Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen ei auta kun toinen ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samojen mahdottomien asioiden vaatimista

Niin. Ja kääntäen puhuminen onnistuu, kun toinen kuuntelee ja yritetään yhdessä etsiä ratkaisuja niihin mahdottomilta tuntuviin asioihin.

Ja puhuminen ei auta, jos ei edes puhu.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Toinen vaihtoehto on se että kun nainen vaatii miestä keskustelemaan niin se tarkoittaa että miehen pitää kuunnella todella tarkkaan kaikki mitä miehen pitää tehdä naisen hyväksi mutta nainen ei suostu miestä kuuntelemaan eikä varsinkaan tee mitään niiden ongelmien eteen kun niitä ongelmia ei edes suostu kuuntelemaan.

Tuollaisesta suhteesta kannattaa hakeutua pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen ei auta kun toinen ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samojen mahdottomien asioiden vaatimista

Niin. Ja kääntäen puhuminen onnistuu, kun toinen kuuntelee ja yritetään yhdessä etsiä ratkaisuja niihin mahdottomilta tuntuviin asioihin.

Ja puhuminen ei auta, jos ei edes puhu.

Entä jos vain toinen on sitä mieltä, että tämä pitää ratkaista ja toisen mielestä asia on ratkaistu on sata kertaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen ei auta kun toinen ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samojen mahdottomien asioiden vaatimista

Niin. Ja kääntäen puhuminen onnistuu, kun toinen kuuntelee ja yritetään yhdessä etsiä ratkaisuja niihin mahdottomilta tuntuviin asioihin.

Ja puhuminen ei auta, jos ei edes puhu.

Nimenomaan toisen pitäisi kuunnella toista.

Mutta hyvin harva nainen suostuu kuuntelemaan miestä tai jos kuuntelee sitä tapahtuu tasan ensimmäiseen omasta mielestä epämiellyttävää kohtaan johon takerrutaan ja mitään muuta miehen sanomaa ei kuunnella

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Toinen vaihtoehto on se että kun nainen vaatii miestä keskustelemaan niin se tarkoittaa että miehen pitää kuunnella todella tarkkaan kaikki mitä miehen pitää tehdä naisen hyväksi mutta nainen ei suostu miestä kuuntelemaan eikä varsinkaan tee mitään niiden ongelmien eteen kun niitä ongelmia ei edes suostu kuuntelemaan.

Tiedoksi sinulle, että ajatusmaailmasi on erittäin kietoutunut. Kärsit narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Narsistit kuvittelevat kaikkien punovan juonia heitä vastaan ja ovat vähintäänkin päänsä sisällä "sotajalalla" jopa sen läheisimmän ihmisen kanssa. Älä hakeudu ikinä enää parisuhteeseen, pyydän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen ei auta kun toinen ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samojen mahdottomien asioiden vaatimista

Niin. Ja kääntäen puhuminen onnistuu, kun toinen kuuntelee ja yritetään yhdessä etsiä ratkaisuja niihin mahdottomilta tuntuviin asioihin.

Ja puhuminen ei auta, jos ei edes puhu.

Entä jos vain toinen on sitä mieltä, että tämä pitää ratkaista ja toisen mielestä asia on ratkaistu on sata kertaa?

Sen toisen mielestä asia on ratkaistu väärin ja se ratkaisu pitää muuttaa hänen mieleiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen ei auta kun toinen ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samojen mahdottomien asioiden vaatimista

Niin. Ja kääntäen puhuminen onnistuu, kun toinen kuuntelee ja yritetään yhdessä etsiä ratkaisuja niihin mahdottomilta tuntuviin asioihin.

Ja puhuminen ei auta, jos ei edes puhu.

Nimenomaan toisen pitäisi kuunnella toista.

Mutta hyvin harva nainen suostuu kuuntelemaan miestä tai jos kuuntelee sitä tapahtuu tasan ensimmäiseen omasta mielestä epämiellyttävää kohtaan johon takerrutaan ja mitään muuta miehen sanomaa ei kuunnella

Aha. Miten sitten naiset onnistuvat keskenään kommunikoimaan oikein hyvin ja kuuntelemaan toisiaan, jos naiset olevinaan eivät sitä osaa?

