Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun keski-iän kynnyksellä tulee totaalinen uupuminen ja kyllästyminen omaan asiantuntijatyöhön? Mihin tästä enää lähtee ja miten?
26.09.2023 |
En enää kertakaikkiaan jaksa tätä. Työelämä on muuttunut aivan sietämättömäksi sirkukseksi. Samalla tiedän että ei tästä noin vaan uudelleenkouluttauduta mihinkään, ja vaikka jonkun uuden tutkinnon tekisikin niin nelikymppisillä alkaa jo ikäsyrjintä vaikuttaa.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Okei... ikävä kuulla.
Minulle soitettiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Headjuntereita on runsaasti liikkeellä.
Sitä en kyllä tiedä mihin hakemukset menee, ei ole hakenut töitä kymmeen vuoteen, aina soitettu minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilyttää tämä termi "asiantuntijatyö". Mitähän oman elämänsä suutareita he ovat?
Miksi hymyilyttää? Ihan vakiintunutta suomen kieltä ja aika tavallinen titteli.
Kuulostaa tärkeilevältä ja oman hännän nostamiselta, vaikka vain hieman. Neutraalimpaa olisi kertoa, että mitä työtä tekee ja kuulija voi itse päättää, että miten asiantuntijamaista tai vaativaa se on.
Hohhoijaa. Huono itsetunto paistaa sieltä taas kilometrin päähän. Se ei valitettavasti ole millään tavalla sinun päätettävissäsi, onko joku asiantuntijatehtävissä vai ei. Se on tehtävänimike, joka kertoo että työtä tehdään päällä eikä käsillä, siinä kaikki. Monen työnkuva on sitä paitsi niin erikoistunut että jos minäkin alkaisin yksityiskohtaisesti selittämään auki kaikki tehtäväni niin sinä putoaisit kärryiltä jo ensimmäisen lauseen jälkeen.
Tällä ei ole mitään tekemistä huonon itsetunnon kanssa. En voi sietää tätä titteliä asiantuntija, se ei kerro minulle mitään. Tulee vain sellainen käsienheiluttelija mieleen. Suomi näitä nykyään täynnä. Itse pidän ammattinimikkeistä mistä ymmärtää mitä ihminen tekee työkseen, asiantuntija=käsienheiluttelija
Jutuistasi välittyy katkeruus ja vähäinen ymmärrys mistään muista kuin suorittavista tehtävistä. Julkisella sektorilla on hyvin yleisinä sellaisetkin tittelit kuin suunnittelija ja tarkastaja, vissiin pelkkää käsienheiluttelua kaikki nämäkin kun ei riittävän selkeästi juntille välity, mitä suunnitellaan tai tarkastetaan.
Olen ajatellut, että kaiken työn täytyy olla suorittavaa. Suorittaa jotakin, millä on hyötyä tälle yhteiskunnalle. Olen nähnyt ihan tarpeeksi tätä julkista sektoria varsinkin Ely-keskuksen käsienheiluttelu toimintaa. En arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma asiantuntijatyö sentään tuntuu tärkeältä ja mielenkiintoiselta. Mutta raskasta se kieltämättä on, kun koko ajan pitäisi tehdä jotakin innovatiivista huippujuttua ja olla tukevasti pois mukavuusalueelta.
Muakin kiinnostaa, mitä nämä tarpeettomat työt oikein ovat ja missä organisaatiossa. Itse olen julkisella.
No, sitten sinun ei ainakaan tarvitse yrittää tehdä innovatiivista huippujuttua. Onnea siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilyttää tämä termi "asiantuntijatyö". Mitähän oman elämänsä suutareita he ovat?
Miksi hymyilyttää? Ihan vakiintunutta suomen kieltä ja aika tavallinen titteli.
Kuulostaa tärkeilevältä ja oman hännän nostamiselta, vaikka vain hieman. Neutraalimpaa olisi kertoa, että mitä työtä tekee ja kuulija voi itse päättää, että miten asiantuntijamaista tai vaativaa se on.
