Lue keskustelun säännöt.
Poissaoloista tulee aika nopeasti ongelmia perheille!
27.09.2023 |
Koulusta oltiin yhteydessä kun lapsella tuli 30 tuntia täyteen. On yläasteella, niin riitti yksi kuumeinen flunssa ja eri päivänä tullut migreeni. Ja tuo 30 tuntia paukkui yli. Nyt vaaditaan tarkempia todisteita ja selvittelyjä näille poissaoloille, ei riitä enää vanhempien hyväksyntä/merkkaus Wilmassa. Sitten kun tulee 50 tuntia täyteen niin aloitetaan keskustelut jonkun työryhmän kanssa johonka kuuluu sossustakin joku ja lasu voidaan tehdä! Joudutaan suunnittelemaan jatko ja tukitoimet perheelle ja lapselle kun on liikaa ollut pois koulusta. Kun 70 tuntia tulee täyteen niin ollaan sitten totaalisesti "kusessa".
Ymmärrän että jotkut lintsaavat tms. Mutta jos lapsi on ihan oikeasti ollut kipeenä niin mitä hiton järkeä tässä nyt on?! Istutaan palavereissa isolla porukalla pohtimassa että mitenköhän se teidän lapsi nyt onkaan saanut tartunnan koulusta, ei saisi tulla kipeäksi jne. Että ottaa nyt kupoliin!
Kommentit (758)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri nyt tilanne, jossa melkein täysi-ikäisen lukiolaisen pitäisi mennä terveydenhoitajalle selventämään sairastamisiaan. Lapsi kysyi kaikilta opettajilta tarvitseeko hänen tehdä lisää läpäistäkseen kurssit, mutta yksikään opettaja ei pyytänyt lisäsuorituksia.
Poissaolot ovat tänä syksynä tulleet mm. migreenistä ja kuukautisista, joihin molempiin on hoitokontakti ja lääkitys, mutta en silti näe syytä miksi lapsen pitäisi kärsiä oireista meluisassa koulussa, kun kotiin on lyhyt matka ja täällä voi tehdä kouluhommia mukavassa ympäristössä omaan tahtiin.
Lisäksi hän sairasti flunssaa oikein pitkään. Viime vuosina on haalinut kaikki flunssat ja sairastanut niitä pari viikkoa. Olen alkanut epäillä, että on koronasta johtuvaa, mutta toisaalta voi olla vaan yksilöllinen ominaisuus. Ainakaan lääkärit eivät ole löytäneet syytä, esim. astmaa tutkittiin viime vuonna.
Tuntuu todella turhalta käyttää kaikkien aikaa tällaiseen varsinkin kun opinnot sujuvat hyvin.
Ei aikuisen ihmisen PIDÄ mennä tarkistuttamaan terveyttään/toimintakykyään, vaan "perusopiskelevien" ihmisten (peruskoulu ja lukio) huolehtimiselle on standardit, joiden mukaan hän automaattisesti (!) SAA mennä tarkistettavaksi. Poissaolojen määrä ratkaisee.
Peruskoulussa 250 poissaolotuntia/lukuvuosi -> monihenkinen asiantuntijaryhmä haastattelee henkilön. He kysyvät ensin avuntarvetta. Ellei suostumusta tilanteen tutkintaan saada, asian hoitaa lastensuojelu.
Heidät on määrätty tekemään niin. Automaattisesti, tuntimäärän perusteella.
Näinpä. 250 tuntia poissaoloja on melkoinen määrä. Jos alakoululaisen päivä on keskimäärin viisituntinen, tuo merkitsee viittäkymmentä poissaolopäivää. Niitä työpäiviäkään ei ole lukuvuodessa kuin parisen sataa.
Eikö tuossa tilanteessa moniammatillisen tiimin kohtaaminen olisi juuri oppilaan ja hänen vanhempansa etu?
