Miten jaksatte te joiden nuori ei osaa raha-asioita hoitaa ? Autatko vai annatko olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa ap sinäkään neuvoa jos pikavippejä ehdotat. Opiskelija saa opintolainaa. Ei ole mitään järkeä ottaa kalliita pikavippejä.

No ei tietenkään ole. Pikavippi se kaikista pahin. Poika vaan aina sillä uhittelee että ottaa sitten vippejä...Pirun raskasta tämä. Ihan kuin tuuleen huutaisi

Annappa kuule uhitella. Rahaa et anna.

Lopetat hyysäämisen ja auttamisen. Kyllä se jossain vaiheessa tajuaa ettei ole enää penikka, ja omillaan tässä eletään.

Rahahanat kiinni, eikä yhtään ainutta ruokakassia enää. Siperia opettaa. Jos ottaa vippejä niin sitten ottaa ja todennäköisesti ei pysty niitä maksamaan, menettää luottotietonsa ja joutuu ulosottoon. SIinäpä sitten miettii kannattiko.

Tuskin on osaamisesta kiinni. Ei halua koska sinä kuitenkin autat sitä joten se ei halua talouttaan hoitaa hyvin. Pidä tiukka linja nyt äläkä auta. Sitten on kusessa kun alkaa ulosotosta tulla laskuja. Kannattaa kertoo että jos ei hoida talouttaan niin ulosotossa ne laskut 3-4 kertaisuu.

Se nyt on niin, että hän on töysikäinen ja tekee päätöksensä itse. Toiset oppii kantapään kautta.

Minä lainaan rahaa. Se pitää maksaa takaisin.

Tämähän on ikuinen kierre, kun viikon päästä pyytää taas rahaa. Mutta ei se niinkään voi mennä, että rahaa annetaan sitä mukaa, kun tarvitsee.

Apua mitä kommentteja täällä. Siis omasta lapsesta kysymys eikä kiinnosta tippaakaan, kun täyttää 18??Huh huh.. Sellaisia vanhempia sitten.

Jos ostat ruokaa, niin mihin hän rahaa tarvitsee?

Eipä siinä muu auta kun antaa vaan tehdä virheensä itse ja oppia niistä. Kaikille ei vaan mikään talouskasvatus mene jakeluun kun vasta kantapään kautta.

Huonolle perustalle on vaikea rakentaa. Kyllä ne raha-asiat pitää opettaa jo pikku lapselle ja kannustaa säästäväisyyteen.

Ainakin meillä isäntä laittaa aina 500e tilille rahaa viikossa. Sillä pärjäilee.

Sen lisäksi asuu isännän omistusasunnossa ja kela maksaa vuokrat isännälle joten samat rahat pyörii.

Isäntä on kapitalisti ja miettinyt näitä asioita. Työnteko ei kiinnosta poikaa, koska palkat on niin pienet.

Isäntä on yrittänt firmastaan tarjota töitä, mutta poikaa ei kiinnosta 20e tuntipalkalla yksinkertaiset hommat.

Ei myöskään koulunkäynti kiinnosta. Biletys ja pelaaminen on hänen juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Huonolle perustalle on vaikea rakentaa. Kyllä ne raha-asiat pitää opettaa jo pikku lapselle ja kannustaa säästäväisyyteen.

Otapa se sädekehä pois jo pään päältä.

Ei kaikki ole vanhempien syytä.

Eikä ansiota.

Ootte jotain rikkaita ja lapsi ei ole oppinut säästäväiseksi?

Opintolaina tuollaiselle muksulle? Just joo, tuhlaa ne saman tien. Sitten on velat päällä ja sama rahan kinuaminen vanhemmilta jatkuu.

Niin kauan autetaan kun opiskelee ja ne opinnot sujuu plus tekee kesätöitä. Vielä on alaikäinen eli ruuat, vaatteet ym tietenkin maksetaan. Kohta täysi-ikäistyy, saa ajokortin, oletetaan että pyrkii myös töihin opintojen ohella ja alkaa ottamaan vastuuta.

Jos osaa huolehtia taloudestaan niin autetaan jatkossakin, jos ei opi olemaan opetuksesta huolimatta, niin rahahanat menee kiinni kun on tutkinto kourassa.

