Poissaoloista tulee aika nopeasti ongelmia perheille!
Koulusta oltiin yhteydessä kun lapsella tuli 30 tuntia täyteen. On yläasteella, niin riitti yksi kuumeinen flunssa ja eri päivänä tullut migreeni. Ja tuo 30 tuntia paukkui yli. Nyt vaaditaan tarkempia todisteita ja selvittelyjä näille poissaoloille, ei riitä enää vanhempien hyväksyntä/merkkaus Wilmassa. Sitten kun tulee 50 tuntia täyteen niin aloitetaan keskustelut jonkun työryhmän kanssa johonka kuuluu sossustakin joku ja lasu voidaan tehdä! Joudutaan suunnittelemaan jatko ja tukitoimet perheelle ja lapselle kun on liikaa ollut pois koulusta. Kun 70 tuntia tulee täyteen niin ollaan sitten totaalisesti "kusessa".
Ymmärrän että jotkut lintsaavat tms. Mutta jos lapsi on ihan oikeasti ollut kipeenä niin mitä hiton järkeä tässä nyt on?! Istutaan palavereissa isolla porukalla pohtimassa että mitenköhän se teidän lapsi nyt onkaan saanut tartunnan koulusta, ei saisi tulla kipeäksi jne. Että ottaa nyt kupoliin!
Kommentit (758)
Järki käteen! Oikeasti sairaana ollaan kotona ja ei sairaana tullaan kouluun. Pieni tunne päässä, vatsassa tai kurkussa ei ole syy olla poissa koulusta.
Älkää vanhemmat antako lapsenne lintsata. Jos lapsi ei suostu lähtemään kouluun, älkää ilmoittako, että lapsi on sairaana. Ilmoittakaa, että ei duostunut lähtemään kouluun. Saatte sitä kautta apua lapsellenne, eikä hän voi aloittaa luntsaamisen kierrettä.
Kun opettaja ottaa yhteyttä esim. sen 30 tunnin poissaolojen jälkeen, silloin tiedustellaan poissaolojen syytä ja kysytään ehkä, että onko avun tarvetta. Jos ei ole, niin kiitos ja hei. Opettaja hoitaa virkavelvollisuuttaan. Hänen täytyy puuttua poissaoloihin.
Sairastumisesta rangaistaan? Tämä on oikein oiva keino lisäämään lasten sekä nuorten pahoinvointia sekä ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Sairastumisesta rangaistaan? Tämä on oikein oiva keino lisäämään lasten sekä nuorten pahoinvointia sekä ahdistusta.
Kiva lisästressi lapselle ja nuorelle joka jo muutenkin stressaa perussairauttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki velvoittaa nykyään syynäämään, mutta käytännössä monessa koulussa opettaja vain soittaa kotiin ja kysyy pitkän poissaolon syytä. Vastaukseksi riittää se flunssa. Eikä siitä 50 tunnin poissaolostakaan vielä seuraa mitään sen kummempaa kuin, että käydään läpi, että mitä tehtäviä ja kokeita lapsella on tekemättä ja miten hän korvaa nämä tekemättömät tehtävät. 100h poissaolosta laki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen. Oman kokemukseni mukaan näissä yli 100h poissaoloissa on taustalla vakavia ongelmia eikä se koulun, sosiaalitoimen ja vanhempien kanssa palaveeraaminen koululla ole ollut ollenkaan huono asia ja usein on saatu sovittua yhdessä lapsen koulunkäyntiä ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja esim. lyhennetyt koulupäivät, joissakin aineissa vaihtoehtoiset suoritustavat jne.
En ymmärrä tätä.
Jos kerran vanhempi kuittaa sairaudeksi sen poissaolon, lapsi ei edes jätä tekemättä mitään, saa tehtyä kokeet ja pysyy opetuksessa niin miksi siihen pitää sen kummemmin puuttua.
