Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä taas vaihtoi mykkäkouluun, kerrottuaan että jankutan. Niin, yritin ilmaista että suhde ei jatku jos ei niitä nuoria heruttelijoita ala häipyä kaverilistoilta. Minä kai tässä olen se rikollinen suorastaan.
Eipä siinä, sitä häipymistähän olen ajatellut jo kauan, mies toivoo kai voittavansa mykkäkouluilla ja sillä ettei keskustele. Voittaa joo, vapauden ja yksinäisyyden.
En häviä tässä kyllå mitään. Hän häviää. Mutta ei tajua...Ei hän häviä, koska häneltä puuttuu sellaiset tunteet. Sinut korvataan seuraavalla ja seuraava on hänelle ihan yhtä (vähän) rakas kuin sinäkin. Nainen on hänelle korvattavissa oleva käyttöesine, joka on hankittu siksi, että hän haluaa naisen käyttöönsä.
Kyllä, elämässä yleensä hän on häviäjä terveen ihmisen näkökulmasta, mutta häneltä puuttuu kyky nähdä asia.
No tuo, sen sata kertaa!! Ei tuollaisilla ole oikeasti tunteita toisia kohtaan, jollei vihaa ja halveksuntaa lasketa. Ovat sisimmaltaan naisvihaajia.
Tuo tulee menemaan niin etta aiot huijata itseasi viela vuoden tai pari ja uskot ja toivot etta "mies muuttuu". No varmaan muuttuukin, mutta entistakin huonompaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei ole koskaan puhunut. Luen häntä intuitiivisesti ja non-verbaalisesti. En koe tarvetta sille, että asioita pitää niin kovin sanoittaa jos toinen ei siihen pysty. Mutta olen aina ollut hyvin itsenäinen ja itsevarma nainen. Homma toimii näinkin. Asiat pitää miettiä silloin kun niihin ryhtyy eikä jälkikäteen.
No jos tuo toimii ja riittaa sinulle niin kai se sitten toimii. Tuollainen mies ei itselleni olisi sopiva kumppani. En ala lukemaan kenenkaan aivoituksia intuitiivisesti, vaan kylla se mies saa ihan normaalisti avata suunsa ja puhua toiveistaan ja harmin aiheistaan.
Kuinka tuo mies tulee toimeen muitten ihmisten kanssa, vai onko kaikki joutuneet opettelemaan intuitiivista kommunikaatiota hanen kanssaan? Pomo ja kollegatkin?
Miksi ihmeessä töissä pitäisi puhua toiveista ja harminaiheista? Ne sanotaan kerran ääneen, ei niihin jäädä junnaamaan. Haluan käyttäjätunnuksen tähän järjestelmään - ei siinä tarvitse mitään tunteiden sanoitusta. Eikä siinäkään, että muistuttaa autopaikan A18 olevan minulle varattu, ei kukaan ryhdy sanoittamaan töissä tunteitaan sille määräaikaiselle sijaiselle, joka on erehtynyt autopaikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä saisi hyvän sketsin aiheen. Puhumaton ja avoin ihminen ja ongelmatilanne. Ja sen selvittelyn yritys.
Asiakaspalvelutilanne jossain yrityksessä nokikkain tapahtuvana.
Asiakas: Hyvää päivää.
Asiakaspalvelija: Hrmmm...
Minulla olisi eräs ongema, voisitteko auttaa?
Mmmhyyyh...
Kun asia on nimittäin näin...
Yhymymhmm....
Niin, siis mitä sanoitten en kuullut?
Myyyhhh....
Siis voitteko auttaa vai ei?
Mrrrmeih...
No, ei voi sitten mitään, kummallista, näkemiin...
Nmhnmhh...Tässä vaiheessa asiakaspalvelija voisi vielä räjähtää ja alkaa karjua miksi toinen ei jätä häntä rauhaan ja jankuttaa ja jankuttaa.
Oikeastiko rinnastat puolison asiakaspalvelijaan? Eli kohtelet häntä eräänlaisena ongelmien ratkaisijana, jonka tehtävänä on olla sinun apunasi?
Eikös parisuhteessa olla toinen toistensa tukena ja apuna?
Aika kamala tuollainen suhde, jossa toinen kokee olevansa asiakas ja toisen tulee olla tukena ja apuna sen sijaan, että tulisi hyväksyttyä omana itsenään.
Jatkuvasti tunteitaan sanoittavat ei ole koskaan elämässään tyytyväisiä ja heidän liittonsa menevät yleensä rikki. Kukaan ei jaksa elää toisen tunteiden ehdoilla.
