Paljonko pappi tienaa kuussa? Vaikka luterilaisen kirkon rivipappi.

Mutta näitä tekstejä lukiessa olen päättänyt etten ikinä liity tuohon katkerien tätien joukkoon.



Kuka teidät on käskenyt sairaanhoitajiksi?



Lähinnä kun kuvittelette tekevänsä maailman tärkeintä aj vaikeinta työtä.



Pitkäaikaissairaan lapsen äitinä olen kiertänyt sairaaloita niin paljon ja nähnyt sellaisia sairaanhoitajia, että luulen suuren osan saaneen paperissa postimyynnistä. Eivät he ainakaan mitään älyn reimuvoittoja ole.

Papin työ on vielä erityisesti maalla sellaista kokonaisvaltaista kutsumustyötä! Vai oikeastiko sinulle potilaat soittelee jatkuvasti kotiin ja lähdet ihmisten luokse vaikka iltamyöhällä kuuntelemaan murheita ja pitämään kädestä kiinni? Papin työ on todellakin toisenlaista kuin lääkärin, hoitajan tai opettajan. Siinä ei ole niin konkreettisia työaikoja (siis puhutaan ns. maalaispapeista) vaan olet tavallaan aina töissä ja käytettävissä työhösi. Toki jotkut papit ei ole ja vetää rajan, mutta kyllä monet edelleen on.



Mitä sairaanhoitajiin tulee, niin mikään muu ammattiryhmä ei nykyään nosta itseään siihen asemaan kuin he. Fakta on, että sairaanhoitajissa on kaikkea. Sairaanhoitajakoulutukseen otetaan nykyään niin huonoa ainesta paremman joukossa, että mulle on ihan turha tulla selittämään, että sairaanhoitaja=hyvä, ahkera ja osaava. Ei ole. Jotkut on, jotkut ei. Suurin osa siltä väliltä. Sitä paitsi sairaanhoitajan työ on aika yksinkertaista duunia. Mulle sanoi suoraan ammatinvalintapsykologi, että ei kannata hakeutua, koska itsenäiseen ajatteluun tottunut ja nokkela ihminen turhautuu siinä hommassa. Työkavereina on useampi ex-hoitaja ja kaikki sanovat alavaihdon syyksi sen saman eli työ oli liian kapeaa, näköalatonta ja mahdollisuus kehittyä/edetä olematon. Ts. pitivät liian helppona peruspuurtamisena, koska heillä oli kunnianhimoa ja älliä muuhunkin.

Varmaan voi olla monissa tehtävissä raskasta, mutta älkää nyt nostako sairaanhoitajia yli-ihmisiksi. Mitä papin duuniin tulee, niin isossa kaupungissa on varmaan helpompaa. Kyllä pienellä paikkakunnalla pappi on kiinni työssään aina. Pappiin monet nojaa, papille soitetaan murheista ja iloista suunnilleen koska vaan. Papilla ei ole sillä tavoin työaikoja kuin vaikka juuri sairaanhoitajalla.

Sairaanhoitajathan on vapaa-ajala vähintään lääkäreitä, ainakin kaikkien niiden mielestä jotka sattuu tietämään että olen sairaanhoitaja. Kaikkiin naapureiden vaivoihin pitäis löytää diagnoosit ja lääkkeet ei auta vaikka kuinka käskee mennä lääkärille. Kyllä meihin ihan hirveästi tukeudutaan kun jotain vaivaa tulee, vaikka olisimmekin vapaa-ajalla.[/i

]

Minua risoo tuttu sairaanhoitaja, joka aina tuputtaa diagnoosejaan kun jollain on joku vaiva. Pitäsi suunsa kiinni, ei hän mikään lääkäri ole vaan rivihoitsu..

on merkitystä. Somatiikalla työt hyvinkin rutiininomaisia ja samanlaisina toistuvia.Teho ja ensiapu/ensihoito tuovat siihen poikkeuksen,sekä ensihoito. Minulla 15 v. työkokemus suljetulta ja avopuolelta,osastotyö rutiininomaisempaa,avohoidossa ääretön vastuu hoitohenkilökunnalla. Siinä työssä ei palkka kohtaa työnvaativuutta.

Missä vitsi työsuhdeasunnossa?!

Kyllä keikkapappi tienaa vähän toisella tavalla kun jotkut mokomat yliopisto 5000€, mummi oli keikkapappi ja kyllä oli rahaa, kolehti oli vaan plussaa kun piti autoa vaihtaa.