Kuitenkin koululla on tiedossa esimerkiksi lapsen perussairaudet, joten idiootinkin luulisi ymmärtävän, että jos lapsi, jolla on perussairaus on satunnaisesti pois päivän tai pari tai flunssa-aallon keskellä saa flunssan, ei ole aihetta alkaa kuulustella tai puuttua.
Jos ollaan huolissaan siitä, että sairastelun takia jää jotain oppimatta, riittää että Wilmaan merkitään läksyt jne, jolloin se lapsi pysyy mukana.
Kunpa ne merkittäisiinkin Wilmaan. Meillä läksyt merkitään Qridiin, sovellukseen, joka lapsen puhelimessa välillä toimii ja välillä ei. Lisäksi koulukirjoja säilytetään koulussa, kotiin otetaan vain ne, joista tuli läksyä. Tämä onkin hienoa, kun lapsi sairastuu. Tee siinä läksyjä kotona, ilman kirjoja. Pitää lapsen kavereita pyytää tuomaan kirjat, monisteet, vihot ja mitä milloinkin. Syyksi läksyjen tekemättömyyteen ei riitä, että oli kotona kuumeessa.
Korona-aikana piti joka nuhasta olla 5 päivää poissa. Oltiin. Sitten soikin puhelin, että mitä nää poissaolot on, vaikka olin joka ikisestä lähettänyt erikseen Wilma-viestin ja ollut muutenkin aktiivisesti yhteydessä mm. läksyjen ja kirjojen tiimoilta.
Lasten koulunkäynti on meidän perheessämme lähes toinen työpäivä murheineen, läksyjen kaikkineen. Ja vielä kyylätään päälle.
Miksi lapsesi ei tuo kirjojaan kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki velvoittaa nykyään syynäämään, mutta käytännössä monessa koulussa opettaja vain soittaa kotiin ja kysyy pitkän poissaolon syytä. Vastaukseksi riittää se flunssa. Eikä siitä 50 tunnin poissaolostakaan vielä seuraa mitään sen kummempaa kuin, että käydään läpi, että mitä tehtäviä ja kokeita lapsella on tekemättä ja miten hän korvaa nämä tekemättömät tehtävät. 100h poissaolosta laki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen. Oman kokemukseni mukaan näissä yli 100h poissaoloissa on taustalla vakavia ongelmia eikä se koulun, sosiaalitoimen ja vanhempien kanssa palaveeraaminen koululla ole ollut ollenkaan huono asia ja usein on saatu sovittua yhdessä lapsen koulunkäyntiä ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja esim. lyhennetyt koulupäivät, joissakin aineissa vaihtoehtoiset suoritustavat jne.
En ymmärrä tätä.
Jos kerran vanhempi kuittaa sairaudeksi sen poissaolon, lapsi ei edes jätä tekemättä mitään, saa tehtyä kokeet ja pysyy opetuksessa niin miksi siihen pitää sen kummemmin puuttua.
Kuitenkin koululla on tiedossa esimerkiksi lapsen perussairaudet, joten idiootinkin luulisi ymmärtävän, että jos lapsi, jolla on perussairaus on satunnaisesti pois päivän tai pari tai flunssa-aallon keskellä saa flunssan, ei ole aihetta alkaa kuulustella tai puuttua.
Jos ollaan huolissaan siitä, että sairastelun takia jää jotain oppimatta, riittää että Wilmaan merkitään läksyt jne, jolloin se lapsi pysyy mukana.
Kunpa ne merkittäisiinkin Wilmaan. Meillä läksyt merkitään Qridiin, sovellukseen, joka lapsen puhelimessa välillä toimii ja välillä ei. Lisäksi koulukirjoja säilytetään koulussa, kotiin otetaan vain ne, joista tuli läksyä. Tämä onkin hienoa, kun lapsi sairastuu. Tee siinä läksyjä kotona, ilman kirjoja. Pitää lapsen kavereita pyytää tuomaan kirjat, monisteet, vihot ja mitä milloinkin. Syyksi läksyjen tekemättömyyteen ei riitä, että oli kotona kuumeessa.
