Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnekehitystä kuvaava omaelämäkerta? Mitä Kriittisen korkeakoulun ennakkotehtävällä ajetaan takaa?
25.09.2023 |
Kaksivuotisen kirjoittajakoulun ennakkotehtävä: "Lähetä Kriittisen korkeakoulun toimistolle 4-10 liuskan mittainen, nimenomaan tunnekehitystäsi kuvaava omaelämäkerta sekä noin 10-20 liuskaa runoja, novelleja, kertomuksia, romaanikatkelmia, draamakatkelmia, esseitä tai muuta kaunokirjallista."
Mitä tuohon omaelämäkertaan pitäisi kirjoittaa?
Kommentit (48)
Taitava kirjoittaja voi kirjoittaa tunnekehitystä kuvaavan omaelämäkerran siten, että siitä ei ulkopuolinen ihminen juurikaan pysty erottelemaan todellisia henkilöitä tai tapahtumia. Mutta varmastikaan kaikki eivät ole niin kehittyneitä pyrkiessään kirjoittajakoulutukseen. Ja mitä enemmän on itsellä sokeita pisteitä, sitä vaikeampaa on tuollaisen tehtävän toteuttaminen. Kaikki itseen ja omaan tunnekehitykseen liittyvä sattuu.
Tämä on vähän samantyyppinen kysymys kuin että pitääkö näyttelijäopiskelijan pystyä riisuutumaan alasti tai lyömään toista ihmistä lavalla. Vai onko se ammattilaisen työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtävän tarkoituksena ei ole oksentaa kaikkia kipukohtia ja rumia kokemuksia paperille.
No kai tuon nyt järkikin sanoo ettei sinne kuulu kirjoittaa mitään oman mielenterveyden epikriisiä, vaan käyttää luovuutta. Taitolaji. Oma vika jos sinne kirjoittaa liian henkilökohtaisia juttuja ilman suodatinta.
"Toki kenenkään ei ole pakko sellaisille kursseille mennä, siinä olet oikeassa. "
Lisään tähän omaan kommenttiini, että minusta ei ole millään tavalla väärin kirjoittaa omista tunteista tai harjoitella niiden kirjoittamista kurssilla. Mielestäni ongelma on se, että kyseessä on ennakkotehtävä. Siihen sisältyy jo itsessään hyljätyksi tulemisen jännitys ja jopa pelko. Se, että ihmisiä vaaditaan tuollaisessa tilanteessa kirjoittamaan syvimmistä tunteistaan ei minusta ole kovinkaan eettistä. Miltä ihmisestä todella tuntuu sen jälkeen, kun on paljastanut sisimpänsä tuntemattomalle arvosteluraadille, joka päättää, ettet kirjoittanutkaan kokemuksestasi niin hyvin, että kelpaisit kurssille? Et saa tehtyä tekemättömäksi.
Kirjailijan urasta haaveilevia on todella paljon ja kursseille on varmaankin tungosta. Oman haaveensa kanssa kamppaileva saattaa mennä kertomaan itsestään asioita, joita ei hetken päästä haluaisikaan toisten tietävän.
Vierailija kirjoitti:
No kai tuon nyt järkikin sanoo ettei sinne kuulu kirjoittaa mitään oman mielenterveyden epikriisiä, vaan käyttää luovuutta. Taitolaji. Oma vika jos sinne kirjoittaa liian henkilökohtaisia juttuja ilman suodatinta.
Tämä! Täytyy olla todella onneton elämä tai onneton mielikuvitus, jos tuota tehtävää ei pysty toteuttamaan muuten kuin repimällä itsensä vereslihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYSYMYS OLI VIIME VUODEN LOKAKUULTA!
Vierailija kirjoitti:
"Toki kenenkään ei ole pakko sellaisille kursseille mennä, siinä olet oikeassa. "
Lisään tähän omaan kommenttiini, että minusta ei ole millään tavalla väärin kirjoittaa omista tunteista tai harjoitella niiden kirjoittamista kurssilla. Mielestäni ongelma on se, että kyseessä on ennakkotehtävä. Siihen sisältyy jo itsessään hyljätyksi tulemisen jännitys ja jopa pelko. Se, että ihmisiä vaaditaan tuollaisessa tilanteessa kirjoittamaan syvimmistä tunteistaan ei minusta ole kovinkaan eettistä. Miltä ihmisestä todella tuntuu sen jälkeen, kun on paljastanut sisimpänsä tuntemattomalle arvosteluraadille, joka päättää, ettet kirjoittanutkaan kokemuksestasi niin hyvin, että kelpaisit kurssille? Et saa tehtyä tekemättömäksi.
