Muita, jotka eivät vaan pysty asumaan kenenkään kanssa?
Kaikki mun suhteet menee pilalle siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. En vaan osaa elää kenenkään kanssa saman katon alla luontevasti.
Kommentit (34)
En ole koskaan edes yrittänyt asua kenenkään kanssa.
Monenko miehen kanssa olet sitten ehtinyt jo asumaan?
Onko pakko asua jonkun kanssa? Olen 30-vuotta asunut yksin. Välillä seurustellut ja ollut tosi rakastunut, mutta arvostan omaa tilaa ja vapautta. Jos lapsia ei halua, näin on hyvä elää. N60
En halua asua kenenkään kanssa. Onneksi ei ole pakko.
En enää osaisi asua kenenkään kanssa. En ota luokseni yövieraitakaan enää koska sekin häiritsisi yöuntani. N59
Vierailija kirjoitti:
Monenko miehen kanssa olet sitten ehtinyt jo asumaan?
Neljän.
Ap
Mä haluaisin mutta olosuhteiden pakosta ei käy ja mies haluaa pitää oman asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua jonkun kanssa? Olen 30-vuotta asunut yksin. Välillä seurustellut ja ollut tosi rakastunut, mutta arvostan omaa tilaa ja vapautta. Jos lapsia ei halua, näin on hyvä elää. N60
Ei ole, enkä ole kymmeneen vuoteen asunutkaan. Mietin vaan, että kuinkahan harvinaista tämä on..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin mutta olosuhteiden pakosta ei käy ja mies haluaa pitää oman asunnon.
Älä vaan pakota miestä muuttamaan.
En ole asunut kenenkään kanssa sen jälkeen kun muutin lapsuuden kodista omilleni. Olen ollut parisuhteissa, mutta yhteenmuuttoon en ole koskaan suostunut. Minulla on niin pinttyneet omat tavat, olen minimalisti ja säästäväinen. Kukaan mies ei ole vielä yltänyt samalle minimalismin ja säästäväisyyden tasolle, että huolisin jakamaan talouden kanssani.
Susiparit asustavat aikansa yhdessä, kunnes jolkottelevat seuraavan luo, ja lopulta johonkin yksiöön.
Vierailija kirjoitti:
En enää osaisi asua kenenkään kanssa. En ota luokseni yövieraitakaan enää koska sekin häiritsisi yöuntani. N59
Minäkään en enää osaisi. Aikoinaan kun muutin pois kotoa, piti opetella asumaan yksin. Nyt pitäisi opetella asumaan yhdessä jonkun kanssa, ja en usko että onnistuisi. En myöskään haluaisi yövieraita, mutta parin viikon päästä on pakko ottaa, ja ahdistaa jo valtavasti.
Minä tulen hulluksi toisen kanssa asuessa, kokemusta on. Siis ihan oikeasti alkaa mielenterveys ja todellisuudentaju flipata. Kai oma rauha ja yksinäisyys on joillekuille vastaava tarve kuin uni, ettei voi aidosti levätä, jos jakaa kodin toisen kanssa.
Eron jälkeen huomasin kuinka kivaa on olla yksin. No, lapsi on kyllä mulla aika usein ja se on kivaa seuraa.
Jouduin rempan takia joitakin vuosia sitten majailemaan erään sukulaisen luona pari viikkoa ja se oli kyllä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
En enää osaisi asua kenenkään kanssa. En ota luokseni yövieraitakaan enää koska sekin häiritsisi yöuntani. N59
No onpa tylsää elämää., jos kukaan lähisukulainenkaan, ei käy koskaan ole yövieraana luonas?
Etkö käy itse käy edes lomillasi matkoilla, yövuieraana, missään, koskaan?
Elätkö todella tynnyrissä, jonka pienestä reiästä tirkistelet vähän maailmaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä tulen hulluksi toisen kanssa asuessa, kokemusta on. Siis ihan oikeasti alkaa mielenterveys ja todellisuudentaju flipata. Kai oma rauha ja yksinäisyys on joillekuille vastaava tarve kuin uni, ettei voi aidosti levätä, jos jakaa kodin toisen kanssa.
En minäkään enää pystyisi. Se on kuin olisi aina työssä hotelli -ja ravintola alalla. Suoritan parisuhdetta ja se on kuin päivätyö. Ei loputtomiin jaksa olla asiakaspalvelu valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää osaisi asua kenenkään kanssa. En ota luokseni yövieraitakaan enää koska sekin häiritsisi yöuntani. N59
No onpa tylsää elämää., jos kukaan lähisukulainenkaan, ei käy koskaan ole yövieraana luonas?
Etkö käy itse käy edes lomillasi matkoilla, yövuieraana, missään, koskaan?
Elätkö todella tynnyrissä, jonka pienestä reiästä tirkistelet vähän maailmaa?
Mikä siinä yökyläilyssä on niin oleellista? Tirkistellä vieraita yöpaidoissaan ja nähdä, mitä hammastahnaa muut käyttävät? Yöllä nukutaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää osaisi asua kenenkään kanssa. En ota luokseni yövieraitakaan enää koska sekin häiritsisi yöuntani. N59
No onpa tylsää elämää., jos kukaan lähisukulainenkaan, ei käy koskaan ole yövieraana luonas?
Etkö käy itse käy edes lomillasi matkoilla, yövuieraana, missään, koskaan?
Elätkö todella tynnyrissä, jonka pienestä reiästä tirkistelet vähän maailmaa?
Mikä siinä yökyläilyssä on niin oleellista? Tirkistellä vieraita yöpaidoissaan ja nähdä, mitä hammastahnaa muut käyttävät? Yöllä nukutaan!
Meinaatko, että yökyläily tarkoittaa sitä että joku tulee kylään nukkumaan kello 23 ja lähtee pois kello 07? Voihan tuokin tietysti olla mahdollista.
Minä erosin hirmukuorsaajasta 20 vuoden avioliiton jälkeen. Kaiken lisäksi hänellä oli vielä levottomat jalat. Piti vaihtaa parisänky erillisiin, että saa välin sänkyihin. Sitten herkistyin kuulemaan peiton kahinaa sen jalkopäässä, kun jalat twistas puoli yötä. Nukahti aina viidessä minuutissa selälleen ja kuorsaus alkoi. Minä pökin ja tönin hereille ja tämä joka kerta kysyi Mitä? Sanoin käänny kyljelle. Sitten kuorsaus siinä. Taas tönin hereille ja äkäinen kysymys MITÄÄ, älä häiritse mun unta. Apua!!!
Arvatenkin minä en sitten paljoa nukkunut öisin ja silti harmikseni olen iltakukkuja. Silloin se pääsi oikein kunnon vauhtiin kuorsaamisen kanssa ja tympi mennä nukkumaan samaan huoneeseen. Yritin tietysti mennä ennen häntä nukkumaan, muttei vaan nukuttanut yhtään. Olin oppinut jännittämään tulevaa yötä taisteluineen.
Erosimme täysin eri syistä ja olemme hyvissä väleissä vielä 7 v. eron jälkeenkin. Kun nukuin ensimmäistä yötä ilman häntä, unta riitti 15 h ja saman verran tai 12 h pari seuraavaa viikkoa. Ei enää ikinä miestä tähän huusholliin öitään viettämään. Kunnon yöuni on paljon tärkeämpää.
minä
kilttimies