Korona-aikana piti joka nuhasta olla 5 päivää poissa. Oltiin. Sitten soikin puhelin, että mitä nää poissaolot on, vaikka olin joka ikisestä lähettänyt erikseen Wilma-viestin ja ollut muutenkin aktiivisesti yhteydessä mm. läksyjen ja kirjojen tiimoilta.
Lasten koulunkäynti on meidän perheessämme lähes toinen työpäivä murheineen, läksyjen kaikkineen. Ja vielä kyylätään päälle.
Miksi lapsesi ei tuo kirjojaan kotiin?
Et-kä o-saa lu-ke-a?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Sairastumisesta rangaistaan? Tämä on oikein oiva keino lisäämään lasten sekä nuorten pahoinvointia sekä ahdistusta.
Kuka on sanonut, että sairastumisesta rangaistaan? Mikä se rangaistus on?
Jeesus mitä huolia, kuinka jaksatte tuota kauheutta?
Kumpa tietäisitte miten paljon on sellaisia huoltajia, jotka laiminlyövät lapsensa terveydestä huolehtimisen. Sairaalaan ei viedä vaikka tarvetta olisi. Heikkonäköinen oppilas elää jäytävän päänsärkynsä kanssa, teinityttö saa kärsiä endometrioosikivuistaan ilman lääkitystä jne.
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa pitää sitten ehkäistä tautien leviämistä.
Miksi sinne nyt taas halutaan ne sairaatkin lapset?
Tämä ei ole koulun keksintöä vaan valtiovallan velvoittamaa.
Olen opettaja. Nykyään osalla koululaisista on niin paljon poissaoloja, että kyse ei ole sairastamisesta. Jos oma lapseni sairastaisi niin paljon, veisin hänet kyllä pikapikaa verikokeeseen.
Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän hän on poissa koulusta. Isommat pystyvät jäämään itsekseen kotiin (= pelaamaan/somettamaan,), joten vanhemmat antavat isompien helposti jäädä kotiin. Jo alakouluikäiset lapset lintsaavat. Tämä kierre alkoi koronapandemian seurauksena.
Luokalla on lähes aina ainakin yksi oppilas, joka ei oikeastaan ikinä ole koulussa kokonaista kouluviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki velvoittaa nykyään syynäämään, mutta käytännössä monessa koulussa opettaja vain soittaa kotiin ja kysyy pitkän poissaolon syytä. Vastaukseksi riittää se flunssa. Eikä siitä 50 tunnin poissaolostakaan vielä seuraa mitään sen kummempaa kuin, että käydään läpi, että mitä tehtäviä ja kokeita lapsella on tekemättä ja miten hän korvaa nämä tekemättömät tehtävät. 100h poissaolosta laki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen. Oman kokemukseni mukaan näissä yli 100h poissaoloissa on taustalla vakavia ongelmia eikä se koulun, sosiaalitoimen ja vanhempien kanssa palaveeraaminen koululla ole ollut ollenkaan huono asia ja usein on saatu sovittua yhdessä lapsen koulunkäyntiä ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja esim. lyhennetyt koulupäivät, joissakin aineissa vaihtoehtoiset suoritustavat jne.
En ymmärrä tätä.
Jos kerran vanhempi kuittaa sairaudeksi sen poissaolon, lapsi ei edes jätä tekemättä mitään, saa tehtyä kokeet ja pysyy opetuksessa niin miksi siihen pitää sen kummemmin puuttua.
Kuitenkin koululla on tiedossa esimerkiksi lapsen perussairaudet, joten idiootinkin luulisi ymmärtävän, että jos lapsi, jolla on perussairaus on satunnaisesti pois päivän tai pari tai flunssa-aallon keskellä saa flunssan, ei ole aihetta alkaa kuulustella tai puuttua.
Jos ollaan huolissaan siitä, että sairastelun takia jää jotain oppimatta, riittää että Wilmaan merkitään läksyt jne, jolloin se lapsi pysyy mukana.
