paniikissa oljenkorsia hamuillen.

Ei miehillä ole samanlaista hormonipakkoa joka sisäisesti ajaa lisääntymiseen kuten naisilla. Eli ei tule tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet venyttävät nuoruutensa yli nelikymppisiksi ja havahtuvat liian myöhään huomaamaan, että olisikohan pitänyt se parisuhde ja perhe hommata. Sitten itketään, kun nuoria naisia ei keski-ikäiset sedät kiinnosta.

Moni mies myös tekee ensin nuorena perheen, ja sitten nelikymppisenä miehenä vielä uuden perheen. Tunnen useita tällaisia miehiä, eli  heille on kyllä löytynyt nelikymppisenäkin vielä 10v nuorempi nainen joka toivomalla toivoo perhettä juuri tämän miehen kanssa, jonka lapset on jo lähes aikuisia.

Itse olen nyt 42v ja lapseni ovat 16, ja 18-vuotiaat. Ei mitään mahdollisuutta että enempiä tekisin, vasektomiastakin jo vuosikausia

M81

Tuo ilmiö näkyy myös tilastoissa eli mies tekee perheen kahden naisen kanssa, ensin nuorempana, sitten vanhempana. Mutta ensimmäisen lapsen yli nelikymppisenä tekeviä miehiä on äärimmäisen vähän. On siis erittäin epätodennäköistä, että sen jälkeen enää tulee isäksi. Juna meni jo.

Ja ilmeisesti näistä miehistä osa on aivan tosissaan kuvitellut, että sen ikäisenä löytyy vielä nuori nainen, joka hänen kanssaan perheen perustaa. Sääli, että tällaiseen uskovia ilmeisesti todella on, koska silloin todennäköisyydet putoavat lähelle nollaa. Jonkun suurin piirtein samanikäisen kanssa voisi vielä onnistua. Nuo nelikymppiset + uudelleen isäksi tulijatkaan eivät tee sitä toista kierrosta huomattavasti nuorempien naisten kanssa, vaan suurin piirtein samanikäisten kanssa (ikäerot tyypillisesti muutamia vuosia parisuhteissa).

Koomista kun tästä aiheesta on käyty palstalla keskustelua niin miehet aina heittävät jotain julkkisesimerkkejä, esim. että kyllähän Mika Aaltolakin sai ensimmäisen lapsensa yli 50-vuotiaana. Ja nämä ilmeisesti ihan tosissaan kuvittelevat, että heidän tilanteensa olisi verrattavissa tähän julkisuuden henkilöön ja heillä olisi täysin samat mahdollisuudet saada huomattavasti nuorempi nainen ja tulla ekaa kertaa isäksi tuossa iässä. Tässä näkee hyvin miten vääristynyt kuva itsestään joillain miehillä on. Sitten kiukutellaan kun huomataan, ettei todellisuus vastaakaan heidän fantasioitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt 30 ikävuotta lähestyviin naisiin jotka on kuin hukkuvat käsillään hapuilleet jotain oljenkorsia, kun paniikki on ja lapsi pitäisi saada ennenkuin menee lisääntymiskyvyt ja meikäläistä painostettu lapsi siittämään. Mitään muuta ei ajatella, edes sitä että sopisiko itse äidiksi ja onko elämäntilanne sellainen että lapsen kasvatus onnistuisi, hormonit ja epätoivo määrää. Itse ainakin tiedän, ettei minusta isäksi ole joten jää lisääntymiset välistä.

Ja 45 täytettyäsi heräät tilanteeseen ja alat epätoivoisesti etsiä nuorta naista lapsesi äidiksi, kuin paniikissa oljenkorsia hamuillen.

Naiselle ei saa sanoa "Kyllä sinunkin mielesi vielä muuttuu", mutta miehelle saa?

Koska kaikesta huolimatta meille naisille sanotaan niin, miksi ei siis miehillekin?

Itse tykkään elää periaatteellisesti ja olla sanomatta noin typeriä asioita kenellekään, mutta ehkä kohtu on tuossa sitten tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehistä puuttuu maskuliinisuus nykyään.

hmiset valittavat että yhteiskunnassa on liikaa toksista maskuliinisuutta, mutta mielestäni tilanne on täysin päinvastainen: toksista maskuliinisuutta on aivan liian vähän. Miesten pitäisi muuttua kovemmiksi, fyysisesti vahvemmiksi, päämäärätietoisemmiksi ja aggressiivisemmiksi. Testosteronitasotkin laskee koko ajan...