Hohhoijaa. Huono itsetunto paistaa sieltä taas kilometrin päähän. Se ei valitettavasti ole millään tavalla sinun päätettävissäsi, onko joku asiantuntijatehtävissä vai ei. Se on tehtävänimike, joka kertoo että työtä tehdään päällä eikä käsillä, siinä kaikki. Monen työnkuva on sitä paitsi niin erikoistunut että jos minäkin alkaisin yksityiskohtaisesti selittämään auki kaikki tehtäväni niin sinä putoaisit kärryiltä jo ensimmäisen lauseen jälkeen.
Tällä ei ole mitään tekemistä huonon itsetunnon kanssa. En voi sietää tätä titteliä asiantuntija, se ei kerro minulle mitään. Tulee vain sellainen käsienheiluttelija mieleen. Suomi näitä nykyään täynnä. Itse pidän ammattinimikkeistä mistä ymmärtää mitä ihminen tekee työkseen, asiantuntija=käsienheiluttelija
Jutuistasi välittyy katkeruus ja vähäinen ymmärrys mistään muista kuin suorittavista tehtävistä. Julkisella sektorilla on hyvin yleisinä sellaisetkin tittelit kuin suunnittelija ja tarkastaja, vissiin pelkkää käsienheiluttelua kaikki nämäkin kun ei riittävän selkeästi juntille välity, mitä suunnitellaan tai tarkastetaan.
Mikä ihmeen katkeruus. En arvosta tätä käsienheiluttelu="asiantuntijatyötä" yhtään. Olen nähnyt ihan tarpeeksi tätä "asiantuntijatyötä" läheltä. Ei vakuuta. Ei todellakaan.
Sama vika.
Valtiolla iskee Boredom kun työpäivät eivät kulu. Tänään oli ehkä kolme tuntia tehokasta työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisella puolella on aivan liikaa merkityksetöntä byrokraattista työtä, se on totta. Ehkä näitä raskaita byrokraattisia rakenteita aletaan nyt purkamaan, koska siitä syntyvä taloudellinen taakka on liian suuri kansantaloudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Okei... ikävä kuulla.
Minulle soitettiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Headjuntereita on runsaasti liikkeellä.
Sitä en kyllä tiedä mihin hakemukset menee, ei ole hakenut töitä kymmeen vuoteen, aina soitettu minulle.
Olipas herttainen satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Kyllä sitä uutta työtä saa, jos osaa jotain työnantajalle arvokasta, on halukas sitä tekemään ja se käy hakemuksesta ilmi. Uutta työtä ei saa, jos uuden työn saaminen palvelisi kyllä hakijan toiveita, mutta ei hakutilanteessa suoraan työnantajan, vaan työnantajan täytyisi panostaa tehtävien ohjaamiseen/muokkaamiseen, ennenkuin hyötyä olisi teoriassakaan työnantajalle odotettavissa. Ei siis auta, vaikka olisit motivoitunut ja halukas oppimaan, jos osaamista puuttuu. Monet hoitoalalta pois vaihtamista tavoittelevat kirjoittelevat näitä omien toiveidensa mukaisia, mutta työnantajalle toivottomia hakemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Täytin 50 samana keväänä, kun työllistyin edelliseen työpaikkaan (asiantuntija-ala). Sieltä vaihdoin nykyiseen työhöni (asiantuntija-ala, päällikkötaso) 56-vuotiaana.
Vaihdoin työpaikkaa 53-vuotiaana ja aion tehdä saman uudestaan nyt 55-vuotiaana, toivottavasti onnistuu. Tää nykyinen on organisaationa (IT-alalla) kuin paluu viime vuosituhannelle, ei vaan pysty enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sattuuhan sitä. Itselleni sattui sama ja alkoi jo vähän aikaa sitten. Eikä muuksi muutu. Mutta ikää on 10 vuotta enemmän kuin AP:lla. Jotenkin kai pitäis sitten luovia tässä oravanpyörässä vielä se 10 vuotta.