Nainen haluaa, että mies voi näyttää tunteensa ja itkeä naisen edessä, jotta naisella olisi omassa ansioluettelossaan myös se, että on voinut lohduttaa miestä hänen heikolla hetkellään. Sehän ei tarkoita, että hän vilpittömästi rakastaisi tai hyväksyisi miehensä heikot hetket. Ei, se on oman arvon nostamista. Eihän kukaan voi sanoa, että minua ei muuten sinun tunteesi kiinnosta. Ne väitteet siitä, että nainen jotenkin haluaisi tukea ja auttaa, lohduttaa, pitää hyvänä miestä ilman, että saa itse siitä mitään, on valetta. Auta armias, kun joku kerta kerrot, että minua surettaa, kun teit minulle näin, minua surettaa, kun teet meidän parisuhteessa näin, en ole tyytyväinen sinuun; niin siitähän se soppa syntyy. Täydellinen keskustelun puute silloin, kun olet itse myös vastuullinen, vie kyllä minulta kaikki halut puhua mistään naiselle. Minä pidän sitten kaikki mölyt mahassani. Keskustelen sen, mitä hänen puoleltaan on tarpeellista, mutta muuten en avaudu naiselleni asioistani enää. Eipä pääse nainen lohduttamaan minua, kun minua itkettää. Ja sehän häntä harmittaakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Toinen vaihtoehto on se että kun nainen vaatii miestä keskustelemaan niin se tarkoittaa että miehen pitää kuunnella todella tarkkaan kaikki mitä miehen pitää tehdä naisen hyväksi mutta nainen ei suostu miestä kuuntelemaan eikä varsinkaan tee mitään niiden ongelmien eteen kun niitä ongelmia ei edes suostu kuuntelemaan.

Tiedoksi sinulle, että ajatusmaailmasi on erittäin kietoutunut. Kärsit narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Narsistit kuvittelevat kaikkien punovan juonia heitä vastaan ja ovat vähintäänkin päänsä sisällä "sotajalalla" jopa sen läheisimmän ihmisen kanssa. Älä hakeudu ikinä enää parisuhteeseen, pyydän.

Puhuin kokemuksista edellisistä parisuhteista, en kuvitelmista.

Enkä todellakaan kuvittele että minua vastaan punotaan juonia.

Elämä on aivan liian lyhyt siihen että uhraisin aikaa "sotajalalla" olemiseen. Käytän aikani ennemmin elämästä nauttimiseen.

Läheiseni ovat rakkaimpia tässä elämässä niin haluan auttaa heitä enkä olla autettavana.

Niin ikävä tuottaa pettymys mutta nyt yhden viestin perusteella tehty diagnoosi ei osunut löhellekkään kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen ei auta kun toinen ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samojen mahdottomien asioiden vaatimista

Niin. Ja kääntäen puhuminen onnistuu, kun toinen kuuntelee ja yritetään yhdessä etsiä ratkaisuja niihin mahdottomilta tuntuviin asioihin.

Ja puhuminen ei auta, jos ei edes puhu.

Entä jos vain toinen on sitä mieltä, että tämä pitää ratkaista ja toisen mielestä asia on ratkaistu on sata kertaa?

Mitäpä mieltä itse olet, onko se ratkaistu vai ei? Onko toinen tyytyväinen, jos hän nostaa asian esille uudelleen ja uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa, että mies voi näyttää tunteensa ja itkeä naisen edessä, jotta naisella olisi omassa ansioluettelossaan myös se, että on voinut lohduttaa miestä hänen heikolla hetkellään. Sehän ei tarkoita, että hän vilpittömästi rakastaisi tai hyväksyisi miehensä heikot hetket. Ei, se on oman arvon nostamista. Eihän kukaan voi sanoa, että minua ei muuten sinun tunteesi kiinnosta. Ne väitteet siitä, että nainen jotenkin haluaisi tukea ja auttaa, lohduttaa, pitää hyvänä miestä ilman, että saa itse siitä mitään, on valetta. Auta armias, kun joku kerta kerrot, että minua surettaa, kun teit minulle näin, minua surettaa, kun teet meidän parisuhteessa näin, en ole tyytyväinen sinuun; niin siitähän se soppa syntyy. Täydellinen keskustelun puute silloin, kun olet itse myös vastuullinen, vie kyllä minulta kaikki halut puhua mistään naiselle. Minä pidän sitten kaikki mölyt mahassani. Keskustelen sen, mitä hänen puoleltaan on tarpeellista, mutta muuten en avaudu naiselleni asioistani enää. Eipä pääse nainen lohduttamaan minua, kun minua itkettää. Ja sehän häntä harmittaakin

Kuulostaa joltain asemasodalta enemmän kuin hyvältä suhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin ap:lta, että mistä asioista miehesi puhuu ja etenkin puhuu mieluiten? 