Naiset ovat tätä muutosta ajaneet pehmeillä arvoillaan ja pehmeällä kasvatuksellaan, yh-äiteydellään, jne. Sitten kun sitä saadaan, niin se onkin väärin. Olet oikeassa sanomassasi, mutta se on hyvin pitkälti naisten oma vika. Puolet nuorista miehistä voisivat yhtä hyvin olla naisia. 

Pehmeät arvot ja pehmeä kasvatus on vain hyvä asia ja hienoa, jos puolet nuorista miehistä ovat empaattisempia ja tunneälykkäämpiä mitä aikaisemmat sukupuolet. Jos tunneäly jää gorillan tasolle, niin se näkyy väkivalta- sekä päihdetilastoissa. Emme kaipaa tänne yhtään enempää naista hakkaavaa miestä kiitos.

Älkää sitten valittako maskuliinisuuden puutteesta. Testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta ja kilpailuviettiä. Siksi toisekseen te kummasti sallitte nuo miehiset ominaisuudet muille paitsi suomalaisille miehille; Lähi-itäläisten ja Afrikkalaisten maskuliinisuus on naisista upeaa. 

En salli eikä salli muutkaan naiset. Ihan muistutuksena, että persut eli pääasiassa miehet ovat vastuussa siitä, että par_ta_ lapsia otettiin Suomeen sankoin joukoin. Sipilä (oletettavasti mies) jopa kutsui heidät kotiinsa majoittautumaan. Joten kanna mies vastuusi.

Kantakaahan te naiset vastuu siitä, että olette kasvattaneet tämän testosteronivajeisen miessukupolven vähättelemällä, alistamalla ja nälvimällä kaikkea miehekästä. Kuka tahansa nainen haluaisi oman poikansa olevan kiltti, soijainen beta-alistuja, mutta tosi harva haluaa sellaista mieheksi. 

Ja missäs se miesten vastuu lasten kasvatuksesta on? Niinpä, naiset ovat kautta aikojen tehneet parhaansa, miehet pakoilleet vastuuta ja siitä kärsii erityisesti lapset. Ei ne lapset missään äidin umpiossa elä, vaan tarvitsevat kasvaakseen myös miehen panostusta eli lasten isän. Missä isät ovat? Huhuu?

Katsos kun te naiset viette sen pois eroamalla mitä pienemmästäkin syystä. Ja pomottamalla perhearjessa sekä epäsuorasti uhkaamalla erolla. Näyttäkää mulle perhe, missä mies on saanut päättää edes omalta osaltaan lasten kasvatuksesta. Aivan, ei sellaisia ole.  

Jos elää nettimaailmassa ja pelimaailmassa, niin ei sellaisia suhteita varmasti näekään. Tai jos oma lähipiiri koostuu vain trailer park- tyyppisistä perheistä. Omassa perheessäni mies on tasavertainen aikuinen vastuuneen, vapauksineen ja velvollisuuksineen. Aina emme ole samaa mieltä kasvatusasioista, mutta olemme todenneet yhdessä, että olemme eri mieltä ja millaisen kompromissin keksimme yhdessä? Elämän ei tarvitse olla valtataistelua, vaan se voi olla tasavertaista kumppanuutta. Mieheni on loistava isä, on tälläkin hetkellä vanhempainvapailla lapsiemme kanssa. Ja koska hän on läsnä lasten elämässä ja tuntee omat lapsensa, hän myös itse ymmärtää ja näkee sen mikä milloinkin on kenenkin lapsen tarve. Kunnioitan ja arvostan hänen näkemyksiään ja havaintojaan. Ja koska tilanne on hyvä, ei ole mitään syytä erota. Tällaista se on monissa normaaleissa perheissä.

Käsitys normaaliudesta vaihtelee yhteiskuntaluokan mukaan.

