Mitä tehdä kun keski-iän kynnyksellä tulee totaalinen uupuminen ja kyllästyminen omaan asiantuntijatyöhön? Mihin tästä enää lähtee ja miten?

Olen nelikymppinen, tiennyt aina, etten jatka koko työuraani samalla alalla. Mutta vasta nyt keksin sen mitä haluan tehdä seuraavaksi. Aloitin opiskelun.

Yksi vinkki, opiskele ruotsin opettajaksi, niistä on sen verran pulaa, ettei voi valikoida iän perusteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.

Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.

Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.

Ikä ei ole pakollinen tieto hakemuksissa

Olen reippaasti yli 60-vuotias ja aivan hyvin on onnistunut työpaikan vaihtaminen yli kuuskymppisenäkin enkä mitään ikäsyrjintää ole huomannut. En ole hoitoalalla. Olen täydentänyt opintojani työvuosien aikana siten, että on voin hakea työtä alkuperäistä tutkintoani laajemmasta valikoimasta. Maisterin tutkinnon opiskelin lähes nelikymppisenäkin vasta. Nuoremmille sanoisin, että pitäkää työmarkkina-arvostanne huolta. Opiskelkaa työn ohessa lisää oman jaksamiseen mukaan (itse olen äitiyslomalla tehnyt avoimen korkeakoulun opintoja ja työn ohessa jaksamisen mukaan). Ette varmaan usko, mutta yli kuuskymppisenäkin voi olla hoikka ja liikunnallinen, saati sitten nuorempana, se auttaa tottakai työnhaussa miltä näyttää. Freesi siisti olemus riittää, ei tarvitse olla missi.

Eikös siinä vaiheessa mennä lähihoitajakouluun.

No voi voi, teillä on sentään työtä ja palkka kohdallaan. Ei vaikuta taantuma...😏

Heh, mäkin opiskelin maisterintutkinnon nelikymppisenä, 5 v sitten. Se ei johtanut mihinkään, sillä 20 vuoden työkokemusta toiselta alasta ei pidetä minään, ja uudelle alalla olen liian vanha aloittelijaksi. Ehkä jollekin työvoimapula-alalle onnistuisi. Luojan kiitos ekassa ammatissa voi keikkailla, pääsee niinkin pois.

Mä vaihdoin valtiolle. Olen yhdessä keskusvirastossa töissä.

Palkka putosi kyllä, mutta teen merkityksellisempää työtä. Ja mikä parasta, kukaan ei oleta mun olevan virka-ajan ulkopuolella saatavissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä vaihdoin valtiolle. Olen yhdessä keskusvirastossa töissä.

Palkka putosi kyllä, mutta teen merkityksellisempää työtä. Ja mikä parasta, kukaan ei oleta mun olevan virka-ajan ulkopuolella saatavissa.

Tämä on hyvä että koet työsi merkityksellisemmäksi! Minulta sitä ei kysytä, mutta siellä olleena ja pois päässeenä olen sitä mieltä että julkisen sektorin työ ei ole merkityksellistä, vaan pikkusieluista nollapuuhastelua.

Jos alkaa olla tympääntynyt omaan työhön,kannattaa vaihtaa alaa. Tekee muuten karhunpalveluksen itselleen. Tottuu tympääntyneeseen elämään ja mitä siitä elämästä on sitten jäljellä,kun työura on ohi. Katkeroitunut vanha ihminen. Moni tuttu on tehnyt pikkuhiljaa elämänmuutoksen,laskenut elintasoa,tehnyt harrastuksesta työn. Nykyisin on helppo ryhtyä vaikka kevytyrittäjäksi. Monenmoista hommaa on tekemättä. Pääasia on pitää huolta omasta elämänilostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.

Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.

Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.

Ikä ei ole pakollinen tieto hakemuksissa

Ajattelitko että työhaastatteluunkin voi sitten mennä pussi päässä niin ikä ei paljastu?

Sehän ei ole ongelma, kaikkia palstalaisia luullaan ulkonäön perusteella vähintään 10-15 vuotta nuoremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vaihdoin valtiolle. Olen yhdessä keskusvirastossa töissä.

Palkka putosi kyllä, mutta teen merkityksellisempää työtä. Ja mikä parasta, kukaan ei oleta mun olevan virka-ajan ulkopuolella saatavissa.

Tämä on hyvä että koet työsi merkityksellisemmäksi! Minulta sitä ei kysytä, mutta siellä olleena ja pois päässeenä olen sitä mieltä että julkisen sektorin työ ei ole merkityksellistä, vaan pikkusieluista nollapuuhastelua.

En tiedä missä itse olet ollut, kun valtiolla on kymmeniä tuhansia ihmisiä töissä. Esimerkiksi rajavartiolaitos, tulli, poliisi, puolustusvoimat, oikeuslaitos, TUKES, ja kuluttaja-asiamies varmaan tekevät myös sinun näkökulmastasi ihan merkityksellisiä asioita.