No, probleema kullakin. Vaimo on ulkomaalais syntyinen eikä ole sekuntiakaan hiljaa. Ja keskusteluissa mennään välillä ja oikeesti syvään päätyyn. Ei oo helppoa sekään kun joskus olis vaan se kepeä huulen heitto ihan paikallaan, kun ei tarvitsisi kaikkia asioita penkoa aina ihan juuri mutineen.
Terveisin: oma aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä saisi hyvän sketsin aiheen. Puhumaton ja avoin ihminen ja ongelmatilanne. Ja sen selvittelyn yritys.
Asiakaspalvelutilanne jossain yrityksessä nokikkain tapahtuvana.
Asiakas: Hyvää päivää.
Asiakaspalvelija: Hrmmm...
Minulla olisi eräs ongema, voisitteko auttaa?
Mmmhyyyh...
Kun asia on nimittäin näin...
Yhymymhmm....
Niin, siis mitä sanoitten en kuullut?
Myyyhhh....
Siis voitteko auttaa vai ei?
Mrrrmeih...
No, ei voi sitten mitään, kummallista, näkemiin...
Nmhnmhh...Tässä vaiheessa asiakaspalvelija voisi vielä räjähtää ja alkaa karjua miksi toinen ei jätä häntä rauhaan ja jankuttaa ja jankuttaa.
Tai tokaista etta pitanee sitten laittaa koko pulju kiinni jos ei asiakkaalle murahtelu kelpaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei ole koskaan puhunut. Luen häntä intuitiivisesti ja non-verbaalisesti. En koe tarvetta sille, että asioita pitää niin kovin sanoittaa jos toinen ei siihen pysty. Mutta olen aina ollut hyvin itsenäinen ja itsevarma nainen. Homma toimii näinkin. Asiat pitää miettiä silloin kun niihin ryhtyy eikä jälkikäteen.
No jos tuo toimii ja riittaa sinulle niin kai se sitten toimii. Tuollainen mies ei itselleni olisi sopiva kumppani. En ala lukemaan kenenkaan aivoituksia intuitiivisesti, vaan kylla se mies saa ihan normaalisti avata suunsa ja puhua toiveistaan ja harmin aiheistaan.
Kuinka tuo mies tulee toimeen muitten ihmisten kanssa, vai onko kaikki joutuneet opettelemaan intuitiivista kommunikaatiota hanen kanssaan? Pomo ja kollegatkin?
Miksi ihmeessä töissä pitäisi puhua toiveista ja harminaiheista? Ne sanotaan kerran ääneen, ei niihin jäädä junnaamaan. Haluan käyttäjätunnuksen tähän järjestelmään - ei siinä tarvitse mitään tunteiden sanoitusta. Eikä siinäkään, että muistuttaa autopaikan A18 olevan minulle varattu, ei kukaan ryhdy sanoittamaan töissä tunteitaan sille määräaikaiselle sijaiselle, joka on erehtynyt autopaikasta.
Ootko ollut oikeesti koskaan duunissa? Tulee kutsu HR puheille etta kun Toivo oli pahoillaan kun sanoit niin tylysti hanelle jarjestelmaan paasysta, jotta jospa keskusteltaisiin hieman niista vuorovaikutustaidoista. Ja Liisa pahoitti mielensa kun murahtelit hanelle autopaikasta, etko muista etta Liisa aloitti vasta eilen eika huomannut mokanneensa.
Ja tuo ei ole vitsi vaan ihan oikeasti tuollaisiakin asioita joutuu kasittelemaan tyopaikalla koska tylyksi mielletty kaytos vaikuttaa ilmapiiriin. Puhumattomalle ihan myrkkya mutta pakko on suunsa avata siellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei ole koskaan puhunut. Luen häntä intuitiivisesti ja non-verbaalisesti. En koe tarvetta sille, että asioita pitää niin kovin sanoittaa jos toinen ei siihen pysty. Mutta olen aina ollut hyvin itsenäinen ja itsevarma nainen. Homma toimii näinkin. Asiat pitää miettiä silloin kun niihin ryhtyy eikä jälkikäteen.
No jos tuo toimii ja riittaa sinulle niin kai se sitten toimii. Tuollainen mies ei itselleni olisi sopiva kumppani. En ala lukemaan kenenkaan aivoituksia intuitiivisesti, vaan kylla se mies saa ihan normaalisti avata suunsa ja puhua toiveistaan ja harmin aiheistaan.
Kuinka tuo mies tulee toimeen muitten ihmisten kanssa, vai onko kaikki joutuneet opettelemaan intuitiivista kommunikaatiota hanen kanssaan? Pomo ja kollegatkin?