Kunpa ne merkittäisiinkin Wilmaan. Meillä läksyt merkitään Qridiin, sovellukseen, joka lapsen puhelimessa välillä toimii ja välillä ei. Lisäksi koulukirjoja säilytetään koulussa, kotiin otetaan vain ne, joista tuli läksyä. Tämä onkin hienoa, kun lapsi sairastuu. Tee siinä läksyjä kotona, ilman kirjoja. Pitää lapsen kavereita pyytää tuomaan kirjat, monisteet, vihot ja mitä milloinkin. Syyksi läksyjen tekemättömyyteen ei riitä, että oli kotona kuumeessa.
Korona-aikana piti joka nuhasta olla 5 päivää poissa. Oltiin. Sitten soikin puhelin, että mitä nää poissaolot on, vaikka olin joka ikisestä lähettänyt erikseen Wilma-viestin ja ollut muutenkin aktiivisesti yhteydessä mm. läksyjen ja kirjojen tiimoilta.
Lasten koulunkäynti on meidän perheessämme lähes toinen työpäivä murheineen, läksyjen kaikkineen. Ja vielä kyylätään päälle.
Miksi lapsesi ei tuo kirjojaan kotiin?
Et-kä o-saa lu-ke-a?
Eri
Vai et-kö koska lopussa käytät kysymysmerkkiä, toteamus vai kysymys....
Pakko näihin on jotkut standardit luoda kun porukkaa syrjäytyy sitä vauhtia, että ei sitten tule opettajien syyksi ja virkavirheeksi. Tottakai sairausloma on ymmärrettävää jos flunssa, kuin se että joka päivä " koskee päähän tai mahaan".
Mieti nyt itse. Pitäähän ne syyt selvitää.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Nykyään osalla koululaisista on niin paljon poissaoloja, että kyse ei ole sairastamisesta. Jos oma lapseni sairastaisi niin paljon, veisin hänet kyllä pikapikaa verikokeeseen.
Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän hän on poissa koulusta. Isommat pystyvät jäämään itsekseen kotiin (= pelaamaan/somettamaan,), joten vanhemmat antavat isompien helposti jäädä kotiin. Jo alakouluikäiset lapset lintsaavat. Tämä kierre alkoi koronapandemian seurauksena.
Luokalla on lähes aina ainakin yksi oppilas, joka ei oikeastaan ikinä ole koulussa kokonaista kouluviikkoa.
Mun lapseni sairasti koronan kahdesti. Hän sai kroonisen jälkitaudin edellisen kroonisen perussairauden lisäksi, joka sekin päätyi epätasapainoon.
Koko yleiskunto romahti. Hän sairasti tauotta koko viime lukuvuoden. On kolme omaa hoitosuhdetta vakituisiin erikoislääkäreihin.
Tilanne rauhoittui vasta kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että kyseessä ei ole opettajien keksimä kiusa vanhemmille. Ohje poissaoloihin puuttumiseen tulee koulun ulkopuolelta.
Miksi poissaoloihin sitten halutaan puuttua?
- Poissaolot lisäävät oppimisvajetta ja syrjäytymisriskiä.
- Jos lapsi/nuori sairastaa usein, asiaa kannattaa tutkia tarkemmin. Onko hänen elinolosuhteissaan kotona jotain kojattavaa esim. unen määrässä, liikkumisen määrässä tai ravinnon laadussa?
- Onko todella usein sairastavalla lapsella sairaus, joka aiheuttaa sairastelun?
- Jääkö lapsi kotiin lintsaamaan? Onko hänellä peli- tai someriippuvuus?
- Vältteleekö lapsi ns. ikäviä tilanteita esim. kokeita tms.?
- Jääkö lapsi kotiin hoitamaan sisaruksia?
-Jääkö lapsi pitämään huolta vanhemmastaan? (esim. itsetuhoisuus, masennus tai päihteiden käyttö)
- Jääkö lapsi kotiin siksi, että vanhempi voi olla poissa töistä (syynä lapsi sairaana)?