Koitin saada jopa elämään uutta puhtia avioeron jälkeen sillä että aloin seurustelemaan nuoremman ja aktiivisen naisen kanssa. Mutta eipä senkään kortin varaan kannata liikaa satsata jos muuten ei huvita enää se nykyinen virka. Harrastukset ynnä muutkaan ei riitä enää saamaan balanssiin.
Että voihan helevetti. Eipä ole ihmisen elo helppoa tässä elämän oravanpyörässä. Varsinkaan jos ei ole oikein edes selkeää loppu työuran visiota.
Vierailija kirjoitti:
"Asiantuntijatyö" on tavallista tomistohommaa, turhaa papereiden pyörittelyä vaan😂
Äläs nyt, sinulta voi internet pimentyä, jäädä palkka saamatta tai pankkikortti lakata toimimasta, jos kaikki asiantuntijat lopettava työnteon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Kyllä sitä uutta työtä saa, jos osaa jotain työnantajalle arvokasta, on halukas sitä tekemään ja se käy hakemuksesta ilmi. Uutta työtä ei saa, jos uuden työn saaminen palvelisi kyllä hakijan toiveita, mutta ei hakutilanteessa suoraan työnantajan, vaan työnantajan täytyisi panostaa tehtävien ohjaamiseen/muokkaamiseen, ennenkuin hyötyä olisi teoriassakaan työnantajalle odotettavissa. Ei siis auta, vaikka olisit motivoitunut ja halukas oppimaan, jos osaamista puuttuu. Monet hoitoalalta pois vaihtamista tavoittelevat kirjoittelevat näitä omien toiveidensa mukaisia, mutta työnantajalle toivottomia hakemuksia.
No harva yli 40 v pystyy saavuttamaan muutamassa vuodessa uudelta alalta niin korvaamattoman ammattitaidon etteikö samoja taitoja olisi 10 - 15 v nuoremmillakin ja jälkimmäisiä työnantajat nyt vaan suosii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Mutta hallitus meinaa, että tukia leikkaamalla työllistyy kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mikä kiinnostaa ja tee sitä. Ota vaikka palkatonta lomaa, jos palkallista ei ole jäljellä, jotta voit levätä ja miettiä mitä haluaisit tehdä. Vaikket keksisikään mitään, olet saanut lomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Höpö höpö. Vai että alle 45 ei palkata kun voi saada lapsia ja olla poissaoloja ja 45 on jo liian vanha.
Hyvin kiteytetty. Nainen ei ole missään iässä sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilyttää tämä termi "asiantuntijatyö". Mitähän oman elämänsä suutareita he ovat?
Miksi hymyilyttää? Ihan vakiintunutta suomen kieltä ja aika tavallinen titteli.
Kuulostaa tärkeilevältä ja oman hännän nostamiselta, vaikka vain hieman. Neutraalimpaa olisi kertoa, että mitä työtä tekee ja kuulija voi itse päättää, että miten asiantuntijamaista tai vaativaa se on.
Hohhoijaa. Huono itsetunto paistaa sieltä taas kilometrin päähän. Se ei valitettavasti ole millään tavalla sinun päätettävissäsi, onko joku asiantuntijatehtävissä vai ei. Se on tehtävänimike, joka kertoo että työtä tehdään päällä eikä käsillä, siinä kaikki. Monen työnkuva on sitä paitsi niin erikoistunut että jos minäkin alkaisin yksityiskohtaisesti selittämään auki kaikki tehtäväni niin sinä putoaisit kärryiltä jo ensimmäisen lauseen jälkeen.
Tällä ei ole mitään tekemistä huonon itsetunnon kanssa. En voi sietää tätä titteliä asiantuntija, se ei kerro minulle mitään. Tulee vain sellainen käsienheiluttelija mieleen. Suomi näitä nykyään täynnä. Itse pidän ammattinimikkeistä mistä ymmärtää mitä ihminen tekee työkseen, asiantuntija=käsienheiluttelija
Jutuistasi välittyy katkeruus ja vähäinen ymmärrys mistään muista kuin suorittavista tehtävistä. Julkisella sektorilla on hyvin yleisinä sellaisetkin tittelit kuin suunnittelija ja tarkastaja, vissiin pelkkää käsienheiluttelua kaikki nämäkin kun ei riittävän selkeästi juntille välity, mitä suunnitellaan tai tarkastetaan.