Ketju kyllä käsittelee tilannetta, jossa jo 3,5 - 5 päivän poissaoloista joutuu kuultavaksi, vaikka ne koskisi sairastelua joka on jo selvitetty tai kunnan tarjoamia terveyspalveluja, joiden ajan kunta päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Niin. Tuo koulun juoksuttaminenhan nimenomaan myöas vaikeuttaa suhdetta työnantajaan, varsinkin kun se lapsi on jo niitä poissaoloja aiheuttanut sairastamisellaan.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri nyt tilanne, jossa melkein täysi-ikäisen lukiolaisen pitäisi mennä terveydenhoitajalle selventämään sairastamisiaan. Lapsi kysyi kaikilta opettajilta tarvitseeko hänen tehdä lisää läpäistäkseen kurssit, mutta yksikään opettaja ei pyytänyt lisäsuorituksia.
Poissaolot ovat tänä syksynä tulleet mm. migreenistä ja kuukautisista, joihin molempiin on hoitokontakti ja lääkitys, mutta en silti näe syytä miksi lapsen pitäisi kärsiä oireista meluisassa koulussa, kun kotiin on lyhyt matka ja täällä voi tehdä kouluhommia mukavassa ympäristössä omaan tahtiin.
Lisäksi hän sairasti flunssaa oikein pitkään. Viime vuosina on haalinut kaikki flunssat ja sairastanut niitä pari viikkoa. Olen alkanut epäillä, että on koronasta johtuvaa, mutta toisaalta voi olla vaan yksilöllinen ominaisuus. Ainakaan lääkärit eivät ole löytäneet syytä, esim. astmaa tutkittiin viime vuonna.
Tuntuu todella turhalta käyttää kaikkien aikaa tällaiseen varsinkin kun opinnot sujuvat hyvin.
Ei aikuisen ihmisen PIDÄ mennä tarkistuttamaan terveyttään/toimintakykyään, vaan "perusopiskelevien" ihmisten (peruskoulu ja lukio) huolehtimiselle on standardit, joiden mukaan hän automaattisesti (!) SAA mennä tarkistettavaksi. Poissaolojen määrä ratkaisee.
Peruskoulussa 250 poissaolotuntia/lukuvuosi -> monihenkinen asiantuntijaryhmä haastattelee henkilön. He kysyvät ensin avuntarvetta. Ellei suostumusta tilanteen tutkintaan saada, asian hoitaa lastensuojelu.
Heidät on määrätty tekemään niin. Automaattisesti, tuntimäärän perusteella.
Näinpä. 250 tuntia poissaoloja on melkoinen määrä. Jos alakoululaisen päivä on keskimäärin viisituntinen, tuo merkitsee viittäkymmentä poissaolopäivää. Niitä työpäiviäkään ei ole lukuvuodessa kuin parisen sataa.
Eikö tuossa tilanteessa moniammatillisen tiimin kohtaaminen olisi juuri oppilaan ja hänen vanhempansa etu?
Ketju kyllä käsittelee tilannetta, jossa jo 3,5 - 5 päivän poissaoloista joutuu kuultavaksi, vaikka ne koskisi sairastelua joka on jo selvitetty tai kunnan tarjoamia terveyspalveluja, joiden ajan kunta päättää.
Yhtään esimerkkiä tällaisesta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Vanhempihan ei ole opettajan alainen, vaan tasavertainen kasvatuskumppani.
Nuo vastaukset on ihan yhtä fiksuja kuin kysymyksetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Niin. Tuo koulun juoksuttaminenhan nimenomaan myöas vaikeuttaa suhdetta työnantajaan, varsinkin kun se lapsi on jo niitä poissaoloja aiheuttanut sairastamisellaan.
eri
Kuinka usein oikein juokset siellä koululla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri nyt tilanne, jossa melkein täysi-ikäisen lukiolaisen pitäisi mennä terveydenhoitajalle selventämään sairastamisiaan. Lapsi kysyi kaikilta opettajilta tarvitseeko hänen tehdä lisää läpäistäkseen kurssit, mutta yksikään opettaja ei pyytänyt lisäsuorituksia.