Oma työni on aidosti merkityksellistä, koska vaikutan siinä ihmisten turvallisuuteen. Ehkä sinunkin.

Ehkä voisit vähän löysätä ihan itse, ja etsiä sellaisen työn, missä viihdyt. Kyllä niitä on. Ei tarvitse laittaa itseään aina äärirajoille. Valitse paremmin. Mahdollisuuksia on. Älä ainakaan jää kokonaan työttömäksi. Se syö sielua varsinkin jos sinulla on hyvä työ. Ja koulutus.

Vaihtoehtoja on. Ole avoin ja utelias ehkä tarvitset nyt hieman taukoa ja lepoa aluksi? Saat ja teet tilaa mielelle ja keholle ja sitten on uudet tuulet. Uskalla.

Veikkaan että olet n. 42-vuotias. Siinä iässä ihmisille tulee vahva muutosvaihe jolloin he eroavat avioliitosta/muuttavat lammaspaimeniksi Australiaan/opiskelevat uuden ammatin jne.

Tyytymättömyys kestää noin kaksi vuotta ja sen jälkeen elämä tuntuu taas mielekkäältä. Tuon läpi kannattaa sinnitellä jos asiat ovat muuten hyvin.

Ihminen kokee siis eniten tyytymättömyyttä itseensä, ulkoiset asiat ovat pysyneet muuttumattomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.

Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.

Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.

Ikä ei ole pakollinen tieto hakemuksissa

Aika usein se rekrytoija pystyy päättelemään iän jo työhistoriasta ja jopa etunimestä. Marketta tai Reijo on harvemmin parikymppinen, Aleksi ja Emma sen sijaan luultavasti ovat.

Jep. Jos CV:ssä ensimmäisen (alakohtaisen) työsuhteen alku on edellisellä vuosituhannella, voi helposti laskea, ettei kyseessä ole mikään parikymppinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyilyttää tämä termi "asiantuntijatyö". Mitähän oman elämänsä suutareita he ovat?

Miksi hymyilyttää? Ihan vakiintunutta suomen kieltä ja aika tavallinen titteli.

Kuulostaa tärkeilevältä ja oman hännän nostamiselta, vaikka vain hieman. Neutraalimpaa olisi kertoa, että mitä työtä tekee ja kuulija voi itse päättää, että miten asiantuntijamaista tai vaativaa se on. 

Hohhoijaa. Huono itsetunto paistaa sieltä taas kilometrin päähän. Se ei valitettavasti ole millään tavalla sinun päätettävissäsi, onko joku asiantuntijatehtävissä vai ei. Se on tehtävänimike, joka kertoo että työtä tehdään päällä eikä käsillä, siinä kaikki. Monen työnkuva on sitä paitsi niin erikoistunut että jos minäkin alkaisin yksityiskohtaisesti selittämään auki kaikki tehtäväni niin sinä putoaisit kärryiltä jo ensimmäisen lauseen jälkeen.

Monikohan vaikkapa lääkäri sanoo tekevänsä asiantuntijatyötä, kun on paljon nopeampaa sanoa "lääkäri" tai "juristi" ja jokaisella on käsitys siitä, että kyseessä on suht vaativa työ? 

Ei ole kyse itsetunnosta, vaan tyyliasiasta. Opiskelen itse yliopistossa tutkintotavoitteisesti ja olen tehnyt monenlaista työtä ja sivistänyt itseäni monipuolisesti, vaikka en normaalisti kerro sitä noilla sanoin. "Asiantuntijatyö" kuulostaa hassulta ja siinä kaikki. Työhypoteesini on, että nämä asiantuntijatyö-sanaa toistavat ihmiset harvoin tekevät sellaisia hommia, mitä ei olisi 70-luvulla voinut tehdä ylioppilastaustalla tai vastaavalla eivätkä koskaan rahakkaimpia ja korkeimman statuksen hommia. Ajan kanssa yliopistot ovat lihottaneet tarjontaansa ja ylioppilaiden hommia on sijoitettu maisterin paperin taakse. 

Esimerkkisi ovat huonoja, koska lääkäri ja juristi ovat molemmat spesifejä pätevyyksiä ja jokaiselle puupäälle jokseenkin selkeitä ammatteja, toisin kuin monet generalistialojen tehtävät, joihin vaaditaan korkeakoulutus, mutta ei automaattisesti vain yhtä tiettyä tutkintoa. Lisäksi noissa on sellainen eliitin aura, että näiden ammattien edustajat tuovat asian mieluiten esiin käyttämällä juuri noita titteleitä.

Työskentelen julkisen infran parissa ja organisaation asiantuntijatehtävistä suurin osa on sellaisia ettei nämä käsienheiluttelusta huutelevat ymmärtäisi niistä yhtikäs mitään, ihan sama, kuinka monisanaisesti ja minkälaisilla termeillä asian niille esittäisi.