Ja miten sinä suhtaudut noihin puheenaiheisiin? Onko jotain aiheita, joista et syystä tai toisesta halua puhua? Ihan vaikka vaan jos ei esimerkiksi kiinnostaisi hänen englanninliigan suosikkijoukkueensa viimeaikaiset tappiot tms.

Vastaavasti mistä hänen kiinnostuksenkohteistaan sinä keskustelet mieluiten?

Puhelee arkipäivän asioista, työstä, kyselee lapsista kauttani....kaikkea tavallista, mutta jos pintaa syvemmälle mennään, niin se ei onnistu. Voi puhua fyysisistä vaivoistaan, mutta jos mennään yhtään vaikka niihin seksiin tai tunteisiin liittyviin asioihin niin sulkeutuu kuin simpukka tai tosiaan uhkaa niillä eropapereilla. Tää mua kummastuttaa. Keskustellaan kyllä hänen kiinnostuksen kohteistaan ja harrastuksistaan, sekään ei ole ongelma. Pään sisälle ei päästä yhtään.

Ap

Väittäisin, että pelko estää puhumasta ns. parisuhteen vaikeista asioista. Pelko, että sanot olevasi pettynyt, onneton, surullinen ja että se johtuu hänestä tai siitä, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Pelko mahdollisesta avioerosta, jota ehdotat, jos tilanne ei muutu. Eli aidosti, hän pelkää. Ja pelko estää puhumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa, että mies voi näyttää tunteensa ja itkeä naisen edessä, jotta naisella olisi omassa ansioluettelossaan myös se, että on voinut lohduttaa miestä hänen heikolla hetkellään. Sehän ei tarkoita, että hän vilpittömästi rakastaisi tai hyväksyisi miehensä heikot hetket. Ei, se on oman arvon nostamista. Eihän kukaan voi sanoa, että minua ei muuten sinun tunteesi kiinnosta. Ne väitteet siitä, että nainen jotenkin haluaisi tukea ja auttaa, lohduttaa, pitää hyvänä miestä ilman, että saa itse siitä mitään, on valetta. Auta armias, kun joku kerta kerrot, että minua surettaa, kun teit minulle näin, minua surettaa, kun teet meidän parisuhteessa näin, en ole tyytyväinen sinuun; niin siitähän se soppa syntyy. Täydellinen keskustelun puute silloin, kun olet itse myös vastuullinen, vie kyllä minulta kaikki halut puhua mistään naiselle. Minä pidän sitten kaikki mölyt mahassani. Keskustelen sen, mitä hänen puoleltaan on tarpeellista, mutta muuten en avaudu naiselleni asioistani enää. Eipä pääse nainen lohduttamaan minua, kun minua itkettää. Ja sehän häntä harmittaakin

Kuulostaa joltain asemasodalta enemmän kuin hyvältä suhteelta.

Parisuhde on yhtä lailla kompromissi siinä, mikä tahansa muukin kahden ihmisen välinen "sopimus". Minä luovun jostain, hän luopuu jostain. Näin on hyvä. Hänkin on oppinut siihen, että minulta hän ei tule enää kuulemaan henkilökohtaisia murheitani. Käyn tarpeelliset asiat asiallisesti läpi, vailla sen kummempaa. Siis omalta kohdaltani. Kun kuolemansairas vaarini jättää tämän maallisen maan, niin se menee ilmoituksella. Niin on kaikille helpompi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin ap:lta, että mistä asioista miehesi puhuu ja etenkin puhuu mieluiten? 

Ja miten sinä suhtaudut noihin puheenaiheisiin? Onko jotain aiheita, joista et syystä tai toisesta halua puhua? Ihan vaikka vaan jos ei esimerkiksi kiinnostaisi hänen englanninliigan suosikkijoukkueensa viimeaikaiset tappiot tms.

Vastaavasti mistä hänen kiinnostuksenkohteistaan sinä keskustelet mieluiten?

