Arvostaako kukaan enää pitkää avioliittoa?
Olen 18-vuotiaasta ollut mieheni kanssa naimisissa. Nyt kun lapset ovat lähteneet pesästä olen miettinyt elämäni suuntaa ja valitettavan moni ystäväni vihjailee, miten ihanaa "oma vapaus" on.
En ole eroamassa, rakastan puolisoani.
Mutta koen omituisena, että avioliittoani pidetään jonkinlaisena vankilana. Vaatiihan se työtä ja usein kyllästyttää, mutta olen kuitenkin pääasiassa ollut onnellinen.
Muiden mielipiteillä ei varsinaisesti ole merkitystä, mutta kiinnostaa kuulla mitä mieltä te muut olette?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan naiset kelpuuttavat miehiä vain elättämään lapset ja kun lapset lähtee hyvin monessa perheessä mieskin lentää pihalle kun nainen ei tarvitse miestä enää hyväksikäytettäväksi
Jepjep. Tosiasiassa ne naiset ovat hoitaneet niska limassa lapset ja kodin, mies käy kotona syömässä, makaamassa sohvalla ja nukkumassa. Kun lapset lähtee, niin mieskin saa lähteä, koska nainen ei vaan enää jaksa passata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan naiset kelpuuttavat miehiä vain elättämään lapset ja kun lapset lähtee hyvin monessa perheessä mieskin lentää pihalle kun nainen ei tarvitse miestä enää hyväksikäytettäväksi
Onko miehet koskaan miettineet sitä mitä muuta voisivat tuoda suhteeseen kuin rahaa ja munaa? Suhdetta täytyy hoitaa jokaikinen päivä!
Miksi suhdetta erityisesti pitäisi hoitaa? Ja miten sitä hoidetaan?
No vaikka huomioimalla toista, kiittämällä, arvostamalla. Mutta usein mies alkaa pitää naista itsestäänselvyytenä.
Tarkoittivat että olette vapaa lapsista, pöljä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan naiset kelpuuttavat miehiä vain elättämään lapset ja kun lapset lähtee hyvin monessa perheessä mieskin lentää pihalle kun nainen ei tarvitse miestä enää hyväksikäytettäväksi
Onko miehet koskaan miettineet sitä mitä muuta voisivat tuoda suhteeseen kuin rahaa ja munaa? Suhdetta täytyy hoitaa jokaikinen päivä!
Miksi suhdetta erityisesti pitäisi hoitaa? Ja miten sitä hoidetaan?
Tekemällä välillä sitä,mitä toinen haluaa, vaikka itseä ei niin kiinnostaisikaan.
Antamalla täyden huomion, eli ei räplää kännyä samalla.
Hemmottelemalla.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän pitkässä suhteessa eläneet tietävät että voi tuntua "vankeudelta" että on tilivelvollinen toiselle tekemisistään ainakin siinä muodossa, että toinen voi huolestua jos puolisoa ei näy kotona vaikkapa muutamaan tuntiin työpäivän jälkeen.
Tai että pitää jatkuvasti tehdä pieniä kompromisseja tai sietää toisen raskaita sukulaisia tai kuorsaamista. Tai että ei voi tehdä tunnepohjalta jatkuvasti ratkaisuja vaan pitää ajatella myös toisen parasta.
Oma vapaus olisi itselleni ehkä juuri sitä, että voin mennä ja tehdä asioita juuri kuten itse haluan. Mutta haluan olla puolisoni kanssa, sekin on valinnanvapautta.
Mutta jollakin tavalla tuntuu, että sellainen vahva oma vapaus ja asioiden tekeminen juuri kuten itse haluaa on nyt se mitä monet haluavat? Tai että suhteessa eletään eri tavalla vapaasti muutenkin?
En tiedä saatteko tästä kiinni. Ap
Ihan en saa kiinni. En koe raskaaksi laittaa miehelle viestiä, et käyn asioilla ja tuun hieman myöhemmin. Siis en näkisi arvona, että voisin vain mennä ilman, että "pitäisi" laittaa sitä viestiä. Olen kiitollinen että on ihminen, jolle laittaa sen viestin.
Liitot on erilaisia. Minä saan olla just niin vapaa kuin haluan. Vain muut seksisuhteet ei käy laatuun, muuten saan tulla ja mennä, samoin mies. Kunhan tietää, missä toinen suunnilleen liikkuu. Ehkä tämä ei olekaan sitten tavallista?
Kuorsaaminen ei ole kivaa, mutta a) eri makuuhuone tai b) hyvät korvatulpat?
26v avioliittoa takana
Hyvin monet kiittelevät vanhempiensa tai isovanhempiensa pitkiä liittoja ja arvostavat niitä esimerkillisinä, miten pitäisi elää ja toimia.
Nykyliitot ja omat ovat sitten toista maata.
Mummot ja papat joutuvat sopeutumaan lastensa erojen vuoksi mitä sekaisempiin sukuihin.
Tulee bonuslapsenlapsia lapsen uuden puolison puolelta ja pahimmillaan taas uusi ero jälleen uusia lapsia joka puolella....kuka on kenenkin lapsin..?on sellasta sekamelskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan naiset kelpuuttavat miehiä vain elättämään lapset ja kun lapset lähtee hyvin monessa perheessä mieskin lentää pihalle kun nainen ei tarvitse miestä enää hyväksikäytettäväksi
Onko miehet koskaan miettineet sitä mitä muuta voisivat tuoda suhteeseen kuin rahaa ja munaa? Suhdetta täytyy hoitaa jokaikinen päivä!
Miksi suhdetta erityisesti pitäisi hoitaa? Ja miten sitä hoidetaan?