Kirjailijan urasta haaveilevia on todella paljon ja kursseille on varmaankin tungosta. Oman haaveensa kanssa kamppaileva saattaa mennä kertomaan itsestään asioita, joita ei hetken päästä haluais
Noistakin ajatuksista saa taidokas kirjoittaja jo pyöriteltyä 4-6 sivua, jos on sorminäppäryyttä käyttää vaikkapa epäluotettavaa kertojaa. Mitä kerron tunne-elämäni kehityksestä, kun tiedän että se arvioidaan, kerronko asian x vai asian y?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehtävän tarkoituksena ei ole oksentaa kaikkia kipukohtia ja rumia kokemuksia paperille.
Ei, mutta kirjoittamiseen hurahtanut voi mennä sen vahingossa tekemään. Kirjoittajakoulun ei sen sijaan ole mikään pakko vaatia juuri tuollaista tehtävää. Sillä on vastuu toimia tavalla, joka ei mahdollista ihmisten herkkyyksien väärinkäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtävän tarkoituksena ei ole oksentaa kaikkia kipukohtia ja rumia kokemuksia paperille.
Ei, mutta kirjoittamiseen hurahtanut voi mennä sen vahingossa tekemään. Kirjoittajakoulun ei sen sijaan ole mikään pakko vaatia juuri tuollaista tehtävää. Sillä on vastuu toimia tavalla, joka ei mahdollista ihmisten herkkyyksien väärinkäyttöä.
Niin, hurahtanut voi aina avautua liikaa. Omat herkkyydet pitäisi ehdottomasti pystyä käsittelemään jollekin mallille, jos aikoo toimia henkisesti niin raskaassa ammatissa kuin kirjoittajana.
Itse näkisin tehtävän jonkinlaisena motivaatiokirjeenä: mitkä asiat elämässä ovat valmentaneet katselemaan maailmaa sillä tavalla boksin ulkopuolelta kuin useimmat kirjailijat tekevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idea ei ole siinä mitä kirjoittaa, vaan miten kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtävän tarkoituksena ei ole oksentaa kaikkia kipukohtia ja rumia kokemuksia paperille.
Ei, mutta kirjoittamiseen hurahtanut voi mennä sen vahingossa tekemään. Kirjoittajakoulun ei sen sijaan ole mikään pakko vaatia juuri tuollaista tehtävää. Sillä on vastuu toimia tavalla, joka ei mahdollista ihmisten herkkyyksien väärinkäyttöä.
Se on juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän se taito kirjoittaa juuri on. Kaunokirjallisuuden avulla voit kuvata jotain samankaltaista kuin omat kokemuksesi. Eihän tässä tarkoitus ole päiväkirjaa auki repiä.
En tiedä, mutta traumatisoituneena keksisin jonkun valheellisen tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai tuon nyt järkikin sanoo ettei sinne kuulu kirjoittaa mitään oman mielenterveyden epikriisiä, vaan käyttää luovuutta. Taitolaji. Oma vika jos sinne kirjoittaa liian henkilökohtaisia juttuja ilman suodatinta.
Tämä! Täytyy olla todella onneton elämä tai onneton mielikuvitus, jos tuota tehtävää ei pysty toteuttamaan muuten kuin repimällä itsensä vereslihalle.
No siinähän se tuli taas. Surkeita ihmisiä. Onnettomia. Sairaita. Typeryksiä. Oma vika.
Purrako se siinä kirjoittelee? Empatia ei kuulu yhteiskuntaan eikä politiikkaan. Kenestäkään ei pidä pitää huolta.