Poissaolot ovat tänä syksynä tulleet mm. migreenistä ja kuukautisista, joihin molempiin on hoitokontakti ja lääkitys, mutta en silti näe syytä miksi lapsen pitäisi kärsiä oireista meluisassa koulussa, kun kotiin on lyhyt matka ja täällä voi tehdä kouluhommia mukavassa ympäristössä omaan tahtiin.
Lisäksi hän sairasti flunssaa oikein pitkään. Viime vuosina on haalinut kaikki flunssat ja sairastanut niitä pari viikkoa. Olen alkanut epäillä, että on koronasta johtuvaa, mutta toisaalta voi olla vaan yksilöllinen ominaisuus. Ainakaan lääkärit eivät ole löytäneet syytä, esim. astmaa tutkittiin viime vuonna.
Tuntuu todella turhalta käyttää kaikkien aikaa tällaiseen varsinkin kun opinnot sujuvat hyvin.
Ei aikuisen ihmisen PIDÄ mennä tarkistuttamaan terveyttään/toimintakykyään, vaan "perusopiskelevien" ihmisten (peruskoulu ja lukio) huolehtimiselle on standardit, joiden mukaan hän automaattisesti (!) SAA mennä tarkistettavaksi. Poissaolojen määrä ratkaisee.
Peruskoulussa 250 poissaolotuntia/lukuvuosi -> monihenkinen asiantuntijaryhmä haastattelee henkilön. He kysyvät ensin avuntarvetta. Ellei suostumusta tilanteen tutkintaan saada, asian hoitaa lastensuojelu.
Heidät on määrätty tekemään niin. Automaattisesti, tuntimäärän perusteella.
Näinpä. 250 tuntia poissaoloja on melkoinen määrä. Jos alakoululaisen päivä on keskimäärin viisituntinen, tuo merkitsee viittäkymmentä poissaolopäivää. Niitä työpäiviäkään ei ole lukuvuodessa kuin parisen sataa.
Eikö tuossa tilanteessa moniammatillisen tiimin kohtaaminen olisi juuri oppilaan ja hänen vanhempansa etu?
Ketju kyllä käsittelee tilannetta, jossa jo 3,5 - 5 päivän poissaoloista joutuu kuultavaksi, vaikka ne koskisi sairastelua joka on jo selvitetty tai kunnan tarjoamia terveyspalveluja, joiden ajan kunta päättää.
Yhtään esimerkkiä tällaisesta ole.
Ketju on täynnä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Niin. Tuo koulun juoksuttaminenhan nimenomaan myöas vaikeuttaa suhdetta työnantajaan, varsinkin kun se lapsi on jo niitä poissaoloja aiheuttanut sairastamisellaan.
eri
Kuinka usein oikein juokset siellä koululla?
Etkö ymmärrä mitä tarkoittaa eri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri nyt tilanne, jossa melkein täysi-ikäisen lukiolaisen pitäisi mennä terveydenhoitajalle selventämään sairastamisiaan. Lapsi kysyi kaikilta opettajilta tarvitseeko hänen tehdä lisää läpäistäkseen kurssit, mutta yksikään opettaja ei pyytänyt lisäsuorituksia.
Poissaolot ovat tänä syksynä tulleet mm. migreenistä ja kuukautisista, joihin molempiin on hoitokontakti ja lääkitys, mutta en silti näe syytä miksi lapsen pitäisi kärsiä oireista meluisassa koulussa, kun kotiin on lyhyt matka ja täällä voi tehdä kouluhommia mukavassa ympäristössä omaan tahtiin.