Mikä ihmeen katkeruus. En arvosta tätä käsienheiluttelu="asiantuntijatyötä" yhtään. Olen nähnyt ihan tarpeeksi tätä "asiantuntijatyötä" läheltä. Ei vakuuta. Ei todellakaan.
Kuinka monta kymmentä viestiä ajattelit vielä floodata tänne tuota käsienheiluttelua monomaanisesti hokien? Tuli selväksi jo ekan kolmen kerran jälkeen. Ensin sinulle yritettiin vastata asiallisesti, mutta nyt ketään ei enää kiinnosta. Mene pois.
Ap, ota ilo edes siitä ettet likaa sormiasi toimistolla, toisin kuin palikkaduunarit tekee.
Mua jos työ ketuttaa aattelen niin etten sentään ole raksalla -20 pakkasessa tai vesisateessa.
Toki asiantuntijan työ on nykyään hektistä ja vaikeaa.
Jotenkin tässä vaan pitää selviytyä... työtä vaikeutetaan tahallaan valtion, normien, lakien taholta. Se mättää isosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Kyllä sitä uutta työtä saa, jos osaa jotain työnantajalle arvokasta, on halukas sitä tekemään ja se käy hakemuksesta ilmi. Uutta työtä ei saa, jos uuden työn saaminen palvelisi kyllä hakijan toiveita, mutta ei hakutilanteessa suoraan työnantajan, vaan työnantajan täytyisi panostaa tehtävien ohjaamiseen/muokkaamiseen, ennenkuin hyötyä olisi teoriassakaan työnantajalle odotettavissa. Ei siis auta, vaikka olisit motivoitunut ja halukas oppimaan, jos osaamista puuttuu. Monet hoitoalalta pois vaihtamista tavoittelevat kirjoittelevat näitä omien toiveidensa mukaisia, mutta työnantajalle toivottomia hakemuksia.
No harva yli 40 v pystyy saavuttamaan muutamassa vuodessa uudelta alalta niin korvaamattoman ammattitaidon etteikö samoja taitoja olisi 10 - 15 v nuoremmillakin ja jälkimmäisiä työnantajat nyt vaan suosii.
Käytännössä kaikki muut työnantajat kuin julkisen puolen tarvitsisivat työvoimaa, jolla olisi vahva halu työnantajayrityksen myynnin edistämiseen. Myynnissä on monia erilaisia tehtävänkuvia, joille yhteistä on, että ne vaatisivat proaktiivista otetta ja asiakaslähtöistä työskentelytapaa. Vastaanottamissani kymmenissä ellei sadoissa "etsin uutta suuntaa"-hakemuksissa ei ole yhtäkään, jossa hakija oikeasti haluaa tarjoutua näihin tehtäviin, mihin yrityksillä on suuri tarve. Enkä puhu nyt puhelinmyynnistä enkä verkostomarkkinoinnista, vaan asiantuntevasta b-to-b-myynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.
Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.
Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.
Täytin 50 samana keväänä, kun työllistyin edelliseen työpaikkaan (asiantuntija-ala). Sieltä vaihdoin nykyiseen työhöni (asiantuntija-ala, päällikkötaso) 56-vuotiaana.
Vaihdoin työpaikkaa 53-vuotiaana ja aion tehdä saman uudestaan nyt 55-vuotiaana, toivottavasti onnistuu. Tää nykyinen on organisaationa (IT-alalla) kuin paluu viime vuosituhannelle, ei vaan pysty enää.
Taikasana tuossa on se it-ala. Tietenkään ikä ei ole missään vaiheessa ongelma jos on työvoimapula-alalla.
Työllistyminen amistutkinnolla uuteen ammattiin keski-ikäisenä onnistuu vain kouluttautumalla työvoimapula-alalle eli käytännössä lähäriksi. Ja se on sitten kaikkea muuta kuin chilliä.