Itselleni kuvaamasi malli on normaali, näille miehille omassa kasvuperheessään mies on ollut poissaoleva hahmo, jonka vuoksi oma miehen malli kenties puuttuu kokonaan. Lisäksi yhteiskuntaluokassa miesten malli on täysin toinen kuin akateemisissa ylemmän keskiluokan perheissä, jollainen omakin perheeni oli. Heille on normaalia, että mies ei tee kotona mitään, juo perjantaipullon ja juopottelee kavereidensa kanssa viikonloppuisin. Olen useissa keskustluissa täällä huomannut tuon eron: sitä jopa epäillään trolliksi, kun sanon, etten tunne tuollaisia miehiä lainkaan. Omassa yhteiskuntaluokassa ei kertakaikkiaan tuollaisia miehiä ole yhtäkään.

Ja tämä on jatkunut jo useassa sukupolvessa. Olen 55v. ja olen tottunut jo omassa lapsuudenperheessäni tasa-arvoiseen perhe-elämään. Molemmat vanhempani olivat ns. uraihmisiä, he ovat nyt 80+ vuotiaita pirteitä eläkeläisiä, jotka edelleen laittavat ruokaa, hoitavat puutarhaa ja ulkoilevat kahdestaan. Tapaavat tuttaviaan pariskuntana jne. Samanlainen malli on ollut omien tytärteni elämässä, kun he olivat pieniä. Mieheni mm. on hoitanut koko perhe-elämän yksin, kun olin neljä vuotta toisella paikkakunnalla työssä viikot. Hän on lapsille yhtä läheinen kuin minäkin, eivätkä tyttäret (nyt 25-30v.) ole valinneet puolisokseen mitään omituista macho-mieshahmoa, jota täällä usein kuvataan kaikkien nuorten naisten muka haluavan. 

Kyse on yhteiskuntaluokkien eroista, ja nythän tämä linkattu uutinenkin kertoo juuri siitä. Perheen perustaminen, monogaaminen parisuhdeideaali on muuttunut eräänlaiseksi luksukseksi, joka onnistuu vain ylemmiltä yhteiskuntaluokilta. Siihen on toki paljon muitakin kuin yksilöllisiä syitä, syyt ovat enemmän rakenteellisia, luokkayhteiskuntaan ja niiden arvoihin liittyviä. Eivät alemman keskiluokan ja työväenluokan naiset enää suostu pariutumaan miesten kanssa, joiden arvot ovat samanlaisia kuin heidän isiensä arvot olivat. Toisaalta miesten heikko yhteiskunnallinen asema (naiset alemmista yhteiskuntaluokista kouluttautuvat, miehet eivät) ei myöskään ole omiaan tekemään heistä kiinnostavia perheenperustamismielessä. Harva haluaa synnyttää lapsia, jotka tulisivat kärsimään lapsiperheköyhyydestä, jos vielä itsellä on siitä omasta lapsuudesta kokemusta. 

Itse olen kyllä aika trailerparkista kotoisin, mutten ole tuntenut sellaisia miehiä jotka perjantaisin korkkailisivat! Ylipäätään taitavat sellaiset miehet olla yksisarvisia, jotka eivät tee kotona mitään? Taisi tuo viikonloppukännäily ja työmiehenlauantailu jäädä sinne 60-luvulle.  Muuten kyllä allekirjoitan samaa mitä edellä on sanottu. Nuo yhteiskuntaluokat olivat kovaa vauhtia katoamassa ja melkein kadonneet kun tultiin 90-luvun lamaan mutta ovat vauhdilla tulossa takaisin.

Tässäkin olisi kiintoisaa tietää kuinka moni miehistä on lapsettomia vapaaehtoisesti. Onko lapsia vai ei-tilasto ei kerro syistä mitään.

Oman kokemukseni mukaan velamiehet ovat kiven alla. Valtaosa miehistä haluavat lapsia, ikävä kyllä.

Koko avioliitto parisuhde soopa on patriarkaatin valetta.

Vierailija kirjoitti:

Aloitusviestin kysymys oli miksi miehet eivät lisäänny Suomessa, "maailman onnellisimmassa maassa", kuten muualla? Siihen ei ole juuri vastauksia tullut.

Lisääntyminen ei ole onnellisuuden ehto. Moni mies sitä paitsi lisääntyy.

Seuraava kysymys.

Itse tulen jäämään mitä todennäköisemmin lapsettomaksi mieheksi, koska en yksinkertaisesti pysty löytämään Suomesta minulle sopivaa kumppania. En suostu olemaan kenen kanssa tahansa, olen jo hyväksynyt tämän tosiasian.