Syitä on monia. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Uskon, että poissaolot ovat ok, jos ne OIKEASTI liittyvät sairasteluun. Toisilla on niin paljon poissaoloja, että poissaolojen tunhimäärät hipovat jo 100 tuntia ennen syysloman alkua. Kyseessä ei yleensä silloin ole sairastelu, vasn syy on jossain muussa asiassa. Asia täytyy selvittää ja lapsen täytyy palata kouluun.
30 tuntia on 4-5 koulupäivää.
Se on naurettava peruste alkaa jättihaavilla vainoamaan ja kiusaamaan perheitä.
Suurimmalla osalla mun lasten opettajista on itsellään sama saldo sairauspäiviä jo tältä syksyltä.
Onko heille tehty interventio, tehty huoli-ilmoitus heidän lapsistaan vanhemman epäillyn alkoholismin takia, onko jaeltu varoituksia laiskuudesta? Mitä? Pitää puuttua heti!
Tiedän, että 30 tuntia on vähän. Silloin aletaan kuitenkin herätellä vanhempia, ettei tulisi TURHIA poissaoloja.
Ymmärrä kuitenkin: poissaolojen tarkka seuraaminen ei ole opettajan keksintö. Ymmärrä myös: viikon sairastamisesta ketään ei vainota, epäillä vanhemman alkoholismia tms. Ylireagoit rajusti. Onko se niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Myös opettajien poissaoloja seurataan ja niihin puututaan.
Jos lapsi on paljon poissa koulusta esim. sairauksien vuoksi, niin esim. terveydenhoitajan kanssa voidaan kartoittaa alustavasti onko lapsella terveydellisesti kaikki hyvin esim. hyvä hemoglobiini, verenpaine jne. Syökö riittävästi, liikkuuko päivittäin ja lepääkö tarpeeksi, vai valvooko yöt pelaten jne. Vaatiiko sairasteluihin liittyvät poissaolot jotain lisätutkimuksia, ja vanhemmat eivät välttämättä vie edes lääkäriin. Onhan se hyvä, että poissaoloja seurataan ja mahdollisiin huolenaiheisiin puututaan.
Kyllähän töissäkin puuttutaan, jos joku on jatkuvasti sairaslomalla, ja keskustellaan + vedetään työterveyshuolto kehiin, ja pohditaan miten tilannetta voidaan muuttaa ja tarvitseeko työntekijän toimenkuvaa muuttaa tai tarvitseeko hän jotain erikoistutkimuksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Nykyään osalla koululaisista on niin paljon poissaoloja, että kyse ei ole sairastamisesta. Jos oma lapseni sairastaisi niin paljon, veisin hänet kyllä pikapikaa verikokeeseen.
Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän hän on poissa koulusta. Isommat pystyvät jäämään itsekseen kotiin (= pelaamaan/somettamaan,), joten vanhemmat antavat isompien helposti jäädä kotiin. Jo alakouluikäiset lapset lintsaavat. Tämä kierre alkoi koronapandemian seurauksena.
Luokalla on lähes aina ainakin yksi oppilas, joka ei oikeastaan ikinä ole koulussa kokonaista kouluviikkoa.
Voi kuinka kamalaa, mitä niistä lapsista tulee. Lapset jotka eivät ikinä "lintsaa", niistä kaikista kasvaa mahtavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Nykyään osalla koululaisista on niin paljon poissaoloja, että kyse ei ole sairastamisesta. Jos oma lapseni sairastaisi niin paljon, veisin hänet kyllä pikapikaa verikokeeseen.
Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän hän on poissa koulusta. Isommat pystyvät jäämään itsekseen kotiin (= pelaamaan/somettamaan,), joten vanhemmat antavat isompien helposti jäädä kotiin. Jo alakouluikäiset lapset lintsaavat. Tämä kierre alkoi koronapandemian seurauksena.
Luokalla on lähes aina ainakin yksi oppilas, joka ei oikeastaan ikinä ole koulussa kokonaista kouluviikkoa.