Miksi ihmeessä töissä pitäisi puhua toiveista ja harminaiheista? Ne sanotaan kerran ääneen, ei niihin jäädä junnaamaan. Haluan käyttäjätunnuksen tähän järjestelmään - ei siinä tarvitse mitään tunteiden sanoitusta. Eikä siinäkään, että muistuttaa autopaikan A18 olevan minulle varattu, ei kukaan ryhdy sanoittamaan töissä tunteitaan sille määräaikaiselle sijaiselle, joka on erehtynyt autopaikasta.
Ootko ollut oikeesti koskaan duunissa? Tulee kutsu HR puheille etta kun Toivo oli pahoillaan kun sanoit niin tylysti hanelle jarjestelmaan paasysta, jotta jospa keskusteltaisiin hieman niista vuorovaikutustaidoista. Ja Liisa pahoitti mielensa kun murahtelit hanelle autopaikasta, etko muista etta Liisa aloitti vasta eilen eika huomannut mokanneensa.
Ja tuo ei ole vitsi vaan ihan oikeasti tuollaisiakin asioita joutuu kasittelemaan tyopaikalla koska tylyksi mielletty kaytos vaikuttaa ilmapiiriin. Puhumattomalle ihan myrkkya mutta pakko on suunsa avata siellakin.
Totta. Olen esimiehenä joutunut aikuiselle kertomaan, miten käyttäytyä ja kyllä todellakin ottamaan vastaan paljonkin tunnepuhetta. Koska kohtasin heidät aidosti, minua arvostettiin pomona. Kun osaston ilmapiiriä selvitettiin, jojainen antoi konsultille minusta hyvän arvion.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti tunteitaan sanoittavat ei ole koskaan elämässään tyytyväisiä ja heidän liittonsa menevät yleensä rikki. Kukaan ei jaksa elää toisen tunteiden ehdoilla.
En ole koskaan törmännyt ihmiseen, joka jatkuvasti sanoittaisi tunteitaan. Tunteitaan sanoittavat, joita olen tavannut ja etenkin ihmiset, jotka pystyvät käsittelemään vaikeita asioita yhdessä toisen kanssa, ovat henkisesti oikealla tavalla vahvempia ja tasapainoisempia kuin vaikenijat, jotka kuvittelevat olevansa vahvoja vaietessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta paristakin puhumattomasta miehestä. Molemmat olivat kodeista, joissa humalassa ilkeäksi heittäytyvä isä joi ja äiti passasi tätä ja lapsia luopuen aivan omasta elämästään. Kai se sieltä jotenkin tulee, ei ole ainakaan vanhempien vuorovaikutuksen malli ollut terve.
Vähän yksinkertaisia täällä ne, jotka ohjeistavat kärsimään vastakin, koska mitäs läksit, kikkelis kokkelis! Olisi pitänyt tietää!
Te siis esitätte, että alkaessaan seurustella pitäisi jo tietää millainen toinen on mm. puhumisen suhteen, vai missä se raja menee, kun olisi pitänyt katkaista suhde, tai sitten ei kertakaikkiaan saa enää valittaa suhteen ongelmista tai erota?
Logiikka puuttuu täysin!
Ongelmat paljastuvat suhteessa AINA ajan myötä ja kyllähän sen jokainen tietää. Ihana ihastus onkin yhdessä riitatilanteessa ilkeä. Tai ei suostu keskustelemaan, kun tulee hankala aihe vastaan. Tai syyttää sinua kun itse mokasi. Jne jne.
KUKAAN ei tiedä suhdetta aloittaessaan miten toimen käyttäytyy suhteen eri tilanteissa sinun kanssasi. Asiat paljastuvat viikkojen, kuukausien, vuosien, vuosikymmenten myötä. Ja ihmiset myös muuttuvat samalla, olosuhteet ja elämä muuttuu.
Jos toisen käytöksessä on ongelma, voi kestää jopa vuosikymmeniä ennenkuin oikeasti ymmärtää että toimintatapa on patologinen eikä tilanteesta tai sinusta itsestäsi johtuvaa. V
Esim. narsismi on aihe, josta kukaan ei tiennyt mitään 1990-luvulla, saati että olisi osannut havaita nykyajan ilmiöitä *parisuhteen punaisia lippuja* Pariutumisessa jokainen nuori ja aikuinenkin oli oman onnensa ja kokemustensa varassa. ei ollut nettiä mistä lukea loputtomasti miksi 19-v poikakaveri on välillä superhurmaava ja takertuva, ja joskus täysi julmuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta paristakin puhumattomasta miehestä. Molemmat olivat kodeista, joissa humalassa ilkeäksi heittäytyvä isä joi ja äiti passasi tätä ja lapsia luopuen aivan omasta elämästään. Kai se sieltä jotenkin tulee, ei ole ainakaan vanhempien vuorovaikutuksen malli ollut terve.