Lisäksi hän sairasti flunssaa oikein pitkään. Viime vuosina on haalinut kaikki flunssat ja sairastanut niitä pari viikkoa. Olen alkanut epäillä, että on koronasta johtuvaa, mutta toisaalta voi olla vaan yksilöllinen ominaisuus. Ainakaan lääkärit eivät ole löytäneet syytä, esim. astmaa tutkittiin viime vuonna.
Tuntuu todella turhalta käyttää kaikkien aikaa tällaiseen varsinkin kun opinnot sujuvat hyvin.
Ei aikuisen ihmisen PIDÄ mennä tarkistuttamaan terveyttään/toimintakykyään, vaan "perusopiskelevien" ihmisten (peruskoulu ja lukio) huolehtimiselle on standardit, joiden mukaan hän automaattisesti (!) SAA mennä tarkistettavaksi. Poissaolojen määrä ratkaisee.
Peruskoulussa 250 poissaolotuntia/lukuvuosi -> monihenkinen asiantuntijaryhmä haastattelee henkilön. He kysyvät ensin avuntarvetta. Ellei suostumusta tilanteen tutkintaan saada, asian hoitaa lastensuojelu.
Heidät on määrätty tekemään niin. Automaattisesti, tuntimäärän perusteella.
Näinpä. 250 tuntia poissaoloja on melkoinen määrä. Jos alakoululaisen päivä on keskimäärin viisituntinen, tuo merkitsee viittäkymmentä poissaolopäivää. Niitä työpäiviäkään ei ole lukuvuodessa kuin parisen sataa.
Eikö tuossa tilanteessa moniammatillisen tiimin kohtaaminen olisi juuri oppilaan ja hänen vanhempansa etu?
Ketju kyllä käsittelee tilannetta, jossa jo 3,5 - 5 päivän poissaoloista joutuu kuultavaksi, vaikka ne koskisi sairastelua joka on jo selvitetty tai kunnan tarjoamia terveyspalveluja, joiden ajan kunta päättää.
No miksi tässä sitten puhutaan moniammatillisista ryhmistä ja lastensuojelusta? Koska tosiaankaan noilla tuntimäärillä ei sellaisia tule, ainoastaan yksi viiden minuutin puhelinsoitto jos sitäkään.
Omat lapseni ovat hyvinkin olleet kymmenen päivää lukuvuoden aikana poissa ennen kuin on edes soiteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Niin. Tuo koulun juoksuttaminenhan nimenomaan myöas vaikeuttaa suhdetta työnantajaan, varsinkin kun se lapsi on jo niitä poissaoloja aiheuttanut sairastamisellaan.
eri
Ero koulun ja työelämän välillä kuitenkin on siinä, että jos pomolleen kuittailisi omien sairastelujensa selvittelystä yllä kuvattuun malliin, saattaa olla että saisi vähintäänkin pitkiä katseita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä rutinasta päätellen hommaan olisi aivan yksinkertainen ratkaisu. Otetaan käyttöön keski-Euroopan meininki, eli nollatoleranssi turhille poissaoloille. Sairaana saa olla pois ja läheisen kuoleman vuoksi. Muuten sakkoa ja sanktiota. Loppuu se päänsilittely.
Siellä Keski-Euroopassa on perhelääkäri, jolle voi vaikka soittaa ja pyytää lääkäritodistuksen koulua varten.
Täällä pitää olla lapsella vakuutus, että pääsee jotenkin järkevästi lääkäriin tai sitten saa lähteä jonottamaan päivystykseen.
Ja siis näissä koulun rajoissa on kyse kaikenlaisista poissaoloista. Vaikka olisi sairaudesta todistus, niin silti pitää jutustella terkkarin kanssa ja tehdä selvitystä opettajalle.
Luuletko tosiaan, että muualla et joudu keskustelemaan lapsen koulunkäynnistä jos lapsi on noin paljon poissa?
Ei se lääkärintodistus poista keskustelun tarvetta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Vanhempihan ei ole opettajan alainen, vaan tasavertainen kasvatuskumppani.