Puhelee arkipäivän asioista, työstä, kyselee lapsista kauttani....kaikkea tavallista, mutta jos pintaa syvemmälle mennään, niin se ei onnistu. Voi puhua fyysisistä vaivoistaan, mutta jos mennään yhtään vaikka niihin seksiin tai tunteisiin liittyviin asioihin niin sulkeutuu kuin simpukka tai tosiaan uhkaa niillä eropapereilla. Tää mua kummastuttaa. Keskustellaan kyllä hänen kiinnostuksen kohteistaan ja harrastuksistaan, sekään ei ole ongelma. Pään sisälle ei päästä yhtään.

Ap

Väittäisin, että pelko estää puhumasta ns. parisuhteen vaikeista asioista. Pelko, että sanot olevasi pettynyt, onneton, surullinen ja että se johtuu hänestä tai siitä, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Pelko mahdollisesta avioerosta, jota ehdotat, jos tilanne ei muutu. Eli aidosti, hän pelkää. Ja pelko estää puhumasta.

Ei se pelosta johdu vaikka kuinka yritätte kääntää tuota miehen omaksi syyksi. Mies on ilmeisesti aikasemmin kokenut kuinka sitå heikkoutta ja avautumista on käytetty häntä vastaan edellisten naisten toimesta eikä nykyisin koe järkevänä tai hyödyllisenä avautua ja se ei ole pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa, että mies voi näyttää tunteensa ja itkeä naisen edessä, jotta naisella olisi omassa ansioluettelossaan myös se, että on voinut lohduttaa miestä hänen heikolla hetkellään. Sehän ei tarkoita, että hän vilpittömästi rakastaisi tai hyväksyisi miehensä heikot hetket. Ei, se on oman arvon nostamista. Eihän kukaan voi sanoa, että minua ei muuten sinun tunteesi kiinnosta. Ne väitteet siitä, että nainen jotenkin haluaisi tukea ja auttaa, lohduttaa, pitää hyvänä miestä ilman, että saa itse siitä mitään, on valetta. Auta armias, kun joku kerta kerrot, että minua surettaa, kun teit minulle näin, minua surettaa, kun teet meidän parisuhteessa näin, en ole tyytyväinen sinuun; niin siitähän se soppa syntyy. Täydellinen keskustelun puute silloin, kun olet itse myös vastuullinen, vie kyllä minulta kaikki halut puhua mistään naiselle. Minä pidän sitten kaikki mölyt mahassani. Keskustelen sen, mitä hänen puoleltaan on tarpeellista, mutta muuten en avaudu naiselleni asioistani enää. Eipä pääse nainen lohduttamaan minua, kun minua itkettää. Ja sehän häntä harmittaakin

Kuulostaa joltain asemasodalta enemmän kuin hyvältä suhteelta.

Parisuhde on asema sotaa niin kauan kunnes kokee saavan riittävästi. Naiset on huomattavasti vaativampia ja nirsompia miehiä kohtaa mitä miehet on naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Toinen vaihtoehto on se että kun nainen vaatii miestä keskustelemaan niin se tarkoittaa että miehen pitää kuunnella todella tarkkaan kaikki mitä miehen pitää tehdä naisen hyväksi mutta nainen ei suostu miestä kuuntelemaan eikä varsinkaan tee mitään niiden ongelmien eteen kun niitä ongelmia ei edes suostu kuuntelemaan.

Onko sulla oikesti kokemusta naisista ja pitempiaikaisesta ihmissuhteesta? Vai perustuuko väitteesi vanhempiesi avioliitton , jota olet lapsena seurannut?

Pitikö isäsi palvella äitiäsi?

Yleensähän se on kuitenkin nainen, joka siellä liitossa miehen hyväksi pakertaa. Työpäivän päälle vielä laittaa ruuat ja hoitaa lasten kouluhommat pesee miehenkin pyykit jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa, että mies voi näyttää tunteensa ja itkeä naisen edessä, jotta naisella olisi omassa ansioluettelossaan myös se, että on voinut lohduttaa miestä hänen heikolla hetkellään. Sehän ei tarkoita, että hän vilpittömästi rakastaisi tai hyväksyisi miehensä heikot hetket. Ei, se on oman arvon nostamista. Eihän kukaan voi sanoa, että minua ei muuten sinun tunteesi kiinnosta. Ne väitteet siitä, että nainen jotenkin haluaisi tukea ja auttaa, lohduttaa, pitää hyvänä miestä ilman, että saa itse siitä mitään, on valetta. Auta armias, kun joku kerta kerrot, että minua surettaa, kun teit minulle näin, minua surettaa, kun teet meidän parisuhteessa näin, en ole tyytyväinen sinuun; niin siitähän se soppa syntyy. Täydellinen keskustelun puute silloin, kun olet itse myös vastuullinen, vie kyllä minulta kaikki halut puhua mistään naiselle. Minä pidän sitten kaikki mölyt mahassani. Keskustelen sen, mitä hänen puoleltaan on tarpeellista, mutta muuten en avaudu naiselleni asioistani enää. Eipä pääse nainen lohduttamaan minua, kun minua itkettää. Ja sehän häntä harmittaakin