Siksi että yhteiselo olis mukavampaa ja helpompaa? Miksi ihmissuhteita ylipäänsä hoidetaan? Jotta on ne ystävät jatkossakin ystäviä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan naiset kelpuuttavat miehiä vain elättämään lapset ja kun lapset lähtee hyvin monessa perheessä mieskin lentää pihalle kun nainen ei tarvitse miestä enää hyväksikäytettäväksi
Onko miehet koskaan miettineet sitä mitä muuta voisivat tuoda suhteeseen kuin rahaa ja munaa? Suhdetta täytyy hoitaa jokaikinen päivä!
Miksi suhdetta erityisesti pitäisi hoitaa? Ja miten sitä hoidetaan?
No vaikka huomioimalla toista, kiittämällä, arvostamalla. Mutta usein mies alkaa pitää naista itsestäänselvyytenä.
Miksi olisin parisuhteessa jos en halua eikä toinen halua huomioida minua. Jos ollaan suhteessa se on ihan itsestään selvyys. Ja jos ei ole niin miten se muuksi muuttuisi eli miten hoidetaan se toinen sellaiseksi että hän taas huomioisi.
Oman kokemuksen mukaan kun se suhde ei ole itsestään selvyys siinä mielessä että molemmat olettaa sen jatkuvan loputtomiin vaan sitä jatketaan niin kauan kun se on jatkamisen arvoista suhde on parhaimmillaan. Molemmat tietävät että voivat lähteä milloin tahansa ja toinen on vapaa lähtemään jos siltä tuntuu.
Ihanaa, kun olette onnellisia ja teillä on rakkautta. Suhteen kesto ei kuitenkaan ole mittari, jolla sitä mitataan.
Moni nuorena pariutunut on onnettomassa pitkässä suhteessa. Tämä olisi syytä myös muistaa, eli jos joku eroaa pitkästä liitosta, siihen on yleensä aika painavat perusteet. Kuten se, että tulee mitta täyteen huonossa suhteessa kitumista, Jos ihmiset eroavat helposti, he harvemmin ovat yhdessäkään suhteessa 15 vuotta.
Avioliitto on juridinen sopimus, ei missään ole velvollisuutta rakastaa toista avioliitossa. Se on sosiaalinen konstruktio, jota yhteiskunta pitää isolla rahalla yllä. Hienoa että olette olleet pitkään yhdessä. Avioliittoa ei yhdessäoloon tarvita, eikä rakkautta tarvita avioliittoon. On ihan kiviaikaista touhua tämä elämä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Koko avioliitto konsepti on vanhanaikainen patriarkaatin keksimää soopaa.
Päinvastoin, varsinkin ennen avioliitto oli naisen turvaksi, kun ei ollut ehkäisyä. Virallisessa perheessä on edelleenkin hyvä elää.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on juridinen sopimus, ei missään ole velvollisuutta rakastaa toista avioliitossa. Se on sosiaalinen konstruktio, jota yhteiskunta pitää isolla rahalla yllä. Hienoa että olette olleet pitkään yhdessä. Avioliittoa ei yhdessäoloon tarvita, eikä rakkautta tarvita avioliittoon. On ihan kiviaikaista touhua tämä elämä Suomessa.
Siis mikä on kiviaikainen touhu Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko avioliitto konsepti on vanhanaikainen patriarkaatin keksimää soopaa.
Päinvastoin, varsinkin ennen avioliitto oli naisen turvaksi, kun ei ollut ehkäisyä. Virallisessa perheessä on edelleenkin hyvä elää.
Harvemmin niillä yksinäisillä naisilla entisaikaan lapsia oli joten kyllä sitä ehkäisyä olisi tarvittu useinkin lähinnä avioliitoissa.
Taloudellista turvaa avioliitto tietysti toi ja tuo edelleen joillekin naisille.
Ajattelisin, että omiin perusarvoihini (turvallisuus, sitoutuminen, terveys, arjen rutiinit...) pitkä avioliitto sopii oikein hyvin.
En ole kovin elämyshakuinen tai kaipaa juurikaan muutosta.
Tästä syystä oma avioliittoni ei ole tuntunut vankilalta. Joku toinen pitäisi varmaan tylsänä. Olen usein melko onnellinen kuitenkin, pidän siitä että lapsilla on ehjä koti ja toivottavasti saisimme pian lapsenlapsia, edes yhden.
Mutta tylsä on usein yhtä kuin turvallisuus! :)
Pohdiskelen näitä asioita yhdessä miehenikin kanssa.
Ap
Arvostan pitkää liittoa. Omani päätyi kuitenkin eroon 20 vuoden kohdalla. Liitto pysyy kasassa, jos molemmat sitä haluaa ja panostaa liittoon.
Haluaisin vielä lisätä, että asian miettiminen tai siitä keskustelu täällä ei automaattisesti tarkoita sitä, että jokin olisi pielessä.
Usein täällä ollaan kyseenalaistamassa aloittajaa. Olemme mieheni kanssa kokeneet kaksi aviokriisiä vuosien varrella, toinen johtui perheenjäsenen vakavasta sairastelusta ja toinen omasta 30v. kriisistäni.
Näistä selvittiin, toivottavasti tästäkin elämänmuutoksesta. :) Ap
No se on ihan sama kuin jollain on sama auto vuosia ja se pysyy onnella ja kohtuu huollolla hyvässä kunnossa.
Mielestäni roikkuminen huonossa liitossa pelkästään liiton pituuden takia on älytöntä elämänhukkaa.
Miksi suhdetta erityisesti pitäisi hoitaa? Ja miten sitä hoidetaan?