Juuri sellainen malli, että nainen ottaa kaiken äidillisesti hermostumatta vastaan. Ja hyvä mies on kai sitten sellainen, joka ei humalassa hauku tai pahoinpitele.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta paristakin puhumattomasta miehestä. Molemmat olivat kodeista, joissa humalassa ilkeäksi heittäytyvä isä joi ja äiti passasi tätä ja lapsia luopuen aivan omasta elämästään. Kai se sieltä jotenkin tulee, ei ole ainakaan vanhempien vuorovaikutuksen malli ollut terve.
Kyllähän se malli vaikuttaa, mutta pohjimmiltaan isän (ehkä äidinkin) tunne-elämän taitojen kehittymättömyys.
Lapsesta on saatettu kasvattaa tyranni ja narsisti sillä, että isä kohtelee julmasti ja äiti kumartelee, eikä kukaan tietenkään opettanut poikaa ilmaisemaan tunteitaan. Pojat on poikia ja niiden leikkeihin kuuluu mm. tappeleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on se joka vaatii puhumista, mutta suuttuu sitten kun puhun. Mun puhuminen on aina jollain tavalla vääränlaista. Miehellä on korkeampi koulutus ja hän puhuu työkseen. Itse olen alalla jossa numerot ja faktatieto määrää. En osaa puhua yhtä hienosti kuin hän. Hän myös keskeyttää ja aloittaa oman monologinsa, enkä saa kertoa asiaani loppuun. Tyypillistä on myös mun keskustelutaitojen haukkuminen. Eipä hirveästi houkuttele puhua.
Olen pyytänyt kertomaan tarkemmin mistä asiasta hän haluaa puhua, mutta kuulemma kaikki käy. Ja sitten mulle suututaan, kun puhun väärästä aiheesta. Olen yrittänyt ymmärtää, että mitä hän haluaa siltä keskustelulta ja kysynytkin toki. Ei suostunut kertomaan. Ollaan oltu yhdessä jo 20 vuotta, niin nämä tilanteet on tulleet tutuksi.
Meillä menee muuten hyvin. Tuo päällekäyvä puhumisen vaatiminen on oikeastaan ainoa ongelma. Hän vaatii puhumaan, mutta ei kuitenkaan salli sitä. Eikä suostu kertomaan, että mitä hän haluaa kuulla, kun selvästikään mikään sanomani ei kelpaa.
Hänellä on parempi muisti kuin mulla ja valittaa myös siitä, jos sanon jotain minkä olen sanonut ennenkin. Mä en ymmärrä miten kukaan voi muistaa kaiken mitä on sanonut 20 vuoden aikana.
Mutta tuo on vaikeuttanut entisestään mun puhumista tunneasioista, kun joudun miettimään niin tarkkaan mitä sanon. Yleensä hän painostaa samalla puhumaan ja suuttuu lisää kun en keksi sellaista sanottavaa mikä hänelle kelpaisi. Pienempi paha on olla hiljaa, silloin mun sanomisia ei käytetä mua vastaan.
Normaalisti meidän kommunikaatio sujuu hyvin, mutta aina kun tuo "nyt puhutaan" -jankkaaminen alkaa, niin tietää kohta se taas mököttää ja pitää mykkäkoulua muutaman päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhuminen olisi tärkeää?
Koska kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia ja tunteita, ellei niitä jotenkin kielellisesti ilmaista.
Kenenkään ei tarvitse eikä pidä yrittää lukea toisen ajatuksia eikä myöskään koittaa rivienväliluentaa, koska, niin kuin sanoit, sanallisesti on suoraan kommunikoitava. Jos kommunikointi on vajavaista asioita jää oletusasteelle kummankin omaan mieleen, ja silloin yleensä menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti tunteitaan sanoittavat ei ole koskaan elämässään tyytyväisiä ja heidän liittonsa menevät yleensä rikki. Kukaan ei jaksa elää toisen tunteiden ehdoilla.
En ole koskaan törmännyt ihmiseen, joka jatkuvasti sanoittaisi tunteitaan. Tunteitaan sanoittavat, joita olen tavannut ja etenkin ihmiset, jotka pystyvät käsittelemään vaikeita asioita yhdessä toisen kanssa, ovat henkisesti oikealla tavalla vahvempia ja tasapainoisempia kuin vaikenijat, jotka kuvittelevat olevansa vahvoja vaietessaan.