Paljon tulee kyselyitä, miksi olen vielä sinkku ja milloin ajattelin asettua aloilleen. En usko, että koskaan, en ainakaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45-vuotiaalla Jukalla on asiaa vauvapalstalaisille:

"Monilla nelikymppisillä naisilla lukee Tinderissä, että lapset tehty. Lapsista haaveilevat reilut kolmikymppiset naiset taas eivät lähtökohtaisesti etsi keski-ikäistä miestä, Manni sanoo.

Lue ja sisäistä. Jos haluat lapsia, aikaa ei ole rajattomasti. Jos olet lapseton vielä 35-vuotiaana, se indikoi jo vahvasti loppuelämän lapsettomuutta. Jos olet lapseton vielä 45-vuotiaana, sun on parasta olla presidentti tai rokkitähti jos meinaat vielä lapsen saada.

Tämä! 40+ miehet elelevät jossain illuusiossa, että totta kai 30 vuotiaat naiset haluavat heidän kanssaan hankkia lapsia. Miksi haluaisi? Poikkeuksia toki on, mutta itse ainakin halusin, että kumppani on suht saman ikäinen kuin itse. Ihan jo jaksamisen kannalta ja toki myös siksi, että joskus aikoinaan päästäisiin eläkkeellekin suht samoihin aikoihin. 

Täälläkin jo tulleet vastaukset henkii sitä, että naisten vika sekin ettei nämä miehet saa lapsia. Ei kun ehkä olisi peiliin katsomisen paikka? 

Tämän vuoksi slaavilaiset ja kaikoidän naiset ovat miesten suosiossa kun ikäerolla ei ole niin suurta merkitystä. Itsellänikin on 21 vuotta nuorempi 24 v nainen kanssani parisuhteessa. Itse olen 45.

On muuten aika huvittavaa, että suomalainen nainen on heti lompakkoloinen, jos hän elää miehen tuloilla tai jopa pariutuu sen takia, että mies on hyvätuloinen. Mutta kun kaukoidän ja slaavinaiset toimivat näin, niin se ei yhtäkkiä olekaan pahasta. Aika ristiriitaista, luuletko, että ne rakkaudesta tänne pohjolaan tulee teidän jurottajien seuraan.

Se johtuu siitä kun feministi-suominainen on julistanut olevansa itsellinen, voimakas, uhkea ja rohkea, parempi kuin yksikään mies! Siksi niitä ei oteta lompakkoloisiksi vaan saavat tienata omat rahansa, niin kuin ovat jo vuosikymmenet halunneet. Teille tällainen pieni ero on tietenkin vaikea ymmärtää. 

Kuka näin on julistanut, en minä ainakaan?

Meidän perheessä on perinteinen työnjako, eli minä olen kotirouvana ja mies töissä. 

Toimii hyvin, mies arvostaa kovasti (sanoin ja teoin) panostani, ja minä tietysti myös hänen. 

Perhe-elämä on rauhallista ja vaikka ei kovin paljon ole rahaakaan, kaikki on hyvin. 

Mutta muiden ihmisten suhtautuminen tähän meidän malliimme...muut miehet pudistelevat päätään, että eivät ikinä elättäisi toista aikuista. Naiset ovat kauhuissaan ja varmoja siitä, että olen nyrkin ja hellan välissä. Ihan turha on selittää pitkästä suhteesta, sielujen sympatiasta tai omista rahoistani, asetelma on päätetty jo muiden toimesta: minä olen lompakkoloinen tai säälittävä raukka, mieheni joko kynnysmatto tai tyranni. 

Hieno juttu, jos rakkaus kestää ja elätte yhdessä vanhoiksi. Kotirouvaksi jääminen on ollut karmea valinta sitten, jos puoliso menehtyy tai tulee ero, eikä omasta eläketurvasta ole tullut huolehdittua. Aina olisi hyvä turvata myös oma tulevaisuus.

Minulla on vähän omia tuloja sekä omaisuutta. Lapset jo lähes aikuisia. Jos tipunkin köyhyyteen, en oikeastaan edes välitä. Olen elänyt rikkaita ja köyhiä aikoja, aina sitä jotenkin selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin olisi kiintoisaa tietää kuinka moni miehistä on lapsettomia vapaaehtoisesti. Onko lapsia vai ei-tilasto ei kerro syistä mitään.