Näitä on niin nähty että aikuisille lapsille hyysätään kaikki valmiiksi eikä ne opi ikinä tulemaan omillaan toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Huonolle perustalle on vaikea rakentaa. Kyllä ne raha-asiat pitää opettaa jo pikku lapselle ja kannustaa säästäväisyyteen.

Me on saatu sisaruksien kanssa tasan yhtä hyvä talousoppi kotoa, osa on hyviä rahankäyttäjiä eikä koskaan raha lopu, osalla mikään ei riitä ikinä.

Tietäjäinen kirjoitti:

Hana kiinni. Oppii heti kun lopetat rahan syytämisen.

Juuri näin. Hävettää edes tänne kirjoittaa, mutta äitini 79 v. työntää edelleen rahaa veljelleni 58 v. Veljeni lähes koko ikänsä ollut työtön, varmaan elämänsä aikana tehnyt töitä yht. 5 vuotta, koska oppi siihen, että äiti ja isi maksaa... Minuakin auttoivat kun olin nuori, mutta nyt kuitenkin olen jo yli 30 (olen 56 v.) vuotta elättänyt itseni. Mietityttää vaan, että veljeni meinaa elää, kun väistämätön tapahtuu ja äitini kuolee (isä kuollut jo 20 v. sitten). Minä en häntä aio elättää, saattaa tulla aika ankeata, mutta itsepähän on polkunsa valinnut...

Vierailija kirjoitti:

Huonolle perustalle on vaikea rakentaa. Kyllä ne raha-asiat pitää opettaa jo pikku lapselle ja kannustaa säästäväisyyteen.

No mulle opetettiin kyllä säästämistä ja lama-ajan kasvattina mistään muusta puhuttukaan kuin rahasta ja sen säästämisestä.

Sitten kun muutin yksin asumaan niin ei siinä kauan mennyt kun huomasi ettei mitään tapahdukaan vaikka laskuja maksaa vähän myöhässä ja on kivempaa ostaa niillä itse tienatuilla ja säästetyillä rahoilla kivoja juttuja kuin maksaa jotain laskuja. Bilettäminenkin oli kivaa eikä siinä perjantain nousuhumalassa paljon tulevan viikon menot mietityttänyt.

Ei siis tosiaan ole aina kiinni kasvatuksesta. Itse sain kyllä hyvin säästeliään kasvatuksen mutta kovapäisenä piti itse ymmärtää sen todellinen merkitys.

Eiköhän tuolla ap:n lapsella ole ihan sama homma.

Mun kohta 19 vuotias lapseni opiskelee toista vuotta yliopistossa. Asutaan ulkomailla ja me maksetaan lukukausimaksut ja asuminen, johon kuuluu myös ruokailu arkipäivinä. Lisäksi hän saa käyttää meidän autoa ja maksaa itse vaan auton parkkeerauksen yliopistolla ja lataamisen. Tällä lapsella kaikki raha jota tulee, myös menee. Oli koko kesän töissä ja asui kotona ilmaiseksi ja mitään ei jäänyt säästöön. Sanoin hänelle kesällä monta kertaa, että kannattaisi jättää sitä rahaa säästöön myös lukukauden ajaksi sillä me ei tulla antamaan sulle rahaa ruokaan viikonlopuksi, pyykinpesuun, tai muihin menoihin. Hän totesi vaan, että hän on töissä myös lukukauden aikana ja maksaa niistä noi menot. Yllättäen ei nyt heti päässytkään aloittamaan töitä ja koitti kerjätä meiltä rahaa ruokaan ja muihin menoihin kunnes voi aloittaa työt. En antanut. Eihän toi koskaan opi budjetoimaan ja säästämään jos me aina annetaan rahaa kun on tuhlannut omansa. Ja ei hän nälkään kuole nytkään. Säästötilillä on edellisiltä vuosilta kyllä rahaa mutta ei haluaisi käyttää sitä ruokaan. Nyt joutui kun ei annettu periksi. Ja mulla on myös kaksi muuta lasta, jotka osaavat käyttää rahaa sen mukaisesti, mihin heillä on varaa. Samalla tavalla on kaikki kolme kasvatettu. Ehkä tämä kolmaskin vielä oppii.

Joillekin oppimiskykyisin kohta on vain kantapää. Siis vain kokemus opettaa. Vanhemmuuden tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tarvitseeko vanhempi vain omantunnon puhdistusta vai haluaako, että lapsi oikeasti on itsenäinen omillaan toimiva aikuinen?