En kahehdi pappeja. Saattohoidot, omaisten kanssa toimiminen, rippileirit, ristiäisiä ihmisten kodeissa, joista ei aina voi tietää mihin joutuu...sielunhoito..Miksi papin virkoihin ei tahdo olla hakijoita, jos se on helppoa ja hyvin palkattua? 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2013 klo 09:38"]

Varmaan voi olla monissa tehtävissä raskasta, mutta älkää nyt nostako sairaanhoitajia yli-ihmisiksi.

Mitä papin duuniin tulee, niin isossa kaupungissa on varmaan helpompaa. Kyllä pienellä paikkakunnalla pappi on kiinni työssään aina. Pappiin monet nojaa, papille soitetaan murheista ja iloista suunnilleen koska vaan. Papilla ei ole sillä tavoin työaikoja kuin vaikka juuri sairaanhoitajalla.

Sairaanhoitajathan on vapaa-ajala vähintään lääkäreitä, ainakin kaikkien niiden mielestä jotka sattuu tietämään että olen sairaanhoitaja. Kaikkiin naapureiden vaivoihin pitäis löytää diagnoosit ja lääkkeet ei auta vaikka kuinka käskee mennä lääkärille. Kyllä meihin ihan hirveästi tukeudutaan kun jotain vaivaa tulee, vaikka olisimmekin vapaa-ajalla.

Niinköhän? Ehkä jotkut tutut, jotka voit ihan hyvin ohjata puhelinpäivystykseen. Meillä päin on ainakin sairaanhoitajan puhelinpäivystys 24 h. Minä en ole yhtään huomannut tuollaista ja jokainen tuntee varmaan monta sairaanhoitajaa, joten vaikealta tuntuu uskoa että tuollaista olisi montaakaan kertaa vuodessa. Lääkärien tiedän kyllä joutuvan sukulaispiirinsä kohteeksi, kun lääkäreitä ei moni tunne montaa. 

Oikeastiko joku vielä käy kirkossa ja soittelee papille jos on jotain huolia? Ev-lut-papille? Hienoa jos näin on, itselleni ajatus tuntuu vähän samalta kuin se, että pimeimmässä Afrikassa mennään jollekin poppamiehelle purkamaan tuntoja kun silmät rähmii. Sitten virvotaan oksalla ja vot, homma hoidossa.

Papin työssä olin aivan loppu siihen jatkuvaan työpuhelimen soimiseen, ja usein yli 12 h työpäiviin (jonka lisäksi oli sitten ne puheiden kirjoitukset ja muut). Joskus aamuisin yökkäilin vessassa vartin ennen töihin lähtöä ihan vain ahdistuksesta. Jaksoin tosi hyvin kyllä sielunhoitoa, itsemurhan yrittäjiä ja sitten näitä traumatisoituneita riitaisia perheitä, joissa esim. toinen vanhemmista oli tappanut itsensä lasten leikkipuistoon jne. (ne ees olleet rankimmasta päästä). Päälle tuli riippakiviä, jotka hiillostivat aina ja kaikkialla. Rasittavaa oli myös, että ihmiset selvittivät osoitteen ja joskus tulivat yllätyskäynnille (enkä ollut missään pikkukylässä pappina, vaan suuressa kaupungissa, mikä on mielestäni uskomatonta!) Päälle sähköpostit, koulutyö, rippikoulut, lastenleirit, perheleirit, perhekerhot, päiväkotityö, diakoniakäynnit, erinäiset piirit ja keskustelutyhmät, toimitukset (kasteet, vihkimiset ja hautaukset).. mutta mikä rasittavinta: se jatkuva yllätysmomentti, että olet yhtenä vapaailtana suunnitellut näkeväsi kavereita, mutta työpuhelin soittaakin. Joku on ahdistunut, aikoo tappaa itsensä tai sitten jonkun asian vuoksi sinut vain tarvitaankin töihin. Joskus jos yrität selittää, ettei nyt kävisi niin saa joko vastauksen virkavelvollisuudesta tai sitten ihmiset eivät yhtään ymmärrä vaan ovat "soitan, koska mua ahdistaa nyt.. ei sovi, että nähdään huomenna vaan nyt" Muistan jokusenkin kerran tulleeni illalla myöhään kämpille ja itkeneeni sitä, että "Ei vitsi mitä paskaa tää on!".  Ja oikeasti, mä vieläpä yritin vetää rajoja työlleni ja vedinkin. Ongelma oli vain, että nakki napsahti montaa eri kautta, joitain hommia ei vain voinut jättää tekemättä ja etenkin pidin velvollisuutenani hoitaa omaan työalaani liittyvät asiat.