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan ole ok kirjoittaa omasta tunne-elämästä tai historiasta. Mieluummin voisi kirjoittaa jonkun kuvitellun henkilön sisäisestä maailmasta. Se paljastaisi lahjakkuuden samalla tavalla tai helpomminkin. Nyt moni kirjoittaa sinne sisäänpääsy mielessään liian henkilökohtaisia asioita, mikä saattaa jälkikäteen harmittaa. Tässä pitäisi olla joku eettinen vastuu koulullakin. Mitä jos joku lahjakas kirjoittaa kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska sillä varmasti on iso merkitys tunnekehitykseen. Mielestäni niin syvälle ei pitäisi mennä, koska kyseessä ei ole psykoterapia, vaan kirjoittajakoulu. Tehtävä on liian henkilökohtainen. Lahjakkuuden saa esille muullakin tavalla.
Ja mihin tai kenelle nuo voivat päätyä? Ei tarvita kuin yksi hullu... Nykyään aina miettii myös skenaariota, että mitä, jos Suomi ei olisikaan itsenäinen...
Kirjoittaminen on siitä jännä laji, että se voi olla joko taiteenala tai terapian muoto, mutta se erittäin harvoin on molempia yhtä aikaa.
Eli veikkaisin, että tehtävän tarkoituksena ei ole houkutella ketään rehvastelemaan vaikeilla elämänkokemuksilla, vaan jos sellaisia on, osoittaa että on käsitellyt niitä jo toisilla tavoilla ja on nyt valmis käyttämään tunne-elämäänsä kirjallisen työn lähteenä.
Pahimmillaan voi opettaja todellakin olla helisemässä, jos oppilas on väärillä motiiveilla lähtenyt opiskelemaan kirjoittamista, eikä pysty ottamaan palautetta vastaan.
Eli minun mielestäni kannattaa nimenomaan keskittyä siihen, mitä on oppinut, ei niinkään siihen mitä kaikkea on kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan liian henkilökohtainen tehtävä. Ihmiset ovat kautta historian osanneet kirjoittaa hyviä teoksia paljastamatta syvimpiä tunteitaan jonkun tuntemattoman sensorin arvosteltavaksi. Sinne ne jää arkistoihin muiden pällisteltäviksi.
Itse valehtelisin tuossa tilanteessa.
Onneksi on sitten muita taiteen lajeja, kuten vaikka abstrakti kuvataide tai tanssi, joissa ei tarvitse sanallisesti pistää itseään likoon.
Ei vai? Ihan samalla tavalla joku voi laittaa pystyyn kurssin, jolla vaaditaan omien tunteiden käsittelyä kuvataiteessa tai tanssissa. En ihmettelisi, jos tällaisia jo olisi. Entä oletko kuullut metodinäyttelemisestä? Se perustuu ihan vastaavaan ajatukseen, että omat tunteet pitää olla mukana luovassa toiminnassa.
Toki kenenkään ei ole pakko sellaisil
Omien tunteiden hyödyntäminen ja käyttäminen ei ole sama asia kuin omaelämäkerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai tuon nyt järkikin sanoo ettei sinne kuulu kirjoittaa mitään oman mielenterveyden epikriisiä, vaan käyttää luovuutta. Taitolaji. Oma vika jos sinne kirjoittaa liian henkilökohtaisia juttuja ilman suodatinta.
Tämä! Täytyy olla todella onneton elämä tai onneton mielikuvitus, jos tuota tehtävää ei pysty toteuttamaan muuten kuin repimällä itsensä vereslihalle.
No siinähän se tuli taas. Surkeita ihmisiä. Onnettomia. Sairaita. Typeryksiä. Oma vika.
Purrako se siinä kirjoittelee? Empatia ei kuulu yhteiskuntaan eikä politiikkaan. Kenestäkään ei pidä pitää huolta.
Rikki revityn ihmisen huolenpito tapahtuu terapiassa, ei korkeakouluopinnoissa. Toisin kuin Purra, kannatan että näihin toimintoihin kohdistettaisiin selvästi enemmän rahaa kuin nykyään. Silloin siellä korkeakoulussakin opettajat voisivat rauhassa keskittyä opettamaan niitä asioita, joihin heillä on ammattitaitoa, eli sanataidetta.
Minustakin aika outoa, että pyydetään kuvaamaan henkilökohtaista tunnekehitystä. Väkisinkin siinä joutuu paljastamaan asioita itsestään.
Alue: Aihe vapaa
Oma vastuu tietysti, mutta myös valinta. Kirjoittajakoulu taas vaatii tätä, vaikka se ei olisi kokelaan valinta. Ero on selvä.