Oman kokemukseni mukaan velamiehet ovat kiven alla. Valtaosa miehistä haluavat lapsia, ikävä kyllä.

15 % suomalaisista ei halua lapsia ollenkaan. Koulutetut naiset haluavat lapsia eniten, kouluttamattomat miehet vähiten. Monet miehet, jotka eivät halua lapsia, asuvat Itä-Suomen pienillä paikkakunnilla, eivät etelän kasvukeskuksissa.

Näin yksinkertaistaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet venyttävät nuoruutensa yli nelikymppisiksi ja havahtuvat liian myöhään huomaamaan, että olisikohan pitänyt se parisuhde ja perhe hommata. Sitten itketään, kun nuoria naisia ei keski-ikäiset sedät kiinnosta.

Moni mies myös tekee ensin nuorena perheen, ja sitten nelikymppisenä miehenä vielä uuden perheen. Tunnen useita tällaisia miehiä, eli  heille on kyllä löytynyt nelikymppisenäkin vielä 10v nuorempi nainen joka toivomalla toivoo perhettä juuri tämän miehen kanssa, jonka lapset on jo lähes aikuisia.

Itse olen nyt 42v ja lapseni ovat 16, ja 18-vuotiaat. Ei mitään mahdollisuutta että enempiä tekisin, vasektomiastakin jo vuosikausia

M81

Tuo ilmiö näkyy myös tilastoissa eli mies tekee perheen kahden naisen kanssa, ensin nuorempana, sitten vanhempana. Mutta ensimmäisen lapsen yli nelikymppisenä tekeviä miehiä on äärimmäisen vähän. On siis erittäin epätodennäköistä, että sen jälkeen enää tulee isäksi. Juna meni jo.

Ja ilmeisesti näistä miehistä osa on aivan tosissaan kuvitellut, että sen ikäisenä löytyy vielä nuori nainen, joka hänen kanssaan perheen perustaa. Sääli, että tällaiseen uskovia ilmeisesti todella on, koska silloin todennäköisyydet putoavat lähelle nollaa. Jonkun suurin piirtein samanikäisen kanssa voisi vielä onnistua. Nuo nelikymppiset + uudelleen isäksi tulijatkaan eivät tee sitä toista kierrosta huomattavasti nuorempien naisten kanssa, vaan suurin piirtein samanikäisten kanssa (ikäerot tyypillisesti muutamia vuosia parisuhteissa).

Olen melko vahingoniloinen näiden suhteen, näitä nuorempana deittailleena, näiden minua erilaisissa viritelmissä roikottamisen jälkeen.

Jos mies on toisella kierroksella 40 vuotiaana ja perustaa uuden perheen,on hänen oltava hyvässä asemassa työelämässä ja hyväpalkkaunen jne. Elarit juoksevat kuitenkin edellisen ydinperheen lapsista ja ne voivat olla monia satoja euroja. Muuten nainen ei saa lisäarvoa toisen kierroksen miehestä jos olisi oman ikäisiä nuoria miehiä tarjolla. Myös nuoremmat isät jaksavat paremmin kuin vanhemmat ja kyllähän ne uusperhekuvioitkin voivat olla sotkuisia. Eli mies ,jos olet tokalla kierroksella 40 vuotiaana, tienaa tarpeeksi, hanki hyvä työ, hoida kuntoasi, hoida ero hyvin niin voit kilpailla nuorempien kanssa. Heillä kun on tarjota jotain muuta kuin sinulla eli se ydinperheunelma ilman uusperhekuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin olisi kiintoisaa tietää kuinka moni miehistä on lapsettomia vapaaehtoisesti. Onko lapsia vai ei-tilasto ei kerro syistä mitään.

Oman kokemukseni mukaan velamiehet ovat kiven alla. Valtaosa miehistä haluavat lapsia, ikävä kyllä.

15 % suomalaisista ei halua lapsia ollenkaan. Koulutetut naiset haluavat lapsia eniten, kouluttamattomat miehet vähiten. Monet miehet, jotka eivät halua lapsia, asuvat Itä-Suomen pienillä paikkakunnilla, eivät etelän kasvukeskuksissa.

Näin yksinkertaistaen.

Kiitos.

Suuntima siis itää kohti.