Helsingin kaupunkisuunnittelussa?😄 On totta, että siitä ei kukaan ymmärrä yhtään mitään, vaikka kuinka selittäisi!

Opiskelkaa hoitoalalle. Töihin pääsee taatusti jo opiskeluaikana ja työpaikan voi valita. Mutta kun peset perseitä/paimennat lapsia/juoppoja/mielenterveysongelmaisia kolmessa vuorossa niin tulee ikävä sitä omaa toimistoa jossa ei haise paska eikä omaisia kuunnellessa tule mieleen että "siis miten typerä voi ihminen oikeasti olla?"

Mulla on ns parempi koulutus, en ikinä työllistynyt sillä, opiskelin hoitoalalle ja tää on niin tätä.. Kirjoituksestani huolimatta ei oikeastaan harmita mennä töihin, sillä jokainen päivä on erilainen. Ainoa mikä harmittaa on se, etten päässyt kokeilemaan sitä asiantuntijatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu koulutuksesta ja osaamisesta, mutta monella tutkinnolla voi tehdä todella erilaisia töitä aina virkailijasta opettajaksi, tutkijaksi tai erilaisiin asiantuntijatöihin.

Työtä voi vaihtaa ilman pitkiä opintoja.

Kun on 45 ja yli niin työhakemuksen menee suoraan silppuriin. Ei toivoakaan saada uutta työtä - paitsi ehkä hoitoalalla.

Kyllä sitä uutta työtä saa, jos osaa jotain työnantajalle arvokasta, on halukas sitä tekemään ja se käy hakemuksesta ilmi. Uutta työtä ei saa, jos uuden työn saaminen palvelisi kyllä hakijan toiveita, mutta ei hakutilanteessa suoraan työnantajan, vaan työnantajan täytyisi panostaa tehtävien ohjaamiseen/muokkaamiseen, ennenkuin hyötyä olisi teoriassakaan työnantajalle odotettavissa. Ei siis auta, vaikka olisit motivoitunut ja halukas oppimaan, jos osaamista puuttuu. Monet hoitoalalta pois vaihtamista tavoittelevat kirjoittelevat näitä omien toiveidensa mukaisia, mutta työnantajalle toivottomia hakemuksia.

No harva yli 40 v pystyy saavuttamaan muutamassa vuodessa uudelta alalta niin korvaamattoman ammattitaidon etteikö samoja taitoja olisi 10 - 15 v nuoremmillakin ja jälkimmäisiä työnantajat nyt vaan suosii.

Käytännössä kaikki muut työnantajat kuin julkisen puolen tarvitsisivat työvoimaa, jolla olisi vahva halu työnantajayrityksen myynnin edistämiseen. Myynnissä on monia erilaisia tehtävänkuvia, joille yhteistä on, että ne vaatisivat proaktiivista otetta ja asiakaslähtöistä työskentelytapaa. Vastaanottamissani kymmenissä ellei sadoissa "etsin uutta suuntaa"-hakemuksissa ei ole yhtäkään, jossa hakija oikeasti haluaa tarjoutua näihin tehtäviin, mihin yrityksillä on suuri tarve. Enkä puhu nyt puhelinmyynnistä enkä verkostomarkkinoinnista, vaan asiantuntevasta b-to-b-myynnistä.

Mua itse asiassa kiinnostaa tuo. Mitä työhakemuksessa pitäisi käytännössä lukea tuosta asiasta, jotta työnantaja kiinnostuu? Olen tähän asti keskittynyt kertomaan, kuinka minulle on tärkeää, että asiakas on tyytyväinen, jotta hän asioi saman firman kanssa uudelleen jne.

Kun keskityt kertomaan siitä mikä sinulle on tärkeää, kerrot juurikin omista toiveistasi, mikä ei sinänsä vielä tarjoa mitään työnantajalle. Voi olla hyvä tietää, mitä pidät arvossa, mutta oikeasti ratkaisee, mitä osaat tehdä ja mitä teet. Kerro vaikka että olet rohkea ja aloitteellinen ja siksi omimmillasi soittaessasi ns. kylmiä myyntipuheluita. Kuuntelet asiakasta tarkkaan ja näin selvität asiakkaan tarpeet. Jos sinulla ei ole kokemusta tällaisesta, suorita jokin myynnin valmennuskurssi ja hakeudu johonkin yhdistykseen tekemään varainhankintaa vapaaehtoistyönä nykyisen työsi ohessa, kokemus karttuu nopeasti. Ja kun oikeasti toimit niin - siis rohkeasti soitat ne puhelut, esiinnyt asiallisesti ja ammattitaitoisesti ja todella kuuntelet sitä asiakasta, niin pärjäät varmasti.