Nuo vastaukset on ihan yhtä fiksuja kuin kysymyksetkin.
Huh huh. Tätä ketjua lukiessa olen kyllä tyytyväinen etten valinnut opettajan ammattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Niin. Tuo koulun juoksuttaminenhan nimenomaan myöas vaikeuttaa suhdetta työnantajaan, varsinkin kun se lapsi on jo niitä poissaoloja aiheuttanut sairastamisellaan.
eri
Ero koulun ja työelämän välillä kuitenkin on siinä, että jos pomolleen kuittailisi omien sairastelujensa selvittelystä yllä kuvattuun malliin, saattaa olla että saisi vähintäänkin pitkiä katseita.
Koulun ja työelämän ero on siinä että työelämässä ei ikinä joutuisi noin absurdiin tilanteeseen. 30 tuntia poissaoloja on todella vähän.
Ja se opettajahan ei ole vanhemman esimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Vanhempihan ei ole opettajan alainen, vaan tasavertainen kasvatuskumppani.
Nuo vastaukset on ihan yhtä fiksuja kuin kysymyksetkin.
Teillä lienee perheessännekin aivan mahtava tunnelma, kun tasavertaiset kasvatuskumppanukset keskustelevat fiksuun sävyyn vaikkapa siitä, mitä laitetaan päivälliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri nyt tilanne, jossa melkein täysi-ikäisen lukiolaisen pitäisi mennä terveydenhoitajalle selventämään sairastamisiaan. Lapsi kysyi kaikilta opettajilta tarvitseeko hänen tehdä lisää läpäistäkseen kurssit, mutta yksikään opettaja ei pyytänyt lisäsuorituksia.
Poissaolot ovat tänä syksynä tulleet mm. migreenistä ja kuukautisista, joihin molempiin on hoitokontakti ja lääkitys, mutta en silti näe syytä miksi lapsen pitäisi kärsiä oireista meluisassa koulussa, kun kotiin on lyhyt matka ja täällä voi tehdä kouluhommia mukavassa ympäristössä omaan tahtiin.
Lisäksi hän sairasti flunssaa oikein pitkään. Viime vuosina on haalinut kaikki flunssat ja sairastanut niitä pari viikkoa. Olen alkanut epäillä, että on koronasta johtuvaa, mutta toisaalta voi olla vaan yksilöllinen ominaisuus. Ainakaan lääkärit eivät ole löytäneet syytä, esim. astmaa tutkittiin viime vuonna.
Tuntuu todella turhalta käyttää kaikkien aikaa tällaiseen varsinkin kun opinnot sujuvat hyvin.
Ei aikuisen ihmisen PIDÄ mennä tarkistuttamaan terveyttään/toimintakykyään, vaan "perusopiskelevien" ihmisten (peruskoulu ja lukio) huolehtimiselle on standardit, joiden mukaan hän automaattisesti (!) SAA mennä tarkistettavaksi. Poissaolojen määrä ratkaisee.
Peruskoulussa 250 poissaolotuntia/lukuvuosi -> monihenkinen asiantuntijaryhmä haastattelee henkilön. He kysyvät ensin avuntarvetta. Ellei suostumusta tilanteen tutkintaan saada, asian hoitaa lastensuojelu.
Heidät on määrätty tekemään niin. Automaattisesti, tuntimäärän perusteella.
Näinpä. 250 tuntia poissaoloja on melkoinen määrä. Jos alakoululaisen päivä on keskimäärin viisituntinen, tuo merkitsee viittäkymmentä poissaolopäivää. Niitä työpäiviäkään ei ole lukuvuodessa kuin parisen sataa.
Eikö tuossa tilanteessa moniammatillisen tiimin kohtaaminen olisi juuri oppilaan ja hänen vanhempansa etu?