Myöhemmin aloin tekemään eri työtä. Ihan ookoo palkalla it-alan hommia. Kyllä mä naureskelin siellä it-alalla aina, kuinka helpolla pääsi ja sai liksaa. Oli selkeät työajat ja niin naurettavan helppoa työtä. Joskus joku muka stressasi jotain niin katsoin kyllä huuli pyöreänä, etteihän tuo voi olla totta... näin naurettavan helpossa duunissa joku voi stressata!

Mä en taas sairaanhoitajan työtä aatella kovinkaan stressaavana. Onhan siihen käyty koulutus. Tekee kahdeksan tuntia töitä, saa siitä hyvää palkkaa, eikä tartte sen jälkeen miettiä työpäiväänsä. Kukaan ei soittele kotiin tai tule oven taakse valittamaan, etkä joulu olemaan 10 päivää putkeen leirillä yötäpäivää (ja sivussa vielä päivystämään puhelimessa ja hoitamaan muita työtehtäviä). Oikeestaan oon miettinytkin tuota sairaanhoitajaksi opiskelua itselleni, koska mua kiinnostais lähteä lähetyskentälle. Ainoa vain, etten tiedä, pitäisikö ennemmin mennä lääkikseen. Siellä sitten kuitenkin menee melko monta vuotta, jos sinne hakee. 

[quote author="Vierailija" time="17.10.2010 klo 13:03"]Mielestäni hyvä palkka.

Puolisoni on tavallinen seurakuntapastori. Ei siis kirkkoherra tai kappalainen. Hän on ollut työssään nyt pari vuotta, ja palkka on noin 2700 euroa kuukaudessa.

Surkea palkka! Pitkä korkeakouluopiskelu ja illoista ja viikonlopuista ei makseta mitään

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 21:27"][quote author="Vierailija" time="17.10.2010 klo 13:03"]Mielestäni hyvä palkka.

Puolisoni on tavallinen seurakuntapastori. Ei siis kirkkoherra tai kappalainen. Hän on ollut työssään nyt pari vuotta, ja palkka on noin 2700 euroa kuukaudessa.

Surkea palkka! Pitkä korkeakouluopiskelu ja illoista ja viikonlopuista ei makseta mitään

niin ja olen itse yli 3000euroa kuussa tienaava sh. Palkkani on erinomainen suhteessa opiskelun pituuteen. Lisäksi työ osastolla, itsellä kirurgialla, on suhteellisen helppoa. Lääkäri antaa määräykset ja niiden mukaan toimitaan. Kiirettä toki on, mutta työtä sinne mennään tekemään. Ihme kitinää!

Mielestäni hyvä palkka.

Puolisoni on tavallinen seurakuntapastori. Ei siis kirkkoherra tai kappalainen. Hän on ollut työssään nyt pari vuotta, ja palkka on noin 2700 euroa kuukaudessa.

ja mitään sunnuntai tai iltalisiä ei amkseta. vaan kuukausipalkka johon ei tule mitään korotuksia

Ja sairaanhoitajille valitettiin, kun vaativat lisää palkkaa, että "sehän kutsumusammatti...!"

no eikös papin työ ole :D??! No, ovathan he vastuussa toki ihmiselämistä ;)

Työ silloin kun muut ihmiset ja muu perhe vapaalla, viikonloput, illat, juhlapyhät. Ei työaikaa, vaan työpäiviän 24 tavoitettavissa.



Maisterin tutkinto.



Ei taitaisi muita löytyä jotka noilla työajoilla tekisivät tuolla palkalla töitä?

maksetaan eikä kasetaan piti laittaa, mutta ihan mistä tykkää...

Yritätkö nyt väittää että kaikki papit ovat pedofiileja? eiköhän noita löydy kaikista ammattiryhmistä, toiset vaan nostetaan otsikkoihin. Ei visiin kauhean montaa pappia ole Suomessa tuomittu pedofiliasta. rauhanyhdistyksen saarnaajat eivät ole pappeja.



yrittäkää nyt edes vähän hankkia yleissivistystä.

tekevät epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, eivätkä lisineen yllä tuohon! vain jos olet "saanut" olla kaikki pyhät ja viikonloput ja tietty paljon iltoja ja öitä niin tuon voi saada bruttona. Joo maisteritutkintoa ei ole, mutta työ on taatusti raskaampaa.

on yliopistokoulutus. Palkan ja koulutuksen pitäisi korreloida edes jotenkin, joten sen takia papeille ei voi maksaa aivan pennosiakaan.