Mun lapseni sairasti koronan kahdesti. Hän sai kroonisen jälkitaudin edellisen kroonisen perussairauden lisäksi, joka sekin päätyi epätasapainoon.
Koko yleiskunto romahti. Hän sairasti tauotta koko viime lukuvuoden. On kolme omaa hoitosuhdetta vakituisiin erikoislääkäreihin.
Tilanne rauhoittui vasta kesällä.
Niin eli todennäköisesti teillä on olemassa sitten myös tarvittavat lausunnot ja todistukset, jolloin koulunkaan ei.tarvitse poissaoloja selvitellä.
Mutta kun on ihan älyttömästi oppilaita, jotka yksinkertaisesti lintsaa ja vanhemmat kuittaa ne poissaolot vaikkapa sairas poissaoloksi. Niistä aika äkkiä kertyy sitten se 30 ja 50 ja 70 tuntia, ja siinä sitö sitten ollaan keväällä helisemässä, kun ei Minttu-Viljami meinaa läpäistä luokkaa, koska on poissaolojen takia niin jäljessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Nykyään osalla koululaisista on niin paljon poissaoloja, että kyse ei ole sairastamisesta. Jos oma lapseni sairastaisi niin paljon, veisin hänet kyllä pikapikaa verikokeeseen.
Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän hän on poissa koulusta. Isommat pystyvät jäämään itsekseen kotiin (= pelaamaan/somettamaan,), joten vanhemmat antavat isompien helposti jäädä kotiin. Jo alakouluikäiset lapset lintsaavat. Tämä kierre alkoi koronapandemian seurauksena.
Luokalla on lähes aina ainakin yksi oppilas, joka ei oikeastaan ikinä ole koulussa kokonaista kouluviikkoa.
Mun lapseni sairasti koronan kahdesti. Hän sai kroonisen jälkitaudin edellisen kroonisen perussairauden lisäksi, joka sekin päätyi epätasapainoon.
Koko yleiskunto romahti. Hän sairasti tauotta koko viime lukuvuoden. On kolme omaa hoitosuhdetta vakituisiin erikoislääkäreihin.
Tilanne rauhoittui vasta kesällä.
Jollekin voi käydä noin ikävästi. Syy varmasti ymmärretään koulussa. Tämä teidän kokemus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki muutkin sairastaisivat niin paljon kuin poissaolotunnit antavat ymmärtää. Osa nykylapsista lintsaa valtavasti vanhempiensa luvalla.
Vierailija kirjoitti:
Laki velvoittaa nykyään syynäämään, mutta käytännössä monessa koulussa opettaja vain soittaa kotiin ja kysyy pitkän poissaolon syytä. Vastaukseksi riittää se flunssa. Eikä siitä 50 tunnin poissaolostakaan vielä seuraa mitään sen kummempaa kuin, että käydään läpi, että mitä tehtäviä ja kokeita lapsella on tekemättä ja miten hän korvaa nämä tekemättömät tehtävät. 100h poissaolosta laki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen. Oman kokemukseni mukaan näissä yli 100h poissaoloissa on taustalla vakavia ongelmia eikä se koulun, sosiaalitoimen ja vanhempien kanssa palaveeraaminen koululla ole ollut ollenkaan huono asia ja usein on saatu sovittua yhdessä lapsen koulunkäyntiä ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja esim. lyhennetyt koulupäivät, joissakin aineissa vaihtoehtoiset suoritustavat jne.
Kyllä. Ja nämä tuottaa opettajille kohtuutonta työtaakkaa, jos ei pysty ottamaan kiinni enää muita ja joudutaan arpomaan miten saada kurssit läpi ja millä tehtävillä. Lyhennetyt koulupäivät, vuosiluokkiin sitoutumaton opiskelu seuraavaksi ja siihen tarvitaankin jo lääkäriltä todistus vaikkapa vakavasta masennuksesta, onneksi!
Minä ostin lapselle itse omat kirjat. Ei niitä koulu voinut vaatia koululla säilyttämään.
Semmonen ilmainen peruskoulu.