Ketju kyllä käsittelee tilannetta, jossa jo 3,5 - 5 päivän poissaoloista joutuu kuultavaksi, vaikka ne koskisi sairastelua joka on jo selvitetty tai kunnan tarjoamia terveyspalveluja, joiden ajan kunta päättää.
Yhtään esimerkkiä tällaisesta ole.
Ketju on täynnä niitä.
Kuinkahan paljon noista valittajista on selvittämättömiä poissaoloja Wilmassa? Jos laiskat vanhemmat eivät osaa laittaa Wilmassa Poissaolon syy - terveydellinen, niin eipä voi syyttää kuin itseään.
En ole koskaan kuullut yhdestäkään tapauksesta, joissa aiheellisista terveydellisistä poissaoloista olisi joutunut vaikeuksiin ja tiedossa on esim. nuoren pitkittynyt keuhkokuume jälkitauteineen mistä tuli lopulta lähes kuukauden poissaolo.
Näitä teini-ikäisten poissaoloja sen sijaan kyllä riittää: "En äiti jaksa mennä huomenna kouluun kun me tultiin reissusta vasta 23, voinhan olla kotona" "No tottakai!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Niin. Tuo koulun juoksuttaminenhan nimenomaan myöas vaikeuttaa suhdetta työnantajaan, varsinkin kun se lapsi on jo niitä poissaoloja aiheuttanut sairastamisellaan.
eri
Ero koulun ja työelämän välillä kuitenkin on siinä, että jos pomolleen kuittailisi omien sairastelujensa selvittelystä yllä kuvattuun malliin, saattaa olla että saisi vähintäänkin pitkiä katseita.
Koulun ja työelämän ero on siinä että työelämässä ei ikinä joutuisi noin absurdiin tilanteeseen. 30 tuntia poissaoloja on todella vähän.
Ja se opettajahan ei ole vanhemman esimies.
Minut työelämässä ohjattiin työterveyteen flunssapoissaolojen vuoksi. En muista paljonko niitä oli, ehkä tyyliin kolme poskiontelotulehdusta vuoden aikana. Mutta ehdottoman hyvä, että ohjattiin, koska sisäilmaongelma paljastui. Eli itselläni on puuttumisesta vain hyvää sanottavaa.
Opettaja ei ehkä ole vanhemman esimies, mutta lapsen esimieheksi minä kyllå hänet katson, ja itse huoltajana katson itseni vastuulliseksi lapsen koulutyöstä.
Näihin selvityksiin joutuu vaikka olisi selkeä sairaus joka vaatii viikoittaisia sairaalakäyntejä. Syyllä ei siis ole mitään väliä eikä sillä että kertoo lapsen vakavasta sairaudesta joka vaatii sairaalassaoloa. Jotain ehkä olisi hyvä tehdä asialle eli missä tilanteissa pidetään kokouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opettaja, rehtori, terkkari, kuraattori, erityisopettaja, lasu-työntekijä ym oppilashuoltoryhmä tekee, jos koulun sisäilmasta johtuu lapsen sairastelut? Sairastelua ja sairaspoissaoloja on esim siksi.
Varmaan auttaa tosi paljon, että vanhempi saa hepulin jos koulu yrittää ottaa vanhempiin yhteyttä.
En minä ainakaan saa hepulia mutta tuntuu se nyt vähän kummalliselta että esim. Korona-aikaan pidin opettajan kanssa palavereita kahden melkein kerran kuukaudessa kun lapsella oli paljon poissaoloja.
Ja sitten kun ne keskustelut menivät tyyliin näin:
Ope: lapsi on ollut paljon pois koulusta ja meillä
opettajilla on sellainen vaatimus että asiasta pitää keskustellaMinä: Lapsi on ollut kipeä, olen joka kerta laittanut sinulle viestiä asiasta ja merkannut sen myös wilmaan.
Ope: Mitä asialle pitäisi tehdä?