Kuulostaa joltain asemasodalta enemmän kuin hyvältä suhteelta.

Parisuhde on asema sotaa niin kauan kunnes kokee saavan riittävästi. Naiset on huomattavasti vaativampia ja nirsompia miehiä kohtaa mitä miehet on naisia kohtaan.

Parisuhde ei ole kilpailu vaan leikki, jossa molemmat voittaa.

Jos parisuhteesi on sotaa tai kilpailua, olet suhteessa väärän ihmisen kanssa.

Toki en usko, että sinulla on parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen ei auta kun toinen ei suostu kuuntelemaan ja jatkaa samojen mahdottomien asioiden vaatimista

Niin. Ja kääntäen puhuminen onnistuu, kun toinen kuuntelee ja yritetään yhdessä etsiä ratkaisuja niihin mahdottomilta tuntuviin asioihin.

Ja puhuminen ei auta, jos ei edes puhu.

Entä jos vain toinen on sitä mieltä, että tämä pitää ratkaista ja toisen mielestä asia on ratkaistu on sata kertaa?

No eihän sitä silloin ole ratkaistu, jos asiasta ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Ei yksi ihminen voi yksin päättää, että asia on ratkaistu hänen oman mielensä mukaan jos se on sellainen asia, joka koskee kumpaakin henkilöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen puhumaton nainen. Olen jo lapsesta oppinut että mun mielipiteet ja tunteet on väärin eikä niitä noteerata tai sitten ne vaan mitätöidään. En enää uskalla avautua. Kärvistelen mieluummin sitten yksin. Osaksi tämä johtuu myös kumppaneista koska en ole kokenut voivani luottaa heihin.

Jos mulle tulee ongelma parisuhteessa, mietin heti eroa. Haaveilen miten eroaisin. Eron mietintä ei kuitenkaan tarkoita sitä että missään nimessä haluaisin erota. Mutta se olisi helppo ratkaisu.  Toki pidän tuonkin sisälläni enkä yleensä kerro kumppanille koska en halua loukata häntä.

Turha varmaan mainitakaan ettei mun suhteista ole kovin pitkiä tullut.  Toivoisin voivani käyttäytyä paremmin. Toivoisin voivani saada luotettavan kumppanin ja turvallisen suhteen jossa voisin kasvaa.

Tsemppiä ap:lle!

Sun pitää kasvaa ensin. Sitten se turvallinen suhde. Jos haluat suhteen, jossa kasvaa, se solmitaan terapeutin kanssa.

Tsemppiä! Ei ole kivaa, kun vanhemmat ovat järjestäneet takamatkaa kiinni kirittäväksi.

Olen käynyt jo 3 vuotta terapiaa. Siitä ei ollut hyötyä tuon asian kanssa. Itse maksettavaan terapiaan minulla ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Toinen vaihtoehto on se että kun nainen vaatii miestä keskustelemaan niin se tarkoittaa että miehen pitää kuunnella todella tarkkaan kaikki mitä miehen pitää tehdä naisen hyväksi mutta nainen ei suostu miestä kuuntelemaan eikä varsinkaan tee mitään niiden ongelmien eteen kun niitä ongelmia ei edes suostu kuuntelemaan.

Keskustelu:

Mies: Seksiä pitää olla enemmän!

Nainen: Kyllähän se käy. Jos osallistuisit kodin ja lastenhoitoon, jotta minun ei tarvitsisi tehdä

kaikkea yksin ja sitten en olisi niin väsynyt ja loppu, niin seksi kiinnostaisi.

Mies: Mä olen tämmöinen, en mä muutu mihinkään! Ihmeellisiä ja mahdottomia vaatimuksia!

Mun ongelmaa ei kuunnella! Erotaan kun ei kerran kelpaa.