Voisiko tuon sanoittamisen sijaan vaikkapa alkaa jo sovittaa? Tai tuottaa? Sävelletty kumminkin jo on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on se joka vaatii puhumista, mutta suuttuu sitten kun puhun. Mun puhuminen on aina jollain tavalla vääränlaista. Miehellä on korkeampi koulutus ja hän puhuu työkseen. Itse olen alalla jossa numerot ja faktatieto määrää. En osaa puhua yhtä hienosti kuin hän. Hän myös keskeyttää ja aloittaa oman monologinsa, enkä saa kertoa asiaani loppuun. Tyypillistä on myös mun keskustelutaitojen haukkuminen. Eipä hirveästi houkuttele puhua.
Olen pyytänyt kertomaan tarkemmin mistä asiasta hän haluaa puhua, mutta kuulemma kaikki käy. Ja sitten mulle suututaan, kun puhun väärästä aiheesta. Olen yrittänyt ymmärtää, että mitä hän haluaa siltä keskustelulta ja kysynytkin toki. Ei suostunut kertomaan. Ollaan oltu yhdessä jo 20 vuotta, niin nämä tilanteet on tulleet tutuksi.
Meillä menee muuten hyvin. Tuo päällekäyvä puhumisen vaatiminen on oikeastaan ainoa ongelma. Hän vaatii puhumaan, mutta ei kuitenkaan salli sitä. Eikä suostu kertomaan, että mitä hän haluaa kuulla, kun selvästikään mikään sanomani ei kelpaa.
Hänellä on parempi muisti kuin mulla ja valittaa myös siitä, jos sanon jotain minkä olen sanonut ennenkin. Mä en ymmärrä miten kukaan voi muistaa kaiken mitä on sanonut 20 vuoden aikana.
Mutta tuo on vaikeuttanut entisestään mun puhumista tunneasioista, kun joudun miettimään niin tarkkaan mitä sanon. Yleensä hän painostaa samalla puhumaan ja suuttuu lisää kun en keksi sellaista sanottavaa mikä hänelle kelpaisi. Pienempi paha on olla hiljaa, silloin mun sanomisia ei käytetä mua vastaan.
Normaalisti meidän kommunikaatio sujuu hyvin, mutta aina kun tuo "nyt puhutaan" -jankkaaminen alkaa, niin tietää kohta se taas mököttää ja pitää mykkäkoulua muutaman päivän.
Olisiko tuo jankkaus jonkinlainen miehen stressireaktio? Tarkoitan, että kun on kuormittunut/stressaantunut, yrittää hakea sinulta helpotusta asiaan. Kun et sitten (tietenkään, koska mies ei kerro mikä todellisuudessa vaivaa) osaa sanoa oikeita, helpotuksen tuovia sanoja, mies turhautuu ja alkaa painostaa. Mies ei välttämättä tiedä itsekään mitä haluaa kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti tunteitaan sanoittavat ei ole koskaan elämässään tyytyväisiä ja heidän liittonsa menevät yleensä rikki. Kukaan ei jaksa elää toisen tunteiden ehdoilla.
En ole koskaan törmännyt ihmiseen, joka jatkuvasti sanoittaisi tunteitaan. Tunteitaan sanoittavat, joita olen tavannut ja etenkin ihmiset, jotka pystyvät käsittelemään vaikeita asioita yhdessä toisen kanssa, ovat henkisesti oikealla tavalla vahvempia ja tasapainoisempia kuin vaikenijat, jotka kuvittelevat olevansa vahvoja vaietessaan.
Voisiko tuon sanoittamisen sijaan vaikkapa alkaa jo sovittaa? Tai tuottaa? Sävelletty kumminkin jo on.
Meillä ollaan jo masterointivaiheessa.
https://www.youtube.com/live/TPPk50uSyFY?si=Ydb1TNBsOZX1TJWF
Hyvä video konfliktista ja sen välttämisestä.
No harva ryhtyy asiakaspalvelijalta edellyttämään tunnetason yhteyttä, vaikka puolison pitääkin puida uudestaan ja uudestaan samoja asioita. Näköjään asiakaskin kykenee olemaan aikuinen ja asiallinen, mutta kotona taannutaan omituiseksi jankkaajaksi, jonka tunteita pitää viikosta toiseen kuunnella kiinnostuneena. Ai että sulla on tuollainen kokemus kesältä 1982, kylläpä yllätti.