Minä:???!! Ehkä kiellän lasta sairastumasta?!?
Ope: no en mä nyt sitä mutta syökö hän terveellisesti?
Minä: no kotona ainakin, en tiedä kouluruuasta? Onko se terveellistä?
Ope: no yritetään nyt jatkossa ettei näitä tulisi.
Minä: ?!?! No yritetään
Kenelle tämäkin keskustelu oli hyödyksi? Itseä ainakin vain vi*utti.
Oletko työelämässä? Miten siellä suhtaudutaan poissaoloihisi? Vi*uttaako sinua sielläkin? Vastaatko pomollesi samaan tyyliin kuin lapsesi opettajalle?
Niin. Tuo koulun juoksuttaminenhan nimenomaan myöas vaikeuttaa suhdetta työnantajaan, varsinkin kun se lapsi on jo niitä poissaoloja aiheuttanut sairastamisellaan.
eri
Ero koulun ja työelämän välillä kuitenkin on siinä, että jos pomolleen kuittailisi omien sairastelujensa selvittelystä yllä kuvattuun malliin, saattaa olla että saisi vähintäänkin pitkiä katseita.
Koulun ja työelämän ero on siinä että työelämässä ei ikinä joutuisi noin absurdiin tilanteeseen. 30 tuntia poissaoloja on todella vähän.
Ja se opettajahan ei ole vanhemman esimies.
Minut työelämässä ohjattiin työterveyteen flunssapoissaolojen vuoksi. En muista paljonko niitä oli, ehkä tyyliin kolme poskiontelotulehdusta vuoden aikana. Mutta ehdottoman hyvä, että ohjattiin, koska sisäilmaongelma paljastui. Eli itselläni on puuttumisesta vain hyvää sanottavaa.
Opettaja ei ehkä ole vanhemman esimies, mutta lapsen esimieheksi minä kyllå hänet katson, ja itse huoltajana katson itseni vastuulliseksi lapsen koulutyöstä.
30 poissaolotuntia tulee koulussa täyteen jo sillä että sairastaa lyhyesti perusflunssan, käy hammasoionnassa kesken päivän ja saa auringonpistoksen liikkatunnilla kuten minun lapseni ja joutuu poistumaan kesken päivän.
Ei ole verrattavissa kolmeen poskiontelotulehdukseen.
Ja koulussahan ei sisäilmaongelmille tehdä yhtäön mitään kuitenkaan koskaan.
Ei ole opettaja lapsenkaan esimies eikä työelämässä ikinä joutuisi esimiehen puhutteluim ylläkuvatulla sairastamisella.
Sitten kun lapsi kieltäytyy menemästä kouluun ja itse yrittää ottaa yhteyttä eri tahoihin avun saamiseksi, todetaan vain että onko teillä varmasti kotiolot ja päivärytmit kunnossa. Että kokeilkaa nyt sitä ensin, että katsotte että hän syö terveellisesti ja liikkuu ja nukkuu riittävästi. No voi kiitos ohjeistuksesta!
Olen ihan totaalisen kypsä siihen, että turhanpäiväisiin ja "helppoihin" asioihin puututaan ja kokoustellaan tärkeänä, kuten aloituksen tapauksessa. Tuntuu, että niin tehdään vain jotta osoitetaan että paljon tehdään, eikä mahda mitään että kaikkeen ei pysty. Ymmärrän myös tosi hyvin varhaisen puuttumisen merkityksen, mutta ei sekään voi olla muualta pois.
Näinpä. 250 tuntia poissaoloja on melkoinen määrä. Jos alakoululaisen päivä on keskimäärin viisituntinen, tuo merkitsee viittäkymmentä poissaolopäivää. Niitä työpäiviäkään ei ole lukuvuodessa kuin parisen sataa.
Eikö tuossa tilanteessa moniammatillisen tiimin kohtaaminen olisi juuri oppilaan ja hänen vanhempansa etu?